IRC-Galleria

Olipa kerran, kaukaisessa Helsingin valtakunnassa alue niemltä Työ- ja elinkeinoministeriö. Työ- ja elinkeinoministeriössä sijaitsi Helsinki Filmin kipeästi kaipaama ateljeetila. Tuossa ateljeessa tultaisiin kuvaamaan suurilla ja ihmeellisillä elokuvakameroilla ihan ja vielä ihan oikeilla näyttelijöillä. Jotta ateljee olisi saatu ohjaajan mieleiseksi täytyi kolmen lavastetyöntekijän, Eeron, Paulan ja Millan, viedä sinne huonekaluja. Huonekaluja oli pakettiautollinen ja niiden seassa oli muun muassa kaksi 1900 -luvun alun muodin mukaan rakennettua sohvaa. Milla ja Eero kantoivat nämä molemmat sohvat ylös kolmanteen kerrokseen, kaikki noin 30 kiviporrasta kahteen kertaan. Noiden sohvien lisäksi vietiin ylös myös tuoleja, pöytiä ja sen semmoisia.

Kun huonekalut oltiin siirretty ateljeehen, piti lavastetyöntekijöiden purkaa 15 lastulevystä rakennettua arkistohyllyä. Nämä hyllyt oli heille ministeriö luvannut omiksi Helsinki Filmin lavastevarastolle. Yhdessä hyllyssä oli aina kaksi päätylevyä, takalevy sekä kuusi hyllylevyä. Milla Jaksoi kantaa aina kolme hyllylevyä kerrallaan alas autolle ja kavuta sitten 30 porrasta takaisin kolmanteen kerrokseen hakemaan lisää. Päätylevyjä hän jaksoi yhden kerrallaan, takalevyjä ei yhtäkään. Paula jaksoi kantaa hyllylevyjä kaksi kerrallaan, pääty- ja takalevyjä hän ei jaksanut yksin yhtäkään. Eerolla oli jo monen vuoden kokemus roudaamisesta, hän jaksoi kantaa kaikkia isojakin levyjä aina useamman kerrallaan autolle ja kiivetä sitten takaisin ylös.

Tämän kovan roudaustyön Eero, Paula ja Milla hoitivat yhteensä noin 4-5:ssä tunnissa. Tässä vaiheessa kertoja kysyy: Niin mitä muuta pitäisi tehdä tämäntyyppisten töiden, salilla käymisen ja suhteellisen terveellisen ruokavalion lisäksi, jotta minäkin tekisin"ees joskus vähän jotain" ? prkl, ei kaikissa vaan ulkopäin tämmönen näy :P