IRC-Galleria

Naputtelin eräälle 1993 viimeeksi tapaamalleni tuttavalle lyhyesti historiikkiani.

-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-

Tässä on tosiaan vettä virrannut sillan ali jokunen litra sitten 3A:n päivien... Intiassa asustelen tällä hetkellä. Historiasta pitäisi oletettavasti jossain vaiheessa kirjoittaa laajemminkin, kun uteliaisuutta riittää ja varmaan ihan ymmärrettävistä syistä. Mutta yritetään tässä nivoa asioita pähkinänkuoreen.

1993-1996 suoritettiin oppivelvollisuus kunnialla loppuun, ja siinä viimeisen parin vuoden kuluessa tutkin olemassaolon syntyjä syviä, näitä kiperiä eksistentiaalisia ongelmia elämän tarkoituksesta sun muusta. Muutosta oppimotivaatiossa kummastelleelle luokanvalvojalle kerroin, että nämä oppiaineiden teemat pitää ensin kontekstualisoida laajempaan ymmärrykseen elämän tarkoituksesta, jotta pysyisivät merkityksellisinä.

1996-2000 asustelin Helsingin Hare Krishna -luostarissa munkkina; sieltä näytti löytyvän niin ideologisia yhtäläisyyksiä kuin vastauksia moniin kysymyksiinkin. 2000 menin naimisiin, ja jatkettiin vaimon kanssa yksissä toimin tutkimusta hiukka lähemmäs hindulaisuuden juuria muutaman eri vaiheen kautta. 2002-2006 reissattiin täällä Intiassa useamman kerran aina jokunen kuukausi kerrallaan, syksyllä 2006 päätettiin asettua tänne kokonaan kun kerran viihdyttiin. Käärittiin Suomessa maailman meno kasaan, pakattiin laukut ja rakennettiin tänne pieni tupa.

Kaikki ei kuitenkaan elämässä mene aina suunnitelmien mukaan, ja sitä myöten myös me päätimme 2007 kuluessa jatkaa omia polkujamme etiäpäin. Hän siellä tuvassaan, ja minä ristiin rastiin. Samalla alueella kuitenkin asustelin aina viime kuun loppuun asti. Itse asiassa juuri tänä aamuna saavuin Varanasiin. Täältä matka jatkuu kohti Orissaa, sieltä Bodh Gayan kautta ja Nepalissa piipahtaen oletettavasti kohti Himalayaa keskikesän kuumuutta pakoon. Pyhiinvaellusta ja arkikuvioista irroittautumista tiedossa siis.

Elokuussa Thaimaan kautta Burmaan erääseen buddhalaiseen metsäluostariin kolmeksi kuukaudeksi meditoimaan, ja sen jälkeen takaisin Suomeen. On näes asevelvollisuus vielä rästissä, ja tänä vuonna ropsahtaa 28 mittariin. Kun ei tämä maailmankatsomus ja elämäntapa oikein ole yhteneväinen moisen kanssa, ja kun sivarikaan ei vaihtoehtona useasta syystä houkuta, totaalikieltäytymisen merkeissä. Sen jälkeen pitää paiskia jonkun aikaa työtä että saadaan taas budjetit plussan puolelle.

Matkan varrella on tutustuttu laajalti hindulaisuuden eri traditioihin, opittu bengalia, hindiä ja sanskritia, sekä rakenneltu erinäisiä asiaan liittyviä resursseja -- käännöksiä, nettisivuja, multimediaa sun muuta pitkälti omaehtoisen vapaaehtoistyön merkeissä.

Siinä lyhyttä historiikkia!