IRC-Galleria

... koska naapurit!

Niitähän ei voi (normaaleilla tuloilla) oikein valita ja kaikenlaisten eläjien kanssa pitää vaan tulla toimeen. Olen joskus aikoinaan blogannut yläkerran kiukkuisesta mummosta, joka hakkaa esineellä x lattiaan aina jos meillä (lue: minulla) on musiikki liian kovalla. Tosin tämä asia on muuttunut radikaalisti - mummo on ainakin viissataavuotias ja ilmeisen kuuro, koska meillä voi helposti seurata iltauutisia ihan vain kuuntelemalla kun niitä yläkerrassa katsotaan. Mutta! Tämä ei ole epätoivon lähde, ei suinkaan. Kunpa kaikki naapurit olisivat noin yksioikoisen helppoja.

Sen sijaan seinänaapurit! Jotka tykkäävät kokata jotain, minkä haju saa voimaan pahoin! Aivan käsittämätön biopöntön, happanevan kalan ja jonkun määrittelemättömän eläinpohjaisen rasvan suloinen sekoitus leijuu rappukäytävään ja sitä kautta myöskin muihin asuntoihin. Etenkin meille.

Ja sitten kun tekee vielä sen virheen, että jättää sisäoven auki kotoa lähtiessään. Se tunne, kun illalla nälkäisenä palaa kotiin vaan huomatakseen, että hengittäminen on mahdotonta ja se nälkäkin katoaa siinä pahoinvoinnin tieltä... Se on puhdasta epätoivoa!

Ensimmäinen toimenpide: hakkaa päätä seinään, koska unohdit välioven auki (vaikka eipä se väliovikaan estä sen löyhkän sisäänkantautumista kokonaan). Toinen toimenpide: kaikki ikkunat ja parvekkeen ovi auki ainakin puoleksi tunniksi - ihan sama oliko pakkasta tai ei. Suitsuke auttaa asiaa myös ihan vähän. Ja sitten on kylmä ja yhäkin haisee kuolemankala kämpässä. Voi *"%#€!!!!

Ja kun tuosta ei oikein voi mennä sanomaankaan. Silleen "moi, voisiks olla kokkaamatta sitä kalmankalaa, kun meitsi meinaa yrjötä". Metelistä voi aina kuitenkin hyvällä omalla tunnolla valittaa.

Ääh... *valivali*