IRC-Galleria

Pakko avautua. En tajua,, mikä ihmisiä vaivaa. Varsinkin näitä pikkutyttöjä, kun sitä laihuutta pitää ihannoida niin kauheasti. Siis mitä helvettiä? Mitä _kaunista_ siinä on, että tyttö tai nainen näyttää vartaloltaan 12-vuotiaalta pikkupojalta? Ei reisiä, ei tissejä, ei lantiota tai MITÄÄN. Tasapaksu pötkö, tikku-ukko. Sori vaan, mutta mun mielestä se on niin helvetin tylsän näköistä. Tai sitten se "Luut on kauniita"- juttu. Taidan olla ainoa, jonka mielestä ihmisestä paistavat luut ovat oskettavia?

Millähän helvetillä näille pikkutytöille (ja vähän vanhemmillekin) sais taottua päähän, että Auschwitzin vankien näköiset naiset EIVÄT ole kauniita, vaan aliravittuja ja sairaita. -___-

Minäkin pidän hoikkaa vartaloa nättinä, enkä ajattele että vain ylipainoinen voi olla kaunis tms. Mutta sairas vartalo on asia erikseen. Se ei ole enää kauniin laiha, vaan pikemminkin ruman laiha. Ja kun te luulette, että anorektikoilla on hyvä itsekuri, nii ette vois olla enemmän väärässä. Tosiasiassa niillä on helvetin huono itsetunto, jota ne yrittää epätoivoisesti parantaa syömättöyydellä. Jotta edes yksi asia elämässä olisi hallinnassa. Ja ei, en ole kateellinen.

Tietysti jokasiella on oma näkemys käsitteestä kaunis, ja joku voi ihan oikeasti pitää sairaalollisen laihaa kauniina. Mutta kun 12-15-vuotias pikkutyttö ihailee sellaista, ei voi olla epäilemättä, että median luomat nykyajan kauneusihanteet ovat muokanneet aika huolellisesti tämän tytön näkemystä. Surullista, niin surullista.

Raivostuttavaa raivostuttavaa raivostuttavaa.
Päädyin jollekkin sivustolle missä randomit ihmiset nyt
julkisti omaa painoaan ja pituuttaan sitten ihannepainon
mihinkä haluaisivat. Jumalauta jokainen "ihannepaino"
oli niin anorektikko luokkaa, että mitä helvettiä?
Kun oikeesti, joo laihat ihmiset on kauniita ja
silleen mutta järki käteen nyt jo pikkuhiljaa..
Voi ajatella muitakin ihmisiä kuin omaa rakasta itseään.
Jos vaikka joku helvetin laiha ihminen normaalien ihmisten
seurassa, ehkä vähän reilummankin kokoisten kanssa, rupee
selittämään kuinka haluais vielä pari kiloa pois.. Tai kuinka
haluais vielä pari senttiä pois milloin mistäkin paikkaa.
Niin mitkäköhän tunteet on niillä kuuntelijoilla? Henkilöillä
joilla oikeesti on normaali vartalo, mutta ei silti oo sujut sen
pahimman vihollisensa, itsensä kanssa. Voinpahan vain
sanoa että siinä kohtaa voi lievästi sanottuna vituttaa.
Sitten toinen asia mitä tehdään aivan liikaa on se että
erittäin laihat tyypit rupee selvästi normaalimman kokoselle
ihmiselle sanomaan: no säkin oot mua niin paljon
laihempi, ja sähän oot niin laiha itekkin ja
mä oon tämmönen läski.
Siinäki kohtaa vois vähä miettiä miltä siitä
TOISESTA HENKILÖSTÄ tuntuu ?
Oon aivan varma että se
ainoastaan loukkaa. Vaikka sillä oltais yritettykin
hienoa kohteliaisuutta osoittaa.
Ja itse henkilökohtaisesti en inhoa mitään enempää ku
helvetin laihat ihmiset rupee valittamaan "niistä kauheista
liikakiloista" mitkä pitäis saada helvettiin. Voi jumalauta olkaa
nyt jo hiljaa !
Maailma on ainoastaan julma paikka, täynnä julmia
ihmisiä. Niinhän aina sanotaan, mutta löytyy sieltä
myös ystävällisiä ja oikeesti kauniita sekä ihania ihmisiä.
Mutta ne ei hypi joka kiven takaa eteen ne pitää etsiä
sieltä ihmisen sisimmästä. Pitää käyttää aikaa ja
kärsivällisyyttä siihen että löytäis sen kaikista kultaisimman aarteen.



Ja nostan hattua niille jotka oikeesti jakso lukea koko jutun.

Tää on joltai sairaalta Pro-Ana -foorumilta:

"pituutta 170cm.. paino kauhistuttavat 62 kiloa. tavoite 52 kiloa."

Eipä muuten, oon itte 170cm ja oon laskenu ittelleni ihanteellisen painon painoindeksillä ja se oli 60-70kg. Sillo BMI on siinä 20-25 rajoissa, mikä on siis normaali raja.

Toi 52 kg tiputtaa BMI:n 18, mikä on siis anoreksian raja. Siitä alemmas on anorektinen. Eli jollai ei oo kaikki pullat uunissa.

Onneks mä en välitä vaan oon tyytyväinen. =DD

Kappas, pullaa! *omnomnom*

VITTU!
koko aamu ja päivä sairaalassa, ramppausta psykiatrilla ja sisätautipoliklinikalla ja sydänfilmissä ja verikokeissa (taas)
Haistatan pitkät paskat niille lääkäreille,
varsinki sille yhelle noidalle joka punnitsi yms. mut.
"Anoreksia Nervosa" se sano ja lässyn lässyn sitä ja tätä,
painona oli semmoset 41,4kg, eli BMI 16,5.
Viimeks mulle NIIN sanottiin ja lohduteltiin, et joo, ei sua kukaan aio lihotta,
mutta MIKSI HELVETISSÄ mulle nyt laitettiin liikuntakielto kunnes oon sen ja sen painonen ja kaikki helvetin lopulliset tavotepainot?!?!? PITÄS lihoo 8kiloo!!!!!!! vitut, en ajatellut. Meen sitten vaikka letkuihin makaa, mutta en aio lihoa 8 kiloa! EN IKINÄ!
Mä sillon kerran lupasin ittelleni, että en enää ikinä päästä itteeni samaan kuntoon ku olin vuos sitten ja nyt mun ON PAKKO lihoa vieläkin läskimmäksi!!
Tää on ihan perseestä, en sais mennä steppiinkää..
enkä salille, tallille vaan kävelyttään ja jumppaaminen lopettaa...
itku meinaa päästä tässä.
Joo, ja tiedän tiedän, haluun itekkin parantua ja elää normaalisti, mutta en mä halua lihoa ihan muodottomaks.
Tää on IHAN syvältä!
Onneks sain nytten lähetteen avohoitoon, jos sitä kautta pääsis helpoimmalla... mutta en enää oo yhtään varma haluunko sinnekään ku tää tuntuu niin kauheelta. Joka viikkoset punnitukset alotetaan ja to ravitsemussuunnittelijalle ja taas ma psykiatrille.
Yhyy
Vittu
Angst
Tappakaa mut!

mulla on aika ravitsemusterapeutille 20.8. klo 18:00 :)
koska mä just tajusin et mä en osaa laihduttaa terveellisesti, mä en osaa laihduttaa muuten kuin että sairastaisin taas anoreksiaa, ja siihen mä en enää suostu!
Anoreksia on elämän pahin helvetti, niille keiden kohdalle se osuu. Anoreksiaa on vaikea kuvailla, monet jotka eivät ole sairastaneet väittävät että anorektikot ovat huomionhakuisia turhamaisia pikku akkoja jotka ylpeilevät sillä etteivät syö.
Se ei TODELLAKAAN ole niin. itse kun sairastin tiedostin sairauteni, mutta koin olevani liian terve kutsuakseni itseäni anorektikoksi. En mä painanut 40kg niinkuin monet muut jotka sairastivat, pelkkä vaa'an luku merkitsi.
Eräänä päivänä luin anoreksian oireita ja itkin pelosta ja onnesta kun huomasin omistavani nuo piirteet: tukka putoaa, jatkuva kylmyys, peiliin tuijottamista monta tuntia päivässä, ruoan heittämistä pois, jatkuvia valheita....mutta mä vihdoinkin pystyin kontrolloimaan jotakin. mä pystyin päättämään omasta kehostani, mutta aina näin peilissä pyöreän ihmisen, roikkumahan ja liian isot tissit, vaikka kuppikokoni läheni jo AA:ta.
Monta kertaa mä pohdin että miksi mulle sopii koko 32 vaikka olen niin lihava? ja kun kylkiluuni törröttivät, ihmettelin että miksi kylkiluuni ovat läskieni päällä?
Ja joka minuutti ajattelin ruokaa. miten vältellä sitä, miten syödä vähän kun on sukulaisia kylässä, osasin kaikkien ruokien kalorimäärät ulkoa. Kirjasin joka päivä monta kertaa syömiseni ylös, kellonajat ja määrät ym. Ja jos sorruin syömään niin hakkasin itseäni.
Ehkä pahin pohjakosketukseni oli kun söin vessapaperia nälkääni; kyllä, mä pelkäsin lopulta kaikkea ruokaa. kerran en syönyt 4,5 päivään mitään, pelkkää teetä.
Tästä seurasi aivan mahdoton liikkuminen. aloin käydä uimassa ja salilla melkein joka päivä, söin ennen treeniä yhden omenan jotta jaksaisin, jotten vain pyörtyisi. vähintään 200 vatsalihasta ennen nukkumaanmenoa, ja muita lukemattomia jumppaliikkeitä.
Ja minä otin sen vittuiluna muilta kun muut kauhistelivat laihuuttani. Ihmettelin että miksi ystäväni ovat laihtumistani vastaan, miksi muut eivät halua että näytän hyvältä ja laihalta?
Lopulta minulla ei enää ollut ystäviä. Pelkäsin kuollakseni mennä kylään ystävieni luo kun pelkäsin heidän tuputtavan mulle ruokaa.


Mutta nyt, vaikka olen ylipainoinen, olen niin onnellinen että pääsin tuosta helvetistä, ja ilman mitään hoitoa, uuden rakkauden avulla. Opin taas rakastamaan elämää, ruoka ei enää ollut pelottavaa, vaan hyvää ja sitä oli kiva syödä. On ihanaa taas nauttia elämästä, antaa itselleen luvan olla onnellinen. Toivon jokaisen teidän puolesta jotka käytte/ olette kääyneet tämän polun, paljon voimia, tuhottoman paljon rakkautta ja elämää <3 Antakaa mahdollisuus itsellenne elää elämäänne, te olette kauniita ja tärkeitä <3

Taas jouduin yhden nimeltämainitsemattoman "pellen" mustalle listalle koska sanoin rehellisen mielipiteeni :D:D

kyse oli tytöstä joka oli vähentänyt kuvansa pikselimäärää leveyssuunnassa jotta näyttäisi laihemmalta. sinänsä jo naurettava idea alunperinkin, koska silloin kuvan mittasuhteet menevät päin vittua ja kuva näyttää entistä hirveämmältä. Tässä tapauksessa kuva oli otettu vielä hieman vinosta kuvakulmasta, jolloin pää sai hienon kaarevan muodon, kuin banaanilla konsanaan.

kokeilin piruuttani photarilla muokata kuvan takaisin alkuperäiseen kokoonsa ja se näytti paljon paremmalta. tyttökin ihan nätti... en ymmärrä että miksi se kuva piti pilata :D siispä sen kerroin hänelle.

ja NAPS! sanaakaan sanomatta olen mustalla listalla. taas ei kestetty rakentavaa palautetta. Onko se niin hienoa ihannoida anorektisia piirteitä...hinnalla millä hyvänsä? jos joku sanoo ettei kannata, niin se poistetaan sanomasta mielipiteitään, jottet vain huomaisi olevasi väärässä?

älkää hyvät ihmiset kaventako niitä kuvia. se on ihan paskaa muokkaamista.
ja olkaa ihan normaaleja... ei tarvi olla 40 kilonen, lapsen painoinen, jotta voi olla kaunis ja terve aikuinen nainen.

http://www.youtube.com/watch?v=qOuOUiFBFoA&feature=related muistakaa että ootte kauniita ja että teidän ei tarvitse olla mitään langanlaihoja, että kelpaatte tähän mailmaan.

HERÄTKÄÄ NY PERKELEEN NOPEETA IHMISET! ÄLKÄÄ ENÄÄ V*TTU TULKO ENÄÄ KOSKAAN KYSYY MULTA MITÄÄN NEUVOJA LAIHUTTAMISEEN TMS. ÄLKÄÄKÄ MYÖSKÄÄN UIKUTTAKO, ET HALUISITTE OLLA ANOREKTIKKOJA. VITTU ANOREKSIAS EI OO _YHTÄÄN MITÄÄN_ HIENOA, TÄÄ ON OIKEESTI KAIKISTA SUURINTA HELVETTIÄ MITÄ IHMISMIELI ON KOSKAAN TUOTTANU!!!
JA MÄ TIEDÄN, KOSKA OON ITE KAMPPAILLU TÄN SAIRAUDEN KANS JO JONKIN AIKAA.

OLKAA JÄRKEVIÄ JA LOPETTAKAA AJOISSA. OOTTE ARVOKKAITA JA IHANIA IHMISIÄ JUST TOLLASINA. JA TEITÄ RAKASTETAAN.

Tästä on vaa nii helvetin vaikee päästä pois, jos sen mörön ansaan astuu..

http://www.youtube.com/watch?v=XtcV_3lLrF0

Tämä video kertoo anoreksian kavaluudesta enemmän kuin tuhat sanaa. Videosta tekee tilannetta hyvin kuvaavaan juuri se, että tyttö näkee kroppansa peilistä ainakin minun silmääni todella terveenä ja sopusuhtaisena, mutta kauhistelee, kuinka on lihava.

Minulla ei ole lääketieteellistä asiantuntemusta saati kokemusta syömishäiriöistä lähipiirissäni. Tämän vuoksi olen varautunut myös siihen, että minua syytetään aiheen käsittelystä tietämättömyyteni vuoksi. Syömishäiriöt ovat kaikkien mielenterveysongelmien tavoin äärimmäisen viheliäisiä. Harmittelin juuri muutamaa galleriayhteisöä katsellessani, kuinka niihin kommentoiminen on kielletty muilta kuin niiden jäseniltä. Toisaalta mieleeni muistui saman tien se, kuinka yhdentekevää kommentointi edes olisi, koska vakuuttelut itseään liikalihavina pitävien (ajoittain jopa sairaalloisesta) laihuudesta eivät asiassa auta.

Ihmisen mielessä on vain yksi asia, joka on läski, vaikka henkilö olisi kuinka laiha. Siihen ei muiden puheet auta - niin surullista kuin se onkin. Alkoholistin päässä pyörii vain yksi asia, joka on viina. Kuten lähes kaikki tietävät, on molemmissa tapauksissa olennaista, että henkilö itse tiedostaa ongelmansa ennen kuin on liian myöhäistä. Suomessa kun ei tietääkseni ole mahdollista ohjata läheistään hoitoon väkipakolla kuin äärimmäisissä tapauksissa ja tässä on hyvät sekä huonot puolensa. Ylireagoinnin seurauksena katkaisuhoitoon ei passiteta alkoholin viihdekäyttäjiä, mutta ongelman itseltään kieltävät ihmiset saattavat jäädä hoidotta.

Olisin kiinnostunut tietämään, mistä lähtien syömishäiriöistä on raportoitu. Wikipedian pelkistetty lista tunnetuista syömishäiriöisistä kattaa lähinnä 1900-luvun loppupuolella eläneitä henkilöitä, joten olen suhteellisen vakuuttunut median osuudesta sairauden yleistymiseen. Nykyään joka toista TV-tähteä mollataan jäätävän kokoisissa otsikoissa pulskaksi/läskiksi/valaaksi, vaikka tosiasiassa reiden ympäri saisi yhteen peukalon ja etusormen. Mitähän itseään etsivät nuoret mahtavat tässä tilanteessa ajatella?

Janice Dickinsonin mallikoulu on tähän mennessä suurimpia rimanalituksia kaikessa televisiosta tulevassa roskassa. Aivan kertakaikkisen hoikkia ja seksikkäitä naisia haukuttiin surutta läskeiksi, jos pinseteillä sai napattua ihosta kiinni (kärjistettyä). Yksinkertainen voisi ajatella, että anoreksia ei ole mielenterveydellinen ongelma vaan verkkokalvoille vääristymiä aiheuttava sairaus, josta kärsivät paitsi osa nuorista tytöistä, myös _suuri_ osa viihdetoimittajista sekä muotieksperteistä. Vastikään paljastettiin kuinka Jessica Albaa oltiin digitaalisesti käsitelty entistäkin hoikemmaksi Camparin mainoskuviin. Lisää moisia uutisia. Olen varma, että niitä löytyisi.

Tiedän parhaiten Karen Carpenterin tapauksen mainion elämänkerrallisen elokuvan ansiosta ja vielä hänen kuollessaan 4.2.1983 anoreksiasta tiedettiin melko vähän. Sairauden puhkeamiseen kuitenkin vaikutti tiettävästi viihdeuutinen, jossa kerrottiin nousevista tähdistä: "Richard Carpenterista ja hänen pullukasta pikkusiskostaan".

Törmäsin tässä hieman referenssimateriaalia etsiessäni kokonaan uuteen termiin, wannareksiaan, eli haluun olla anorektikko tai uskotella itselleen olevansa sellainen, vaikkei se siis alkuunkaan pitäisi paikkaansa. Tätä en kyllä suurin surminkaan ymmärrä. Muistakaa etenkin te, että oikeasti ylipainoisista tuntuu entistä pahemmalta, kun normaali- tai jopa alipainoiset valittavat olevansa läskejä silkkaa huomionkipeyttään. Oikeasti syömishäiriöistä kärsiville toivon paranemista. Asia on vakava.

http://en.wikipedia.org/wiki/Wannarexia

Syyttäkää minua vain oman elämän puutteesta, kuten tehtiin Teinivanhemmuus ja -kihlat -kirjoitukseni tiimoilta, mutta minusta ympärilleen katseleminen ja huolestuttavien ilmiöiden pohtiminen on lähimmäisenrakkauden nimissä vähintä, mitä jokainen meistä voi tehdä.