IRC-Galleria

hoitaja avaa oven, mä astun peremmälle

eihän tää ny voi enää huonommaksi muuttuu
kato peli on pelattu ku usko huomiseen puuttuu

reissumiehen tie on vieny taakse lukkojen
vaa lääkitys pelaa jote olo vähän tukkonen

ku pääset ulos kaikki muuttu paremaks

Skippasin koulut, flippasin skedellä,
juoksin ongelmiin pää edellä

Älä sano mä tiedän tarpeeks,
lapsuuden ystävii viedään talteen

Mä nään tuulilasin läpi suomen,
vanhois valokuvis ongelman nuoren
Ja ku tuijotan sitä silmiin,
muistan miks unelmista pitäs pitää kiinni
Se voi kuulostaa kornilt sun korvissa,
mut voit olla varma et mä oon tosissaan


Kävelen poispäin täält,
ei kaikkia kuoppia voi väistää.
Tuu, ota kiinni mun kädestä,
näetsä, loppu ei oo viel lähelkään.


Ei nää päivät oo enää niin harmaita,
nostetaan katseemme varpaista
Kaikki kii itseluottamuksesta,
hautakynttilä pöydäl luomas tunnelmaa
Tiedän milt se tuntuu ku menee metsään,
mä en oo oikeen esikuva kenellekään

joo en sit näköjää oo lähös minneekkää 7pvää :''---(
just näin
onneks hei mun elämä on näin ihanaa<3 <3 <3 <3 <3

Te parhaat ystävät tiedätte ettei mun lapsuus oo ollu helpoin mahdollinen
mut nyt kuitenkin oon onnellinen
Ja sehän on kaikist tärkeintä et en pelkää
Menneisyydelle enää kääntää mä selkää
Nyt jo parikymment mittaris täs lasissa
Ja vaikken mä viel eläkkää siel isos lasipalatsissa
Ni pystyn nauttii iloist, siinä missä muutki
Eikä ole enää syytä mun, muuttua muuksi

PÄÄÄSIN TÄNÄÄÄ PPPOOOIIISS OSASTOOLLATAAAA!!!!

PS. vippi ?


maanantaina petukkkeeeel...

MEEN NY VAPAA EHTOISESTI SINNE LAITOKSEEN.

...

Okei, kaikki suljetun osaston nuoret, muuten vain hullut, häiriintyneet, psykoottiset, neuroottiset, mitä vaan:

Teidän ongelmanne eivät ole mitään vitun supersankarikykyjä. Te ette ole yhtään sen ainutlaatuisempia tai älykkäämpiä vain koska olette kasvaneet astetta rankemmissa oloissa.

Iso osa tietämistäni nuorista ihmisistä, jotka ovat viettäneet aikaa jonkinnäköisessä hourulassa, ovat ihan vitun pihalla. Ja siis huonolla tavalla. He eivät osaa kommunikoida muiden ihmisten kanssa merkityksellisesti ja heidän älyllinen kapasiteettinsa on tasan yhtä rajoittunut kuin keskivertotallaajan. Lakatkaa tekemästä numeroa siitä, että teillä on syömishäiriö, psykoosi tai mitä vain kuin se olisi jotenkin hieno asia, koska se ei ole.

On ymmärrettävää, jos haluaa tuoda ilmi sen, että itsellä on psykologisia ongelmia. Minullakin on niitä. Olen egoistinen, narsistinen ja huonolla itsetunnolla varustettu rajatapaus, jonka elämän pääsisältö koostuu huonoina päivinä siitä, että haluaa osoittaa muille ihmisille kuinka paljon älykkäämpi ja lahjakkaampi on. Minua on koulukiusattu sen verran, että olen itsekin muuttunut kiusaajaksi. Olen pakkomielteinen vastakkaisen sukupuolen huomiosta minua kohtaan. Pelkään monia asioita kuten kipua, kuolemaa ja isoja hyönteisiä aina siihen pisteeseen asti, että näiden asioiden vältteleminen vaikeuttaa toisinaan elämääni. Olen lyönyt tai kaatanut maahan minua fyysisesti heikompia ihmisiä ja saanut heidän itkemään - ja kuvitellut olevani kova jätkä sen johdosta. Olen joutunut vuosikausia kuuntelemaan tulevien amisjätkien älyllisesti rutikuivaa vittuilua, olen joutunut etsimään itseäni, hurahtanut uskovaiseksi kun se tuntui olevan ainoa tapa saada ystäviä. Kun erehdyn alusvaatteisillani peilin eteen, reaktioni vaihtelevat inhosta epätoivoon.

Meillä kaikilla on jumankauta ongelmia. Ei ole olemassa tervettä ihmistä, jos terveellä tarkoitetaan ihmisiä, joilla ei ole psykologisia ominaisuuksia, jotka häiritsevät heidän henkistä eheyttään. Ja minäkin olen pitänyt ongelmaisia ihmisiä kiinnostavina. Ongelmaiset ihmiset ovat kiinnostavia, koska ihmiset ovat kiinnostavia. Ongelmat antavat meille särmää, tekevät meistä inhimillisiä. Todellinen mielenkiintoisuuden alkulähde löytyy kuitenkin meidän persoonamme ongelmattomista osista, kuten siitä, kuinka paljon tiedämme ja taidamme. Tai vaikkapa siitä, kuinka hyviä olemme kertomaan vitsejä. Tai ranttaamaan gallerian blogimerkinnöissä. Ihminen joka on 100 % pelkkää ongelmaa ongelman perään ei ole mielenkiintoinen. Hän ei vain ole. Hän on pelkkä taakka, jota vähemmän sekaisin olevien ihmisten pitää silkasta velvollisuudentunnosta kantaa harteillaan.

Mutta se, että pitää näitä ongelmia jonain "no tämä sentään tekee minusta mielenkiintoisemman" -valttikorttina on vain yksinkertaisesti osoitus siitä, kuinka stereotyyppinen ihminen sitä vain on. Ongelmien esitteleminen ei ole siistiä - siis oikeasti, ketä lukijoista edes kiinnostaa esimerkiksi tuo ylläoleva lista ongelmistani? Eikö se herätäkin teissä vain lähinnä myötähäpeää ja/tai vaivaantuneisuutta?

Se, että on kasvanut laitoksessa, ei myöskään ole automaattinen tae siitä, että on keskivertoa ongelmaisempi kaveri. Sanoisin, että esimerkiksi Auvinen istuu ongelmaisen nuoren määritelmään aika hyvin, with the shooting and all. Oliko hän laitosnuori? Tietääkseni ei, mutta korjauksia otetaan vastaan. Kuten totesin aiemmin, meillä kaikilla on ongelmia. Ero on siinä, kuinka hyvin ne onnistuu peittämään istuakseen paremmin siihen tervejärkisen ihmisen muottiin - vai pitäisikö sanoa myyttiin? Kun kävelet kadulla, näet ihmisiä, jotka ovat tasan yhtä sekaisin kuin mielisairaalan potilaatkin. Ainoa ero on itsekurissa ja sopeutumiskyvyssä.

Mitä jos ylpeiltäisiin sillä, että niistä ongelmista on päässyt YLI? How about that? Onnistuisiko? Olisiko se mitään, että tajuaisi, että omat psyykkiset häiriöt rajoittavat elämää sen sijaan että yrittäisi naamioida niitä jonkinasteiseksi mielenkiintoisuusfaktoriksi?