IRC-Galleria

Kuulin tänä aamuna ryhmäläiseltäni Annilta hänen kuunneltua radiosta uutisia, että...

"Tutkimuksen mukaan Suomessa (yli) 95% 16-32-vuotiaista tytöistä ei ole tyytyväisiä vartaloonsa/itseensä."

Tässä vaiheessa elämää alkaa todellakin huolestua ihmisten käsitykseen kauneudesta, ulkonäöstä ja muusta. Mikä ihme ihmisiä vaivaa, kun eivät voi vain olla tyytyväisiä itseensä ja nähdä itseään kauniina? Ei kaikkien tarvitse olla malleja, vaan omia itsejään sellaisina, kuin ovat - se on kauneutta ja rikkautta: kävellä ylpeänä omana itsenään eteenpäin häpeämättä tai surematta itsessään olevia piirteitä.

Yleensä olen tyytyväinen, kun/jos kuulun vähemmistöön, jota pidän jossain määrin "fiksumpana", mutta en tässä kohdassa osaa oikein iloita siitä.

1. Hiukseni
~ Kyllä, vihaan sitä, miten hiukseni menevät aina takkuun lyhyessäkin ajassa - varsinkin, jos ovat auki, minkä jälkeen harkitsen vakavasti pääni vetämistä kaljuksi. Niissä ei pysy minkäänlaiset kampaukset ilman liimaa (kyllä, lakka ei auta) eivätkä kiharat pysy, vaan ne lässähtävät välittömästi.

2. Neliönmuotoiset kasvoni
~ Leukani on yhtä leveä kuin otsani, ja vaikka otsani onkin korkeampi kuin monilla muilla, joilla on samanmuotoiset kasvot, se muoto pysyy samana. Niissä ei ole siroutta, vaan ne ovat niin kulmikkaat ja voimakkaat. Lisäksi otsani on niin ärsyttävän korkea ja kummallisen muotoinen + hiusrajani on hyvin takana, minkä takia vetäessäni hiukseni kireästi taakse, näytän jossain määrin kaljulta, kuten eräs kaverini totesi kaukaa katsottuaan!

3. Ihoni
~ Se punoittaa poskista, ärtyy helposti ja vielä hilseilee ikävästi talvella, jolloin meikin sulautuminen ihoon on suorastaan impossible task. Kaikkien “parhaimmat” puoleni ihossani on ne, että se palaa niin helposti - viidestä kymmeneen minuuttiin kesällä SUOMESSA ihoni saattaa kärähtää, jos ei ole mitään suojavoiteita, ja se on hemmetin herkkä. Minua sattuu tai kuumottaa saman tien kaikenmaailman kosmetologilaitteet, jotka tavallinen ihminen kestäisi, vaikka muuten siedänkin hyvin kipua.

4. Polveni/nilkkani
~ Polveni ovat joko kääntyneet sisäänpäin täysin tuntemattomasta syystä tai nilkkani kääntyneet ulospäin lapsuuden istuma-asentoni ja pienoisen ratsastamisen takia. Eikä kyseinen vääntymä jaloissani ole tosiaankaan pieni, vaan sen huomaa helposti, jos kiinnittää edes hiukan huomiota seisoma-asentooni, kävelyyni ja varsinkin juoksemiseen. Eivätkä polveni tai nilkkani ole edes mitenkään kauniit, vaan polveni ovat muhkuraiset ja nilkkani jäykät eivätkä ne mahdollisesti juuri tuon kummallisen kaartumisen tai muun syyn takia pidä yhtään juoksemisesta, vaan polvissa tuntuu helposti ikävä tärähdys. Lisäksi olen pienestä pitäen kärsinyt polvitaipeesta olevasta kivusta, kun istun pitkään paikoillani ja syy on vieläkin tuntematon.

5. Silmäni
~ Eivät näe kauas eikä ole mitään hajua, milloin näön heikkeneminen loppuu. Silmälasit ja piilolinssit maksavat maltaita eikä värillisiä piilolinssejä vahvuuksilla myydä Suomessa -4 jälkeen. Sitä paitsi yksi vahvuuksilla oleva linssi maksaa hunajaa ja minä tarvitsen niitä aina kaksi, koska en harrasta japanilaisten rokkarien erivärisiä silmiä.

6. Pituuteni
~ Se, joka sanoi, että maailma on pieni ja ihmiset isoja, ei ollut koskaan jutellut alle 160 cm pitkälle ihmiselle. On todella vaikeata yrittää saada ylimmältä hyllyltä yhtään mitään ilman jakkaraa eikä sekään ole kiva kuulla, kun ihmiset joko haukkovat henkeään tai alkavat naureskella, kun saavat tietää minun olevan 157 cm pitkä. Monet alkavat heti aliarvioida tai taputella päätä, kuin pyrkisivät saamaan oloni tuntemaan vielä pienemmäksi enkä aina jaksaisi todistella kykyjäni, joita väheksytään usein pituuteni takia.


I love this part right here

1. Hiukseni
~ Olen ylpeä siitä, että hiukseni ovat luonnostaan selkeän väriset eikä niitä tarvita värjätä siksi, etten pitäisi niiden luonnollisesta väristä (samoin kuin pidän luonnollisista kulmakarvoistani). Ne ovat varsin vahvat ja hyväkuntoiset, kun miettii niiden ylettävän tällä hetkellä lantiooni asti. En ole myöskään löytänyt niistä vielä rajakohtaa, minkä jälkeen niiden kunto rapistuisi ihan kunnolla. Rakastan hiuksiani, koska ne ovat kestäneet kaikki maailman säät, vaikeudet, stressit ja muut ongelmat läpi ja ovat vielä ainutlaatuiset - en ole nähnyt vielä muilla samanlaisia hiuksia (samanlaista laatua, väriä ja tyyliä).

2. Neliönmuotoiset kasvoni
~ Miksi ihmeessä kaikkien kasvojen pitäisi olla sitä kummallista kauneusihannetta eli ovaalinmuotoiset? Nehän ovat tätä menoa ihan persoonattomat. Pidän kasvoistani, koska ne ovat ainutlaatuiset ja niistä näkee selvästi, minkä muotoiset ne on, kunhan on hiukan ottanut selvää kasvojen muodoista. Lisäksi vahvan leukani ja kasvojeni muodon ansiosta herrasmieslookin luominen on minulle helpompaa, kun ei tarvitse liikaa poistella naisellisia puolia. Omasta mielestäni kasvoni ovat siis monipuoliset ja otsani sopivan korkea, että siihen voi vaikkapa tehdä arpivahasta ristin ilman hirveätä paniikkia tilanpuutteesta.

3. Ihoni
~ Mielestäni minun ihoni on ihanan vaalea enkä kaipaa minkäänlaista rusketusta tai aineita, joilla saisin vietyä kalpeuteni pois. Poskissa oleva kevyt puna, joka ei lähde koskaan, takaa sen, ettei minun tarvitse koskaan kuluttaa hirveätä kasaa rahaa poskipuniin, koska väri kuultaa välillä mukavasti meikkivoiteiden alta (kun jaksan meikata). Ihoni on myös varsinkin kasvoissani varsin virheetön - minulla on harvoin jos koskaan tusinan verran näppylöitä. Joskus tulee muutama, mutta se on ihan normaalia ja varsinkin nyt ihoni on mielestä hyvässä tasapainoissa eikä ole sellaista tunnetta, että pitäisi tunkea koko kemikalio kasvoilleni voidakseni lähteä pois kotoa. Minähän en edes meikkaa mennessäni kouluun ja kieltämättä ihoani ovat jo useammat ihailleet tai ihmetelleet.

4. Polveni/nilkkani
~ Kaikista puutteista, ongelmista ja harmeista huolimatta polveni ja nilkkani ovat juuri minun polveni ja nilkkani. Ne eivät mene suorassa linjassa, mutta toisaalta ei niiden tarvitsekaan. Mikäli minulle tarjottaisiin mahdollisuutta leikata tai muuten saada ne kulkemaan “oikein”, en menisi tekemään sitä. Miksi? Koska juuri minun polveni ja nilkkani ovat kantaneet minua koko elämäni ajan, ja vaikka niihin on välillä juoksemisesta tai muusta syystä sattunut, ne eivät ole koskaan pettäneet minua. Olen kaatunut muutaman kerran pyörällä ja skootterilla ja pahastikin (ainakin kerran jalkani on joutunut skootterin alle) eivätkä jalkani ole koskaan loukkaantuneet pahasti - korkeintaan saaneet mustelmia ja ruhjeita, jotka eivät ole jättäneet suurempia merkkejä. Minun jalkani ovat kuitenkin tehneet työnsä hyvin ja varmasti tekevät niin tulevaisuudessakin.

5. Silmäni
~ Niissä on useampaa eri väriä^^ Niistä saa vihertävän tai sinertävän väriset, miten nyt laittaa meikkiä ja nyt pitäisi vielä keksiä, millä luomiväreillä saan niiden harmauden parhaiten esille. Ei silmieni muodossakaan ole vikaa, vaan niitä on helppo meikata ja luoda harhakuvitelmia niiden muodosta. Sitä paitsi, likinäköisenä on tullut harjoiteltua piilolinssien käyttöä, jolloin ensimmäisellä kerralla värillisten piilolinssien käyttäminen ei tuonut minkäänlaisia ongelmia.

6. Pituuteni
~ Olen lähes poikkeuksetta niin ratki riemuissani, kun olen pystynyt näyttämään epäilijöilleni taivaan merkit, että pienetkin pystyvät samaan ja vielä parempaan kuin he. Onhan se rankkaa kuunnella usein aliarvioivia puheita, mutta usein itsetunto lähtee nousemaan, kun on saanut venäytettyä vähättelijöiden kasvot pitkiksi.
Vaikken yletäkään kovin helposti korkealle, on pitkillä ihmisillä aivan yhtä vaikeata kumarrella alhaalta ottamaan jotain, eli minulla on helpompaa työskennellä alhaalla.
Sitä paitsi, minä voin käyttää kaikenlaisia korkokenkiä ja paksupohjaisia ilman, että tarvitsisi stressata sitä, olenko hirveä hujoppi tai ovatko miehet lyhyempiä kuin minä (ei sillä, että pitkien ihmisten pitäisi sellaista ajatella - heidän pitäisi olla ylpeitä pituudestaan, mutta valitettavasti suurin osa ei uskalla käyttää korkokenkiä tai ainakaan suurella korolla. Siksi kunnioitan paljon erästä ihmistä, joka ei jaksa välittää pituudestaan, vaan kävelee korkokengillä ylpeästä muita pidempänä).

Mikä oli tämän postaukseni pointti? Miksi kirjoitan ensin vihaavani jotain osaa itsessäni ja seuraavassa hetkessä rakastavani sitä? Koska ihmisten pitäisi osata rakastaa itseään ja heikkouksiaan - nähdä itsessään jotain kaunista ja arvokasta.
Tietenkin minullakin on päiviä, viikkoja ja jopa kuukausia, kun näen itseni pelkästään rumana pallurana ja kaikki nuo piirteet harmittavat minua enemmän kuin laki sallii. Kuitenkin osaan myös nähdä itseni kokonaisena ja “täydellisenä” ilman turhaa itserakkautta, vaan itseni hyväksymistä sellaisena kuin olen.

Siksi haluaisin, että ihmiset katsoisivat noita kohtia ja miettisivät samoja asioita itsessään. Varmasti jokainen osaa nähdä heikkouksissaan/huonoissa puolissaan jotain hyvää, ja jos joku ei omasta mielestään osaakaan, uskon vakaasti, että joku ystävä osaa kertoa ne hänelle. On vain sinusta itsestäsi kiinni, uskotko muiden puheisiin oikeissa sanoissa etkä aina usko niitä pahoja sanoja.

Oih.
AAAAH. Oli Musen keikka eilen. JA SE OLI USKOMATONTA. TAJUNNANRÄJÄYTTÄVÄÄ. Eli siis joo jonotettiin siellä jossain melkein 2 tuntii, ja oltiin kuolla tylsyyteen, ainakin siltä vaikutti (mutta mun mielikuvitus laukkas jo muualla). No joo joka tapauksessa blaablaablaajonoblaablaablaa skippaan tämän. No sit melkein heti kun päästiin alueelle (joka oli aikas hugeee) ostettiin minnin kaa yhet hienot harmaat muse paidat. Ja jotain mitäs öö hengattiin vaan siellä ja kuvattiin ja jotain. Sit vähän ennen kun se ihme Manna alotti mentiin sellasen aidan sisäpuolelle jo valmiiks. No se sit alotti. Ja se oli... no... ihan ok. Aika tylsä. Me it ruvettiin lukeen siellä ja kuvaan. Sit kesti ikuisuudelta tuntuva aika, ja n. klo 18:45 White Lies alotti. Ja se oli paljon parempi, varsinkin 2 viimestä kappaletta, joiden aikana mun kädet tuli kipeeks taputtamisesta, mut eijuu ne oli oikeesti ihan hyviä:). Noh sit noin klo 19:40 sinne lavalle tuli kauhee läjä ukkoja jotka sääti jtn siinä, JA SIINÄ MUKANA TOM KIRK!!! Olin ihan "OOH SE ON TOM, TOM KIRK, MINNI,SE ON TOM! VEEEEERAAAA, TOM ON TUOLLA". Lol sille koska se on siis niiden 'media-manager', muse.mu:n hoitaja, "kuin musen neljäs jäsen" ja bändin hyvä ystävä ymsyms. Että höm. Mutta no joo. Sitten kun ukot oli touhunnu tarpeeks, ne lähti. AIVAN, NE LÄHTI. USKOMATONTA. VALLANKUMOUKSELLISTA. Öhh aivan. Sitten yleisö odotti. Ja odotti. Ja odottiodottiodotti. Ja sitten öhh kijuttiin ja odotettiin ja jtn. JA SITTEN NE TULI LAVALLE. AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA. SE OLI USKOMATONTA. No okei en ees nähny mtn, lyhyt kun olen, joten tosi upeeta. Mut kuitenkin. En kyllä osaa sanoa siitä mitään. Se oli vaan niin tajunnanräjäyttävää. Jotenkin siinä tajus että hei noi ihmiset on alle 20 metrin päästä musta. Ne on ihan olemassa. Nekin on ihmisiä. En tiedä, tuli vaan valaistunut olo. Ihmiset kirku, minä myös. Mattilla oli sellanen upee hopeinen asu, niinkun hopeiset housut, hopeinen puvuntakki, hopeiset kengät. Ja yks sellanen valkonen paita. Chrisillä oli valkoset housut ja takki, plus jotkut kengätenmuista ja musta paita. Ja Domilla oli musta jännä paita ja sellaset kummalliset housut. <333 siis. Mut ne soitti nämä biisit ja riffi ja muuta siis:

1.Exogenesis: Symphony Part I (Overture)
2.Uprising (Extended)
3.Kaoss Jam + Supermassive Black Hole
4.Map of the Problematique + Who Knows Who riff
5.New Born + Headup riff
6.Interlude + Hysteria + Back in Black outro
7.Nishe
8.United States of Eurasia
9.Feeling Good
10.Bliss (Long)
11.MK Jam
12.Undisclosed Desires
13.Resistance
14.House of the Rising Sun intro + Time Is Running Out
15.Starlight
16.Stockholm Syndrome Encore
Encore:
17.Burning Bridges intro + Plug In Baby
18.Man with a Harmonica intro + Knights of Cydonia

Mutta joo. Se oli vaan niin upeeta kun 21 000 ihmistä esim. laulaa Time Is Running Outissa sitä 'bury it, i wont let you bury it, wont let you smother it, i wont let you murder it'-kohtaa, kun Matt ei laulanu. Jotenkin ihanaa kun niin monen ihmisen ääni kuuluu samaan aikaan, siinä kohtaa. Kaunista. Ja kun joka ikisessä biisissä kaikki taputti ja laulo mukana. Se Starlightin taputus jonka Matt alotti oli upeeta. Joka ikinen oli mukana. Ihan kun kaikkia yhdistäis joku asia. Ja niinhän se meneekin. Mut silti maapallolla on vielä enemmän faneja muista maista, ihmisiä ympäri maailmaa laulaa, taputtaa, ja kuuntelee. Yksinkertasesti kaunista. Mutta mitä tästä voi sanoa. Jätti äänen käheeksi, varmaan miljoonittain pulloja ja muuta roskaa, hikeä ja hiekkaa. Ja se jätti kokemuksen, muiston. Jotain, mitä ei vaihtais mihinkään maan päällä, jotain niin sanoinkuvaamattoman kaunista, euforista, rasittavaa, kiduttavaa, muistettavaa. Mä toivon että kaikki tietäis miltä se tuntuu. Muutkin kun me 21 000 ihmistä. Koska se, mitä sinä päivänä tapahtu, oli todella jotakin.

Ystäväni Sebastianin aka DJ Omin musablogi. Arvosteluja ja suositteluja todella ihmeellisestä ja maagisesta musiikista. Monenlaisia sävyjä, pehmeys ja tunnelmallisuus ytimessä.
http://musicandhappylife.blogspot.com/

Suosittelen tosi lämpimästi kaikille jotka tahtovat helliä sieluansa. Seban setit ovat jo vuosia puhdistaneet ja parantaneet niin mua kuin monia muitakin.

Is it still there
- the beauty of the remaining search,
the love to strive for,
a human being to kiss?

It is being considered.

Mikään muu bändi ei oikeesti pysty tekemään niin kaunista musiikkia kuin Nightwish. Indica on kyllä myös aivan ylikaunis toisinaan, mutta ei sekään aivan siihen pysty kuin Nightwish.

Syy tämän tajuamiseen taas kerran: http://www.youtube.com/profile?user=michalworek&view=videos

Se on niin kaunista, etten minä ees meinaa kestää sitä välillä. Pakahduttava kauneus on ihana asia.

sinun sulonneisuutesi saa minut kysymään
oletko varmasti valmistettu tällä planeetalla.
katselen vuorotellen unelmaisemia ja sinua
enkä voi väittää näkeväni selvää eroa välillänsä.
kuka sinut loi?
jolla on aisteettista silmää ja nenää ja korvaa ja suuta ja sielu -
voi vittu mikä sielu.
hyvä huumorintaju valmistajalla.

jokin mun sisässä ällistyy tyttö sinä mitä ihmettä.
kun lokit paskantaa ja tulivuoret purkautuu
niin veden pintajännite rikkoutuu
mutta se ei ole juuri mitään sen rinnalla
että siinä hengität ja minä olen osa sitä maailmaa
joka pulssina ajautuu keuhkoosi.
sä tiedät sen tunteen kun punottavat korvalehdet hehkuvat kuumina,
ja tämä on ei pelkästään sen laista
vaan tasan juuri sitä.

minä en aio toistaa itseäni sinulle.
en aio toistaa itseäni sinulle.
joki on taas kerran huuhdellut minut ihmiseksi
ja sinun tuoksu kääntää minut kihelmöintiin.
me voimme saada sekä varpaat että räpylät,
muttei nokkaa jotta pussaaminen onnistuu hienosti.
pidä mua kädestä kun mä lennän.
pidät mua kädessä niin mä lennän.
mä itken eikä ole paha olla,
umpisolmut avaa itsen-sä
ja niin naurattaa hyristä meiän väreitä yhessä.
antaa meille.
me ollaan loitsu.
tämä on ihme.

oho

olinpas taas vaihteeks hyvi kaunis <3

useemminki voi suu auki hämmästyä yleistä hienoutta
voi hymyillä koko keholla ja kaikella sitä hymyä jota sopivasti nyrjähtäneet hymyää
voi kokeilla kuinka hyvältä tuntukaan ku ei estele,
ku ei mieti sitä mitä luulis pitävän olla vaan vaan on niinku tykkää
antaa vaan
antaa tulla kaikesta ympärillä sitä pulppuavaa luovuuden mitä tahansa
antaa jäätyneen maan kimaltaa valossa,
nauttii ku lehdettömät oksat haarautuu puissa,
iloitsee sitä et kaikkien keuhkot pumppaa sekasin samas tahdissa,

jumalten musiikki tuntuu ihanalta aivoista
samalla sydän ymmällään oivalluksesta
titityy, pimeys huomaa olevansa pulassa
auringonvalo sormessa ja navassa ja sulassa

rakkaudet kurkottaa toisiansa vasten
ja ahtaimmatkin muoto-onkalot alkaa hiljalleen henkäillä kummallisuutta
tik tak tik tak viri viri tööt tööt
naks
jokin siellä syvällä sisällä loksahtaa
nyt alat tietää luvan itkeä sille kuinka hävyttömän laaja kauneus on aina hehkunut joka puolella sussa