IRC-Galleria

Päivä 1: kuva lävistyksestä minkä voisit ottaa
Päivä 2: kuva jostain kesäisestä
Päivä 3: kuva jostain söpöstä
Päivä 4: kuva unelma miehestä/naisesta
Päivä 5: kuva jostain mitä olet tehnyt tänään
Päivä 6: kuva paikasta jonne haluaisit mennä
Päivä 7: kuva jostain mistä pidät
Päivä 8: kuva jostain minkä haluaisit



Päivä 9: kuva lempinäyttelijästäsi
Päivä 10: kuva keneltä haluaisit näyttää
Päivä 11: kuva miten haluaisit viettää useimmat päiväsi
Päivä 12: kuva jostain mitä söit viimeksi
Päivä 13: kuva jostain mitä joit viimeksi
Päivä 14: kuva parhaasta katsoneistasi elokuvista
Päivä 15: kuva lempipaikastasi
Päivä 16: Kuva joka kuvaa mielialaasi nyt
Päivä 17: kuva lempijuomastasi
Päivä 18: kuva jostain mitä teit eilen
Päivä 19: kuva mieleisistäsi vaatteista
Päivä 20: kuva jostain mistä pidät
Päivä 21: Kuva jostain herkullisesta
Päivä 22: kuva jostain sinun jokapäiväisestä rutiinista
Päivä 23: kuva jostain mitä haluaist tehdä ennen kuolemaasi
Päivä 24: kuva jostain jota odotat nyt
Päivä 25: kuva jostain mitä teet tunnin päästä
Päivä 26: kuva puhelimestasi
Päivä 27: kuva jostain mitä ikävöit
Päivä 28: kuva jostain mitä haluaisit oppia
Päivä 29: kuva minne haluaisit mennä
Päivä 30: kuva jostain tunnetusta henkilöstä jonka haluaisit nähdä

Paljonko maksat?
Sinulla on luonnostaan hiukset jotka ovat...
[x] kiharat (200e)
[ ] suorat (100e)
[ ] laineikkaat (50e)
[ ] korkkiruuvikiharat (15e)
[ ] kalju (5e)
[ ] joku muu (75e)
Silmien väri:
[ ] ruskea (50e)
[ ] vihreä (75e)
[x] sininen (50e)
[ ] joku muu (15e)
Pituus:
[ ] Yli 210cm (200e)
[ ] 200-209cm (175e)
[ ] 182-199cm (150e)
[ ] 165-181cm (75e)
[x] 144-164cm (45e)
[ ] Alle 144cm (45e)
Näkö:
[ ] Täydellinen näkö (300e)
[x] Tarvitsen lasit/piilolinssit, mutta en käytä niitä (200e)
[ ] Likinäköinen (100e)
[ ] Lasit lukemista varten (75e)
[ ] Omistan lasit ja käytän niitä aina (50e)
[ ] Piilolinssit (25e)
[ ] Olen käynyt silmäleikkauksessa, näköni vuoksi (10e)
Autosi väri (tai perheesi auto):
[ ] pinkki (2000e)
[x] tumman punainen (800e)
[ ] kulta (700e)
[ ] harmaa (600e)
[ ] sininen (900e)
[ ] valkoinen (475e)
[ ] musta (450e)
[ ] punainen (400e)
[ ] vihreä (350e)
[ ] hopea (300e)
[ ] purppura (250e)
[ ] metallinen (200e)
[ ] keltainen (100e)
[ ] ruskea (20e)
[ ] ruosteinen (15e)
[ ] ei autoa (0e)
Kengänkoko:
[ ] 48+ (300e)
[ ] 46-47 (200e)
[ ] 44-45 (700e)
[x] 38-43 (500e)
[ ] Alle 38 (550e)
Kolme lempiväriä:
[x] vihreä (750e)
[ ] punainen (600e)
[ ] musta (100e)
[ ] keltainen (475e)
[ ] sininen (300e)
[ ] ruskea (50e)
[ ] violetti (225e)
[ ] valkoinen (400e)
[x] turkoosi (350e)
[ ] oranssi (300e)
[x] pinkki (100e)
[ ] joku muu (50e)
Käytitkö laskuria tähän?
[ ] Kyllä (0e)
[x] En (1000e)
MAKSAN: 3995

Talous: erinomaiset näkymät, All In

Kunto: jätän seuraavan Teivocupin väliin, en ole treenannut ja tuskin 19 minsaa alittuis ilman treeniä, laiskottanut kun ulkona paska keli

Rakkaus: tukevasti kihloissa, kesähäät tulossa

Tavallisesta työssäkäyvästä ihmisestä, joka hoitaa työnsä kunnialla, maksaa veronsa
kuten kuuluu ja lukee uutisensa valtamediasta, voi helposti alkaa tuntua siltä, aivan
kuin maailma rimpuilisi jonkin näkymättömän ja pahantahtoisen valtaeliitin pihdeissä.
Kuinka muuten voisit selittää tauteja tehtailevan lääketeollisuuden, syöpää aiheuttavat
lisäaineet lasten ruuissa, pelkoa lietsovat terrori-iskut, viattomia siviilejä tappavat
sodat, nälänhädän, luonnon tuhoutumisen ja niin edelleen? Aivan kuin kaikki olisi
yhtä suurta salaliittoa ihmisiä ja ihmisyyttä vastaan.

Mutta tarvitaan vain pienen pieni oivallus, joka ohjaa ajattelun epätoivoisen
tunkkaisista, mielenterveyden myrkyttävästä ja täysin hyödyttömästä
salaliittoteorioiden pyörityksestä kirkkaamman ja selkeämmän ajattelun suuntaan.

Ongelmalähtöinen yhteiskunta saa elinvoimansa ihmisongelmista. Mitä enemmän
yhteiskunnassa on niukkuutta, kurjuutta ja pahoinvointia, sitä enemmän ihmiset
kaipaavat turvakseen instituutioita ja sitä enemmän yhteiskunta tarjoaa yrityksille
bisnesmahdollisuuksia. Koska markkinatalous ja instituutiot hyötyvät ihmisten
ongelmista, on niillä aivan luontainen taipumus myös ylläpitää ihmisongelmia. Kun
yhä useammat ihmiset vapautuvat perustarpeiden tyydytykseen perustuvan
teollisuuden palveluksesta, sitä mukaa heitä palkataan ongelmanratkaisukoneiston
palvelukseen, jolloin yhä useamman ihmisen hyvinvointi saa voimansa toisten
ihmisten ongelmista. Mitä useamman ihmisen hyvinvointi on riippuvainen toisten
ihmisten ongelmista, sitä suurempi taipumus yhteiskunnalla on myös edistää ja
ylläpitää ihmisongelmia. Näin noidankehä on valmis. Tämä oivallus helpottaa myös
suhtautumista salaliittoteorioihin. Kyse on pohjimmiltaan ongelmalähtöisen
yhteiskunnan ongelmasta. Ongelmalähtöisessä yhteiskunnassa terrori-iskujen ainoa
todellinen hyötyjä on kansalaisten turvallisuutta ylläpitävä turvallisuuskoneisto itse -
niin sairasta kuin se onkin.

Mitäpä siis jos kaikki yhteiskunnallinen pahoinvointi, sekasorto ja kaaos onkin
sisäänrakennettuna ongelmalähtöisiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin itseensä? Entä
jos ne samat näennäistä järjestystä, turvallisuutta ja yhteenkuuluvuutta ylläpitävät
yhteiskunnalliset instituutiomme, joiden kunnioittamista opetamme lapsillemme,
ylläpitävätkin samalla myös kaikkea yhteiskunnallista epäjärjestystä, turvattomuutta
ja vastakkainasettelua? Mitä jos instituutio itse onkin pyromaani yöllä, mutta poliisi ja
palomies päivällä? Tätä sietää miettiä!

Yhteiskunnalliset instituutiot synnyttävät ihanteellisen turvasataman epäsosiaalista
persoonallisuushäiriöitä poteville ihmisille. Ne vetävät puoleensa ihmisiä, joille
tyypillisiä piirteitä ovat pinnallinen viehätysvoima, karisma ja älykkyys, mutta joilta
samalla puuttuu kyky tuntea häpeää, katumusta tai empatiaa. Lääketieteessä
tämänkaltaisia tunneköyhiä, itsekeskeisiä ja epäluotettavia ihmisiä nimitetään
psykopaateiksi. Psykopaatteja tukeva ja kannustava järjestelmä seuloo kansan
keskuudesta vallan huipulle yleensä aina säälimättömimmät ja häikäilemättömimmät
yksilöt. Vaikeasti sairas yhteiskunta nostaa esiin ja palkitsee vaikeasti sairaita ihmisiä.

Entä sitten voiton maksimointiin perustuva raha- ja talousjärjestelmämme?
Instituutioiden tavoin myös markkinatalous hyötyy ihmisongelmista. Pullovettä
valmistavaa yhtiötä ei hyödytä järvien ja jokien juomakelpoisuus sellaisenaan. Niinpä
se hyötyy suoraan vesistöjen saastumisesta. Turvapalveluyritykset eivät hyödy
ihmisten turvallisuuden tunteesta. Lääketeollisuus ei hyödy ihmisten terveydestä.
Sotatarviketeollisuus ei hyödy rauhasta. Energiateollisuus ei hyödy uusiutuvasta ja
yltäkylläisestä energiasta. Tietoturvateollisuutta ei olisi ilman tietoturvauhkaa.
Tupakkateollisuus tarvitsee tupakan polttajia. Terrorismin vastainen sota tarvitsee
terroristeja. Rauhanturvaajat tarvitsevat rauhattomuutta. Ihmisoikeustaistelijat
tarvitsevat ihmisoikeusrikkomuksia. Pankkiirit tarvitsevat rahan niukkuutta.
Elintarviketeollisuus tarvitsee ruuan niukkuutta. Poliitikot tarvitsevat nykyoloihin
tyytymättömiä kansalaisia. Luonnonsuojelijat tarvitsevat tuhoutunutta luontoa.
Ilmastonmuutoksen varaan rakentava teollisuus tarvitsee ilmastonmuutosta. Ja niin
edelleen.

Lisäksi ihmisille, joille on kertynyt paljon omaisuutta, on kertynyt usein myös laajat
omistukset monien eri toimialojen pörssiyhtiöissä. Heidän salkuistaan voi löytyä yhtä
aikaa muun muassa pankki- ja vakuutussektoria, lääketeollisuutta, mainosteollisuutta,
sotatarviketeollisuutta, elintarviketeollisuutta, tietoturvayhtiöitä, turvapalveluyrityksiä
ja media-taloja. Kaikki nämä teollisuuden alat hyötyvät suoraan ihmisongelmista.

Tämän kaiken lisäksi nämä suuryritysten omistajat tukevat avokätisesti myös
poliitikkoja. Toisin sanoen, mitä enemmän ihmisellä on omaisuutta, sitä enemmän
hän hyötyy toisten ihmisten ongelmista ja sitä suurempaa ja kokonaisvaltaisempaa
vaikutusvaltaa hän yhteiskunnassa käyttää.

Koska tietyt yksittäiset omistajatahot omistavat laajasti monien eri teollisuudenalojen
osakkeita, on näiden toimialojen välille taloudellisesti järkevää pyrkiä kehittämään
synergiaetuja. Kun mainosteollisuus tuottaa elintarviketeollisuudelle roskaruoan
kulutusta lisääviä mainoksia, yhä useammat kuluttajat omaksuvat itselleen
epäterveelliset elämäntavat. Ajan saatossa ihmisten terveysongelmat lisääntyvät ja
yhä useammalla diagnosoidaan jokin epäterveistä ruokailutottumuksista johtuva
pitkäaikaissairaus. Pitkäaikaissairaudet tarkoittavat useimmiten potilaan elinikäistä
lääkitystä, mikä samalla merkitsee elinikäistä tulovirtaa lääketeollisuudelle. Myös
elintarvikkeisiin lisätyt, säilyvyyttä ja ulkonäköä parantavat kemikaalit ja lisäaineet
voidaan nähdä yhtä aikaa sekä parantuneesta myynnistä hyötyvän
elintarviketeollisuuden, että lisäaineiden aiheuttamista sairauksista hyötyvän
lääketeollisuuden etuina.

Kaupallisella medialla ja kaupallisten kanavien uutistoimituksilla on selvä
taloudellinen intressi istuttaa ihmisiin tietynlaisia ajatusmalleja ja ohjata ihmisiä
suurina massoina haluttuun suuntaan. Vuonna 2003 alkanutta Irakin sotaa edelsi
valtava terrorismihysteria, jonka varaan nojannut sota oli herkkua aseteollisuudelle.
Syksyllä 2009 median ja lääketeollisuuden yhteistyönä synnytetty
sikainfluenssahysteria poiki puolestaan miljardien voitot lääketeollisuudelle.
Tarkoitushakuista uutisointia on ollut havaittavissa myös muun muassa
ilmastonmuutoshysteriaa lietsottaessa.

Jatkamalla kuuliaista työssäkäyntiä, verojen maksua ja valtamedian kuuntelua,
kansalainen antaa hiljaisen hyväksyntänsä yhteiskunnan ongelmalähtöiselle
lähestymistavalla ja niin yhteiskunta tulee jatkossakin tuottamaan kansalaisilleen
loputtomasti lisää niukkuutta, kurjuutta ja pahoinvointia. Ongelmalähtöisen
yhteiskunnan sisäinen palkkiomekanismi ei palkitse ongelmien ratkaisijoita, vaan
ongelmien synnyttäjiä ja ylläpitäjiä.

Lähde: http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/

Ihminen joka nykyjärjestelmän puitteissa etsii itselleen uutta kulutushyödykettä, saa
elää jatkuvassa huijatuksi tulemisen pelossa. Epärehellisyys on luonnollinen osa
rahajärjestelmää. Jos erehdyt kysymään kauppiaan mielipidettä jostain tuotteesta, et
voi olettaa hänen olevan rehellinen. Hän ei neuvo sinua kulman takana sijaitsevaan
liikkeeseen, jonka tuotteet tietää omiaan paremmiksi ja edullisemmiksi. Sen sijaan
hän valehtelee silmiään räpäyttämättä oman tuotteensa erinomaisuudesta. Se kuuluu
pelin henkeen, onhan myös kauppiaan elätettävä oma perheensä. Siksi kaikkien
rahajärjestelmän sisällä toimivien ihmisten on paras olla jatkuvasti hieman varuillaan.
Nykyjärjestelmän puitteissa ihmiseen on mahdoton luottaa, jos hänen mielipiteensä
tai motiivinsa millään tavoin sivuavat rahaa.

Kun kirurgi tai hammaslääkäri kertoo potilaalle, että hänen sairautensa vaatii kalliita
hoitotoimenpiteitä yksityisklinikalla, potilas ei voi olla täysin varma onko operaatio
varmasti tarpeellinen hänen hyvinvointinsa kannalta, vai tahtooko lääkäri kenties vain
työllistää itsensä ja parannella siten omaa talouttaan. Potilas ei myöskään voi tietää
varmasti määrääkö lääkäri hänelle parhaita mahdollisia lääkkeitä, vaiko ainoastaan
sen lääkeyhtiön lääkkeitä, joka tarjoaa hänelle rentouttavimmat vuotuiset
koulutuspäivät kylpylässä.

Mikä pahinta - rahajärjestelmän luonnollinen palkkiomekanismi synnyttää
kannustimen lääkärille, joka tavalla tai toisella onnistuu pitkittämään asiakkaansa
sairautta. Oletetaan että potilaalla on todettu vaikkapa angiina ja lääkärin tehtäväksi
jää miettiä kumpaa antibioottia hän kahdesta vaihtoehdosta potilaalle määrää. Sitäkö,
jonka hän kokemuksensa perusteella tietää tehoavan 50 % tapauksista, vai sitäkö, joka
nujertaa taudin 90 % varmuudella? Rahajärjestelmän luoma korruptoitunut
palkkiojärjestelmä kannustaa lääkäriä kirjoittamaan potilaalle ensin heikompaa
antibioottia ja sanomaan: "Jos angiina ei häviä viikon kuluessa, tulet sitten uudestaan
vastaanotolle". Ja näin lääkäri työllistää itsensä myös seuraavalla viikolla ja maksimoi
tällä tavoin voittonsa asiakkaan hyvinvoinnin kustannuksella. Ainoa nykyjärjestelmän
tarjoama valvontamekanismi tällaiselle korruptoituneelle käytökselle on juhlallisella
äänellä lausuttu lääkärinvala. Mitä sellainen takaa?

Se että rahajärjestelmän luontainen palkkiojärjestelmä tukee lääkärin kieroutunutta
käytöstä, on seurausta olemattomasta yhteiskuntasuunnittelusta. Näin ei tarvitsisi olla.
Asiat voisi tehdä kokonaan toisella tavoin. Jo lähtökohtaisesti älykkäämmin.
Mielenkiintoinen poikkeus perinteiseen malliin on paikoin Kiinassa toimiva käytäntö,
jossa lääkärit saavat palkkionsa suhteutettuna asiakkaansa terveenä viettämiin päiviin.
Sairastelupäivistä lääkärit eivät peri maksua. Päin vastoin, jos asiakas sairastuu, on
lääkäri nyt puolestaan velvollinen maksamaan asiakkaalleen. Vaikka tämäkään
järjestely ei poista väärinkäytösten mahdollisuutta kokonaan, on se silti
lähtökohtaisesti paljon tervehenkisempi ja ihmisläheisempi. Nyt asiakas voi olla
vakuuttunut lääkärin vilpittömästä huolesta omaa hyvinvointiaan kohtaan.
Kiinalaisessa mallissa lääkäri ei yritä ainoastaan saada asiakastaan paranemaan
mahdollisimman pian, vaan on myös taipuvainen ylläpitämään tämän terveyttä.

Markkinoilla kaikki keinot ovat sallittuja. Nuoruus, kauneus ja ystävällisyys ovat
muutettavissa rahaksi asiakaspalvelutehtävissä. Jos tuntematon, hymyilevä ja
ystävällinen ihminen lähestyy sinua kaupungin vilinässä, epäilet välittömästi hänen
tarkoitusperiään - etkä lainkaan syyttä. Hän tahtoo todennäköisesti myydä sinulle
jotain tai hyötyä sinusta jotenkin muuten. Ennen pitkää ihmiset kaikkialla muuttuvat
ennakkoluuloisiksi, epäileviksi ja töykeiksi.

Nykyisessä rahajärjestelmässä kyse on yleisesti ottaen aina pelistä, jossa toisen
rahoihin yritetään päästä käsiksi ilman, että rahan menettäjä tuntee tulleensa
huijatuksi. Jos tässä prosessissa ihmisten välille syntyy kiistaa, on oikeuden tehtävä
päättää, onko kyse laillisesta vai laittomasta huijauksesta. Kuitenkin kaikki
voitonmaksimointiin liittyvä liiketoiminta on pohjimmiltaan aina korruptoitunutta.
Rahajärjestelmä, olipa se mikä tahansa, on aina omiaan kierouttamaan ihmisten
käytöstä. Niinpä talousrikokset ja oikeuslaitoksemme niistä langettamat tuomiot
edustavatkin kieroutuneen kulttuurimme eräänlaista kliimaksia.

Lähde: http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/

Rahajärjestelmän päälle rakennetussa yhteiskunnassa kaikki käytös perustuu aina
viime kädessä taloudelliseen tehokkuuteen, taloudelliseen järkevyyteen ja
taloudellisen voiton maksimointiin. Rahajärjestelmän ylläpitämän palkkiomekanismin
vuoksi esimerkiksi ruokateollisuuden on kannattavampaa panostaa ruuan ulkonäköön
ja säilyvyyteen, kuin sen ravitsevuuteen ja terveellisyyteen. Ei ole väliä mitä
lisäaineita ruokiin tungetaan tai minkälaisen keskitysleirin läpi lihakarja ajetaan,
kunhan vain lopputulos saadaan näyttämään herkulliselta kaupan hyllyssä.

Lihakarjan kasvua parannetaan piikittämällä eläimiin kasvuhormonia. Teurasjätteet,
sidekudokset, nahka ja muut sellaisenaan syömäkelvottomat osat jauhetaan
jättimäisissä lihamyllyissä hienojakoiseksi mössöksi, puristetaan siivilän läpi ja
paistetaan pyöreiksi, kellanruskeiksi, houkuttelevan näköisiksi nugeteiksi -
ihmislasten lempiherkuiksi. Ruokaan lisätään houkuttelevuutta parantavia väriaineita,
säilyvyyttä parantavia lisäaineita ja e-koodeilla kryptattuja makeutusaineita,
sakeuttamisaineita, stabilointiaineita, väriaineita, happamuudensäätöaineita ja muita
vastaavia niin, ettei ruoka enää pelkästään näytä ja maistu luonnottomalta, vaan myös
todella on luonnotonta. Samaan aikaan mainosteollisuus ylläpitää mielen
manipulaation keinoin totuudenvastaista käsitystä puhtaasta ja luonnonmukaisesta
maataloudesta. Tämä sama sokeaan voitonmaksimointiin perustuva, ihmisen ja
ympäristön hyvinvoinnille haitallinen, talousteologian kierouttama doktriini on
arkipäivää kaikilla teollisuudenaloilla kaikkialla maailmassa. Olemme niin
erinomaisesti aivopestyjä sen ideologisesta erinomaisuudesta, ettemme edes siedä
kuulla teorioita muista mahdollisista resurssienhallintajärjestelmistä.

Nykyjärjestelmää selitetään perinteisesti ihmisten ahneudella ja pahuudella, vaikka
todellisuudessa perimmäinen syy löytyy huonosti suunnitellusta - tai pikemminkin
täysin suunnittelemattomasta - järjestelmästä. Järjestelmästä, joka vuosituhansien
kuluessa on omia aikojaan ja lukuisten sattumien seurauksena kasvanut nykyiseen
muotoonsa niukkuuden, kilpailun ja vastakkainasettelun ilmapiirissä. Järjestelmästä,
jossa ihmiset yhteistyön sijaan kilpailevat keskenään ja hyötyvät suoraan toistensa
pahoinvoinnista. Kieroutuneesti käyttäytyvät ihmiset ovat aivan tavallisia ihmisiä,
jotka vain toteuttavat sitä tehtävää, johon järjestelmä heidät asemansa puitteissa
pakottaa.

Tarkastellaan esimerkkinä sodista ja väkivaltaisuuksista hyötyvää asetehdasta.
Tavallinen asetehtaan työläinen tuskin tuntee huonoa omatuntoa työpaikastaan. Hänen
on tultava toimeen ja elätettävä perheensä siinä missä kenen tahansa muunkin.
Valinnan varaa ei ole. Jos työläinen irtisanoisi itsensä, joku toinen perisi hänen
paikkansa ja tehdas jatkaisi toimintaansa aivan kuten ennenkin. Järjestelmän
alatasolla vastustaminen on siis hyödytöntä. Siksi onkin loogisempaa syyttää
asetehtaan johtajaa, mutta myös hän kokee olevansa syytön. Myös asetehtaan johtaja
noudattaa vain ylhäältä annettuja käskyjä. Myös hänellä on perhe elätettävänään, sekä
runsaasti muita henkilökohtaisia vastuita, jotka ovat suorassa suhteessa hänen
asemaansa ja palkkaansa. Lisäksi hänen oma identiteettinsä on hyvin vahvasti
riippuvainen hänen asemastaan. Ylläpitääkseen asemaansa, hänen on toimittava juuri
niin kuin konsernin pääjohtaja käskee. Niinpä myös asetehtaan johtaja pesee kätensä
likaisesta asebisneksestä ja syyttää sen sijaan konsernin pääjohtajaa.

Mutta ei konsernin pääjohtajakaan pidä itseään pahana. Myös hänellä on perhe ja
henkilökohtaisia vastuita. Myös hän on vastuussa tekemisistään itseään korkeammille
tahoille. Konsernin pääjohtaja on tilivelvollinen konsernin hallitukselle ja hallitus
puolestaan osakkeenomistajille. Kun valtarakenteiden pyramidia kiivetään ylöspäin,
törmätään lopulta aina laajaan ja kasvottomaan omistajaluokkaan. Keitä he sitten
ovat? Ovatko kaikki osakkeiden omistajat pohjimmiltaan kyltymättömän ahneita ja
läpensä pahoja? Eivät tietenkään! Pörssiyrityksissä omistus on jakautunut tuhansien
aivan tavallisten ihmisten kesken ja he kaikki jakavat yhteisen - kaikille yrityksille,
osakkeenomistajille ja työntekijöille saman - voiton maksimoinnin intressin.
Tullakseen toimeen voiton maksimointiin perustuvassa pelissä, kaikkien peliin
osallistujien on kaikissa tilanteissa pyrittävä maksimoimaan oma henkilökohtainen
voittonsa. Jos he eivät tee näin, koituu se välittömästi heidän omaksi vahingokseen.

Niinpä vika ei ole ihmisissä, vaan pelissä itsessään. Myöskään poliitikoilla ei ole
mitään todellista valtaa, sillä myös he ovat täysin voimattomia voiton maksimoinnin
mekanismien edessä. Kaikki valta on pohjimmiltaan rahan valtaa. Kyse on voiton
maksimoinnin ongelmasta - siis pohjimmiltaan rahajärjestelmän ongelmasta. Kaikki
rahajärjestelmän sisällä tehtävät päätökset syntyvät taloudellisen järkevyyden,
taloudellisen tehokkuuden ja voiton maksimoinnin lähtökohdista. Lopputuloksena on
syvästi sairas yhteiskunta, jonka kieroutuneisuutta ei korjata yhdelläkään poliittisella
päätöksellä.

Valtion koulujärjestelmän läpikäyneinä ja järjestelmään täydellisesti sopeutettuina
ihmiset eivät tiedosta rahassa itsessään piileviä, ihmiskäytöstä vaikeasti kierouttavia
mekanismeja. Tiedostamattomuuttaan he ovat omiaan puolustamaan itselleen
haitallisen järjestelmän oikeutusta viimeiseen hengenvetoonsa saakka.

Monet henkiset opettajat vetoavat ihmisiin, jotta he päästäisivät irti ahneudesta ja
itsekkyydestä, aivan kuin se olisi ahneuden ja itsekkyyden varaan rakennetussa
yhteiskunnassa jokaisen ihmisen henkilökohtainen päätös. Mutta pelkkä valaistuneen
ihmisen vakaumus, viisaus tai elämänohje ei kykene tarjoamaan turvaa, ravintoa tai
suojaa hänen fyysiselle ruumiilleen. Ihminen on lopulta aina yhteiskuntansa
pelisääntöjen armoilla. Niin kauan kun yhteiskunta ylläpitää kansalaistensa niukkuutta
ja pakottaa ihmiset rahan perässä työmarkkinoille, jonka pelisäännöt perustuvat
itsekkyyden, ahneuden ja voitonmaksimoinnin varaan, niin kauan myös ihminen ja
ihmisten muodostama yhteiskunta on oleva itsekäs ja ahne. Jotta ihmiskunnan
evoluutio voisi saavuttaa kokonaan uuden tason, täytyy järjestelmän itsensä muuttua
ensin. Vasta siten on ihmisten henkinen kasvu mahdollista myös laajassa
mittakaavassa.

Lähde: http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/

Korkeasta elintasosta ja törsäilevästä elämäntavasta syyllisyyttä poteva länsimainen
ihminen saattaa lahjoittaa rahojaan ilmastonmuutosta, luonnon tuhoutumista tai
ihmisoikeusloukkauksia vastaan taisteleville järjestöille ja tuntea sitä kautta hieman
vähemmän syyllisyyttä omasta hyvinvoinnistaan. Mutta kuinka pysyvän muutokseen
nämä järjestöt todella voivat saavuttaa nykyjärjestelmän puitteissa? Tuumaillaanpa
tätä tovi!

Vaikka hyväntekeväisyysjärjestöt puhuvatkin päällisin puolin hyvistä ja tärkeistä
asioista, eivät ne todellisuudessa pysty, tai edes pyri muuttamaan asioiden tilaa -
ainakaan pysyvästi. Yksikään hyväntekeväisyysjärjestö ei pyri hakemaan lopullista
ratkaisua ongelmia aiheuttaviin ja ylläpitäviin mekanismeihin. Ongelman katoaminen
tarkoittaisi samalla myös järjestön itsensä loppua.

Rahajärjestelmän sisällä toimivat hyväntekeväisyysjärjestöt tarvitsevat lahjoituksia
tekeviä hyväntekijöitä. Mitä suuremmaksi nämä järjestöt kasvavat, sitä enemmän
ihmisiä ne palkkaavat ja sitä tärkeämmäksi oman aseman ylläpitäminen niille
muodostuu. Niinpä maailman epäoikeudenmukaisuus tuotteistetaan. Sitä
mainostetaan ja sillä markkinoidaan. Tehdään kohderyhmäanalyysejä ja
markkinointitutkimuksia. Palkataan projektipäälliköitä ja kontrollereita. Laaditaan
meno- ja tuloarvioita, neuvotellaan rahoituksesta ja solmitaan kontakteja liikemiehiin
ja poliitikkoihin.

Ennemmin tai myöhemmin mikä tahansa vilpittömästä tarkoitusperästä alkunsa
saanut ihmisoikeus-, eläinoikeus tai ympäristöliike muuttuu lopulta täysipäiväiseksi
liiketoiminnaksi. Liiketoiminnaksi, joka paradoksaalisesti saa kaiken elinvoimansa
ihmisten, eläinten ja ympäristön kärsimyksistä. Hyväntekeväisyysjärjestön
institutionalisoituessa sen pyrkimykset muuttaa vallitsevia olosuhteita muuttuvat
vaivihkaa vallitsevia olosuhteita ylläpitäviksi. Nimittäin jos ongelma katoaisi, katoaisi
myös liiketoiminta ja kaikki tuon liiketoiminnan varaan rakennetut työpaikat ja
hyvinvointi. Niinpä kaikki rahajärjestelmän sisälle syntyneet organisaatiot -
perustuivatpa ne kuinka kauniille ideoille tahansa - ovat aina pakotettuja
korruptoitumaan pysyäkseen elossa. Rahajärjestelmä on peli, joka pakottaa kaikki
peliin osallistujat yhdenmukaiseen, pohjimmiltaan parasiittimäiseen, käytökseen.
Markkinoilta voittamasi hyvinvointi tarkoittaa lähes aina laiminlyöntejä muiden
hyvinvointia kohtaan. Idealisti joutuu lopulta aina joko markkinatalouden rattaiden
runtelemaksi tai korruptoimaksi.

Rahajärjestelmässä toimivalla organisaatiolla voi olla erilaisia ideologioita, mutta
lopulta vain yksi Jumala. Paradoksaalista kyllä, myös kirkko palvelee ensisijaisesti
rahaa ja vasta sitten kristinuskon oppeja. Nykyinen raha- ja talousjärjestelmämme ei
ole kirkon vika. Mutta se, ettei kirkko itse tuo tätä rahaan liittyvää
kaksinaismoralismia esiin, vaan pyrkii kaikin tavoin sopeutumaan siihen ja jopa
hyötymään siitä - se on yksin kirkon oma valinta. Tämä syö epäilemättä kirkon
uskottavuutta. Siksi myös kirkko palkkaa mainostoimistoja uudistamaan imagoaan ja
huolehtimaan markkinoinnistaan. Mitään mainostoimistoja ei kuitenkaan tarvittaisi,
jos teologit vain lukisivat raamattunsa huolella ja palauttaisivat harjoittamansa
kristinuskon alkuperäiseen tarkoitukseensa.

Eikö Jeesus itse hyökännyt juuri köyhiä sortavan eliitin taloudellisia etuja ja
yhteiskunnallista valta-asemaa ylläpitävää temppelilaitosta vastaan? Eikö siis
nykyaikana juuri kirkon tehtävä olisi taistella velkaperusteisen rahajärjestelmän
epäoikeudenmukaisuutta vastaan ja taipua sen edessä vasta välttämättömän pakon niin
vaatiessa, jos silloinkaan?

Vuonna 2007 suomen evankelis- luterilaisen kirkon nettotulos nousi 92 miljoonaan
euroon. Kirkon varallisuuden tasearvo oli noin kolme miljardia euroa, josta 800
miljoonaa euroa oli likvidejä kassavaroja. Käteistä löytyi 255 miljoonaa euroa, kun
taas 542 miljoonaa euroa oli kiinni erilaissa osakkeissa, osuuksissa ja arvopapereissa.
Näin siis rauhan aikana. Sota-aikana kirkko kunnostautuu siunaamalla sotilaat, aseet
ja vihollisiksi katsomiensa ihmisten verisen teurastuksen. Niinkö Jeesus opetti? Vai
onko se sittenkin vain hyvää bisnestä?

Ihmisten huonoon omatuntoon perustuva teollisuus on nykyajan anekauppaa ja se
työllistää maailmanlaajuisesti miljoonia ihmisiä. Jos maailmasta häviäisivät ongelmat,
sadat miljoonat ihmiset jäisivät välittömästi työttömiksi ja organisaatioiden huipulle
kiivenneet maailmanparantajat menettäisivät palkkansa lisäksi sosiaalisen statuksensa.
Niinpä kaikki kerran syntynsä saaneet instituutiot pyrkivät rahajärjestelmän
pakottamana aina vähintään säilyttämään oman asemansa. Juuri tämä itsensä
ylläpitämisen tarve tekee kaikista rahajärjestelmässä toimivista instituutioista ja
organisaatioista jo syntyhetkellään korruptoituneita. Ei liene enää salaisuus, etteikö
esimerkiksi Al Gore tuhansine kannattajineen toivoisi salaa ennustamansa globaalin
ilmastokatastrofin toteutumista.

"Jos jotain voisin toivoa, niin haluaisin ilmastonmuutoksen toteutuvan, jotta tiede
voitaisiin osoittaa oikeaksi, seurauksista riippumatta!"

-- Ote CRU:n johtavan (sittemmin syrjäytetyn) ilmastotutkijan, professori Phil
Jonesin sähköpostista 5.7.2005 --

Kyse ei siis ole niinkään kieroutuneista ihmisyksilöistä, kuin ongelmien varaan
rakentuneesta ja ongelmista hyötyvästä järjestelmästä. Ympäristön tuho, nälänhätä ja
ylipäänsä kaikki ihmisen kieroutunut käytös on joko suoraan tai välillisesti seurausta
ihmisten kieroutunutta käytöstä tukevasta palkkiojärjestelmästä, jota kutsumme
talous- ja rahajärjestelmäksi. Rahajärjestelmä muodostaa yhteiskuntamme perustan ja
määrää sen pelisäännöt, korruptoiden siten kaikki sen varaan rakennetut instituutiot ja
organisaatiot. Niin kauan kun ympäristö- tai ihmisoikeusjärjestöt kieltäytyvät
näkemästä tätä tosiasiaa, ovat he myös itse osa samaa kieroutunutta järjestelmää,
eivätkä voi koskaan saavuttaa toimillaan pysyvää käännettä kohti parempaa
maailmaa. Siksi todellinen muutos voi alkaa ainoastaan rahajärjestelmän muutoksesta.

Lähde: http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/

Sove

On upeaa tekstiä.

Toki tästä unohtu se asia kun sitten matti ainakin painaa duunia ja tienaa rahaa niin asuntolainahan on ehdoton vaihtoehto! Ja auto! Ne nyt ainakin, eihän mikään muu tuo ihmiselle onnellisuutta kuin maallinen omaisuus? Paitsi, että yleensä se herääminen ainakin sillä matilla tapahtuu siinä 30-40vuoden tienoilla.

"Mitä vittua? Minulla on omaisuutta mutta silti elämä on edelleen perseestä. No ehkä moottoripyörä helpottaa." Mutta kun ei helpota. Nuoruus meni hukkaan sen rääkyvän paska kasan vuoksi.

Eikä se tule takaisin. Ei koskaan. Yleensä tässä vaiheessa se toisen naama vituttaakin jo sen verran, että odotetaan asuntolainan loppumista, kun olisi niin helvetin vaikea erota muuten. Siinä lainassahan yleensä on molempien nimet. Voi olla, että muutetaan eri asuntoihin, mutta yleensä oma ylpeys ei anna kummallakaan myöten poistua. "Puolet on minun, en lähde mihinkään."

Yleensä tässä vaiheessa ainakin mies löytää sen sielunkumppaninsa. Alkoholin. On niin vitun rankkaa ettei voi muuta kuin juoda. Vaimo on perseestä, elämä on perseestä, duuni on perseestä, pankki on perseestä. Väärin. SINÄ olet perseestä. Ongelmasi johtuvat ainoastaan omista valinnoistasi. Mutta sitä ei voi myöntää eikä hyväksyä, sehän tarkottaisi että pitäisi niellä ylpeytensä.

Jos kuitenkin käy niin, että perseaukisuudesta johtuen sitä asuntolainaa ei ikinä otettu. On eroaminen paljon helpompaa. Sitten ruvetaankin rellestään, kun päästään vaimosta eroon! Ei mene kauaa, kun osapuolet ymmärtävät, että 30-40vuotias nuorten yökerhossa ympäripäissään on suhteellisen säälittävä näky. Ja säälittävämpää on se, että yritetään vongata nuoria. Hyi helvetti.

Ainoa vaihtoehto siis on se lähiökuppila, jossa samanlaiset ihmisperseet istuvat päivästä toiseen, kukaan ei siellä oikeasti haluaisi olla, mutta vaihtoehtoa ei ole. Tai olisi, mutta on niin paljon helpompaa kumota tuoppi toisensa jälkeen, kuin ruveta elämään sitä elämää mitä tahtoisi. Duuni on perseestä? Vaihda duunia. Pankki on perseestä? Myy asuntosi ja toivo, että saat lainan kuitattua.

Mikä vittu teitä ihmisiä vaivaa? Molemmista vaihtoehdoista päädytään samaan pisteeseen. Lähiökuppilaan. Tai kotiin rapajuopoksi. Ketään ne teidän tarinat eivät oikeesti vittuakaan kiinnosta, ja kun teille sanoo että tee asialle jotain, te suututte.

Ja te joiden perheessä, ei ollut tällaisia ongelmia vaan isällä oli alkoholismi jonka takia se joi, jymy-uutinen: alkoholismi ei nasahda päälle niin kuin flunssa.

Taidanpa tästä keittää kahvit ja jatkaa elämääni. Onnellisena.

Rakas joulupukki, olen tänäkin vuonna ollut oikein kiltti poika. Ihan oikeastikin, sillä mitään tuhmaa meikäläisen elämässä ei tapahdu. Kerran olin aika pahis ja kävelin punaisia liikennevaloja vasten, mutta uskon sinun antavan syntini anteeksi, kerroinhan tästä aivan vapaaehtoisesti ja avoimesti.

Tänä jouluna en toivo lahjaksi villasukkia enkä maailmanrauhaa. Tänä vuonna toivon lahjakseni riihikuivaa rahaa, arvoisa pukki. Sillä rahahan se on mikä tätä maailmaa pyörittää eikä mikään muu.

Odotan muuten kohtuu sievoista summaa tai haastan saunatonttusi oikeuteen tirkistelystä ja seksuaalisesta ahdistelusta. Ne sairaat perverssit!