IRC-Galleria

Tultiin laivalta ja oon potenu krapulaa eilisen ja tän päivän. On vaan kamalaa kun nukuin äsken päikkärit nii sain ensimmäisen UNIHALVAUKSEN elämässäni. Se oli pelottava. Olin mein kodin lähellä sellasella mökillä ensin mamin kanssa ja sen ovessa luki joku teksti ja lähettiin äkkiä ajaan kotiin takas . Seuraavana päivänä olin siskon kans tällä samalla mökillä. Lähin käymään vessassa kun näin että siellä oli takassa tuli. Se oli iso takka ja loisti valoo tosi hyvin. Sit sellanen ehkä 12 vuotias tyttö juoksi mun ohi. Otin sen kii ja vein sen johannan tykö. Sit uni pätkäs ja jatku sillain että olin siin samalla sohvalla mis oikeestikkin nukuin päikkäreitä, mut se tyttö oli mun vieressä ja kuristi. En päässy pois millään vaikka yritin ja en voinu huutaa vaikka koitin. En saanu liikutettua jalkoja tai muita raajoja mut silti näin kaikki mitä kotona oikeesti oli. Paitsi se tyttö oli vaan kuvitelmaa. Sit se uni jatku niin, että olin Joonan äitin kans siel mökillä ja kun me mentiin sinne nii samalla selitin kuinkan olin muka nähny unta et siel oli paljon valoja ja liekkejä, vaikka se oli ollu se takka juttu. Sit kun me mentiin sinne nii paikka oli täynnä kynttilöitä ja sellanen vanha pappa sano et pieni tyttö on kuollut auto-onnettomuudessa! sit halusin sielt pois ja autos oli koira joka oli tavallaan se tyttö. Se koitti purra ja oli vihanen. Sitten uni onneks loppu. Nyt vaikka oon hereillä nii ahdistaa...

I got a pocket, got a
pocketful of sunshine.
I got a love, and I know
that it´s all mine.
Do what you want, but you
never gonna brake me!
Stics and stones are never
gonna shake me.
Take me away, a secret
place!
Take me away to better
days.
Take me away, a higher
place.
Wish that you could, but
you ain´t gonna own me.
Do anything you can to
control me.
Theres a place that I go.
But nobody knows.
Where the rivers flow and
I call it home.
And there´s no more lies
in the darkness, theres
lihgt and nobody cries,
theres only butterflies.
The sun is on my side.
Take me a ride. I smile up
to the sky and I know i´ll
be all right.

tässä ei varmaan tuu sellasta päivää kun juhannuksen muisteleminen kavereiden kesken olisi täysin soveliasta näissä piireissä. mutta sattuuhan näitä niissä paremmissakin piireissä...

Välillä elämä on kuin leijjuisi pehmeiden pilvien päällä ja tanssisi ruusujen seassa, sitten kun on alkanut siihen tottua niin putoaa korkealta ja satuttaa itsensä. joskus on hetkiä kun kaikki kaatuu päälle ja kun on luullut tehneesä päätöksen, mikä helpottaa elämää ja ottaa taakan pois niin asiat vain pahenevat ja ihmiset ahdistavat olon, tekisi mieli vain olla yksin ja heittää puhelimen kaivoon ja vetäytyä pois paikasta missä on ihmisiä... ainakaan miehiä jotka tekevät elämästä välillä vaikean. joinain hetkinä taas tippuu niin korkealta, että voisi lähteä täältä ja rentoutua ikuisesti. sitten ajattelee perhettä ja sen tärkeyttä, kavereita ja niiden tukea...

ei oo totta kun laivareissusta on jo VIIKKO!!! tuntuu kun eilen olis tultu x) mutta vaikka sovittii että krapulaa podetaan vasta 3 päivä nii on sitä vähän aikasemmin jo selvänä oltu ja podettu se pois x)