IRC-Galleria

<DoctorBullet> Ai niin
<DoctorBullet> Republic of dave
<DoctorBullet> Mikrovaltio fallout kolmosessa
<DoctorBullet> Tapoin kaikki sieltä koska niiden pomo oli kalju

Peli: : Fallout 3 + kaiki viisi lisäosaa.

Alusta: PC.

Laitevaatimus: Hyvä vanha kone kelpaa.

Testikone: Peli taisi väliin hylkiä konettani ajoittaisella työpöytänäkymällä.

Fanhat Falloutut ovat sitä kirottua taktista peliä lukuunottamatta jokaisen partasuuikään päässeen nörtin ikuisia runkkauksen kohteita. Nämä kyseiset klassikot vetävät pitemmän korren jopa Tiltin X-juontaja Jaana Pelkosen kuvien parissa itseään hinkkaavien miesten/naisten piireissä. Siis tarkoitan että Jaana häviää kirkkaasti pelipornossa näille kahdelle ensimmäiselle Falloutille vanhemman nörttiväestön keskuudessa. Siitä syystä olenkin kuullut joidenkin vanhan koulukunnan pelaajien olleen hyvinkin närkästyneitä näistä uusista joutomaan näkemyksistä. Puolestaan nuorempi pelaajakunta ei välttämättä edes tunne noita kahta klassikkoa ja enpä usko että niiden Graafinen ilme edes houkuttelee moniakaan uuden koulukunnan pelaajia kokeilemaan historiallista joutomaata. Itse pelasin noi kyseiset pelit taannoin läpi, mutta en silti ollut niihin erityisen ihastunut. Ok nyt joku lyö minua halolla päähän jollakin sivukujalla. No ehkä ei sittenkään sillä en ole erityisen ihastunut tähän uuteenkaan tulkintaan. Kaikista peleissä esiintyneistä hienouksistaan huolimatta minua ei ole ikinä kiehtonut postapocalyptinen maailma vaikka tiedänkin sen olevan luultavasti ainoa ratkaisu tämän hetkiseen väestön liikakasvuun.

Huolimatta siitä että koen hiukan luotaantyöntäväksi tällaisen rähjätodellisuuden pelin ympäristöt ovat tutkimiseen houkuttelevia ja jopa omituisella tavalla hienoja. Eli ei paha saavutus saada inhoaja ainakin kiinnostuneeksi. Toki peli loistaa muillakin osa-alueilla ja muutamia heikkouksiakin löytyy. Mutta eiköhän ole parasta aloittaa alusta.

Alku alkaa syntymästäsi, jatkuen aina aikuisuuteen asti. Alun kasvypyrähdysepisodien aikana kätevästi luodaan oma hahmo. Sitten äkkiarvaamatta juoni käynnistyy ja huomaat pakenevasi isäsi jalanjäljissä tutusta ja turvallisesta ympäristöstäsi pelottavaan ulkomaailmaan. Samasen firman tekemä Oblifion aiheutti luolasta päivänvaloon tultaessa melkoisen wauuu kiljahduksen suustani. Saman tekee myös tämä peli, mutta hiukan erillä tavalla. Sillä maailma on todella likainen, harmaa ja jopa nihilistisimmän balckmetallistinkin mielstä kuollut paikka. Toki ympäristön alkututkimusten jälkeen elämääkin löytyy, mutta enimmäkseen vihamielistä sellaista. Eläimet käyvät päälle, supermutantit vainoavat kaupungin kadulla ja jopa lajitovereista osa on päätynyt murhanhimoisiksi ihmissyöjiksi. Toki ystävällistäkin väkeä löytyy lähinnä pienistä kylistä ja kaupungeista. Suurin osa sivutehtävistä myös irtoaa näiden ystävällismielisten asukkaiden keskuudesta.

Pääjuonta seuraamalla peli-ilo on kovin lyhkäinen, mutta kaikki sivujuonteet ja lisäosat koluamalla sain itse kulumaan yli viisikymmentä tuntia joutomaan tallaajana. Toki peliä voisi pelata pitempäänkin jos tahtoo kaikki kivet ja kannot kääntää nurin löytääkseen jokaisen yksityiskohdan mutta oma mielenkiintoni ei riittänyt ihan näin perusteelliseen matkailuun joutomaan keskellä. Yksi syy monien paikkojen tutkimatta jättämiselle on hahmonkehitys. Nimittäin kesken yhden lisäosan huomasin että hahmo ei enää nouse tasoan 20 yläpuolelle. Tämä on minusta huonoutta roolipelissä, sillä pidän nimenomaan hahmon kehittymistä koko pelin ajan yhtenä tärkeimpänä seikkana tämäntyyppisessä ropessa. Toki yksi lisäosa nostaa tasokattoa yli 30, mutta huomasin sen vasta sen asentamisen jälkeen ja hurautin hieman puolihuolimattomasti koko jatkotarinan läpi, siitäkin syystä että pääpelin lopussa tein valinnan josta ei olisi pitänyt olla paluuta. Lisäosoista ehdottomasti parhaimmat olivat The Pitt uusine kaupunkiympäristöineen ja Point Lookout junttihuumorineen, lisäksi kumpikin näistä edellä maintuista lisäosista tuntui jotenkin sinne kuuluvilta. Puolestaan se ufosieppaus, räiskintäpaonotteinen alaskan talviseikkailu ja tarinaa jatkava lisäri tuntuivat vähintäänkin päälleliimatuilta.

Lisäsisällöstä puheenollen täytyy mainita sellainen hauska pikkuseikka että ostin tämän kyseisen pelin jo sen ilmestyessä muttta joku noista kyseisistä lisäosista korruptoi tallennukseni ja siitä v*ttuuntuneena annoin tämän teoksen maata siirrettävällä kovalevylläni kaikki nämä vuodet. Uudelleenalottamiseen tuli halu lähinnä sen takia että ostin jokunen aika sitten sen uusimman joutomaan seikkailun ja on jokseenkin luonnollista ensin pelata pois edellien osa. Vaikka tarinaltaan nämä poikkeavatkin aikatavalla toisistaan.

Pelissä on paljon taistelua ja sen voi hoitaa kahdella eri tavalla joko suoraviivaiseen fps-tyyliin taikka käyttämällä taktiikkapistetä, Itse päätyin kummankin yhistelemiseen joka tuntuikin tehoikkaimmalta ratkaisulta varsinkin isommissa rytinöissä. Tosin fps-rymistelyyn vaikuttavat kykypisteet rajoittavat osumatarkkuutta ja eri asetyyppien aiheuttamaa vahinkoa tuntuvasti. Tämän lisäksi pelissä on erillisiä perkkejä jotka vaikuttavat johonkin kykyyn tavallista pistesaldoa paremmin. Infentaarion kantovara on mielestäni riittävä ja korjauskyvyn maksimoinnilla pystyi nätisti kantamaan useata kymmentä tuliuikkua ja panssaria mukana. Myös tavaroiden jaottelu on oivallinen, mutta silti makuuni liian hidas ja tavaraa ollessa paljon vieläkin hitaampi käytettävä. Ihmetystä aiheutti myös pikanäppäinten puute, olisi ollut jokseenkin miellyttävämpää vaihtaa lennosta kiikarikiväri lähitaisteluaseeseen ja toisinpäin. Nyt piti kaikki hoitaa valikon kautta. Ei kovinkaan fiksu tapa tehdä yksinkertainen asia.

Joutomaassa selviytyminen tuntui väliin todellakin taistelulta elämästä ja kuolemasta. Kun oli viimeinen kuti piipussa ja ruoka loppu ja energiapalkki kolmannekselle meinasi tulla hätä. Tilanne helpottui huomattavasti sen jälkeen kun löysin iki-ihanan virtuaalikoiran joka taivalsi siitä lähtien loppuun saakka rinnallani. Luultavasti hän oli ainoa todellinen ystävä pelihahmolle, tietenkään hahmon isää unohtamatta.

Kohtuu suuresta hiekkalaatikkokoostaan ja karulla tavalla hienosta ympäristöstä, viisikymmentälukulaisista teemoista, toimivasta taistelusta ja kohtuullisesta juonesta huolimatta minulle ei tule ikävä takaisin joutomaa kolmosen pariin. Olen tunnelmapelaaja ja tämä peli antaa minulle joka käänteessä paskan fiiliksen, toki onnistuu siinä loistavasti. Ainut asia jota ikävöin jo nyt tätä kirjoittaessani on se hieno koira joka auttoi minua selviamään tämän pelin loppuun saakka. Lepää rauhassa pittiavaruudessa pitti-isäntäsi vierellä rakas hauveli.


Hyvää:
Karulla tavalla hieno.
Liian kova paukku tunnelmoitsijalle, En oikein tiedä onko tämä hyvä vai huono juttu.
Rakas koiraystävä.
Kykypuu toimii loistavasti.
Ammuskeluropeksi harvinaisen onnistunut taistelusysteemi.

Huonoa:
Lyhyt pääjuoni, läpijuoksureikäpää taatusti pelaa muutamassa illassa läpi.
Piakanäppäinten puute.
Valikon hitaus.
Runsaanpuoleinen kaatuilu, joka hieman korjaantui päivityksillä.
Liian kova paukku tunnelmoitsijalle, En oikein tiedä onko tämä hyvä vai huono juttu.

Yleisarvosana:
Lievästä ympäristökammoisuudesta huolimatta 9 (asteikolla 1-10)

Yhteenveto:
Hieno peli ei niin hienosta aihepiiristä. Inhorealistisimpia ikinä palaamiani roolipelejä josta tulee tunnelman puolelta ristiriitainen vihaan rakastan tuntemus.

Kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Nice game! Keskiviikkona uudestaan, en pysty oottamaan 8(

Mies, joka ampui Robert Housen

Sanonnan mukaan se, mitä tapahtuu New Vegasissa, jää New Vegasiin. Matalaan hautaan kuolemankielissä hylätty kuriiri päättää toisin. Ihmepelastautumisen jälkeen kasvoihin ammuttu kova kundi päättää jäljittää pahantekijänsä. Kuriirin kuoleman kielistä elävien kirjoihin paikannut maalaistohtori tuntuu vilpittömältä, mutta ampumatapausta todistanut roboskoobari vaikuttaa hieman epäilyttävältä. Mikä Goodspringsin kylässä tyhjänpanttina pyörivä peltilehmipoika oikein on koneitaan?

Paikallisia jututtamalla selviää, että ampujat eivät todellakaan olleet paikallisia, vaan ilmiselviä kaupunkilaisgangstereita New Vegasista. Ilmaisia drinkkejä saluunassa vaatineet retkut eivät totisesti pitäneet kynttilöitään vakan alla, heidän jäljittämisensä on suorastaan lapsellisen helppoa, mitä nyt taival tuppukylästä New Vegasiin on verinen ja pitkä. Matka vain pitenee, kun reitillä jumiutuu selvittämään milloin mitäkin selkkauksia.

Atomiaseiden polttamassa maailmassa on paljon pelastamisen arvoista, joten eteenpäin mennään kostonhimon voimalla. Tarinan lähtökohdat ovat mielenkiintoisimmat mahdolliset, sillä tyhjänä tauluna aloittavaan päähenkilöön samaistuu helposti. Juonen punainen lanka löytyy New Vegasiin saapuessa, kun pelinappulana kohdeltu kuriiri kohottautuu aavikon valtapelien avaintekijäksi. Sankarin valtapyrkimykset ovat hieman hämärästi motivoituja, mutta ystävien ja vihollisten valinta ja pelin sallimat takinkäännöt lisäävät herkullisesti käynnistyvään tarinaan kummasti mielenkiintoa. Fallout New Vegas kestää toisenkin läpipeluukerran.

Haaste revolverisankarille

Edellistä Falloutia pelanneet ovat New Vegasissa välittömästi kotonaan. Uutuutta voisi luulla Fallout 3:n länkkärivaikutteiseksi lisäosaksi. Stetsoneista ja kuudestilaukeavista huolimatta tummasävyiset rauniomaisemat, rääsyiset kylänmiehet ja pysäytyskuvilla höystetyt taistelut tuntuvat kaikki entuudestaan tutuilta. Onhan Fallout 3 koukuttava vieläkin.

Pelihahmon väsymystä, nälkää ja janoa mittaavaa hardcore-moodia lukuun ottamatta Fallout: New Vegasilla ei ole kovin paljon lisättävää edeltäjänsä pelisuunnitelmaan. Puhtaasti tunteella ajatellen Vegas on lähellä Black Isle Studiosin alkuperäisten Fallout-pelien henkeä kuin myös Bethesda Softworksin Fallout 3.

New Vegasin tekijätiimin, Black Isle Studiosin raunioille perustetun Obsidian Entertainmentin menneisyys on täynnä huteja ja hiomattomia timantteja. New Vegas on hyvin käsikirjoitettu ja juonilinjoissaan vivahteikas peli kuin myös Fallout 3.

Vivahteikkuuden aistii erityisesti pääjuonesta, joka on kiemurainen vyyhti tehtäväkokonaisuuksia ja toisensa poissulkevia vaihtoehtoja. Kaikkien kaverina ei voi seurustella loputtomiin, ennemmin tai myöhemmin sankarin on poltettava siltoja takanaan. Osa vaihtoehdoista tekee todella kipeää.

Pelaajan mainetta mitataan jokaiselle ryhmittymälle erikseen. Välien huonontuessa väki aukoo päätään ja kauppiaat kieltäytyvät palvelemasta, viimeisen niitin jälkeen sankari voidaan ampua tavattaessa. Hyvälle tyypille tyrkytetään alennuksia ja turvataloja levähdyspaikoiksi.

Maa vuorten takana

Pelin tapahtumapaikka on likimääräinen mukaelma ydinsodan runtelemasta Nevadan osavaltiosta. Pelialueen keskipiste on luonnollisesti New Vegas, jonka tunnistaa vaivatta esikuvakseen. Kaupunkia ympäröi rapistuneiden valtateiden halkoma Mojaven autiomaa. Se on autiomaata vain nimellisesti, sillä pelissä se on täynnä pieniä kyliä, hylättyjä huoltoasemia, erämaamökkejä, väestönsuojia ja muita vierailun arvoisia paikkoja.

Mojaven laidalla kuohuu ydiniskuilta säästynyt Hooverin pato, jonka hallinta on Uuden Kalifornian Tasavallalle elämän ja kuoleman kysymys. Padon tuolla puolen väijyy pelätty Caesarin legioona. Entisistä barbaariheimoista muodostettu sotajoukko on Keskilännen mahtavin voima, kuin uudelleensyntynyt Rooman valtakunta hassuine päähineineen päivineen. Legioonaa johtava Caesar on pelin vaikuttavin hahmo, Hegeliä ja latinaa sujuvasti siteeraava, pesunkestävä hirmuvaltias. Hän visioi New Vegasista uutta Roomaa itselleen.

Toimintapelimäisistä taisteluistaan Fallout New Vegas saa puhtaat paperit. Taktikointi kuitataan toiminnan pysäyttävällä VATS-moodilla, jossa voi rauhassa tähdätä vihollista päähän, jalkaan tai vaikka asekäteen. VATS-hyökkäysten jälkeen viholliset sitten röpötetään hengiltä kuin räiskintäpeleissä ikään. Tähtäämistä ei sotketa päähenkilön roolipeliominaisuuksilla, kyyrystä ampuessa lyijy lentää tasan sinne, minne jyvä näyttää. Kipeimmät osumat palkitaan poikkeuksellisen roisilla väkivallalla. Hidastetut lähikuvat silpoutuvista vihollisista onnistuvat jatkuvasta toistosta huolimatta hätkähdyttämään.

+ Hyvää
New Vegasin näkemys ydinsodan jälkeisestä Amerikasta on vaikuttava.
Hahmonkehitys ja taistelut viihdyttävät loppuun asti.
Pelaajan annetaan säätää kohtalonsa.

- Huonoa
Sankarin matkakumppanit hakeutuvat liian innokkaasti taisteluun.

Tilasin siis Fallout New Vegasista Collector's Editionin ja se on kyllä ihan mukava paketti!

Ruusunen toteaa: Mul on iha helvetisti pelattavaa ja helvetisti katottavaa, en osta mitää vähään aikaan.

Viikon päästä...

*Ruusunen katsoo Fallout: New Vegasin limited editionin sisältöä...* KORTTIPAKKA! Ja ei kun tilaukseen.

Muhun puree aika pahasti kaikki keräilykama XD

Shipping Confirmation

Order Contents:
Fallout New Vegas CE - Quantity Shipped: 1

Ja nyt mun tekis mieli tehdä tosta toi haalari.
Miksi haalari? Koska pituus ja taidot ei riitä Liberty Primen tekemiseen.
...Liberty Prime ois kyllä jotain niin eeppistä 8D