IRC-Galleria

Tnään on taas meän väylän lähetys kello 19 alkaen, meidän rupparuussa on teatteria ja nutrsin esittely ja sitten olen ollut live tuottaja, eli lavastanut 3 muun ihmisen kanssa liven rakenteen ja aiheen, joka on joulun taikaa, sekä olen vielä studio-ohjaaja, kamalasti hommaa, mutt kyy se tästä : DD


MUTTA MUISTAKAAS KATTOO http://meanvayla.lappia.fi/ , TUOLTA SAATTE KATTOTTUA, ALKAA SIIS KELLO 19:00!!! : DDD

SIIS KELLO 19 NETTIIN KATTOON LÄHETYSTÄ : D

Miksi aina mie olen se syypää kaikkeen....
mua kai on vaan niin helppo syyttäää....
se ei vaa tunnu kovin kiwalta ku tyyppi kaivaa vanhoja ja lisää uusia,
nojaa, ainha se minä teen kaikkea, olenhan niin typerä -_-

Jaa vai nukkumassa? miksi? xD
Joo, kai sitä pitäisi olla xD ja ollaan koko ajan menossa, mutt jumituin pelaan jtn ihme apinailmapallopeli höskää xD ja toi kello hieman sillee niin lipsahti tonne xD ja mun silmät o iha punaset ^^ johtuen ehk siitä että oon nukkunu n. 2-3 tuntia eileen, neki sillee pätkis, ku koko ajan joku herätti ja nytt sitte hillun viel tääl, vaikk piti olla nukkumassa ajat sitte!!! voijh, tarvin vanhdin joka vahtis mutt nukkumaan xD no kai sitä huomenna jaksaa, jjos nytt menis ja ottais muutaman tunnin unet ja sitte 9 ylös ja 10 koululle ja jos väsyttää liikaa niin sitte kämpille nukkuun <3, kattoo ny : D illalla kuitenki kemmiin kuvamaan jonnekki nuorisotalolle ja sillee : D jeij, kyy tää tästä viell, lupaan sen äiti :P, olen ahkera koululainen ja kaikki tietää sen : D. mutt juu, nytt öitä immeiset ja herätkää virkeinä, nimittäin minä en xD

Tnään kattomaan uusikuu : D toiv on hyvä : D

Meille on annettu
• 2 kättä jolla pidämme kiinni
• 2 jalkaa joilla kävelemme
• 2 silmää joilla näemme
• 2 korvaa joilla kuulemme
mutta miksi vain 1 sydän?
♥ koska toinen annettiin ihmiselle joka meidän täytyy löytää

Pimeys vallitsee ja unohdus hallitsee. Tiedänkö kohta enää kuka edes olen.
Tuntuu kuin minusta ei olisi mitään jäljellä. Kaikki olisi viety, joka ikinen pala.
Elämän halusta on jäljellä vain rippeet ja sielustani vain muruset.
Toisin sanoen olen lyhistynyt. Kuin kukka lakastuessaan.
Liikun kiemurrellen maassa, yrittäen etsiä apua, apua jostain pimeyden keskeltä,
mutta niin kuin joku liikkuisi pimeydessä, etsien pelastettavaa, se on liki mahdotonta.
Minun ei auta muu kuin kiemurrella ja toivoa, että jonain päivänä löytäisin valon
ja apuni. Apuni kaipuuseen, tuskaan ja ahdistukseen, mutta jos sellaista ei tule,
minä jään vain maahan makaamaan, pimeyteen, mistä minua ei koskaan pelasteta,
kuihdun sinne ja toivoen yhä, että joku vielä löytäisi minut pimeydestä ja veisi lepoon.
rauhaan. Toisi esille sen, kuinka raaka elämä voi olla, jos on etsinyt vain onnea,
mutta ei ole saanut sitä, on jätetty yksin verta vuotavana pimeyteen. Revittiny jokainen
pala irti ruumiistaa. Miltä tuntuu kun kukaan ei kuule avunhuutoja, kukaan ei halua auttaa,
auttaa sitä joka sitä tarvitsee. Jää vain pimeys ja sen tuomat hiljaiset huudot, sen oliot, jotka
haluatvat snut hengiltä. Unhoittaa itsesi ja saada sinut haluamaan kuolemaa. Ne saavat siitä
ravintonsa. Ne tarvitset sinun velton ruumiinsa elääkseen.

Moottorikelkkailemassa oltihin tännää ^^ 121 km tuli ^^
oli ihan huippu kiwaa ^^

ajaminen oli kyllä omaa luokkaansa, mutta se kyydissä oleminen...aaaah...
Juha laitto kaasun pohjaan, niin mää siellä lentelin kyydissä, ku meinannu
edes pysyä siellä xP mutt silti se oli hauskaa xPP pitää kiinni ja muu ruumis
tulee sitte perässä, tainnu olla ku pari kertaa penkissä kiinni, ku
täysillä päästettiin menehen, kaiken maailman möykyistä xP

Innostus vaan kasvo <3 : ) tällä viikolla varmaan lisää kelkkailua :))

Menetin yhden rakkaan ja tärkeän ihmisen, vain sen takia, että on vaikea luottaa,
mutta on myös vaikea päästää lähemmäs, koska kuitenki joutuu pettymään ja pettymyksen tuoma tuska sattuu enemmän kuin se, että ei olisi antanut koskettaa...
sillä nyt on vaikea unohtaa ihmistä jota ei koskaan tule saamaan takaisin...
Joku sanoisi, että sitä se elämä on ja se on täysin oikeassa ainakin minun kohdallani,
ainakin minun elämässäni. Jos jotain hywää tapahtuu on se hetkessä menetty, jos
jotain ikävää, pysyy se koko elämän ajan. Onni ei tule koskaan yksin, vaan sitä seuraa
Ikävä ja suru, Siksi on hywä joskus sulkeutua kuoreensa ja miettiä onko minulla tarkoitusta olla täällä vai onko aikasi tullut. Sillä ei yksi hauras ihminen jaksa montaa vastoinkäymistä. Sekään aita ei ole ylittämätön. Se on raskas taakka kanta täällä yhteiskunnassa...
Toki sitä tuntee myös hyviä muistoja, jotka elävät syvällä ja yrittävät uida ylemmäs tuskan valtameressä. Mutta niillä on kova työ yrittää selveytyä vahvimman rinnalla.
Sillä tämä ruumis on kerääntynyt tuskan ja surun valtaan. Se ohjaa tätä ruumista kohti
täyttä tuhoa....
Niistä muutamasta ihmisestä 90% haluaisi minun kuolevan ja heille on yhden tekevää
olenko minä pilaamassa heidän elämäänsä vain en, mutta ne 10%, jotka ovat vielä rinnallani, joita en ole vielä satuttanut. Auttavat minua jatkamaan eteenpäin. Sillä heidän
läsnäolonsa ja rakkautensa on minulle yksi päivä lisää tässä yhteiskunnassa, joka on
muuten täysin pimentynyt minulta. Jos ne 10% menehtyisi, menehtyisin minäkin, sillä
sen jälkeen minulla ei olisi mitään syytä jatkaa teidän 90% kiusaamista läsnäolollani.
Heidän toiveensa saattaa toteutua, mutta tällä hetkellä olen sen 10& varassa. He saavat
minut jatkamaan ja kestämään kaiken sen tuskan ja paskan joka päälleni sataa, joka päivä, joka hetki ja joka minuutti.

Muistini on täysin pimeytynyt millaista on tuntea onnelisen ihmisen ilo ja elämänilon.
Sillä tämä mieli ja ruumis on täysin pimentynyt kaikesta tuosta.
Minun tekisi mieli vain jäädä sängyn pohjalle. pois iloisten ihmisesten luota ja pois
satuttamasta ketään, joka sattuu lähelleni.
Minulle on annettu kirous, kirous jota on vaikea purkaa. Olen vain punaine piste 10 000 Onnelisen ihmisen keskellä. Haluaisin vain vajota syvyyksiin, Sulkea silmät ja räjähtää.


Olen pahoillani jos tuotan sinullekin surua, siitä mitä kirjoitain/kerron, mutta se tulee vain tämän hullun aivoista, nuo tunteet jotka ovat kehittyneet tämän ruumin ympärille.
Tunteet joita on vaikea pukea sanoiksi ja kertoa. Sillä ne ovat osa minua ja joka päiväistä elämääni, Sinä toki ihmettelet miten voi tuntea tuon kaiken, mutta se on mahdollista, sillä se on elämäni ja tunteeni nyt ja ehkä aina, sillä tuskin koskaan saan
tuntea täysin puhdasta mieltä. Sillä tämä mieli on täysi tuhoutunut siltä, mikä oli kun synnyin.