Musta on surullista, että jotkut ihmiset eivät ota mitään vakavasti. Ei yhtään mitään. Ei ihmisiä, ei sanoja, tekoja, sekunteja, minuutteja, elämää. Ne kelluu jossain olemattomuudessa, koska millään ei ole mitään väliä. Ne on tottuneet siihen, joten ne ei tee asialle mitään. Niin ne vaan lipuu päivästä toiseen ja ajatelee, että tässäkö tämä elämä nyt sitten on. Uskon, että sellaiset sielut ovat pohjmmiltaan aika onnettomia.
Vaan itsepä ovat tiensä valinneet.
Rakastan vapautta. Oli kuinka klisee tahansa, niin se vaan on!
Musta on riemastuttavaa ku saan elää itselleni ilman, että kukaan sohii mua koko ajan epämiellyttävästi siihen aivon osaan joka tuottaa mielipahaa ja jonkinsortin alavireisyyttä.
Yksin elävää tyyppiä, kunnes se henkiö joka osuu suoraan naulan kantaan kävelee mua vastaan! Kyllä.
Ja mulla on niin ihanuuksia ihmisiä muutenkin elämä pullollaan, ettei paremmin vois ihimisellä oikiastaan mennä. Ah!
Paskaa loppuelämää sille yhelle, meixi jatkaa tästä loistokasta elämäänsä.
