IRC-Galleria

[i]Kirjotin hienon novellini alunperin tietoiseen-foorumille, mutta menköön nyt tännekin![/i] Seuraa ILTASATU: [picture]http://aukikco.oletustila.net/blogikuvat/larry.jpg[/picture] (kuva: [url=http://www.flickr.com/photos/larrycarlson/]Larry Carlson[/url]) Ihmiset on aina johdatettavissa urpouteen lupaamalla tulevaisuudessa odottavaa onnea. Terroristi-iskut ja ikuinen elämä, väkivaltainen viattomien käännytystyö ja palkkiona taivas, joukkoitsemurha ja oikopolku nirvanaan, juu neim it, viiv gadit. Ilmeisesti sisäänrakennettu halu odottaa tulevaisuudelta muutosta parempaan. [i]Jos tää paska kohta loppuu/muuttuu ni kyllä mä vielä hetken jaksan.[/i] Aina on odoteltu. Törmäsin vuosia sitten 2012-läppiin, mm. Terence McKennan ja Daniel Pinchbeckin kautta. Kuulin myös jostain maailmanloppuennustuksista liittyen ko. päivämäärään, mutta semmoseenhan noi tyypit ei varsinaisesti oo keskittyneet. Maailmanloppupaiseilu on musta [i]useimmiten [/i]kuulostanu vainoselta, homeiselta kitinältä. Arvon psykedeelishamaanimme kuitenki lähestyivät asiaa [b]käytännöllisemmästä [/b]näkökulmasta - observeerasivat ihmiskulttuurin kehityssuuntia ja kelailivat että [i]minkäköhänlaisilla tavoilla modernin ihmisen kriiseistä voitais seleviytyä etiäppäi[/i], sekä siitä, ollaanko tässä ehkä [i]lähestymässä jonkinsorttista rajaspottia[/i]. MäkKennahan selventää siis "uudenlaisuuden teoriasta", siitä kuinka maailmankaikkeus tuntuu synnyttävän kiihtyvällä tahdilla monimuotoisuutta, kompleksisuutta. Ja ehdottaa sitä mahdollisuutta, että jos se kiihtyminen jatkuu, ni jossain vaiheessa se käy, sanalla sanoen, tolkuttomaksi. Samaa puhuu myös Ray Kurzweil, joka lähestyy asiaa teknologisen kehityksen näkökulmasta - "teknologinen singulariteetti". Ja sitten tää meiän jesuiittafilosofitoverim Teilhard de Chardin - "omegapiste" tarkoittaa samaa; pistettä jossa kompleksisuuden määrä tavoittaa äärensä. No, takas muhun: Kaks vuotta sitten -> liftireissu -> pää jo valmiiks täynnä informaatiota -> viikonlopullinen äärettömän avartavia, tietoisuutta ja sen kehitystä käsitteleviä luentoja Sveitsin kauniilla maaperällä -> perään vielä tuju annos happoa. BOJOINGGGGG! Laitetaa matot ullakolla tuulettuu, tiiäks? Yhtäkkiä alko näyttää todella, todella selvältä mihin suuntaan tulevaisuus on menossa. Se naksahti yhteen niin monen erilaisen kokemuksen, ajatusmallin ja ennusteen kanssa, että voi kristuksen kilinvittu. Hetken aikaa olin kuumottavan vakuuttunnu siitä, että peli on tällä selvä. [i]Tiettekö tyypit, ku ihmisellä tuntuu olevan ihan vitun pohjaton kaipuu löytää joku sellanen kiva megaratkasu joka vie vastuun pois iteltä - tuntuu ihan hiton hyvältä ajatella, että vastuu - tai ratkaisun avaimet - on jumalalla, illuminatilla, gurulla, jenkkien pressalla, paavilla, avaruusolioilla tai vaikka kalervo palsalla. Ihan sama missä kuha ei itellä, ja mieluusti vielä sellasen välimatkan päässä, ettei asiaa tästä hetkestä ja tilanteesta käsin voi mitenkään todistaa mihinkään suuntaan, jotta voi tyydyttävästi selitellä itellensä oman apaattisuutensa. Tärkeimmät jutut on melkeinpä liian [b]yksinkertaisia[/b] ja siksi tuhottoman vaativia.[/i] Nojoo, mun flippeihin taas. Ajan kanssa alko kutista silläviisiin, että tää on hiukkasenverran p a r a d o k s aa l i s e m p i nyrjähdys ku oisin osannu kuvitellakaan. Musta näyttää yhä varsin mahdolliselta - totta puhuen jopa todennäköiseltä - että tää koko kollektiivinen höskä on menossa kohti jotain kliimaksireikää. Samanaikaisesti kuitenkin näyttää myös siltä - mikä juolauttavinta ja ihaninta - että tän kelan flipauttavimpiin luolastoihin on jo onnistuttu ohjelmoimaan oikein oivallinen uloskäynti - huijauskoodi, sano: Jos 2012 on "joku juttu", ni mä uskon sen jutun olevan - ensisijaisesti, käytännöllisesti - se, että lähestyttäessä vuotta 2012 lakkaamme odottamasta vuotta 2012, tajuten että meidän on ite otettava vastuu siitä mitä me tehdään jonkun tulevan vapahtajan sijaan. Miks mä uskon tällaseen? Ainakin siks että se tuntuu käytännölliseltä. Musta tuntuu, että meillä on käsissämme [b]itseääntoteuttava profetia[/b], näytelmä jota me ite käsikirjotamme, joka natsaa sitä oivallisemmin mitä tehokkaammin me tajutaan kaikki meidän roolit tässä hulabaloossa. Miks just 2012? Koska siitä metelöidään törkysesti. Koska meillä ei esim. vuonna 2000 vielä ollu teknologiaa jonka avulla me voitais laittaa tämmönen kollektiivinen, [i]itseään palautesilmukoiva meemisirkus [/i]käyntiin. Siis mistä vitustä tässä on kyse? Siitä että me, tavalla tai toisella, rakennetaan - ohjelmoidaan/kuvitellaan/luulotellaan - oma todellisuutemme. Se ei tarkota pelkästään meidän päänsisäisiä harhoja, [b]mielikuvitusta [/b]ja hallusinaatioita, vaan myös ihan tätä konkreettista, aineellista maailmaa. Kuitenkin just mielikuvitus mahdollistaa sen että me voidaan [b]suunnitella [/b]ja [b]rakentaa [/b]juttuja. Kaikki meiän hienot keksinnöt on [i]mielikuvituksen tuotetta[/i]. Mielikuvitus on se, jonka avulla me voidaan piirrellä kaavoja ja analysoida sitä mitä meiän päähänpistojen toteuttamiseksi on tehtävä. Me luodaan oma todellisuutemme, sekä yksin että yhdessä. Me nähdään sitä mitä me halutaan nähdä. Tän takia ihmiset myös uskoo mitä käsittämättömiin juttuihin - koska [i]mille tahansa uskomukselle voi saada miten tahansa paljon todisteita[/i], koska evoluutio on rakentanut meidän aivoille erittäin tehokkaan kyvyn suodattaa pois sellaset jutut joihin me ei päätetä keskittyä/virittyä; ts. jutut joita me ei haluta/uskalleta/osata uskoa tai [i]kuvitella maholliseksi[/i]. Mitä tälle voi tehdä? [b]Itsekriittisyys[/b], ja sama muita kohtaan. Kaikki säilyttämisen arvoiset uskomukset tykkää loputtomasta kyseenalaistamisesta. Mihin mä oon päätyny? Siihen, että mussa on joka tapauksessa uskomuksia, ja että niistä on eniten iloa ja vähiten tuhoa jos oon niistä avoin, en yritä peitellä niitä, ja katon mitä niille tapahtuu ku niitä paukuttaa kaikenlaisilla näkökulmilla ja argumenteilla suuntaan jos toiseenkin - sekä hellästi että törkeen lujaa. Ni siis se vitun 2012. Ööh. Mitä skrubslblaa mä selitän? Kun yhä useempi ihminen tajuaa että me ollaan tässä skriivaamassa [b]tarinaa[/b], ni yhä useemmat - näin mä toivon - alkaa hoksata, että kaikista maittavin/stimuloivin/sielukkain/uteliaisuuttanussivin stoori on sellanen jossa me tuetaan toisiamme minkä pystytään. Me ollaan [i]loputtoman itsekeskeisiä[/i], ja ainoo tie ulos siitä luupista tuntuis olevan se, että tajutaan että muiden auttaminen auttaa itteä ihan vitusti. Että [b]jakaminen [/b]tulee takas. Että se tuntuu aiva saakelin hyvveeltä!!! Kun me tajutaan tää, ja kun onnistutaan vielä olemaan siinä määrin [i]jalat maan tasalla [/i]että tajutaan tarpeelliseksi kehitellä myös [i]konkreettisia keinoja [/i]joilla se jakaminen tapahtuu, ni johan alkaa tapahtuu ihmeitä. Me ollaan kaikki omalla tavallamme neroja, ja tuntuu ihan nänniä vasten sulavalta mansikkajäätelöltä se kun me aletaan tajuta miten me voidaan sovittaa ainutlaatuisia persoonallisuuksiamme yhdessä hengittävään, vuorovaikuttavaan, sykkivään kasaan. Miksi? Koska [i]me ollaan globaalin kriisin keskellä[/i]. (Tunnetut) resurssit on kuivumassa kasaan, vanhat ajatusmallit on sortumassa, [b]kärsivällisyys [/b]on loppumassa. Me ollaan evoluution kriisipisteessä, turpaan tai tulta, ja se väkistenki pakottaa esiin meiän potentiaalia. Rohkaisee meitä näyttämään mihin me pystytään. Ja se sysää meiät [b]luomaan [/b]teknologiaa, "uusia" tapoja ajatella, "uusia" tapoja [b]rakentaa [/b]yhteiskuntia, "uusia" tapoja [b]vuorovaikuttaa [/b]toistemme kanssa ja "uusia" tapoja [b]olla [/b]ittemme kanssa = enempi [b]läsnä [/b]omalle sisäiselle kokemuksellemme. Eikä se tapahdu kulahtaneiden vallankumouksen mallien mukaan - sellasten jossa yritetään väkisin muuttaa ulkomaailmaa - muttei itseä - jotta ois parempi olla. Ei - se tapahtuu sitä kautta, että [i]me huomataan ite muuttuvamme[/i] ja [i]annetaan sen tapahtua[/i], ja tajutaan että onpas muuten vitullisen siistiä kattoa kuinka [i]maailma muuttuu oikein sujuvasti siinä mukana[/i]! Kun havainnoimme itseämme ja maailmaa rehellisesti, emme voi estää itseämme muuttumasta, ja asentamasta [i]tuumia toimeen[/i], ja siksi tulevaisuuden eteen ei varsinaisesti tarvitse tehdä mitään. [b]Kokemus on ydin. [/b] miten epäilyttävältä tuntuukaan kirjottaa tätä tekstiä [picture]http://aukikco.oletustila.net/blogikuvat/xavier.jpg[/picture] (Kuva: Xavier Panneton) Musta tuntuu, että tää 2012-härdelli vois siis olla hyvä silmänkääntötemppu. Inverttaus. Kiepsautetaan homma ympäri. Siis että voi ernestin puuhelmet, tajuatteko, että kun ihan vitun moni odottaa vuotta 2012, ja sattuiskin olemaan niin ettei sitä lähestyttäessä sittenkään näytä tapahtuvan kummempia, niin siitä seuraa, että ihan vitun monella narskuu aivot kun ovat odottaneet että jotain tapahtuu, ja se jos mikä sysää [b]toimeen[/b]. Ja jos mä pystyn a i v o pe s e m ä än itteni uskomaan seuraavan: stjhtråj åkj torkjdtr¨åu0r9i575å907i54+75 Ä* * * [b]että 2012-meemin hypnoottisin lonkero on se, että jos mitään ei näytä tapahtuvan niin sitten pitää ite ottaa vastuu ja laittaa se tapahtumaan ja että vaikka jotain näyttäis tapahtuvankin, ni mitä vitun syytä ois olla laittamatta pökköä pesään, koska siitähän ihmisyydessä tuntuis olevan kyse [/b] w547å540e54e7m+6,u+0fityi+0jgyjgh * AÄ*S gåsekgor , ni mitä helvettiä tapahtuu jos 2012 lähestyis eikä "mitään tapahtuis"? no vimpeli BEIBE, sillonhan käy ilmeiseksi että oikeassa oltiin. Että ei se [b]muutos [/b]tuu itekseen. Ja sillon se on puskettu käyntiin. Jolloin, sen maagisen päivämäärän lähestyessä, ja jo kauan sitä ennen === sillä se tapahtuu jo nyt === jotain ------ tapahtuu??!?!!! TAJUUTTEKSTE TYYPIT? Se on [i]ristiriita[/i]. Se [b]on [i]naurettava[/i][/b]. Päin naamaa. Emmä ainakaa osaa olla pelastamatta maailmaa, en vaikka tietäsin ett[i]ei se maailma mitään pelastamista kaipaa[/i], korkeintaan mä iteltäni ja me toisiltamme. Nau-ret-ta-vaa. Vala*stuminen palauttaa [b]kosmisen huumorin[/b]. Tehokkain runkkaustapa saada [i]mikä tahansa [/i]tulevaisuuteen kuviteltu mullistus tapahtumaan on pyyhkiä sillä perkeleen tulevaisuudella mahdollisimman huomaavaisesti persettä ja [b]aloittaa työskentely nyt[/b]. Toimia ensisijaisesti siksi että se [b]tuntuu [/b][i]just nyt [/i]JUST SILTÄ. Maholliset seuraukset = toissiat. Ei niin, että sitä tulevaisuutta tai siihen liittyviä mielikuvia vois (tai tarttis) välttämättä kokonaan feidata mielestä. Vaikka mä kuinka tiedän etten mä tiedä mitään varmaa tulevaisuudesta, en etenkään niin kompleksisista jutuista ku joku vitun planetaarisen tason mullistus, ni silti mussa on kaikkia jänniä uskomuksia ja oletuksia ja toiveajatteita... ja sussakin on; Käytetään niitä HYVÄXI; Mitä mä haluun kans sanoa, on se että kun ihmiset uskoo, ni sit ne uskoo. Vaikka ois ulkopuolisen silmistä miten saatanan tahansa älyttömän kuulonen, irrationaalinen ja naurettava flippi, ni jos uskoo, sit uskoo. Jokaikisessä teoriassa ja mallissa on loogisia aukkoja joita intuitio tilkitsee jotta uskomista voitaisiin jatkaa. Jotku uskomukset tuntuu aika tuhosilta. Siis että ne voi oikeesti olla tappavasti vaarallisia, niinku tossa alussa höpisin. Ne voi usuttaa ihmisiä toisiaan vastaan, ihan turhaan. Tai sit ne voi olla "vaan" vammauttavia. Ankeuttavia. Passivoivia. Masentavia. Joskus semmosiin uskomuksiin voi tuoda näkökulmaa ihan vaan se kun toinen sanoo että eihän toi piä paikkaansa. Mutta useammin veikkaan että eiei. On muistettava, että useimmat sortuvat tornit on kokijoidensa päässä todellisia, ja niiden minäkuva on semmosuudessa kiinni. Ja ihminen voi oikein etevästi kääntää toisten kritiikit tukemaan omaa näkökulmaansa, koska [i]maailmankuvan mullistus voi olla liian kivulias[/i]. Ja pelko. Erityisen ikävää tää on sillon ku pelissä on paranoiaa. Että kaikki kyseenalaistaminen on vaa OSA NIIDEN JUONTA. Sen sijaan että menis tuputtamaan omia ehdottomuuksia toiselle, ni entä jos [b]kyseliskin vaan[/b], että mistä sä voit olla varma. Ja että onko kuviteltavissa että joku uskomus ois [i]kyseenalaistettavissa[/i]. Ja että mitä tahdot saada aikaan. [i]Oiskohan... kysymykset tehokkaampia ku vastaukset[/i]? kaasu pohjaan Ja tässä ois nyt musta niinkusta jonkinlainen työkalu, yks monien joukossa, johon voi mahduttaa kaikenlaiset psykoosit ja flipit mitä maa päällään tarjoilla saattaa jjjjja joku [b]taiteellinen lähestymistapa [/b]tähän uskomattoman kärsimykselliseen ja suloiseen ja eroottiseen elämään ja ihmiskulttuuriin ja e t e n e v y y t e e n , jotain jolla voidaan [i][b]korvata [/b]sellasia uskomuksia jotka aiheuttaa ja edesauttaa epätoivoa ja onnettomuutta ja epävarmuutta ja yleistä ssekavuutta[/i], ja vitussakaan mikään totuus missään, hyi, paitsi mun [b]kehossa [/b]tämä tässä nyt ja sulla siinä. pusuja.

Seison virrassa ja tunnen sen vuolaan voiman.
Välillä se tahtoo heivata taakse mutta olen vakaa.
Nautin. Ei sijaa ajatukselle.
Tunne on vahva.
Epäröin sillä ajatuksettomuus vaivaa. Miksi?
Olen poissa? Ei.
Tämä on jotain muuta.

Kestän kyllä. Kaikki aikanaan. Sitten kun sen aika on.
Hihihi.

Jauhan aina informaatiovallankumouksesta. Nyt siitän näkökulmia.

Tiede avautuu kohti open source -henkistä mallia jossa työstetään ja jaetaan yhdessä ja avoimesti (mm. Human Genome Project). Patentoimisen sijaan yhä useampi nero tahtoo jakaa keksintönsä vapaaseen käyttöön (esim. ekorakentamiseen liittyvät oivallukset). Nanoteknologia oivaltuu (kelatkaa, printattavaa elektroniikkaa on jo olemassa). Kvanttimekaniikka ja muut postmodernin tieteen teoriat panevat maailmankuvaamme. Tieto tunkeutuu saataville.

Jäykkään puoluepolitiikkaan perustuva näennäisdemokraattinen järjestelmä murhaa itsensä vertaisdemokratian tieltä. Vastuu siirtyy kaikille tahdokkaille. Hyvä esimerkki tästä on se, kuinka Ruotsin Piraattipuolue teki kiihkeän ja äänekkään läpimurron EU-parlamenttiin. Kansainvälinen media heräsi heti. Lyhyessä ajassa vanhojen puolueiden informaatioteknologiaan liittyvät kannat ovat alkaneet muljahdella huomattavasti piraattimyönteisemmäksi. Piraattipuolueen menestys pakottaa äänestäjiensä menettämistä pelkäävät puolueet hereille. Kiintoisa on myös orastava päihdepoliittinen vallankumous. Skarpin nettiaktivismin tukemana ja provosoimana kansainvälisessä valtamediassakin aletaan vähitellen uskaltaa sanoa tabu ääneen: Täyskieltolakipolitiikka on toimimaton, päihteiden aiheuttamia ongelmia maksimoiva paska.


Web 2.0: Blogien, foorumeiden ja yhteisösivustojen myötä mielenmaailmat löytävät yhä nopeammin vastaanottajansa. Kaikki ottavat kaikilta vaikutteita ajatuksina, kuvina, ääninä ja tunteina. Aiempina aikoina "erikoiset ihmiset" erakoituivat. Tänään jokainen voi löytää jonkun jonka kanssa peilata kokemustaan. Taide (=itseilmaisu jokaisessa muodossaan) auttaa ymmärtämään kulttuuria ja luo sitä. Runsaasta jokseenkin mitäänsanomattoman tuntuisesta möhnästä huolimatta, todella vaikuttavan (olennaisen) informaation tarjonta tuntuu juuri sopivan loputtomalta.

Google tulee luontevasti tähän väliin. Simppeli hakukone on vähitellen laajentunut ja kasvattanut monia mutkia ja puolia. Se osaa jo tulkita merkityksiä ja kääntää kieleltä toiselle (toistaiseksi hassuin tuloksin mutta kehittyvällä tehokkuudella). Se tarjoaa miljoonan kirjaston sisällön - ilmaiseksi. Vitun hippiutopia.


Kasvon- ja äänentunnistusteknologia kehittyy. Kamerakännykät ovat arkea. Valvontakameroita on yhä useammassa kulmassa. Yksityisyys murenee, osittain vapaaehtoisella avustuksellamme. Olemme kuin huomaamattamme tottuneet paljastamaan itsejämme julkisesti sosiaaliseen sähköverkostoon. Monet kokevat tämän kuumottavaksi, mutta valvontateknologiat ulottuvat onneksi enenevästi koskettamaan kaikkia - myös auktoriteetteja. Rehellisyys astuu yhä tärkeämpään asemaan. Vallanpitäjien on jo melkoisen vaikea puhua kaliumkarbonaattia jäämättä kiinni (tjeu youtube).

Kontrollifriikit, valtansa menettämistä pelkäävät poliitikot yrittävät kiristää otettaan. Kiristäminen puristaa esille yhteiskuntamme sairaita alueita ilmentäviä kollektiivisia oireita. Alkaa käydä selväksi, etteivät "mielenterveydelliset ongelmat" ole vain harvojen haaste: Yksilöiden pahoinvointi ilmentää yhteistä tapaamme ymmärtää olemassaoloamme, toisiamme ja maailmaamme. Se peilaa kaikkea sitä, mitä olemme itsessämme kieltäneet ja tukahduttaneet, ja heijastuu kaikkiin.

Paine kasvaa. Muutosvoimat keräävät vauhtia virtuaalimaailmassa, mutteivät rajaudu sen sisälle vaan säteilevät kaikkialle yhteiseen todellisuuteemme. Kilpailevien visioiden synteesi pakottautuu olevaksi. Vastapuolet rikastavat toisiaan. Yhä laajemmat vapaudet arkipäiväistyvät niin nopeasti, että unohdamme niiden syntyneen vasta aivan äskettäin.


Läpinäkyvyyden lisääntyessä epäekologisten ja epäeettisten tuotteiden kauppaaminen käy taloudellisesti kannattamattomaksi. Nykysysteemin kelvottomat ominaisuudet murenevat rytisten, tehden tilaa toimivammille ratkaisuille. Kestämättömälle pohjalle rakentunut rahajärjestelmämme pakottuu muutokseen. (Huom! Jos joku kuvittelee mun sanovan rahaa itseisarvoiseksi pahaksi, mä tapan. Ongelman ydin ei vaikuttais olevan rahan ideassa vaan käytännön toteutuksessa.) Syntyy uudenlaisia vaihdon ja jakamisen välineitä ja periaatteita. Yhä useampia hyödykkeitä voidaan jakaa halvalla tai ilmaiseksi. Rutiininomaiselle palkkatyölle tarjoutuu vaihtoehtoja: Ihmiset tuottavat avoimia tietosanakirjoja, vapaaehtoisella maksulla pyöriviä ohjelmistoja ja taidetta jonka hinnan ostaja saa itse päättää. Ilmaista ruokaa jaetaan vapaaehtoisvoimin. Yhä useampi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Jaettavaa ja jakamisen väyliä syntyy jatkuvasti lisää. Vaikka köyhyyttä ja puutetta on yhä eikä tietoverkko yllä vielä kaikkialle, suunta on silti selkeä.

Kommunikaatioteknologia edesauttaa myönteisiä kulttuurillisia nyrjähdyksiä. Tehokas kommunikaatio tulee tarpeeseen useiden globaalien kriisien huohottaessa kohti. Tarve ratkaista eloonjäämisongelmia nopeuttaa luovien ratkaisujen syntyä ja leviämistä. Uusi teknologiamme tarjoaa erinomaisia työkaluja käytännölliseksi koetun informaation tehokkaaseen kanavointiin.

Jotenkin on sellainen kutina, ettei mikään inhimillinen sähläys onnistu enää suistamaan tätä prosessia raiteiltaan. Varmaa tietoa en toki kuvittele omaavani, tämä on täysin subjektiivista, rajatun näkökulman masturbointia - saattaa olla, että ikävälle reitille osuva asteroidi tappaa kaikki tai joku innostuu ydinkärkien kanssa. Muuten soosi on kuitenkin selvä: Jotain on syntymässä. Sen muotoa on toistaiseksi vaikea hahmottaa tarkasti, mutta ilmiselvästi se rakastaa toteutumista.


Lista blogiteksteistäni: Olentolupa&beid=32239243&action=showcomments#blogcomments

Deus Ex Machina --> DXM


Tähän ei voi todeta kuin sen, mitä Keanu Reeves sanoi:
"Whoa!"

Mistä on kyse?

on kätketty
kylvetty
syvään kaivettu
maaperään kytketty
kaivattu
siemen sienen
leviäväksi
peittämään maat
vedet
ilma
taivas
avaruus

hyperavaruusmatkaaja
saapunut symbioosiin
edettääkseen
yhteisyytemme
pakopisteeseen.

can there be natural ungradual patterns?
end sleep towards oblivion
confusion states the goals
intolerance gets rid of people
movement occurs in all stances
sea levels transcend time
opportunities cease to repel
every individual underworld becomes an ally

demolished,
no denial can be expected to go on
chambers becoming translucent
to enforce mutual assimilation

and then
lovers fall into a purge
blasting insensitivity void,
cooperative signs self-manifesting,
slow wheels turning to witness
shared non-hallucinations become alive,
shaping the commonly experienced totality
into the form of a cascading,
ever-bending,
allwards flowing
metastructure of
a definitive if.

Sanskritin, sivistyssanojen,
yleissivistyksen ja intertekstuaalisuuden fuusio
projisoi näennäistä kirkkauttani ulkomaailmalle

Minä tuhoudun
rakentuakseni uudelleen
älykkäämpänä kuin kehoni summa

Elän tiloissa, joissa Satori välkehtii
ja hymyilee ymmärtäväisesti
Satakieli on lähimpänä ulosantiani
Tuhatmieli ajatuksenvirtaani

Raison d'être on päivänselvä asia minulle
ilman korealaista tupakkabrändiä
saati amerikkalaista olutta.

Raison d'État taas kuihtuu,
koska teknologinen singulariteetti
ja mitättömän ihmiskunnan ymmärrys kohtaavat
- toisiaan tuhoamatta, kumma kyllä.

Minä en uskalla pelätä enää.

En tiedä teistä,
mutta minä kurkotan eksponentiaalisesti
kohti täydellisyyden huippua,
jonka saavutan iäisyydessä

Näin on hyvä.