IRC-Galleria

RIINA HÄNNINEN EXPERIMENT/ WAR AGAINST CONTROL

Näyttelyni tapahtumat + kutsut

http://www.facebook.com/event.php?eid=166569223415900


mitäköhän mä kirjottasin.

oon paljon miettinyt mun elämää. keikkunut ahdistusken ja onnen kiikkulaudalla.

yks italiaano joka tuli iskee mua yks päivä kaupungilla kysy et "do you have a happy life?" sit mä mietin sitä kauan ja vastasin että "i have very happy life right now". ilman sarkasmia mikä mulla ois kuulunu toho lauseeseen vuos sitte.

ylipäätänsä musta ihmisellä ei voi kyllä olla "onnellista" elämää mutta hetkellisiä onnen tunteita ja jos löytys joku tasapaino.

no nyt sitä tasapainoo ei ainakaan ole mutta mä yritän.

mä olen taas rakastunut Bill Hicksiin http://fi.wikipedia.org/wiki/Bill_Hicks

se jotenki tajus kaiken sen mitä mä nyt käyn läpi.

Niiku tän kyllästymisen elämän mahdottomuuteen ja ihmisiin:

http://www.youtube.com/watch?v=RgK4BaBnIBU&feature=player_embedded

"What am I supposed to do when half of the people are going "that was great" and the other half is going "You are Evil! " Is it my job to go into their lifes and try to please them?? One woman said "Why can´t you do things that appeals to everyone? WELL THATS IMPOSSIBLE! what a burden!no one has done that yeat!

http://www.youtube.com/watch?v=vFRHyRmZ8c0&feature=player_embedded#at=51




mä en enää välitä mä haluun vaan elää, kirkua, ja toivoa, pysyä salaisuuksille avoimena ja rakastaa.

mä olen niin vitun kyllästynyt kaikkeen, siis vihainen ja kyllästynyt ylimielisiin ihmisiin.
ihmisiin jotka TIETÄÄ mikä on "normaalia", sallittavaa ja miten asiat kuuluu tehdä ja elää elämänsä. HAISTAKAA VITTU.

katselin mun tosi vanhaa Deviantart sivua ennen kuin pääsin taidekouluun 18-vee maalasin kotona keittiössä 2 metrin töitä ilman että tiesin ees mistään gallerioista :
http://riinu-.deviantart.com/gallery/Nää mä tein yhdissä pääsykokeissa Taideinstituuttiin:

http://riinu-.deviantart.com/gallery/#/dbl9sk

http://riinu-.deviantart.com/gallery/?offset=72#/d4tccb


Mua ei otettu instituuttiin kumpanaka kertana kun pyrin sisään. tokalla kerralla varasijalta.

Tää opettaja joka pidätti mut kerto et kukaan ei halunnut mua sinne kouluun paitsi hän näki että mussa ehkä "vähän oli potentiaalia, samassa keskustelussa jossa ilmoitin lähteväni koulusta hän naureskeli ylimielisesti että "siinäs hankit sit työhuoneen, et sä pärjää ilman koulua".

Ne katto mua alaspäin ja pyysi olemaan asiasta hiljaa.

Mä väitän että 18-vuotias joka maalaa 2 metrin tauluja, tekee töitä. Mä annoin vittu kaikkeni, ihan kaikkeni. ja hyvin monet muut ihmiset siel pääsykokeissa ei ees ottanut asiaa kuin vähän tosissaan.

Mä olen aina antanut kaikkeni ja ihan kaikkeni, tehnyt parhaani ja repinyt suorituksen mun lihasta,verestä ja sielusta. Ja aina mä olen saanut vain kourallisen paskaa ja läimäyksen naamaan takasin.

Nyt mä olen koko vuoden tehnyt hulluna töitä. Meillä on 5-6 ihmisellä työhuoneet jossa on tehnyt töitä noin 3-4 ihmistä ja niistäkin kaksi vain joskus niin että niiden työhuoneet on suht tyhjiä.

Mä olen antanut kaikkeni tolle koulutusohjelmalle, järjestänyt iltoja että ympäristötaiteilijat ja perus kuvataiteilijat tutustuis. Mennyt työhuoneelle joka päivä.

Sit meille tulee luokan ryhmänäyttely jonne valittiin jopa niiden pari työtä jotka eivät ole tehneet kuin pari pientä työtä, ei omistautuneet täysillä jne. Mun ei valittu vaan pyydettiin lähettämään "hakemus".

Mä olen aina ollut näyttämässä mun töitä Teemu Mäelle, mä olen oikeasti yrittänyt oppia siltä ja kunnioittaa sitä mutta mä en ole suostunut tekee sen duuneja tai aina niinku se haluaa jos multa ei suoraan pyydetä vaan kätketään se johonkin "kollektiivisuuden" verhoon.

Mulla ei ole auktoriteettejä, eikä mua käsketä mihinkään. Mä teen kunnioituksesta, autan muita jos ne pyytää ja toivon et ne sit auttas mua ja se ois sellasta palvelusten kollektiivista jakamista.


MÄ OLEN NIIN VITUN KYLLÄSTYNYT SIIHEN ETTÄ MÄ TEEN TÖITÄ HULLUNA UHRAAN MUN ELÄMÄN TAITEELLE JA MÄ EN KOSKAAN SAA SIITÄ TYÖSTÄ KIITOSTA TÄLTÄ INSTITUUTIOLTA.

(Paitsi monilta ihanilta ihmisiltä jotka diggaa mun jutuista mut siis tiiätte mitä tarkotan tällä)

MÄ OLEN KYLLÄSTYNYT, VIHAINEN, NIIN VITUN TÄYNNÄ TÄTÄ SUOMEA JA SITÄ ETTEI SEN INSTITUUTIONAALISET OSAT KOSKAAN USKONEET MUHUN. ETTEI NE SAATANA USKONU.

mä olen kyllästynyt pettymään ihmisiin, siihen että menestyneet ihmiset on psykopaatteja, ei ihmisiä ollenkaan, kaikkeen tähän kovuuteen ja ihmisten kohtelemiseen koneita.

mä en enää välitä.

mä annan enää mun lämmön vaan niille jotka sen ansaitsee.

HAISTAKAA VITTU YLIMIELISET MIEHET.
HAISTAKAA VITTU YLIMIELISET NAISET.
KESKI-IKÄISET NAURESKELEVAT "DUUNARIT" JOTKA KATSOO MUA KUIN PASKAA KOSKA NE "TIETÄÄ" MITEN ELETÄÄN, OLLAAN JA HENGITETÄÄN.
HAISTAKAA VITTU NE JOTKA EI OSAA KUNNIOITTAA ELÄMÄÄ, TÄTÄ MEIDÄN VAPAUTTA, ILMAISUNVAPAUTTA, SANAN VAPAUTTA.
HAISTAKAA VITTU:
PERHEAUTOT JA KAUPUNKIMAASTURIT
YLIMIELISET KULTTUURI-IHMISET
MUN YLÄASTEEN KUVAAMATAIDON OPETTAJA JOKA SANOI ETTÄ MUN EI PIDÄ PYRKIÄ TAIDEKOULUUN
PERUSSUOMALAISET
KOKOOMUS
KRISTILLISDEMOKRAATIT
PÄIVI RÄSÄNEN
TEKOPYHÄT USKOVAISET JOTKA EI USKO RAKKAUTEEN VAAN VIHAAN JA RASISMIIN HOMOJA VASTAAN
HIENOSTO IHMISET
YLIMIELISET MATERIALISTIT
IHMISET JOTKA TIETÄÄ "MIKÄ ON TAIDETTA"
IHMISET JOTKA TIETÄÄ "MITÄ ON ELÄMÄ"
IHMISET JOTKA TIETÄÄ "MITÄ ON HYVINVOINTIVALTIO"
IHMISET JOTKA TIETÄÄ "MITÄ ON KÄRSIMYS"
IHMISET JOTKA TIETÄÄ MITEN PITÄÄ "KÄYTTÄYTYÄ"
NE JOTKA EI KYSEENALAISTA NAISTEN KARVOJEN AJELEMISTA JA PITÄVÄT SITÄ JONAKIN NORMINA
JOTKA TEKEE SALAA KAUNEUSLEIKKAUKSIA JA ESITTÄVÄT "FEMINISTEJÄ" TAIDENÄYTTELYISSÄÄN

HAISTAKAA VITTU NE JOTKA SANOO ETTÄ MUN PITÄS HÄVETÄ KOSKA MÄ EN OLE NAISELLINEN, NAINEN TAI KÄYTTÄYDY KUNNOLLA

HAISTAKAA VITTU




tässä mun tän päivän fiilikset:

http://www.youtube.com/watch?v=nwMTjlxx7xM&feature=share

http://www.youtube.com/watch?v=ImvMxXY64EU&feature=list_related&playnext=1&list=AVGxdCwVVULXcEpz4WB_liKAy90-Etbc6j

http://www.youtube.com/watch?v=bWXazVhlyxQ

Fuck you, I won't do what you tell me!


Rakkautta <3

Mä en ole niinkuin Palsa jonka kanssa hengas kuolema, mulla on kuolema mun sisällä. Se tuijottaa peiliin mua mun silmien takaa. Se ei kulje mun vieressä hirttoköysi kourassa vaan kolisee luina mun sisällä.

Siks mä yritän olla joka päivä onnellinen. Koska se on siinä. Niiku kuolleet välillä liikkuu näissä huoneissa, käy morjestamassa mua mun unissa, istuu sängyn päädyssä tai soittaa puhelimella.


Tää on elämän kesä, on vauvoja, syntymää mutta myös surua ja kuolemaa. Tuskaa joka pitää meidät nöyrinä.

Mä en kumarra muuta kuin elämää ja rakkautta. Viha saa luvan olla nöyrä liittolainen ja uhman väline.

Mä teen parhaani ja se riittää enkä mä matele niiden edessä jotka ei sitä kunnioita tai kunnioita mua ihmisenä.

Tää maailma on sellanen ettei ihmisen omistautumista kunnioiteta. Sä teet vitusti töitä ja sit tulee yks ihminen ja merkkaa sormella että "nää, nää, nää" eikä sillä ole moraalia tai se ota huomioon sitä että sä oot antanut kaikkes. Eikä ne jotka on merkattu tuu sua auttaa koska niil on jo pullat uunissa.

Se on prekariaattia, eikä kukaan ole lojaali toiselle koska kaikki kilpailevat samasta paikasta karjan parhaana paistina.

Taide on sairas instituutio, se on diktatuuri pahimmillaan. Pari äijän käppänää jotka riitelee keskenään päättää asioista ja mukana roikkuu naisia jotka osaa kiltisti vetää sen oletetun kulttuuritantta roolin.

Omistautumista ei enää tarvita kun kyse on vaan siitä kuka nuolee kenenkin persettä parhaiten.

Ihmiset juoksee pyörässä mikä ei vie mihinkään. Ne luulee että ne diktaattorit nostas ne samanveroiselle paikalle mutta eihän ne niin tee, siks ne on diktaattoreja koska ne haluaa pitää kaiken kunnian itsellään.

Prekariaatti juoksee, tekee, kärsii ja toivoo että "jonain päivänä minä olen yhtä mahtava".
Eikä sitä päivää tule koskaan.

Yhtä varmasti kuin tämä meidän kulutussysteemi tulee tuhoutumaan.

tälläi olo:

http://www.youtube.com/watch?v=0Hr8Wp4nAbE&feature=related

Oon tässä viikon auttanut yhtä New Yorkkilaista taiteilijaa, http://www.damstuhltrager.com/art_pages/mark_andreas/ma.html. Meillä oli ihan huippu kivaa ja jostain syystä mä tuun usein jenkkien kanssa hyvin toimeen. Taiteilija jonka kanssa mulla oli yhteisnäyttely viimeksi Hollannissa Steven http://en.wikipedia.org/wiki/Steven_Johnson_Leyba sitäkin mun on aina ikävä ja muutenkin mä tykkään siiä näiden ihmisten tavasta olla, tietystä rehentelystä,avoimuudesta ja välittömyydestä. Kaikki jenkit ketä mä olen tavannut sanovat että mun pitää tulla jenkkeihin, yksi taidekriitikko joka näki mun duuneja ja nyt taas tääkin mies. Olisin itseasiassa päässyt yhdelle taiudefestivaalille New Yorkkiin mutta kyse ei ollut niin isosta festivaalista että ne olis voineet maksaa mun töiden lähetyksen. Kyllä mä olen aika tosissani alkanut ajatella asiaa.
Ajattelin että voisin hakea residenssiin mutta en tiedä onko se opiskelijana kovin mahdollista.
Mark kertoi kaikkia jänniä tarinoita New Yorkin taidekentästä, niistä taiteen "rockstaroista" mitä se oli tavannut ja miten hommat toimii. Mä kaipaan tosi paljon sellasta hullua, ylitsepursuavaa luovuutta, tietynläistä egoismia ja räjähteleviä persoonia. Se antaa mulle luvan rentoutua ja olla sellainen kun olen. Mä en edes ole kovin "erikoinen" mutta Suomessa koska esim. kaikessa puheessa vallitsee konsensus + käytössäännöt, mä pomppaan esiin olemalla vähänkin provosoiva tai "liian itsevarma...Mä en oikeesti vaan kestä tätä maata. Oikeastaan kaikki ulkomailta tulevat jotka on nähnyt tän taidemeiningin sanovat että lähde helvettiin sieltä.
Ei ole profiloituja gallerioita jotka keskittyisivät tietynlaiseen taiteeseen, kaikki on vähän sellasta "kellä nyt sattuu olemaan rahaa ja kuka osaa parhaiten täyttää lomakkeen että saa apurahan" hommaa. EI TAITEILIJA OLE MIKÄÄN HELVETIN VIRASTOTYÖNTEKIJÄ JOKA TÄYTTÄÄ LOMAKKEITA JA ODOTTAA ETTÄ SAAKO RAHAN VAI ETTÄ SAA NÄYTTELYN SELLASEEN KAHDEN METRIN KOPPIIN JOSSAIN!.
Toinen ongelma on tää tila juttu, mulla on tosi suuruuden hullut jutut ja mua kiinnostaa koko näyttelyn tekeminen installaationa, niinkuin Paul McCarthy http://en.wikipedia.org/wiki/Paul_McCarthy . Kokonaisuuden luominen, iso installaatio ja elämys kenttä.

Mä kaipaan hulluutta! luovuutta! riskejä!! Vaikka mun konsepti puhuu paljon Suomen yhteiskunnasta se puhuttelee usein jenkkejä koska ongelmat ovat suht samoja. Turhautuneisuus, koulumurhat, kontrolli jne. Ja mä jotenkin rakastan sitä "kaikki on mahdollista" ajattelua.
Viime koulussa kun tein sen mun ison 6 metrisen lopputyön kävi jotkut Kuvataideakatemian ämmät itkemässä että "Älä tee noin isoja töitä, ne ei mahdu kuin museoon ja on törkeää tehdä noin iso ja vielä noin huono maalaus, kammottavaa, olen järkyttynyt". MUTTA HEI ÄMMÄT SE ON SE TARKOITUSKIN! Mä sanoin että seuraavaksi teen tehdashallin kokoisen kammottavan maalauksen. Sit ne varmaan pyörtyisi ja mä olisin päässyt tavoitteeseen. Mitään hienoa uutta, hullua ja upeaa ei ikinä synny tällä Suomen taidekoulujen mentaliteetillä ja anteeksipyytelyyn opettavalla opetuksella. Jos mulla olis oppilas joka ottais riskejä, tekis isoja hulluja juttuja vaikka ne ajais sen konkurssiin ja ilman voitontavoittelua, mä näkisin siinä upeaa potentiaalia!! Kyse on kumminkin vasta kasvavista ja tyyliään etsivistä ihmisistä! Tää maa tuntuu usein liian pieneltä.
Ihmisten mentaliteetti jotenkin todella ahdistavalta ja rajoittavalta. Apuraha systeemi pakottaa luovuuden rajoittamiseen, tylsämielisyyteen ja tekee Suomen taidekentästä sellaisen mikä se on. Olen ollut todella mielessäni tästä Make your mark! galleriasta hesassa joka on keskittynyt graffititaiteeseen. Siinä lähdetään jo uusille urille. Joskus toivon pääseväni kuratoimaan mutta nyt haluan keskittyä luomaan. Taide täytyy repiä alas näiden porvarillisten akateemisten ihmisten käsistä, vapaaksi kaikille. Se tarvitsee erilaisia ääniä, varsinkin aikoina jossa ihmiset ovat alkaneet tajuamaan sen miten jämähtänyt "ylimistö" instituutio se Suomessa on ja ajattelemaan ettei se ole heille tärkeä. Meitä on jotka eivät ole samanlaista akateemista porvaristo paskaa niinkuin nämä ihmiset jotka juttuja pyörittää, täytyy vain alkaa kaatamaan tätä systeemiä ja haastamaan valtaapitävät.

Dada!

Täytyy kaataa pystyyn jämähtäneen "hienoston" valta!

Raoul Hausmann- Art critic