IRC-Galleria

Sitä on aina ja ikuisesti. Mut ei se mitää, ku jaksaa vaa hymyillä. Hyvä päivä ollu.

Kiirettä pitää aamusta iltaan ja päivästä toiseen. Onneks parin viikon pääst pääsee töihi ni kiireet loppuu. Hihhei!

Kyllä sitä kaikenmaailman juttuja sattuu ja tapahtuu. Ensin hakee moneen kymmeneen työpaikkaan, eikä mistään kuulu mitään. Kaikki kaverit saa kesätyöpaikan, eikä vieläkää itse kuule mitään. Ei saakeli, kyllä alkaa selkäpiitä karmimaan ja tuskanhiki nousemaan otsalle.

Epätoivon hetkillä, kädet täristen tutkailen mol:n sivuja sopivan työpaikan toivossa. Mutta eräänä päivänä, aivan yhtäkkiä saan puhelun. Se oli puhelu työhaastatteluun firmaan X. Enpä kauaakaan aikaile kunnes menen sinne testattavaksi. Siellä ollaan innokkaita ottamaan minut firmaan töihin. Ainoa ongelma: ei saada työsopimusta ulos tulostimesta. Sovimme siis allekirjoituksen seuraavaan viikkoon.

Samana päivän, kun puhelu tuli firmasta X, sain myös toisen puhelun. Se oli siis puhelu toiseen haastatteluun, firmaan Y. Siihen joutui odottamaan viikon, ennen kuin pääsi oikein kunnon piinapenkkiin. Aiempia haastatteluja, ei voi oikein haastatteluiksi kutsua. Ei siellä mitään kyselty, kerrottiin vain. Täällä firmassa Y kuitenkin laitettiin sellaiseen tulikokeeseen, että heikompaa olisi hirvittänyt. Minä kuitenkin selvisin kunnialla sieltä ulos, hyvällä puhetaidolla tietenkin. Sanoivat ottavansa yheyttä, epäilin sitä suuresti. Onneksi oli takaportti, olin juuri edellisenä päivän allekirjoittanut sopimuksen firmaan X. Odottelin vain että firmasta Y saattaisi tulla parempi tarjous.

Viikonlopun yli sain odotella, kunnes soitto soi ja laulut raikasi. Minut oli valittu myös tähän firmaan Y. Palkka olisi piirun verran parempi, mutta... paljon muttia tässä työssä. Tarkoitus oli saada sisäinen siirto, mutta ei. Työ alkaisi kahta viikkoa myöhemmin kuin firmassa X. Matka olisi kuusi kertaa pidempi...

Kaikella järjellä ja laskelmilla, tulin sihen tulokseen, että vaikka kuinka otettu olenkin varsinkin tästä firmasta Y, olen päätynyt pitämään sopimukseni firmassa X. Laskelmissa selvisi, että viivan alle jäisi tasan sama summa, vaikka firmassa Y palkka olisikin hiukan parempi. En siis näe minkäänlaista syytä lähteä kauemmaksi, saman rahan takia. Okei, kyllä työtehtävät olisivat aivan erilaiset, mutta uskon firman X tarjoavan minulle töitä myös tulevaisuudessa ja mahdollisesti kenties vaikka ulkomailta. En uskoisi että firma Y pystyisi siihen lähimainkaan.

Onhan se inhottavaa kieltäytyä, mutta en pysty olemaan samaan aikaan kahdessa eri paikassa, vaikka kuinka tahtoisin. Rahanahnehan en siis ole. Eli tällä hetkellä siis on kaksi työpaikkaa ja kolmas kolkuttelee ovelle, tai pikemminkin soittaa puhelimeen. Täytyy ilmeisesti siis jostain kieltäytyä. Uskon että olen tehnyt oikean ratkaisun kaikella järjen ja tunteen tasolla. Uskokaa pois, näin olen päättänyt.

Kiitos ja näkemiin!
Moikataan kun tavataan!

Nyt on päivässä suunniteltu vappubileet ja kutsut laitettu. Toivotaan vaan että jengiä saapuu paikalle!

Nyt on tullu tsekattua Apollo (oltii kattomas Golf-muotinäytöstä shampanjan ja pikkusuolasen merkeissä) ja Baker's. Aah, on tullu sitte tuhannen tuiterissa siellä heiluttua. Vieläki silmät harittaa ku vanhalla tammalla. Noh, ehkä se tästä vielä selkenee aamuun mennessä.
Kiitos Petralle ja Merville, hehe...

Backstreet Boys. Keikka kesti melkeinpä kaks tuntia.
Mukana menossa oli myös Hunksit: Antti "Suomen Unelmien Poikamies" Peltonen, Sami Sarjula, Jani Kokki, Jucci Hellström, Matias Starmans, Tero Riipinen, Esko Eerikäinen ja Martina Aitolehti-Eerikäinen.

Keikka oli ihan hyvä, jotenki tuntu et ois ollu vaisumpi ku kolme vuotta sitte. Vanhoja esittivät about puolet ja uusia puolet.

Keikan jälkeen oli ehkä hiukan nolompi juttu. Hunksit lähti Areenan eestä limusiinilla. Pohja kuitenki otti kiinni ku oli liikaa painoa. Ei muuta ku jengiä pihalle. Uus yritys. Edelleen pohja otti kiinni, ja ei ku jengiä lisää ulos. Jimi Pääkalloki oli samassa kyydissä. Kolmannella kerralla pääsivät pois pihalta. Ei muuta ku Hunksit ja Jimi tieltä kyytiin ja menoks.

Tästä täytyyki sitte kuittailla... heeheeh

Vaikka toi melkein viikko Kotkassa oliki aikalailla niinku helvettiä (ei niinkään siltä osin kun treffailin ihania ihmisiä kiitos heille), ni on se vaan niin ihanaa olla taas täällä Vantaalla. Tänää oli aika rankka päivä, ku roudattii Petralle kaikenlaisii hemmetin huonekaluja ja kasattii niitä vielä kiireellä. PUUH! Mutta, muuten päivä on ollut miellyttävä, sanotaanko näin...

Huomenna ois sitte Bäkkärit! Heheh, tuleepa "vanhat" ajat mieleen.. Seurana siis Petra ja Hilkka (sekä Pauliina ja joku sen kaveri, sekä mun serkku Jenni ja sen kaveri), eli siis porukkaa on lähdösä..

Kolmoselta tuli RAY:n mainos. Olipa muuten kuvattu meidän talon edestä. Säälittävää, eiks oikeesti oo löytyn parempaa...

On senkin yöelämä nähty. Sanalla sanoen: säälittävää. Paikas ei oo muuta ku pelkkää ruottalaista pälätystä ja helevetin rasittavia muijia. En tykän. Paska paikka. <totinen> Sai kyllä niin käyttää kyynärpäätä ettei tosikaa, järkyttävää!! Kyllä naiset on HIRVEITÄ!

Santtu soitteli Dommareista mulle ja ilmotteli olemassaolostaan. Vähän oli kiva kuulla että hyvin voidaan, vaikka se oliki viikon jo sairastellu. Kiva kiva, puoltoista viikkoo ni se tulee takasin Suomeen.

Toinen kiva juttu, kuulin tänää et yks entinen työkaveri saa lokakuussa vauvan! Vähän hienoa, oli kyl jo pari viikkoo sit semmonen viba, että mitä jos.. Toivottavast odotusaika vaan menee hyvin, jei!