Sä voit muuttaa kaiken, taivaat, maat ja kaiken uudeksi. Uudestaan, uusi runoni sinulle kirjoitin. Katsoin tähtitaivasta. Anna mun kirjoittaa tästä päivästä.
Anna mun olla, kohta taivasta kohti olisin toisenlainen. Ihmeellinen kiitoslaulu. Meitä yhdisti inspiraatio yhteiseen Herraani. Emme huomista tienneet, mutta tämä hetki oli yhteinen. Olimme yhteiset juuret ja se historia Herrassa. Annoimme sen kaiken, kun kuljimme samaa tietä. Meidän tiemme erottuivat valtatiestä.
Minun elämässäni oli niin tylsä vaihe, että en tiennyt miten sen olisin edes aloittanut. Olin kirjoittanut kolme kertaa sen ylös maailman joka loi minut. Minut on luonut maailman rakkaus, valo ja se siunaus, että mä kirjoitan omia juttuja. Osaan olla ihmeellinen, mutta seurasin omaa isoveljeäni.
Joskus minä selvisin, kun annoin käsittelemättömät varjot elämälle. Sinulle omistan ensimmäisen runokokoelmani. Sinä annoit ainoan poikasi maailmalle, sille maailmalle jota minä kuljen. Olen pienessä maailmassa yksin. Et antanut minun heittää ainuttakaan sekunttia elämästäni. Minulla oli omat tieni, tekoni ja elämäni, mutta sinun rakkautesi. Minä kiitän Jumalaani, joka avasi minun suuni. En ole koskaan käsittänyt kuinka muutit mut uudestaan.
Kirjoitin uudestaan kirjoituksen, joka loi minulle uutta energiaa. Taiteeseen kuuluu tinkimättömyys, mutta Jumalan rakkauteen huolettomuus, koska minä pelastuin. Tuhlaajatyttö tuli takaisin.
Annoit ainoan Poikasi.
Maailmalle jota minä kuljen
Olet vierelläni tähtitaivaalla,
jota minä katselen talvella.
Olit kaunis ja omituinen poika,
En ymmärtänyt kun kirjoitin
Kirjeen lähetin sinulle.
Katso ja ymmärrä, sitä joka loi taivaat ja maat, olen hiljaisuudessa, tunnelissa. Pieni on maailmani, sinun maailmaasi kuuluu minun maailmani. <3