The Downward Spiral
The Downward Spiral
Hän raotti silmiään ja vain kuunteli. Raivostuttavaa: yksitoikkoista ääntä, vesipisaroita, noroja. Kaikkialta kaikuvaa liplatusta, raskaita ääniä, jatkuvaa solinaa. Lachrymae Cityn metroverkosto lähes sihisi jokaisesta nurkkauksestaan ja käänteestään kun saastuneet nesteet pikkuhiljaa syövyttivät sen murenevia betonipintoja, levättyneitä kusenhajuisia kolojaan ja ruosteisia kiskojaan. Pimeys kääri kaiken sisäänsä ja jatkui kilometrejä maan sisässä, läpi raunioituneitten kaupunginosien, asemien, ali yliopistojen, taidegallerioiden.
Ei sinne kukaan hullukaan menisi ellei heidän odotettaisi piilottelevan joltain pahemmalta kuin mitä maanalaiset verkostot pitivät sisällään.
Narkkis värjötteli tunnelin suuaukolla eikä saanut itseään lopettamaan ajattelemasta itseään piinaavia asioita. jotka vainosivat häntä aina hänen jäädessään yksin, hetkeksikin.
Hänen ei ollut nälkä, eikä janokaan.
Ajatuksia.
Pakkoajatuksia.
Hänen kehonsa huusi uuden annoksen tuomaa helpotusta. Ei ollut enää niinkään että hän tarvitsisi ainetta, hän halusi vain lähteä millä tahansa tavalla, joka veisi pois tästä paikasta. Tietenkin päivä Paradiizin huuman jälkeen toi mukanaan rankan rysäyksen takaisin kurjuuteen. Se täytyi palauttaa uudella annoksella sopivalle, turvalliselle ja elämää pulppuavalle tasolle joka saattoi pitää häntä syleilyssään viikonkin verran. Hän rakasti ainetta, sen tuomaa lohtua, kivunpoistajaa, ajatuksien nollaamista, selittämätöntä. Ei tälle ollut mitään kunnollista nimitystä. Katseen kuolema? Sata tapaa tappaa sielu? Ne hyypiöt, jotka eivät ole ottaneet askelta ja kokeilleet itse eivät tiedä mistä saarnaavat, mihin puuttuvat, mille asettavat rajoja. He nimeävät sen kaikella negatiivisella ja jättävät huomioimatta hyötypuolen, syyn ottaa annos yhä uudelleen ja uudelleen. Ei hänkään mikään tietämätön ollut: kyllä hän tiesi miltä nistit näyttivät, miten heitä kohdeltaisiin.
Nyt meni vain hiukan huonosti, mutta se oli Aeneinin aiheuttamaa rahattomuutta ja kiristyksen tuomaa pakoilua, uupumusta toistuvaan jokapäiväiseen raadollisuuteen.
Aenein ei enää antaisi hänelle annostakaan, ellei velkoja maksettaisi takaisin viikon sisällä. Viikko, vain yksi viikko ennen kummajaisen mahdollisia varatoimenpiteitä.
Pahinta olisi, jos maksua ei kuuluisi, Aenein kykenisi helposti noutamaan velkansa perimällä arvokkaimmat sisäelimet, vaihtamalla ne Puoskarien kanssa kovaksi käteiseksi ilman minkäänlaisia tunnontuskia. Välikäsien kautta ne olisivat jo päivän sisällä ulkomailla, Azriassa, Kashdanissa, jopa Englannissa tai Japanissa asti. Pelkkä ajatus Gurun luikkusormista painautumassa, repimässä ja tunkeutumassa hänen vatsapeitteidensä läpi, kuurona tuskalle, imemässä itseensä uhrin pakokauhua ja kuolemanpelkoa, ajoivat Nistin hysterian partaalle. Hengitys koristen hän haparoi rasvaista hiuskuontaloaan, kuljetti sormiaan rauhoittavasti kirvelevillä, lohjenneilla huulillaan ja painautui sikiöasentoon toivottomasti ulisten.
Diilerille oli varmasti hyödyllistä pitää häntä "puhtaana", jotta viimeisimmätkin aineet poistuisivat elimistöstä. Saastuneet eivät mene kaupaksi.
Hermostunut lihasnyintä ja pakonomainen pään ravistelu seurasivat ajatusta, hikoiluttaen, ahdistaen, pusertaen ja pumpaten verta jäseniin. Paniikki iski nopeasti mutta hänen lihaksensa eivät reagoineet. Minne hän edes juoksisi pakoon?
Kasvojen lihakset eivät toimineet, ne pikemminkin vaivaantuneesti vääntyilivät joko irvistykseen tai tuskaiseen puserrukseen, mutta hienomotoriikka oli tiessään.
Tämä ihmisraunio pakottautui ylös, ensin raahautuen maata pitkin, sitten kammeten itsensä kyykkyyn, ylös jaloilleen. Rohtuneet jalat, leesiot ja mustelmat vihloivat. Pikkujuttuja. Velkarahat olivat vielä keräämättä. Rahaa ja arvotavaroita sai vain ottamalla ne, ja mistä hän ottaisi ne oli selkeää. Ainoa paikka jonne hän voisi lähteä oli Bordello District, alue, josta Aenein ei voisi häntä löytää ja jos löytäisi, ei Aeneinilla olisi mahdollisuutta aiheuttaa hänelle vahinkoa. Puolueeton alue varmisti sen. Kaikki vahtivat siellä toisiaan. Kerjääminen oli pitänyt häntä ennenkin pystyssä. Pikkujuttu. Ehkä hän löytäisi jonkun toisen, joka diilaisi. Hän voisi aina kadota maan alle, piilotella jossain kunnes ei enää voisi, mutta lopulta aina käy jotain. Sitä ennen olisi parempi saada itsensä piireihin, jotka voivat suojata häntä.
Bordello District oli paikka, jossa arvostus saavutettiin teoilla, ei koskaan sanoilla. Olisi typerää olettaa pääsevänsä piireihin ilman, että häntä ensin syrjittäisiin, hyljeksittäisiin, syljettäisiin.
Ei se mitään. Loppujen lopuksi, kaikki sisimmässään tiesivät olevansa samassa veneessä. Kaikki samassa läävässä.
