IRC-Galleria

Vaikka lomaa viela viikko ja kk silti masentaa, idioottina katsoin tulevan lukkarin ja masennuin siitä niin paljon, etten tiedä haluanko enää jatkaa koulua?
Häpeästä painan pääni alas, näinkö luuseri olen?
Ei! En aio olla parempi oppilas, aion olla oma hullu itseni ja noudattaa nöyränä vain muutamia sääntöjä ja elää elämäni omistaen nautinnoille ja luovuudelle.
Olla se itsekäs ja enemmän mitä ne minulta odotti! Kuka haluaa kahlata paskassa ikuisesti?
Miksi vihaan kouluja? Hmm.. Siinä arvoitus teille.
Mutta toki voitte leikkiä kanssani psykiatria, olen kuulolla.

42% (8/19) - Ulospäinsuuntautuneisuus
Seurallinen, pitää juhlimisesta, keskustelee, kaipaa jännitystä, ottaa riskejä, toimii hetken mielijohteesta.
50% (10/20) - Psykoottisuus
Piittaamattomuus muista ihmisistä, eristäytyminen, sopeutumattomuus, empatian puute, vihamielisyys, piittaamattomuus vaarasta, julmuus, epäinhimillisyys.
83% (19/23) - Neuroottisuus
Ahdistunut, huolestunut, masentunut, mielialan vaihtelu, syyllisyyden tunteet ja alhainen itsetunto.
33% (8/24) - Valheasteikko
Mittaa taipumusta antaa vastauksissaan itsestään todellista terveempi tai sosiaalisesti suotavampi kuva.

Kesän kuumuus, haluan uimaan. Nenä tukossa limaista räkää (voihan räkä).
Ei ole reilua, siksi haluan kesän lomaa, että sietää helteet ja ihmisten ääniä joka paikassa.
Tänään olen vihainen, en mene näköjään mihinkään, ellei kehoni pistä yhtä paljon vastaan kuin mielialani. Raivolla parannutaan, tai sitten minulla on sikainfluenssa? Eikö olekin hauskaa?
Eilen vain nukkumista, raahautumista keitiöön (ruokahalua on). Mikä siinä on, että voimia vaatii kulkea vessaankin?
Haudatkaa minut jääpaloihin!!

mikä sisintä haavoittaa
ja repii rikki kovan kuoren

se tyhjentää kaiken ilon ja naurun

pyyhkäisee aaltona
hukuttaen kyyneliin



ja haavat arpeutuu...

kotiuduin suomineidon alapäästä rakkaaseen manseen. aamukahvin vuoksi tärinä ja vapina, eikä helle helpota sen enempää. Tuska, kesän ainoa tapahtuma jolloin nautin kesästä (joo, oli Sauniskin o.k. mutt vain Mötley Cruen vuoksi), ihoa paloi ja ensi kerran join pari lonkkua (prkeleen kallista).
olen nyt todella väsynyt ja kiukkuinen, että tekisi mieli repiä kurkkuja auki. en vain viitsi angstata, odotan mielummin armageddonia rauhassa, luen Veren vangit ja tilitän tuskaani teille. Lumous viikonloppuna, en ole siinäkään tapahtumas piipahtanut ikinä ja en tunnusta itseäni gootiksi, vaikka mielenkiintoni ulottuu vampyyreihin ja goottikirjallisuuteen/elokuviin ja hieman musiikkiin myös.. no, kukin elää omalla tavallaan ja karhut vetää välillä puolukkaa..
odotan postin huomenna pudottavan luukusta Phantom of the opera (2004) soundtrackin, sitten kajautetaan niin paljon, kuin vain voin pikku mankkasta irti saada. aijai, jos vain hyvät stereot saisin..

Michael Jackson on taivaassa, Jumalan luona (en ole kristillinen, mutta näin minä uskon)
mitä tähän maailmaan kohta enää jää, kun kaikki hyvä kuolee pois?
tiedän saavani kuulla v****lua teiltä, jotka ette voi sietää tanssin jumala/popin kuningasta. mutta ette onnistu, kuin korkeintaan hetkeksi raivostuttaan minut.
nauran kanssanne ja ilmoitan, että jos luonani vierailette, soitan hänen musiikkiaan.
ja kyllä, tatuoin rinnan kohdalle hänen nimimerkkinsä logon!

jos minut syrjäytätte Michael Jacksonin faniuden takia, tarkistakaa pääkoppanne!

mussutan nektariinia pohtien, pystynkö karkkilakkoon? ei kyse ole sen kummemmaasta kuin, että olen syönyt liikaa sokeripitoista ja vähemmän terveellistä ja siitä on seurannut päänsärkyä, kiukuttelua, väsymystä, tylsistymistä jne...
on tämä ( vasta 2 viikkoa kulunut) loma ollut enemmän lepoa tähän asti. vihaan aamuja ja auringonnousua, joka häikäsee verhonkin läpi ja siinä yritäppä nukkua!
kohta auttamaan kaveria muutossa, on muutakin tekemistä, kuin odotella Tuskaa ja piirtää ilman inspiraatiota. fanficcia sain eilen kirjoitettua, näen selkeästi tapahtumat mutta niiden kuvailu ja yksityiskohdat.. aijaijai, kyllä se siitä.
pitäisikö heittää talviturkki jo pois? kun sain maistaa jo ensimmäisen mansikankin?

Karsean runon jälkeen paluu ihmisten todellisuuteen.
Tänä kesänä yritän pitää tämän ''sexyn bodyn'' hoikkana, huonoin yrityksin. Nälkäpäivää on joku kerta tiedossa, eli nukun ja herätessäni tupakalle ja takaisin nukkumaan. Olla kiukkuinen, hakeutua huonoon seuraan Infernoon tms.. Säälittävää..
Niin tylsää, tänään takaisin Tampereelle ja huomisaamuna lääkäri. Valmistaudun negatiivisiin uutisiin, jonka kyllä korjaan ja elämä jatkuu.
En halua ajan kuluvan liian nopeasti, torstai tulee kyllä ja sitten kohti HELLsinkiä ja Tuskaa!!
Rahat riittävät just junalippuun ja laskukin olis hoidettava. Voi minua köyhäparkaa, kuka sponssaisi elämäni?
Ajatus karkaa vahingossa sitten syksyllä taas alkavaan tiedätte-kyllä-mikä-paikalle.
Mutta yritetään nyt miettiä muuta. Tämä pää on ollut hukassa melkein vuoden ja paikalleen kiinnitys prosessi on aikaa vievä, en voi muuta.
Tämä kesä on itseni vahvistamisen aikaa, tavoitteena olla paremmassa kunnossa talveen mennessä.

Pitäisi kai olla iloinen ja aurinko paistaa. Hankalaa kun sisältä sattuu fyysisesti ja se vaikuttaa mielialaan. Tuntee olevansa yksin ja peloissaan kohtaamaan ketään. Ja kuitenkin kaipaan niin paljon jotain hyvää ystävää, joka lähtisi istumaan puiston penkille kuuntelemaan, eikä saarnaamaan.
Mutta, minulla on myös salaisuuksia joista en voi kertoa.

Olla yksin, vai lähteä sosiaaliseen elämään?

Oi kertokaa te Korkeimmat!

Minulla menee hermot koneeseen, joka on hidas ja en tiedä tekniikasta mitään.
Joten, voipi olla, että syksyllä ei ole nettiyhteyttä ja kone saa pölyttyä, ellen edes tulostinta saa hoideltua (mikä olisi tärkeä asia saada kirjoituksia, kuvia paperille..yms).
Älkää luottako siihen miten usein tännekään pääsen kirjautumaan. Kirjeet ja kännykkä ovat nyt luotettavammat tavat kysellä kuulumisia, kuitenkaan puhumista en edelleenkään jaksa, joten viestiä vain kiitos..

Ei kai muuta valittamisen aihetta? Kesäloma alkoi ja kylkeen puskenut lehmä saa anteeksi, vaikka synttärilahjana se vihloo vieläkin. En unoha Vadelmaa, toivon kuitenkin hänen unohtavan vihata minua. Suomalainen lehmä on todellakin viisas.

Eniten tässä haluan todistaa itselleni, että pystyn siihen ja koulu ei saa yliotetta masentaakseen minusta voimat.
Olen heikko vielä, mieleni kamppailee jatkuvasti fyysisten oireiden kanssa, saaden aikaan uupumuksen ja kyyneleet.
Minun on löydettävä takaisin luottamus mielikuvituksen voimaan, joka on tähän asti pitänyt kasassa.