IRC-Galleria

Cinderella^_^

Cinderella^_^

Pienen tytön onnellinen äiti<3

SynnytyskertomustaTorstai 13.08.2009 04:20

NONIIN! vihdoinkin.

Maanantaina 27.7 oli ihan tavallinen neuvola käynti, ainakin näin luulin. Verenpaineet olikin sitten korkea lääkkeistä huolimatta ja turvotus aika hurjaa, joten neuvolan täti katsoi parhaakseen lähettää synnärille. Synnärillä lääkäri tutki ja katsoi parhaaksi keinoksi että jään osastolle koska olin silminnähden jo aika heikossa hapessa. "ihan vaan että saat unta vaikka lääkkeillä ja saadaan nuo kovat päänsäryt pidettyä kurissa" sanottiin. No itku kurkussa sitten jäin osastolle ,kun olisin tietenkin halunnut kotona olla Panun ja koirien kanssa mielummin kun jossain sairaalassa. "katsotaan viikon mittaan sun vointia" Ja sillon tiesin ettei ihan heti kotiin ois asiaa.

Keskiviikko 29.7
Klo 9.55 Lääkäri tuli kyselemään vointia ja totesi että olempas huonovointisen näköinen ja selkeesti enempi vielä turvoksissa eiliseen nähden. Ja pissa sitten olikin jo plussalla ensimmäistä kertaa ja Lääkäri totesi että "Voitaisi kyllä alkaa pikkuhiljaa käynnistelemään synnytystä ,kun raskausmyrkytys on mennyt vain pahemmaksi." No puolipirteästi sitten kysyin että no koskas ja aloin jo melkee pakkailee kamoja kun aattelin että "Jes kotii ja joku aamu sit käynnistykseen." No Lääkäri sit pamautti että "Käy vessassa ja sit laitetaa toi cytotec". "Aha, pitäis varmaa miehelle soittaa" sanoin tyhmänä.

10.03 Laitettii cytotec ja 10.10 soitto Panulle että käynnistivät nyt sitten synnytyksen. Panun päähän ei meinannu mennä ollenkaan että Käynnistettiin jo ,kun hoki raukka unissaan että "ai huomenna vai koska?" Ja sit kun se tajus niin tuli aika vakavasti "MITÄH?!"

10.30 soitin uudestaan ja Panu olikin jo täysin hereillä ja pakkaili sairaala kassin loppuja.

11.30 Sain luvan lähteä kävelylle ulos kunhan Panu tulee paikalle. Supistuksia pirtyi käyrälle jo jonkun verran.

12.00 Panu saapuu sairaalakassin kanssa hymy korvissa. Se näyttää just siltä että sen pää halkeaisi jossei sillä olisi korvia,niin levee se hymy on.

12.05-13-30 Ollaan Kävelyllä ja Panu keräillyt persus pystyssä vadelmia jorvin metissä ja huudellut "hei nää on tosi hyvii! tullaanhan illallakin?" Minä puhun puhelimessa. Kävellää kahvila Glimsille ja kiukuttaa kun panu hymyilee. Musta tuntuu että se virnuilee ,mulle ja taidan tiuskaista että "mitä sä virnuilet? vähänkö tuntuu pahalta ku supistaa". Onneksi ollaan keskusteltu tästä jo aiemmin ettei välitä.

13.50 Lääkäri toteaa ettei seuraavaa cytoteciä tarvita ja varmaa seuraaval kerral päästää puhkaseen kalvot. (oli kyllä vähä väärässä) Enpä supistusten väliä oo laskenu ja nyt se tuleekin mieleen ekan kerran. Supistuksia tulee kuitenki jatkuvalla syötöllä ja ne alkaa jo vähä tuntuukkin,

14.15. Sentti kanavaa jäljellä,sormelle auki ja pää tosi alhaalla ja kiinnittynyt. Puristan Panun kättä hulluna kun sisätutkimus tekee oikeesti KIPEETÄ! Taas lupaillaa et kalvot puhkastaa seuraavan kerran.

16.30 "On tää synnytys kummaa kun ei tunnu vieläkää oikee missää". MAha on pinkee ja supistaa niin etä oikeesti jo sattuukin,mutta mua naurattaa. Ei tää niin pahaa ookkaa mietin mielessäni.

17.55 Lähdetää kauppaan ja totean kätilölle mennessäni et "katotaa hyytyykö hymy kun taas vähä on kävelty"

18-19.00 Käydää kaupassa ja Mäkissä syömässä. Supistuksia tuleekin jo 3-1 minuutin välein ja ne sattuu jo oikeestaan ja suihkuun pakko päästä.

19.45 KTG-Käyrä näyttää supistusten voimakkuudeksi 89 % ja ne tuntuu jo aika napakasti.

20.25 Kätilö soittaa synnärille että oisko ammehuone vapaa. Tuntuu jo niin kipeeltä että haluan ammeeseen kun kätilö sitä ehdottaa.

20.40. Pääsen ammeesee ja ai kun se on ihana! Panu saa ravata vaihtamassa kylmiä kääreitä mun otsalle kun oon punanen kun paloauto ja hikoilen kun tuntuu jo tosissaa supistukset. Marjamehu on tosi hyvää tässä vaiheessa ja sitä taitaa mennä litra jos toinenkin tunnissa.

21-22.00 välillä supistukset kovenee entisestää ja alkavat tulla minuutin väleinja lopulta 30 sekunnin välein ja enään en voi olla vaikeroimatta kun tuntuu pahalta. Hissukseen sanon "aaaa-uuu-tttsss" Aina kun supistaa ja Panu hengittelee mun kanssa ja pitää kädestä kiinni ja silittelee päätä."En tarttee kipulääkettä kyl mä pärjään" sanon kun Panu kysyy kulmat kurtussa et pitäisköhän jo pyytää lääkettä.

22.10 Painetaan kelloa ja mennää tarkistaa tilannetta.

22.35-22.50. Tilanne edellee sama että sormelle auki ja sentti kaulaa. Nyt saa riittää kivut kun mitään ei tapahdu ja pyydän lääkettä että saan nukuttua yön yli. Panun kummitätin Aikki joka on meidän kätilönä tuo mulle Oxynorm piikin joka toimii vartissa tosi hyvin. Taivas aukeaa ja kivut häviää kokonaan. Ikävä kyllä ne supistuksetki häviää lähes kokonaan. Päästään synnärille odottaa aamua Sviittiin missä on parivuode ja vessa ja suihku.Synnytyssaliinkaan kun ei päästä vielä puhkoon kalvoi.

Torstai 30.7

8.30 Tulee lääkäri ja laittaa uuden cytotec-tabletin "4 tunnin päästä toinen jossei ala tapahtuu" sanoo tälläkertaa lääkäri ja lupaa että nyt kyllä käynnistetää tosissaa eikä odotella. Kalvot saataisi just ja just tosi rankan sörkkimisen jälkee puhki, mutta lääkärin mielestä on turha mua rääkätä niin paljoa, olen samaa mieltä.

9.25 PALJON lupaavampi alku tälle päivälle! Supistaa jo nyt niin että tosissaa saa hengitellä Panun avustamana että saa jotenkin edes oltua. Ja eikun ulos taas kävelemään jos tulis supistuksia. Ulkona on lämmin ja aurinkoinen ilma. SOitellaan ihmisille ja kerrotaan kuulumisia kun kaikki luulee että jo jakaannuttu.

10.50 Paluu ulkoota ja vessassa käydessä huomaan että paperiin jää jotai paaaljon. LIMATULPPA! JEs jotain tapahtuu. Löydöksestäni innoissani menen näyttämään sitä Panullekin. Supistelee kipeesti,mutta aika verkkaiseen tahtiin.

12.30 Istuskelen ensin jumppapallon päällä,kunnes huomaan että kontallaan yläkroppa pallon päällä onkin parempi asento ja siinä heiluttelen lantiota ja panu suihkuttaa selkään kuumalla vedellä. Tuntuu hyvältä hierominen ja kuuma vesi ja supistuksia kestää kontillaan yllättävän paljon paremmin. Supistukset kovenee vaan entisestään pikkuhiljaa.

13.15 Kätilö tulee ja tarkistaa kohdunsuuntilanteen ja sanoo ,ettei päästä vieläkää kalvoi puhkasemaan kun on vauvan pää niin alhaalla niin kalvoi on tosi vaikea päästä puhkomaan. "lääkäri varmaa viel laittaa Cytoteciä"

13.32 Panu Suunnittelee tupakalle lähtöä ja minä pötköttelen sängyssäja kärvistelen supistuksien kourissa. Annoin poikkeuksellisesti sille luvan mennä tupakalle PIKAISESTI. Panu päättää odotella kuitenkin hetken. Panu päättää lähteä ulos soittamaan Aikille että ei tarttee tänää tulla aiemmin töihin kun ei tapahdu vieläkää mitää. Aikilla alkaa yövuoro kahdeksalta illalla.

13.35. Supistaa ja huudan "auuuts" JA *POKS* jotain valahtaa oikee reippaasti jalkojen väliin. supistus loppu ku seinään ja kiljasin "APUA mitä tapahtu!? Panu hei nyt kävi jotai" Ja luulin että virtsarakko pamahti tai jotain. En uskaltanu ees kattoa kun pelkäsin että verta hulluna kuitenkin. Panu se oli jo tilanteen tasalla ja sanoi "hei sulta meni vedet! Onneks en lähteny tupakalle". Olin ihan pihalla enkä ees tajunnu painaa kätilön soittokelloa.Onneksi Panu oli senkin tehnyt jo...

13.40 Tilapäinen kätilömme sanoo että saliin voitais lähteä kun supistukset koveni heti salamavauhtia ja on TOSI Kipeitä ja sit jo huudattaakinl Seison sängyn vieresä nojaten sänkyyn ja taas valahtaa hirvee määrä vettä jalkoihin ja lammikossa seisoen kysyn kätilöltä tiukkaan äänen sävyyn (oikeestaan melkee huusin) "KUINKA MONTA LITRAA TÄTÄ VETTÄ OIKEEN ON?!". Kätilö selittää tarkkaan ja mä en kuuntele tippaakaan kun sattuu niin pirusti. Joku mies tulee just ottamaan jotai labroja kun supistaa ja sanoo että "Mä ottaisin näitä labroja mikä sun henkilöllisyystunnus on?" JA minä karjun kivuissani takasin että "Odota vittu ihan hetki!!". Panu kultasena toteaa heti perään anteeksipyytelevään sävyyn "ei se yleensä tollee" .Saliin kävellessä hymyillen ja irvistellen kivuliaiden supistusten lomasta sanon vitsillä, että "parempi ois olla kympin tyttö kun näin vaikeeta ollut loppuraskaus ja näin kovin sattuu nyt"

13.50 Ollaan Salissa ja mä huudan naama punasena kun sattuu. Eräs kätilö,joka on ennen Aikin saapumista siinä meidän kanssa, sanoo että "laitan sulle ton kaasun valmiiksi sillä välin kun käyt vessassa" No mä ryntäänkin vessasta hyvin äkkiä imemää sitä kaasua kun hullu kun supistaa ja kätiklö neuvoo että hengitä nopeemmin nin saat vähän apua siitä kaasusta. No Pää menee ainakin sekasin ja hihittelen sitten Panulle että "hei tästä menee oikeesti ihan sekasin". Panu rupee asettelee kameran jalkaa ja kysyy multa juuri pahan supistuksen aikana ,että mihin sen laittaa. Käsken tunkemaan vaikka perseeseensä,mua ei kiinnosta muu kun se että kunhan kaasua riittää ja supistus joskus loppuis.

14.05 Aikki saapuu ,missäköhän välissä Panu ehti sillekin soittaa? Maailma tuntuu paljon paremmalta paikalta heti näkyy tuttu naama. Aikki siinä samantien kutsuu anestesialääkäriä paikalle kun mun ilmeestä ja äänestä päätellen oon epiduraalin tarpeessa. Aikki toteaa Panulle ,että "kato kun se on ihan sekasin" Kun vedän kaasua hullun lailla ja höpisen hölmöjä, pyydän esim epiduraalia 3 kertaa enkä muista että olin juuri 30 sekuntia sitten jo sitä pyytäny ja Aikki sanonut aina että "tulossa jo". Lapsen päähän laitetaa sykkeitä mittaava anturi ja kohdun seinään anturi mittaamaan supistuksia.

14.53 Saan ekan Epiduraaliannoksen. Anestesialääkäri puhkasi ensin yhden suonen selästä ennen kun onnistu. Ja ihme kyllä pystyin olee selkä kyyryssä Panun ja Aikin avustuksella. Anestesialääkäri ,joka oli raskaana myöskin sai varmaan hyvän synnytyspelon kun kattoo ,mun kiljumista. Totean sille että "kuule mua pelotti ihan hirveesti ennen synnytystä,mutta tässä nyt ei ehdi sitä ajattelee". Olen aikamoisessa kaasupöllyssä.

16.00 Saan vähän seistä ja kävellä ja pääsen vessaankin. Olo on pirteä ja kivuton, aineet toimii hyvin siis! Paineen tunnetta pepussa kun supistaa.

16.45 Aikki on "aamukahvilla" ja soitetaa kelloa että saan uutta epiduraalia kun vanhan teho alkaa lakkaa. Taas saan kaasua. Samalla kun aikki laittaa uutta annosta kuulen kuinka se sanoo "nyt et lapsi ala leikkiin sydänäänilläs tolleen". Oon niin sekasin ,etten tajua edes säikähtää. Ehkä parempi niin.

17.55.-17.30 Lääkäri on huoneessa Ja sanoo että ottaa mikroverinäytteen lapsen päästä. Sanotaan ettei hätää että ihan normaalia. Siinä näytteenotossa meneekin aikaa ja jotain tässä välissä tapahtuu kun yhtäkkiä on hirveesti ihmisiä ympärillä pyörimässä. On muutama Lääkäri, Kätilöitä ja ihmisiä viemään verinäytteitä ja huomaan että ne lähtee juosten ovelta ja alan jo ihmettelemään, että mistä on kyse? Nään Panun joka on huolestuneen näköinen ja seisoo siinä tohinan ulkopuolella ja pitää mua kädestä kiinni. Puhutaan vaan että "eikun kysymysmerkkiä näyttää" Ja en ymmärrä mitään. Kyselen että mikä on pielessä niin sanotaan vaan että näytteen otto vaikeaa ja että vauvan sykkeet vähän heittelee. Sanon Panulle että anna mulle leipä ,mulla on nälkä ja Aikki sanoo perään etä "älä nyt syö mitään". Pelko hiipii mieleen. "Eikai ne sektiota tee?". Heti tulee mieleen siskon kauheet sektio kokemukset.

17.35 Lääkäri sanoo että "Lapsen edun mukaista on ,että mennään sektioon kun noi sykkeet on nyt vähän huonot..." Puolet tuntuu menevän ohi kun alan itkemään hysteerisesti. "ei Panu tulee mukaan, en voi mennä yksin,...te viette sen vauvan pois... en saa nähdä sitä ja joudun yksin heräämöön ja..." Soperran paniikissa vaikka mitä ja itken. Panu rauhoittelee ja sanoo ettei hätää ja Aikki myös. Sitten laitetaan virtsakatetria, laitetaa toiseen sänkyyn, viedään hurjaa vauhtia leikkaussaliin.

17.50 Makaan leikkauspöydällä ja puudutteita annetaan ja kysytään tunnenko mitään. "Koskeeks joku mua vai" sanon ja sit todetaa että puudute siis toimii hyvin eikä tarvitse nukuttaa. (Jos ei olisi heti toiminut olisi nukutettu,alla oli onneksi juuri lisätty epiduraaliannos jo valmiiksi). tärisen kun horkassa, en voi sille tärinälle mitään.

17.55 Alkaa leikkaus ja tuntuu inhottavalta kun joku myllää mahassa kovin ja puhutaan verhon takana. Tärisen ja itken ja saan lisähappea. Aikki puhuu verhon takaa "Ota Juuli ihan rauhassa,ei oo mitään hätää"

17.57 Panu ilmestyy viereen pitämään kädestä kiinni. Kaiketi kiitos Aikin, Panu pääsi leikkaukseen mukaan, koska Jorvissa ei saa isä tulla mukaan kiireelliseen sektioon. Panu silittää päätä,pitää kädestä kiinni ja sanoo että "pärjäät tosi hienosti" ei Panukaan osaa enää muuta sanoa.

17.59 Kuuluu maailman suloisin parkaisu. Alan itkemään hirveesti ja Panu pyyhkii myös kyyneleitä. "Oli se kuin olikin Kaunis Prinsessa, Onneksi olkoon" sanoo joku verhon takaa. Panu suukottaa mua otsaan ja suulle. Kuuluu sängyn toiseltä puolelta yhtäkkiä "vilkases tänne" ja nään vilaukselta kun Aikki kantaa punnitukseen jotain pientä millä on jalat ja kädet ja se huutaa. Kyselen ympärilät Paljonko se sai pisteitä? "kyllä tää on kympin tyttö" joku sanoo. "2770 Grammaa ja 49 senttiä" kuuluu taas jostain.

18.02 saan ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen vauvan lähelleni että voin katsoa sitä. "Voi miten pieni ja kaunis" sanon ensin. JA kun vauva itkee sanon "Ei hätää äiti on rakas tässä, ei enää hätää, Äiti rakastaa sua" . Se tuli jotenkin luonnostaan. Panu lähtee vauvan kanssa tutustumaan ja mua jäädään kursimaan kasaan. 18.25 on kursittu kasaan ja joudun heräämöön ilman vauvaa ja Panua.

18.30-21.20 Olen Heräämössä ja tuntuu ettö mielenterveys menee just. tuntuu kamalalta katsoa kun joku koskee mun jalkoihin ja en tunne mitään. Oon kun halvaantunut. Saan sentää kiltiltä hoitajalta uuden seiskan ja puhelimen viereen jos joku mulle soittais. No hetken päästä puhelin soikin ja Panu soittaa. Itkuisena kysyn että onhan tyttö kunnossa. "On täyden kympin tyttö! on sormet ja varpaatkin kaikki.". 20.30 juuri kun tuntuu että meilenterveys pettää ,kuulen tutun äänen: "Panu tulee!" Ja mukana Oli Aikki ja kaunis tyttäreni. Aikki käskee avaamaan vähän paidan nappeja ja saan vauvan vaippasilteen paidan alle. Kuinka pieni ja ihana se onkaan! Itku tulee kun tyttöä katsoo. HArmi että saan olla siinä vain vartin,kunnes vieraani lähtee pois.
Hoitaja kehuu tyttö hirmu kauniiksi vauvaksi ja sanoo että heti kun jalat yhtään liikkuu pääsen osastolle.. Sitten yritin jalkoja nostaa vaikka väkisin ja kun sain yhtään nostettua pääsin osastolle jossa Panu oli tytön kanssa.

21.30 Sain vihdoin tytön syliini ensimmäistä kertaa ja Panu lähtee kotiin nukkumaan ja lupaa tulla aamulla taas heti. Ehn voi kun suukotaa ja halata tyttöä hellästi kun siinä nukkuu. Niin kaunis hän on etten osaa kuin itkeä ja katsoa Tytärtäni. Niin kaunista ja pientä, kauan toivottua ja VIHDOIN syliin saatua. Helpolla ei päästy,mutta kaikki kivut ja koitokset oli pientä kun sai tytön vihdoin syliin. Äidin ja isin rakkaan aarteen. Katson ulos ikkunasta ja huomaan että sää on kirkas ja kaunis. Katson ulos aivan uusin silmin, äidin silmin.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.