IRC-Galleria

Suomi allekirjoitti salassa neuvotellun ACTA-sopimuksen yhdessä 22 muun EU-maan kanssa torstaina 26.1 2012. ACTA antaa muun muassa oikeuden tarkastaa ihmisten MP3 -soittimet rajalla mahdollisten tekijänoikeusrikkomusten vuoksi.---->Lue lisää

ALLEKIRJOITA TÄÄLLÄ

Sanotaan että jokaisella on oma maailmankatsomuksensa. Olkoon se uskonto, filosofia tai mihinkä tahansa muuhun laariin sopiva käsitys todellisuudesta. Kyseinen aihe on myös omiaan luomaan vittumaisia ja turhia väittelyitä ihmisten keskuudessa. Etenkin kaikki uskontoihin liittyvä.

Oman teoriani™ mukaan kuitenkin kaikki niin perustavanlaatuinen, kuin filosofia tai uskonto pyrkii aina kuvastamaan vain yhtä ja samaa asiaa: elämää, ihmiskokemusta tässä maailmassa mahdollisimman perustavanlaatuisella tavalla. Kyseessä on vain enemmän tai vähemmän erilaisia näkökulmia tähän yhteen ja samaan maailmaan, joka on jatkuvasti edessäsi. Ehkä monimutkaisin ongelma koko asiassa on kuitenkin vain asioiden rakentaminen järkevästi ilmaistavaan muotoon, jonka myös kuulija ymmärtää niin kuin se todella tarkoitettiin. Jopa näkökulma todellisuuteen voi olla kahdella ihmisellä tismalleen sama, mutta he käyttävät siitä vain eri ilmaisumuotoa ja täten päätyvät kannattamaan näennäisesti erilaisia aatteita. Tämä lienee kaikkien ideologioiden suurin ongelma. "Kun viisas mies osoittaa kuuta, idiootti näkee vain hänen sormensa." Totisesti, jos ihmiskunnan suurimpien ajattelijoiden ja tavallisten tallaajien välillä ei todella ole perustavanlaatuista kuilua kommunikaatiossa, niin miksi suurin osa ihmisistä on edelleen niin helvetin tyhmiä?

Mielestäni jokaisella aidolla filosofilla ja totuuden etsijällä on kuitenkin aina ollut yksi ja sama päämäärä. Ehkä kukaan ei koskaan saavuttanut, mutta eikös sitä sanota, että matka on tärkeämpi kuin päämäärä. On siis hassua, että aihe josta kiinnostuneilla on ehkä perustavanlaatuisimmalla tavalla sama tavoite, aiheuttaa kuitenkin uskomattoman paljon kinastelua ja vastakkainasettelua, joka ikävän harvoin johtaa yhtään mihinkään. (Tässä on hyvä mainita se, että riitelykin voi olla rakentavaa, mutta liian monesti ja liian monilla se menee yhden argumentin jankkaamiseksi.) Onkin aiheellista kysyä, kuinka paljon aito totuuden etsijä edes haluaa asettua osalliseksi tähän kinasteluun, vai tyytyykö hän mieluummin aitiopaikkaan ja tarkastelee toisten keskustelua, punnitsee niiden pointteja (jos niitä ylipäätään on) ja tarkkailee keskustelijoiden sanatonta viestintää.

Mitenkä tähän kuvioon sitten pitäisi suhtautua? Oma ehdotukseni on lopettaa itsensä (tai minkään muunkaan asian) asettaminen yhdenkään ainoan "ismin" alle, valmiiseen kategoriaan. Tämä ei ole helppoa, ei edes niin helppoa kuin luulet sen olevan, vaan se on saatanan vaikeaa, mutta sitä kannattaa yrittää. Suurin osa ihmisistä kuvittelee tekevänsä näin jatkuvasti, mutta se ei todellakaan pidä paikkaansa. Tarkkaile omia ajatuksiasi terävämmin. Käytä siihen aikaa. Suosittelen myös tutustumaan erilaisiin aihealueisiin avoimesti, näkemättä niiden välillä mitään selkeää eroa. Lue tiedettä, lue filosofiaa, lue mystiikkaa, lue ennen kaikkea niitä tekstejä jotka vastustavat sinun "omaa" ajatusmalliasi, yritä ymmärtää niiden näkökulmista jotain. Tekeekö tämä kaikesta sitten epäselvää ja hämmentävää sillisalaattia? No todellakin tekee. Mutta onko hämmentymisessä mitään vikaa? Millä ihmeen perusteella sitä tulisi välttää? Todellisuus ei ole yksiselitteinen, älä anna todellisuuskäsityksesikään olla sitä. Muista, että hämmentyminen antaa mahdollisuuden asioiden uudelleen järjestymiselle mielessäsi.

Neuvoisin myös, että sillisalaatin selkeyttämiseksi kannattaa aika ajoin palauttaa mieleen yksi tärkeä juttu: ehdottomasti tärkein elementti maailmassasi on sinä itse. Tämän muistaminen saattaa monesti selkeyttää ja yksinkertaistaa asioita. Sinun mielesi on ainoa mittalaitteisto, jolla tutkit maailmaa. Siksi itsetuntemuksesi on myös koko maailman ja elämän tuntemista. Se minkälaisen todellisuuskäsityksen olet päähäsi rakennellut (ja siihen itsesi ehdollistanut) kertoo myös paljon siitä minkälainen sinä ihmisenä olet. Pysähdy siis mietiskellessäsi kysymään itseltäsi: "Miksi juuri tämä ongelma vaivaa minua? Miksi minä etsin tähän ongelmaan ratkaisua juuri tästä suunnasta? Onko tämä ongelma vain uusi mahdollisuus, mutta minä tein vaan siitä ongelman? Mitä minä uskon saavuttavani löydettyäni selityksen tai uuden ratkaisun tälle ongelmalle? Onko ratkaisuja todellisuudessa enemmän kuin osaan rajoittuneella mielelläni edes ajatella?"

Omaa päätään on vaikea tarkkailla "matkan päästä", objektiivisesti, mutta pienikin onnistuminen siinä on niin palkitsevaa, että suosittelen juuri SINUA yrittämään sitä. Ja niinkö aikuisten oikeasti TOSISSAAN. Tämä toki vaatii itserehellisyyttä kauhistuttavissa määrin, mutta jos et ole valmis rehellisyyteen edes itsellesi, ei sinua ilmeisesti edes kiinnosta mikä on totta ja mikä ei. Tämän itserehellisyyden välttäminen on ehdottomasti varmin tapa elää omissa harhoissaan, mutta uskoisin, että jokainen sitä tekee, enemmän tai vähemmän. Myös sinä ja myös minä. Ihmismieli on vittumainen huora, mutta silti sillä pitäisi tajuta jotain tästä maailmasta, se on kaikki mitä meillä on.

Jos (itse)tutkiskelusi ohessa kuitenkin huomaat tiedonjanosi ja etsimisesi tarpeen olevan todella aito, voit todennäköisesti suhtautua diplomaattisemmin muita ihmisiä ja ennen kaikkea muita etsijöitä kohtaan. Jos todella haluat tietää, tuskin jaksat enää pönkittää egoasi keskusteluilla, joiden päämääränä on ennemmin se, että saat itse olla oikeassa kuin se, että todella oppisit jotain, tai edes kuuntelisit toista ihmistä. Pro tip: Älä suutu myöskään siitä jos idiootti ei halua ymmärtää pointtiasi keskustelussa, tai pian 100% massastasi on puhdasta tulipunaista vitutusta, joka ei myöskään ole kovin rakentavaa. Kaikkia ei vaan aina kiinnosta ymmärtää. Deal with it.

PS: Tämä teksti syntyi hetken mielijohteesta, enkä tiedä tulenko vastaisuudessa kirjoittamaan mitään samanlaista, mutta minut nyt sattui valtaamaan äkillinen halu kirjoittaa jotain. Pakko tunnustaa että kirjoittaminen tuntui aivan järkyttävältä pitkän tauon jälkeen, eikä tekstiin tainnut tulla paljoa muuta kuin ympäripyöreää jankkausta. Mutta tulipahan jumalauta kirjoitettua.

Kategorinen moraali on toinen kahdesta alalohkosta johon mielestäni moraali pitäisi jakaa. Ensimmäinen on yleismoraali jolla tarkoitan sitä, että on asioita jotka moni tunnustaa hyviksi ja pahoiksi. Esimerkiksi ihmisen tappaminen on väärin ja hukkuvan ihmisen pelastaminen on oikein. Kategorinen moraali puolestaan tarkastelee oikean ja väärän käsitystä jonkun aatteen tai olion silmin. Esimerkiksi, jos kategorinen moraali asetetaan tarkastelemaan utilitarismia niin voimme pohtia onko terroristin kiduttaminen/tappaminen oikein, jos säästytään suurimmilta tuhoilta? Tai jos kategorinen moraali asetetaan Adolf Hitlerin "silmiksi" niin voimme kysyä, että miten Hitler perustelisi juutalaisten tappamisen, mikä oli hänen mielestään oikein ja mikä väärin. Metaforana voisi toimia kaukoputki joka näyttää kaiken mitä sen läpi katsoo, mutta kun siihen asetetaan toinen linssi (kategorinen moraali) niin nähdään vain tietyt asiat.

Loin kategorisen moraalin, että ihminen näkisi etteivät kaikkien arvot ole samanlaiset. Se on ajatus joka konkreettisesti näyttää maailman erilaisena. Näillä ajatuksilla kevään YO.sta sitten L. :----D

Terence McKenna - Kukaan ei ole sinua fiksumpi
Alkuperäinen video: "Nobody is Smarter Than You Are"

Terence-sedän satuhetki, osa 3.
Suomenkielisin tekstein.
Miten kukaan voisi tietää minua paremmin omasta kokemuksestani? Vaikka joku tuntuisikin minua fiksummalta, mitä merkitystä sillä on tämänhetkisen kokemukseni suhteen?


Lisäks, ei minun suomentamani, mutta vitutkos siitä, Terenceä suomeksi kuitenkin:
Terence McKenna - Viimeinen mahdollisuutemme
Alkuperäinen video "Our Last Chance"

uskonto on aihe johon mä suhtaudun varmaa pakkomielteisemmin ku mihinkää muuhun. en oo koskaa ymmärtäny täydellisesti miks. ehkä koska mä pidän vapautta niin tärkeenä. eli myös henkistä vapautta. mä etin vastaukset omasa mielestäni. jos mä en niitä löydä ni emmä mitää suurta totuutta mistää muualtakaa löydä. teorioita korkeintaan. vois sanoo että mä oon agnostikko, jos joku määritelmä on pakko antaa. maailmassa on kahenlaisia asioita, niitä jotka mä tiiän todeks ja niitä joita mä pidän mahdollisina. monet ajattelee et usko jumalaan on sama ku usko raamattuun tai johonki muutun kirjotukseen ja ei sen takia usko että uskovaiset ajattelis ite. tossaki käytin itekki sanaa 'usko' vaikka en siitä sanasta tykkää. tiedä tai epäile. älä usko, tarkista. mitä itse et tiedä, sitä et tiedä. on onnekasta tuntee et jotain suurempaa on olemassa mut homma menee väärään suuntaan siinä vaiheessa ku elämä perustuu siihen. jos ettii muitten määrittelemää "totuutta". jos omaksuu valmiita määritelmiä elämästä kyseenalaistamatta niitä. miettimättä että "olisinko itse päätynyt samaan jos olisin miettinyt asiaa". usko ja uskonto on eri asia. usko ei oo valinta. se on tunne joka joko on tai ei oo. tunne siitä et jotain muutaki on ku tää elämä. kukaan ei voi päättää uskoo tai olla uskomatta. uskonnot on kauan sitte eläneitten ihmisten määritelmiä uskosta. uskoo ei voi valita mut sä voit valita että määritteleksä sen ite vai omaksutko jonkun valmiin määritelmän, jonkun uskonnon, joka ei oo sen enempää totuus ku sun omat ajatukset.

Kyllä muuten lapsia viedään kouluissa niin pahasti ku pässiä narussa... monet asiat sieltä koulunpenkiltä jääny syvästi mieleen jotka kuitenkin lähemmässä tarkastelussa tajunnut myöhemmin huuhaaksi tai vähintään harhaanjohtavaksi. Esimerkkinä nyt vaikka lautasmalli: joka helvatun lautasmallissa mitä meikälleki koulussa on tuputettu, on lukenut aina että "lihaa, kanaa tai kalaa". IKINÄ ei sanottu "tai palkokasveja". Aina se saatanan liha vaan mollottaa siinä, eikä sanaakaan soijasta tai muista pavuista, jotka käyvät ihan yhtälailla. Äsken piruuttani googlettelin lautasmalleja eri sivustoilta ja kaksi jopa löysin, joissa palkokasvit oli listattu yhtenä vaihtoehtona. Kaiken järjen mukaan ne pitäisi mainita jokaikisessä lautasmallissa.

Toinen esimerkki on huumevalistus. Toki on hyvä ettei lapsille mainosteta päihteitä jonain maailman parhaana asiana, mutta kyllä niin kovin puri se toitotus että vasta hyvin myöhään (muutama vuosi sitten ehkä) opin etteivät kaikki huume-nimellä varustetut aineet ole sen kummempia kuin esim. alkoholi, joka on laillista mutta ei todellakaan välttämättä parempaa kuin vaikkapa kannabis. Kaikki huumeet olivat aivoissani niputettuna kastiin 'pahapahapaha', ilman että oikeasti olisin ajatellut että onko välttämättä näin. Todellakaan en enää nykyään voisi luulla niinkuin muksuna, että sana huume heti tarkoittaa että se on pahempi kuin joku nykyään laillinen päihde. Onneksi olen nykyään internetin ja tiedesivustojen suurkuluttaja ja innokkaasti opin uutta sen sijaan että nielisin kaiken mitä peruskoulussa on päähän tungettu. Huimasti kasvanut kriittisyys ja ymmärrys. Tutkimuksia lukiessakin pitää aina muistaa kiinnittää huomio siihen, missä tutkimus on tehty, minkälaisilla henkilöillä, kuka on rahoittanut jne.

Ni, perkele.

... ite olen ainaki.
Kyl on järkee lähtee paikkaan mis on LUNTA, ja viel MAALLE
ilman talvikenkiä ja KORKOKENGILLÄ xD
Hyvä minä....

Älä usko, tarkista.

oon siis pimahtanu ok.. -.-