IRC-Galleria

Kuvaukset Krishnasta ja Vrajan paimenettarista — erotiikkaako? Aihe, josta olen ajatellut jo jonkin aikaa kirjoittavani. Kosketettakoon sitä tässä lyhyesti, kun kerran asiasta erityisesti tänään kysyttiin.

On olemassa himosta syntyvää aineellista erotiikkaa. Seksuaalista rakkautta, jota johtaa omien halujensa tyydyttyminen. Mikäli käsitys erotiikasta rajataan tähän maailmalliseen himon ja rakkauden viitekehykseen, vastaus on ei — niissä ei ole erotiikka.

Mutta kulkekaamme syvemmälle rakkauden mysteeriin. On olemassa yksi Ikuinen Jumaluus, Shaktiman eli kaiken mahdin tyyssija, rajaton ja kaiken sisällään pitävä Absoluuttinen Kokonaisuus joka omassa toiveessaan ilmentää lukematonta monimuotoisuutta. Tämä toive ilmentää Shaktin eli Jumaluuden itsensä kanssa yhtä olevan Energian, joka toteuttaa tämän monimuotoisuuden lukemattomat ilmentymät.

On olemassa maailma jossa ilmenemme me, himojamme takaa-ajavat ja toteuttavat olennot. Tätä kutsutaan Jumaluuden ulkoiseksi energiaksi; se on ilmennetty meidän vuoksemme, meidän toimiemme kentäksi. On olemassa maailma, jossa kaiken tapahtuman periaate ja eteenpäinvievä voima on Jumaluuden ikuinen autuus ja rakkaus. Tätä kutsutaan Jumaluuden sisäiseksi energiaksi; se ilmenee rajattoman Jumaluuden ikuisen autuuden laajenemisen kenttänä.

Tässä ylimaallisessa maailmassa vallitsee Jumaluuden ja hänen Energiansa välinen rajattoman, täydellisen rakkauden virta, joka ilmenee Krishnan ilmentyessä ihmishahmoisena meidän ihmisymmärryksemme puitteisiin mahtuvassa muodossa, muodossa jossa voimme sen havaita, sitä kuulla ja mietiskellä, siihen viehättyä ja sen avuin saavuttaa tämän Jumalaisen olemassaolon tason, täyttyä ikuisella ja rajattomalla jumalviisaudella ja rakkaudella.

Mainitsemani jumalainen rakkaus tunnetaan sanskritiksi nimellä prema. Prema tarkoittaa pyhää, rajatonta ja alati laajenevaa henkistä rakkautta, pyyteetöntä ja palavaa toivetta tuoda onnea rakkauden kohteelle. Täydellisessä olemassaolossa vallitsevien Jumaluuden ja hänen Energiansa ilmentymien, kuten Vrajan paimenetarten, välinen rakkaus on maidonvalkeaa, kristallinkirkasta, auringon tavoin hohtavaa ja itsekkyyden lian tahraamatonta molemminpuolista pyyteettömän antaumuksen virtaa.

Krishnan ja Vrajan paimenetarten jumalaisia, ajoin eroottisiakin leikkejä ei siksi tule ajatella minkään tuntemamme toiminnan kaltaisena ilmiönä. Tämän ilmiön, nimittäin Absoluuttisessa Ykseydessä tapahtuvan rakkautta laajentavan Jumalaisen Monimuotoisuuden, taustalla olevat voimat ovat jotakin inhimillistä viitekehystämme valtaisan paljon suurempaa; Krishnan ja gopien välisessä rakkaudessa Kaikkeus nauttii itsensä kanssa omassa olemuksessaan.

Tietäjä Suka kuvaa pyhässä Bhagavatassa kuuluisaa Rasa-tanssia, jossa Krishna tapaaa Vrajan paimenettaret lumoavana syksyisen täydenkuun yönä Yamuna-joen rantoja kaunistavissa jasmiinikukkien huumaavan tuoksun täyttämissä vehreissä metsissä. Tässä yhteydessä eräästä hänen mainitsemastaan runosäkeestä löydämme osuvan yhteenvedon pohtimastamme aiheesta.

evaṁ pariṣvaṅga-karābhimarśa-
snigdhekṣaṇoddāma-vilāsa-hāsaiḥ /
reme rameśo vraja-sundarībhir
yathārbhakaḥ sva-pratibimba-vibhramaḥ //

"Näin heitä syleillen, heitä hyväillen,
Viehtyneenä katsellen, levein ja leikkisin hymyin,
Tämä onnenjumalattaren valtias nautti Vrajan kaunotarten seurassa
Aivan kuten lapsi leikkii oman peilikuvansa kanssa."

Pyhän rakkauden virran viemänä ikuinen tietoisuus löytää Jumalaiseen olemassaolonsa ja ilmenee omassa luonteessaan dynaamisena, sädehtivänä osana tätä henkisen maailman rajatonta autuuden loistetta. Siinä olemassaolon täydellistymä, siinä vastaus iänikuiseen kysymykseemme elämän tarkoituksesta.