IRC-Galleria

Eilen tuomittiin pitkän linjan kunnallispoliitikko Olavi Mäenpää sakkoihin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Lainaan tähän tekstiä Olavin omasta blogista, johon pääsee jutun alla olevasta linkistä!

Olavi Mäenpää blogissaan:

Vaikka valtakunnansyyttäjä Kalske ja kiihoittamisjuttuni alullepanija Mikko Puumalainen saivat arvattavasti tämänpäiväisestä Helsingin käräjäoikeuden langettavasta tuomiostani erektion, ei heidän pidä luulla, että orgasmi olisi vielä lähelläkään. Suuri enemmistö suomalaisista ei nimittäin heidän kiihoittumistaan hyväksy. Tulenkin valittamaan tuomiosta hovioikeuteen, jossa luonnollisesti vaadin suullista käsittelyä.


Valitettavasti Suomi on hiljaa luisunut tilanteeseen, ettei ennen ylpeilyn aiheena olleesta sananvapaudesta ole rippeitäkään jäljellä. Ei ole kaukana hetki, kun joudumme teippaamaan yöksi suumme kiinni, jottei unissa puhuisi totuuksia esim. rikoksiin syyllistyneistä maahanmuuttajista. Aviopuoliso voi nimittäin sinut ilmiantaa ja tuomio tulee - takuuvarmasti! Suun teippaaminenkaan ei kohta riitä, sillä pian olemme niin syvällä humanismin suossa, että pelkkä ajatuskin riittää tuomitsemiseen. Rikoslain "kiihottamispykälä" antaa siihen jo mahdollisuuden.

Toivoisinkin jonkun oikeusoppineen tutkivan ja antavan syvällisen analyysin, kuinka on mahdollista, että syyttäjät johtavat näissä kiihoitusoikeudenkäynneissä 100 - 0?

Jäämme odottamaan seuraavana Halla-Ahon vuorenvarmasti saamaa syytettä ja tuomiota. Vaikka en kovin suurta arvoa hänelle annakaan, niin siitä huolimatta käy hieman häntä sääliksi. Totuuksien politiikka on kovaa leikkiä. Jo nyt on ollut merkkejä ettei Halla-Ahon kantti kauan kestä.

EU-ehdokkuuden löysässä hirressä roikkuminenkin on taatusti häntä osaltaan syönyt. Lasten leikkiä oli ajat, jolloin hän sivuillaan kehotti turkulaisia olemaan antamatta minulle ääntään vaaleissa. Tai, kun hän puhelimessa lyömämme "kättäpäälle" sopimuksen jälkeenkin jatkoi edelleen tekaistujen "kolehtijuttujensa" kirjoittelua. Sen verran hänestä sentään löytyi miestä, että maksoi reilusti häviämänsä 10 euron vedon.

Arvoisat lukijat! Älkää missään nimessä sekoittako allekirjoittanutta perussuomalaisiin. Perussuomalaiset - Timo Soinin johdolla - yrittävät harhauttaa Teitä teeskennellyllä isänmaallisuudellaan. Todellisuudessa heillä ei ole tiukan paikan tullen rohkeutta puolustaa suomalaisuutta. Heistä esimerkkinä olkoon Turun kaupunginvaltuutettu Maria Lohela. Hänellä ei ole ollut rohkeutta nostaa esille harjoitettavan maahanmuuttajapolitiikan epäkohtia, vaikka mahdollisuuksia pidetyissä kokouksissa olisi ollut. Viimeisessäkin kokouksessa jäin mielipiteineni yksin. Ainoassa koko kevään aikana käyttämässään 2-3 min. puheenvuorossa hän yritti selittää jotain Itämeren suojelusta.



Olavi Mäenpää


Olavi Mäenpään rehellisestä taistelusta suomalaisuuden ja suomalaisten puolesta enemmän mm. täältä:

http://olavimaenpaa.blogspot.com/

Kuinka moni ihminen tietää, että kansalaissodassa kansamme työtätekevän köyhälistön ruohonjuuritason syvällisempi motiivi lähteä tekemään vallankumousta ei ollut aina niinkään työväenagitaattorien suoltama marxistinen propaganda, joka toimi vain paineet laukaisevana kanavana, vaan pohjimmiltaan aivan yhtä paljon työväestön ja maalaisproletariaatin umpiluterilainen, kristillinen yhteiskuntamoraali, ja sen arvojen vastainen yhteiskunnallinen vallankäyttö ja rakenteellinen väkivalta?

Suomessa oli vuodesta 1906 aina kansalaissotaan asti istunut silloisessa eduskunnassa (senaatti) sen niminen puolue, kuin Kristillinen Työväenpuolue, jonka edustajamäärät vaihtelivat vaaleista riippuen kahdesta neljään. Puolue oli syntynyt 1860-luvulla Englannissa syntyneen kristillis-sosialistisen liikkeen vaikutusksesta. Liike rantautui Suomeen 1800-luvun lopulla, jolloin suurimmille teollisuuspaikkakunnille perustettin kristillisiä työväenyhdistyksiä, joiden toiminnan ympärille puolue muodostui. Tämä liike edusti tavallaan "sosiaalidemokratiaa" aikana, jolloin työväenliike ei vielä ollut jakautunut, sillä se pyrki sosiaaliseen tasa-arvoon ja työväestön olojen parantamiseen demokraattista tietä yhteiskunnallisen vaikuttamisen kautta vallankumouksen sijaan.

Kansalaissodan alkaessa yleinen tilanne maassamme oli kuitenkin edennyt pisteeseen, jossa ruutitynnyri oli jo syttynyt, ja työväki ryhmittäytyi punakaarteihin. Taustalla oli syvä, huonoista yhteiskunnallisista oloista ja epätasa-arvosta kumpuava katkeruus, ja tunne siitä, että yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus on mennyt aivan liian pitkälle. Kristillisen työväenliikkeen piirissä ollut väki ei tilanteessa oikein tiennyt, mitä tehdä. Osa heistä päätti liittyä punakaarteihin.

Marssiessaan rintamalle, he lauloivat vanhan virsikirjan virttä numero 440 "Jo vääryys vallan saapi". Kansalaissodan jälkeen porvaristo ja papisto, sydämistyneenä työväestön "kapinasta" poisti virren sen takia virsikirjasta. Virsi palautettiin kirjaan vasta sotien jälkeen, Mannerheimin aloitteesta, kansallisena sovinnoneleenä.

Jostain syystä tämä "Punainen virsi" poistettiin uudestaan 80-luvun lopun virsikirjauudistuksen yhteydessä, juuri viime laman alla, kun hyvinvointiyhteiskunta alkoi taas rapautua ja tuloerot kasvaa. Se kansallisen yhteiskuntaluokkien sovinto, minkä viime sodat loivat, ja se kansallisen yhtenäisyys, jota yhteiskunnallisen tasa-arvon ihanteen pohjalle rakennettu hyvinvointijärjestelmä ovat pitäneet yllä, ovat rapautumassa. Mielestäni olisi aika palauttaa vanha virsi takaisin virsikirjaan, muistuttamaan meitä kaikkia, ja varsinkin vallanpitäjiä, siitä, että nykyisellä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden ja pahoinvoinnin kasvuvauhdilla olemme matkalla kohti uutta kansalaissotaa. Tämä olisi nyt suuren laman alkaessa vallanpitäjien hyvä muistaa, ja pitää huoli kansan hyvinvoinnista sekä siitä, ettei suomalainen kansanyhteisö hajoa.


Vanhan virsikijan virsi nro. 440. Sen sanoma alkaa olla taas jälleen kerran ajankohtainen:

(Sävel sama kuin suvivirressä, "Jo joutui armas aika")

"1 Jo vääryys vallan saapi, se huutaa taivaaseen.
Se turmaa ennustaapi, vie kansan kurjuuteen.
Ken Herran oikeutta, nyt täällä julistaa,
ja ken vanhurskautta, nyt tahtois puolustaa?

2 Nyt viekas vilppi täällä, on noussut kunniaan.
On valhe vallan päällä, ja vääryys voimassaan.
Ei kuulla kurjan ääntä, ja köyhää sorretaan,
ja lainkin rikkaat vääntää, vääryyttä puoltamaan.

3 Kas, köyhän leivän syövät, nuo jumalattomat.
He viatonta lyövät, ja häntä vainoovat.
He kurjaa ahdistaapi, kuin käärme kiukussa,
korvansa tukkeaapi, tuon raukan huudoilta.

4 He armotonna veivät, osuudet orpojen.
He söivät lesken leivät, on Herra nähnyt sen.
Hän vanhurskaasti kostaa, vääryydentekijät,
rankaisee ansiosta, nuo viekkaat ryöstäjät.

5 Vaan voitonpäivän kerran, vaivaiset näkevät.
Vanhurskaus kun Herran, lyö väärät, väkevät.
Oi Herra, voimas näytä, kansaasi armahda
ja hurskaan pyynnöt täytä, ja päästä vaivasta."

---

Edit 3.3: http://www.facebook.com/group.php?gid=55083222191&ref=mf

Perussuomalainen puolue rakentaa virallisesti kristillis-sosiaalisille arvoille. Mikä on siis uskonnon merkitys puolueelle? Tämä kirjoitus on oma kantani kysymykseen, millä tavalla koen puolueeni suhtautuvan uskontokysymykseen, ja miten minä itse asiaan poliittisessa mielessä suhtaudun. Kysymys on senkin vuoksi oleellinen, että minulla on itselläni vahva kristillinen vakaumus. Katson ettei politiikkaa pidä tehdä uskonnosta käsin, vaikkakin jokaisella ihmisellä usko tai maailmankuva vaikuttaa arvoihin, ja arvot taas vaikuttavat poliittisiin näkemyksiin. Nämä taas vaikuttavat suhtautumiseen muihin uskontoihin ja kulttuureihin.

Uskonto on kulttuurinen arvokysymys

Perussuomalaisen puolueen arvopohjaan kuuluvat kristillis-sosiaaliset arvot, eli puolue tunnustaa kulttuurissamme vaikuttavan kristillisen arvopohjan merkityksen. Tähän arvopohjaan liittyy mm. lähimmäisenrakkauden ja toisten ihmisten kunnioittamisen periaatteet. Asiaan vaikuttaa myös kansallismielisyys; eli suomalaisina vaalimme historiaamme ja sen suomaa kansallista perintöä, johon kuuluu myös kristillinen kulttuuri.

Tältä pohjalta kumpuaa osaltaan myös kritiikkimme monikulttuurisuutta ja rajoittamatonta maahanmuuttoa kohtaan. Maassa maan tavalla -periaate sisältää siis myös sen, että maahanmuuttajien on täällä ollessaan kunnioitettava kansallista kulttuuriamme ja arvojamme, joihin kuuluu myös kristinusko ja sen vaikutuksesta syntyneet perinteet (esim. suvivirsi kouluissa, jne.). Siksi me perussuomalaisina haluamme kunnioittaa ja vaalia tasavaltaisia perusarvoja sekä omaa kulttuuriperintöämme, johon myös kristillinen perintö kuuluu.

Poliittinen puolue

Puolue ei kuitenkaan ole uskonnollinen puolue, eikä pidä uskontoa tai uskonnottomuutta millään tavalla erikoisemmin esillä, saatikka minkäänlaisena kynnyskysymyksenä. Ateistit, agnostikot ja muiden uskontojen kannattajat ovat tervetulleita jäseniksi ja vaikuttamaan puolueessamme. Tosin mikäli jonkun henkilön oman uskonnon mukanaan tuoma arvopohja on ristiriidassa esim. sellaisten perusasioiden kuin sananvapauden, demokratian tai sukupuolten tasa-arvon kanssa, tai mikäli hän avoimesti halveksii suomalaista kulttuuriperintöämme, niin on melko todennäköistä ettei hän edes halua puolueeseemme liittyä.

Kaikille ei voi olla mieliksi. Jos kumartaa joka suuntaan, myös pyllistää joka suuntaan. Tämä erottaa meidät perussuomalaiset mm. maailmoja syleilevästä liberaalivasemmistosta, vaikka puolueena kannatamme vasemmiston tavoin sosiaalista tasa-arvoa ja hyvinvointia. Katsomme että yltiösuvaitsevainen ja globalistinen idea monikulttuurisesta ja ulossulkemattomasta maailmanyhteiskunnasta on utopistinen ja absurdi, koska toimiakseen ja koossa pysyäkseen yhteiskunta edellyttää sitä, että sen jäsenillä on edes jonkinlaiset yhteiset perusarvot, ja että edes yhteiskunnan enemmistö on jokseenkin sosiaalisesti yhtenäinen, eli itsensä kulttuurisesti yhteiseksi kansaksi ja kansakunnaksi kokeva ihmisjoukko.

Suhtautuminen islamiin ja muslimimaista tulevaan maahanmuttoon

Mitä sitten islamiin tulee, niin käsittääkseni niin Islamin valtavirta kuin islamistinen fundamentalismikaan eivät tunnusta sukupuolten tasa-arvoa, tai sananvapauden ehdottomuutta. Koraani kyllä periaatteessa tunnustaa tasa-arvon, myös sukupuolten välisen, mutta sen käsitys asiasta ei vain vastaa meidän käsitystämme, eikä varsinkaan tue sitä pohjoismaista tasa-arvon perintöä mitä me vaalimme. Hadithin määrittelemässä sunnassa, ja sitä kautta islamin valtavirrassa, tämä ero islamilaisen ja pohjoismaisen tasa-arvokäsityksen välillä vielä entisestään korostuu. Periaatteessa myös sananvapaus on ainakin joidenkin tulkintojen mukaan olemassa, mutta sitäkään islam ei näe samalla tavalla kuin se nähdään lännessä. Islamissa uskonto nousee kaiken yläpuolelle, jonka seurauksena meille tärkeät arvot muuttavat merkitystään. Tästä syystä islamilaisella kulttuurilla on vakavia ongelmia tulla toimeen kristinuskon piirissä syntyneiden läntisten tasavaltalaisten yhteiskunnallisten arvojen kanssa.

Myöskään politiikan ja uskonnon eroa islam ei tunnusta, vaan periaatteessa islamilainen yhteiskunta, ”umma”, on sekä poliittinen että uskonnollinen yhteisö. Turkissa ja monissa maallistuneissa muslimimaissa politiikka ja uskonto on täytynyt erottaa toisistaan valtion pakkokeinoilla, ja ilman valtion pakkovaltaa tämä ero ei luultavasti pysyisi voimassa. Nämä islamilaisuuden aisoissa pitämiseen vaaditut otteet taas ovat käytännössä johtaneet demokratian ja kansalaisvapauksien rajoittamiseen.

Näistä syistä koen, että Eurooppaan islamilaisista maista suuressa määrin tuleva maahanmuutto ja maanosaamme islamisoituminen muodostavat vakavan poliittisen ja yhteiskunnallisen ongelman, ellei islam muutu. Mikäli islam ei muutu vaan Eurooppa muuttuu, voimme sanoa hyvästit vapaudelle ja demokratialle.


(Editoitu 26.7 klo. 18:34)