IRC-Galleria

Tätä samaa sarjaa jatketaan, kun nyt työn alla on ja teksti virtaa. Totuudellisuus ja kiertelemättömyys, kaksi tärkeää periaatetta.


—o)O(o—


Totuudellisuus (satya) tarkoittaa tietämiensä tosiasioiden rehellistä ilmaisua. Totuudellisuus tarkoittaa myös vastuuta asioiden todellisen laidan selvittämisestä. Erottelukyvyn puute ja ajatuksen laiskuus johtavat rehellisenkin ihmisen pitämään valhetta totuutena ja totuutta valheena. Tietoisesti kerrottujen valheiden ja niitä peittävien valheiden on rajaton ja loputon ahdistava jatkumon verkko.

Totuudellisuutta on myös rehellisyys itselleen, vapaus itsepetoksesta joka saavutetaan jatkuvalla ja vilpittömällä ajatustensa tutkiskelulla. Hän joka elää alati totuudessa mitään peittelemättä tai vääristelemättä on sydämeltään kevyt ja kirkas. Hän on sydämensä puhtauden ja yksinkertaisuuden ansiosta lähellä jumalaa, korkeinta totuutta. Hänen mielensä on vilpitön, omatuntonsa puhdas jokaisen edessä.

Kiertelemättömyys (ārjava) tarkoittaa tosiasioiden selkeää ilmaisua totuutta vääristelemättä tai välttelemättä. Todellinen kiertelemättömyys on ehdotonta ja ilmenee myös puhuttaessa kieroluonteisille ja epärehellisille. Satyam eva jayate toteaa kuuluisa Muṇḍaka-upaniṣadin lausahdus, ”vain totuus on voittoisa”, sillä totuudessa on läsnä jumaluuden voima. Suorapuheisuudessa on otettava huomioon asioiden ilmaisun todellinen tarve. Sen nimissä ei ole syytä aiheetta julistaa jokÂ’ikistä asiaa jokaiselle. Jokaisella on kuitenkin oikeus kuulla tarvitsemansa tosiasiat suoraan ja rehellisesti ilmaistuna. Suorapuheinen pitää tietoisuutensa mutkattomana ja henkiselle totuudelle suotuisana.


—o)O(o—

Jatketaan jumalaisten ominaisuuksien listaa, tänään suorempaan uskonnolliseen teemaan. Nämä kaksi ovat lähes universaaleja tekijöitä intian henkisten traditioiden parissa. Mainitseepa joogan suuri tietäjä Patanjalikin Yoga-sutrissaan Jumalalle omistautumisen (īśvara-praṇīdhāna) ja kirjoitusten opiskelun (svādhyāya) joogan harjoittamisen lähtökohtina, sen ensimmäisinä portaina.


—o)O(o—


Palvonta (yajña) tarkoittaa jumalalle omistettua elämää jossa jokainen askel, jokainen sana ja jokainen ajatus tapahtuu hänen vuokseen. Palvonta tarkoittaa myös yksittäisiä toimia kuten rukouksia, festivaaleja, temppeliseremonioita ja uhritoimituksia, mutta jumalaiseen luontoon vakiintunut tekee sekä kehostaan että tietoisuudestaan jumalalle pyhitetyn temppelin, elämästään katkeamattoman palvonnan ja palveluksen jatkumon ja itsestään pyyteettömästi jumalan ikuisella alttarilla tarjotun uhrilahjan.

Kirjoitusten opiskelu (svādhyāya) viittaa neljän Veedan sekä niihin kuuluvien filosofisten Upaniṣadien, Vedānta-sūtran, kahdeksantoista Purāṇa-eepoksen, Mahābhāratan ja Rāmāyanan, rituaaleja käsittelevien Tantrojen sekä näitä käsittelevien myöhempien tietäjien ja opettajien laatimien teosten opiskeluun. Opiskelu saavuttaa menestyksensä sen tapahtuessa kirjoitukset sisäistäneen opettajan alaisuudessa. Opiskelun ei tule olla ainoastaan kirjatiedon sisäistämistä, sen tulee pyrkiä kohti opitun teorian käytännön sovellusta sekä siitä seuraavaa tiedon metafyysistä oivallusta.


—o)O(o—

Edelleen Bhagavad-gitan 16. kappaleen kommenteista, aiheina hyväntekeväisyys ja itsehillintä.


—o)O(o—


Hyväntekeväisyys (dāna) tarkoittaa ruoan, vaatteiden, lääkkeiden, varojen ja muiden tarpeiden antamista niitä tarvitseville. Ihmisen tulisi pitää itsellään vain omiin sekä välittömiin että tuleviin välttämättömyyksiinsä tarvittava varallisuus ja käyttää loput jalojen tarkoitusperien edistämiseen. Joka antaa kitsailematta ei tule puutetta kohtaamaan; joka itselleen haalii jättäen puutteeiset kärsimään tulee itse puutteen kohtaamaan. Omastaan epäitsekkäässä hengessä antaminen vailla odotuksia tulevasta palkinnosta luo kiintymättömyyden hengen, joka on otollinen henkiselle oivallukselle.

Itsehillintä (dama) eli aistiensa hallinta luo perustan tilanteelle, jossa mieli voi levätä sille ominaisessa sattvassa eli rauhan ja kirkkauden tilassa. Hallitsemattomien aistiärsykkeiden jatkuva virta sekä uusia ärsykkeitä vaativat loputtomat toiveet pitävät mielen jatkuvasti keskittyneenä materian maailmaan, poissa jumaltietoisuuden etsinnästä ja kehittämisestä. Vain keskittynyt mieli kykenee syventyen meditoimaan, ja vain aistinsa hallitsevan mieli voi tyyntyä ja keskittyä. Aistit hallitaan niille annetut nautinnot säännöstellen ja niiden vaatimuksiin välinpitämättömyydellä vastaten.


—o)O(o—

Blogimerkinnät näyttävät vakiintuneen suurinpiirtein kahteen per päivä joista ainakin toinen ote jostain työn alla olevasta tekstistä, inspiraation mukaan joskus plurahtaa ylimääräinenkin. Minne lie mieli milloinkin virtaa, sen mukaan.

Kysymyksenä siis: Onko tekstin tahti sopiva, kaivataanko lisää, vai ollaanko jo lukemisjaksamisen rajoilla?

Niin, ja utelias olen, haluaisin tietää montako lukijaa täällä mahtaa nykyään käydäkään. (Kun vieläkin niin harvalla on tuo vieraslista käytössä.) Kirjoitapa lyhyt kommentti tämän luettuasi.

Yogan esi-isä Patanjali määritti kuuluisissa Yoga-sutrissaan yogan seuraavasti: yogas citta-vritti-nirodhah — "Yoga merkitsee mielen muuntumien lakkaamista." Yoga, kirjaimellisesti "yhteys", on tila jossa tietoisuus on absoluuttisessa yhteydessä jumaluuteen vailla materiaan samaistumisen aiheuttamia häiriöitä. Näinollen, mikäli haluamme olla terminologiassamme täsmällisiä, eri yogan menetelmiä kutsutaan osuvammin yoga-sadhanaksi eli yogan harjoitukseksi — menetelmä ei itsessään ole sama kuin päämäärä.

Herää kysymys, "Mikäli yoga tarkoittaa ajatusten virran pysähtymistä, kuinka sitä kohti voidaan pyrkiä erilaisin ajattelua hyödyntävin menetelmin?"

"Vaikea on valaistua ajattelemalla" lausunto, joka juontaa juurensa sinänsä korrektiin ajatukseen "valaistuneessa tilassa ei ole mielen liikkeitä", on yhtä käypä kun lausahdus "kävellen on vaikea päästä perille" joka vetoaa siihen, että "perilläolohan lähtökohtaisesti tarkoittaa pysähtynyttä ja saavutettua tilaa".

On olemassa metodi, on olemassa päämäärä. Puuta kaadettaessa otetaan puusta oksa, tehdään siitä varsi kirveeseen ja sen voimin kumotaan puu. Kyseessä on ajatusten asteittainen ja systemaattinen kokoonkääriminen ajatusten itsensä voimin. Harva pystyy tästä tyhjyyden täyteyteen kylmiltään loikkaamaan. Ja monet, jotka niin sanovat pystyvänsä tekemään, elävät kuitenkin elämäänsä tässä moninaisten ajatusten maailmassa. Se kielii siitä, ettei tästä saavutetusta tilasta ole ulkoista maailmaa enempää sisältöä löytynyt. Tämä taasen herättää kysymyksiä siitä, onko kyseessä ollut aito valaistumis- tai muu syvä henkinen kokemus.

On olemassa cinmaya-samadhi eli absoluuttista ikuisuutta, ymmärrystä ja oivallusta oleva tietoisuuden ykseys, ja on olemassa lukuisia eri jada-samadhin tasoja. Jada-samadhi tarkoittaa mielen tylsää pysähtynyttä tilaa, jossa ajatukset ovat poissa. Eräs näistä tiloista on tusnimbhuta-avastha, jossa mieli vaikenee väliaikaisesti hiljaisuuteen toiveen ja vihan vaipuessa. Tätä edempänä on avyakta-dasa, jossa mieli on poistunut, mutta tietoisuus ikuisesta hengestä ei kuitenkaan ole ilmentynyt. On myös olemassa syvä avidya eli sankka tietämättömyys jossa kaikki pysähtyy, susupti eli syvä tajunnan horroksen tila. Mikään näistä ei ole positiivisella henkisellä kokemuksella täyttynyt, ei todellinen cit-samadhi eli absoluuttisen hengen täyttämä rajaton itseoivallus.

On olemassa lähtökohtia jotka tuovat harhaantunutta tietoisuutta tilaan, jossa se voi helpommin luoda yltään karkeat ja hienojakoiset harhan kerrokset. Kaikki nämä lähtökohdat kulkevat yhden yhteisen nimittäjän, sattvan eli hyvyyden ja kirkkauden olemassaolon laadun, alla.

Puhdas ja pyhä elämä, kohti hyvyyttä ja jumalaisuutta pyrkivät ajatukset, lukemattomat hyvät luonteenpiirteet, säännöllinen henkinen harjoitus — kaikki nämä luovat perustaa, jolla harhan verho lopulta sivuutuu ja tietoinen itse oivaltaa todellisen luontonsa. Sen vuoksi täydellistymää tavoiteltaessa kaikki inhimilliset resurssimme on syytä hyödyntää, puhdistaa olemassaolomme kaikilla sen eri tasoilla. Samassa ikuisessa absoluutissa nämä kaikki lepäävät, siitä syntyneet ja sen tarkoitusperiin valjastettavissa kokonaisvaltaisen ymmärryksen keinoin.


—o)O(O—


Pohjautuu keskusteluihin Meditaatio -yhteisössä.

Edellistä teemaa jatkaen osa 2 Bhagavad-gitassa kuvatuista jumalaisista ominaisuuksista, vuorossa opiskelu ja ymmärrys tiedon saavuttamisesta.


—o)O(o—


Ymmärrys tiedon saavuttamisesta (jñāna-yoga-vyavasthitiḥ) viittaa perinpohjaiseen tuntemukseen tiedon lähtökohdista ja sen saavuttamisen menetelmistä. Teoksen 13. kappaleessa (8-12) Kṛṣṇa kuvailee tekijöitä, jotka johtavat tietoon. Esimerkkeinä tiedon aikaansaavista osatekijöistä mainittakoon nöyryys, kärsivällisyys, opettajan kunnioitus, puhtaus, itsehillintä, mielen tyyneys, ymmärrys maailman ja itsen luonteesta, maailmallisen välttäminen, kiintymättömyys ja vankkumaton antaumus jumalyhteydessä.

Kirjoitusten opiskelu (svādhyāya) viittaa neljän Veedan sekä niihin kuuluvien filosofisten Upaniṣadien, Vedānta-sūtran, kahdeksantoista Purāṇa-eepoksen, Mahābhāratan ja Rāmāyanan, rituaaleja käsittelevien Tantrojen sekä näitä käsittelevien myöhempien tietäjien ja opettajien laatimien teosten opiskeluun. Opiskelu saavuttaa menestyksensä sen tapahtuessa kirjoitukset sisäistäneen opettajan alaisuudessa. Opiskelun ei tule olla ainoastaan kirjatiedon sisäistämistä, sen tulee pyrkiä kohti opitun teorian käytännön sovellusta sekä siitä seuraavaa tiedon metafyysistä oivallusta.


—o)O(o—

Näemmä ihan hyvissä ajoin olen muuttamassa pois tästä tämänhetkisestä luukusta... Katon eräs nurkkaus on taas umpikostunut ja vettä vuotaa kattopaarusta läpi. Puinen palkki vielä, mahtanee lahota ennemmin kuin myöhemmin. Katon viemäröinnit suunniteltu nimittäin niin typerästi, että ne tukkeutuvat satunnaisesti ja vettä alkaa kertyä lammikoksi katon erään keskirakenteen kohdalle. Kerran löräytti aiemmin mukillisen vettä läppärini niskaan sen ollessa päällä, selvittiin molemmat hengissä. (Ja työpöytä siirtyi nopeasti toiselle puolelle taloa.)

Ensi keskiviikkona siis muutto. Talo ei ole vielä aivan kokonaan valmis, mutta rauhallisessa paikassa ja minun tarpeisiini riittävän valmis. Seinät ovat pystyssä ja sähköjohdot vedetään tässä muutaman päivän sisällä paikalleen. Saan ihkun ihanan maalattian, siis — lattiapinnoite sieltä puuttuu... =) Mutta maan energiat ovatkin minulle sementtiä ja kaakeleita mieleisemmät, luonnollinen orgaaninen aines tuo rauhallisemman ilmapiirin.

On sitä odotettukin. Tässä nykyisessä paikassa, vaikka onkin periaatteessa siisti, on jostain syystä todella huonot energiat. Eivät meinaa antaa mielen asettua aloilleen väen vängälläkään. Huonosti sijoiteltu ilmansuuntien mukaan, ja muitakin energian kululle typeriä ratkaisuja tehty. Feng Shuit ja Vastu Shastrat olleet arkkitehdillä hukassa, sikäli mikäli tässä on arkkitehtia asialla ollut lainkaan.

Kamaa ei onneksi ole liikaa. Maallinen omaisuuteni: puinen työpöytä, läppäri ja printteri oheistarpeineen, rinkallinen vaatteita, kaksi pahvilaatikollista kirjoja ja muutama astia. Todennäköisesti vielä jotain joutavaa karsittavaa tulee muutonkin yhteydessä vastaan, tavaralla kun on luontainen taipumus kertyä. Tästedes sitten tarkkana.

Kirjoitan parhaillaan kommentaaria kääntämääni Gitan 16. kappaleeseen jossa Krishna kuvailee jumalaista ja pirullista luontoa sekä niiden seurauksia, ominaisuuksia jotka johtavat vapautukseen ja kahliutumiseen.

Alla ensimmäiset kaksi 26 jumalaisen ominaisuuden listasta, nimittäin pelottomuus ja olemassaolon puhtaus.


—o)O(o—


Pelottomuus (abhaya) syntyy kahdesta tekijästä. Ensimmäinen on oivallus Jumaluuden kaikkialla läsnäolevasta luonteesta yhdistyneenä pyyteettömään ja kokonaisvaltaiseen tälle omistautumiseen. Toinen on oivallus ikuisesta tietoisesta itsestä erossa materian maailmasta, karkeasta ja hienojakoisesta kehosta jotka ovat uhkien kohteina pelon tuojat. Nämä oivaltaessaan viisas yogi näkee tasavertaisina niin onnen ja kärsimyksen, turvan ja uhan kuin elämän ja kuolemankin. Pelko syntyy eksistentiaalisesta väärinymmärryksestä.

Olemassaolon puhtaus (sattva-saṁśuddhi) ilmenee tietoisuudesta lähtien eri olemassaolon tasoilla, niin psyykeessä kuin kehossakin. Tietoisuutensa himon ja vihan kahleista vapauttaneen viisaan ajatukset kulkevat luonnostaan puhtaita ratoja, niin ovat puhtaita hänen tekonsakin. Olemassaolo puhdistetaan järjestelmällisesti jumalaista luontoa kehittämällä ja epäpuhtauden monenlaisia aiheuttajia huolella välttäen. Hän, jonka tietoisuus on kirkastunut jatkuvaksi jumaltietoisuuden virraksi, on puhdistanut olemassaolonsa kauttaaltaan.


—o)O(o—

Torstai-yöllä sivulleni ryöppysi valtava määrä valistusta Antikristuksen tulosta, Maitreyasta ynnä muista uuden ajan ilmiöistä. Aiemmin kuulin myös pitkän kappaleen Gobin autiomaan yllä Mongoliassa, Shamballa-nimisessä eteerisessä kaupungissa asuvasta Sanat Kumarasta, jonka herran hengellä täyttyneet ovat itse Vanhaksi Vihtahousuksi tunnistaneet.

Tämä laittoi minut ajattelemaan, myös ihmettelemään. Eilen en asiasta kirjoittanut tahi kommentoinut, vietin paaston ja vaitonaisuuden päivääni.

Suuresti minua hämmästyttää se, että monenlaisia hahmoja ja moderneja tarustoja yhdistetään kristilliseen perimään lainkaan kyseenalaistamatta niiden todenperäisyyttä. Monet ovat saarnamiehet herännäiset jotka kertovat Antikristuksen tulosta, ovatpa jotkut tunnistaneet hänet Maitreya-nimiseksi joidenkin New Age -liikkeiden parissa tunnetuksi oletetuksi messiaaksikin. Toiset taas ajattelevat tulevan Paavin olevan itse Antikristus.

Mutta jospa teille kertoisin totuuden, sanan viisaan ja hengen valaiseman. Näin on rinnassani kutina kuumottava, totuuden torvi näin toitottava.

Tietäkää että Sauron Itse on Saatanan Silmä, Morgoth-Saatanan katse yli valtakuntansa toraisen. Langennut enkeli, Saruman Valkea eli Lucifer, odottaa Loch Nessin järven pohjaan valetussa eteerisessä tornissaan vuoden 2012 koittoa, jolloin on hän tuleva Ihmisen Pojan asusteissa, valkeuden enkeliksi pukeutuen ihmiskunnan perikatoon Kristuksen nimessä johdattava.

Kuten Johannes Kastaja messiaamme tietä raivasi, näin on Morgoth lähettänyt sanansaattajiaan pimeyden valtakuntaa valmistamaan. Henki on antanut meidän tähän päivään mennessä tunnistaa nämä kätyrit: George Bush, Super-Hessu, Terminator (2), Huitzilopochtli (Vasenkätinen Kolibri) ja Madonna. Paljastamme lisää hengen heitä meille vastaisuudessa valaistessa. Pysykää valppaina!

Tämä kaikki tehnee kristillisestä missiostamme vakavastiotettavan aatteen. Minä ainakin uskoisin!

Tässä lienee taustalla samaa strategiaa kuin Yhdysvaltain ulkopolitiikassa. Neuvostoliiton kukistuttua tarvittiin uusi vihollinen, Terrorismi™, kansakunnan yhdistämiseksi ja huomion kiinnittämiseksi pois varsinaisista pöydällä olevista asioista. Ei ole vieläkään tuomiopäivämäärää kirkossa kuulutettu, ei liioin tuhatvuotisen valtakunnan alkua, ja sitä odotellessa pitää jollain keinolla yrittää rivejä pitää kasassa ja henkeä korkealla. Taiston hengessähän sitä hengen yhteyttä syntyy, eikä sen tuoksinassa ole myöskään aikaa pieniä epäkohtia pysähtyä pohdiskelemaan.

Mutta että uskotaan Gobin autiomaan yllä leijuvaan Shamballa-nimiseen eteeriseen kaupunkiin... Ja Valkeuden Veljeskuntaan ja siihen yhteydessä oleviin maailman hallituksiin... Ja Himalayan vuoristossa osista kokoon parsittuun Maitreyaan joka taivaiden halki liiti Lontoon Bangladeshi-slummiin "undercover" -työhön, tulon aikaansa odottaen, jota odotellessa hän on muunmuassa ilmentänyt siunatun kämmenenjälkensä Argentiinalaiseen kylpyhuoneen peiliin...

Ja sitten ihmetellään, että kuinka minä uskon Krishnaan, kun se näyttääkin ihan satuhahmolta. Hymyä aamuun! Aamen! =)

Tämän kirjoitin toisaalle englanniksi. Oletan että valtaosa yleisöstä on kielitaitoisia. =)


—o)O(o—


Sometimes people, owing to a limited perspective on the scope of spiritual practices, are overly obsessed in clinging on to their japa-mala (rosary) to squeeze in a few more rounds of mantras into their daily quotas, to turn the count of 150.000 names into 200.000 and so on and so forth. This obsession, while the essence of the underlying thought and aspiration is sublime without a doubt, frequently leads to forcible and inattentive chanting in distracted circumstances, to prayers that do not touch the heart. Then, revise your perspective.

When times are peaceful, take your mala and chant with your fullest heart. Let every syllable be an expression of your divine yearning. Let no moment go wasted in chanting. Envision your innermost aspirations unfolding before your eyes. You'll find yourself thrilled at the very thought, the premonition of future success will energize you. With this chanting, your progress will be made in leaps, you'll meet your sublime aspirations soon.

When times are turbulent, let your mala rest and transform your environment. Is not the same ista-deva whose names you chant omnipresent, in the hearts of all and at the source of all? Understand the flow of events to unfold with the divine will of your lord, take every instant as an impetus for remembrance. Observe him and her in each moment, in each object, and at all times within you. You do not lose a fraction of a moment in this.

It is not a question of mental superimposition. It is a question of unearthing the existing reality buried under layers and layers of ignorance. Transform your consciousness through constant internal practice into a ceaseless, natural flow of divine contemplations. Your world will be altered. You will be fundamentally altered. Nay, you will attain the unaltered self, your self-conception will undergo a revolution, the minuscule mundane ego will vanish and give way to the consciousness of an eternal, spiritual being.

With the shifted perspective, there is no loss for you in letting your mala rest at times of action and in confronting the world you are faced with, for the same divinity you seek in the name and the mantra is now before your eyes in countless forms. Let not your aspirations for sadhana allure you from the underlying truths of existence and your spiritual pursuit, understand each moment of your life as an opportunity for the most powerful of all sadhanas. Do not become a separatist, for all that is perceived as separate from the lord is nothing but a facade of his mighty illusions.

Remembrance and realization of Radha and Krishna are the heart and substance of reality. Integrate this. It is not a vain, utopian hope. What you believe as attainable is within your grasp, for it is only you who determines the limits of your reach. Surrender under the weight of your karmic situation leaves you hopelessly crippled. Persevere and prevail, for earnest endeavors never go unfulfilled.