IRC-Galleria

Tänään synttärit.....taas yksi vuosi menny,kaikilla mu ikäsillä on perheet yms muut jutut...
Miksi mä en halua ajatella itseäni perheellisenä???


Olenkoha mä edes ihminen?

Noh,vitun väliä....huominen jännittää taas koiran puolesta,voi ku se jaksais pinkoo ittensä 3 parhaan joukkoon :D

Ma 2.6-08
Pinkoha se poika si ittensä kakkoseksi,sekka pois ja si ollaan hyviä...todella hyviä.
Tästä ei oo ku yksi tie ja se on ylöspäin :D

Voi että...kaikki se treenaus ja jännittäminen tuotti tuloksen.

Oma pikku-musta mussukka kuittasi kolmannen tilan ja 12 tuiki tärkiää pistettä EM kisakarsinnassa...
Nyt ku yhet kisat jaksaa viel jännittää niin voi rottaa rennommin heinäkuuhun asti :D

Samikset,vitun samikset...
(Suom:täysin samanlaisesti pukeutuva pariskunta,mieluimmin kalliisiin merkkivaatteisiin)


Noin epäselvän aloituksen jälkeen tarkennus asiaan....

Olinpa Nukaskikkelin kanssa salaisessa lenkkeilypaikassamme ja siin oltiin tunti jo ihmetelty luontoa ku samikset ilmesty paikalle.

Homma alko tietysti tekoyskimisellä,koska minä komea urheileva nuori siinä tallustelun lomassa polttelin tupakkia,enkä huomioinut takaa tulevia evoluution oikkuja eli samiksia.

Rauhaa rakastavana ihmisenä väistin kohteliaasti ja annoin niiden "parempien" ulkoilioiden mennä ohitse.

No homma sujui tähä asti ilman vatsahaavaa....

Nuomo päätti kuitenki että samikset on niin pellen näkösiä et pakko käydä moikkaamassa,siin vaihees mä jo tiesin että tää homma alko kusee ja pahasti...

Nuomo iloisesti häntää heiluttaen meni tiirailee samiksien pientä vittumaista sipsuttelua ja erehty vähä tönäämään sitä samisvosua...

Jippii,karnevaalit alko sillä sekunnilla...

Samisakka alko inisee ja huiski Numaskikkeliä jollain saatanan kuntoiluvihkosella jako tietysti tarkoitti Numalle kutsua iloiseen leikkiin...

Numa hyppi sen samispilden ympärillä ja yritti viedä sen samislehmän kuntoiluvihkoa toisiin maisemiin....

Samishanuri vaan tuiskii hus hus hus ja TÖNII mun koiraa...paha virhe,ihan vitun paha.

No mää tietysti yritin huudella Numaa telepaattisesti,vittu ääntäkään en aijo samisperseen takii päästää...

No sit se samisuros sai jotenki kasattua ittensä siel samispuvun sisällä ja karjas mulle "sovitaanko että täällä pidetään koirat kytkettyinä"

Ei olisi sen kannattanu kerätä sitä rohkeuttaan,ei todellakaan.

Koska:

A)Samiksella ei ole ihmisarvoa
B)Mun koiraa ei huiskita ja tönitä
C)Mies kellä on valeenpunaista päällä EI huuda mulle tai mun koiralle.


Karjaisin ihan täysii..... MY SPACE! ja osoitin niille metsää....


Samikset hyppäs metsäpolulta ja kahisutti ittensä my spacesta huitsin nevadaan,Nuomo istu kiltisti paikoillaan ja oli ihan tapansa mukaan pihalla koko touhusta...


Ja mä haen luonnosta vaan sitä harmoonista rauhaa ja koiruudelle luonnon vapautta....ja mua rankaistaan samiksilla

Normi meininki taas...

Perjantaina Numan kans suunnattiin jyväskylän maalaiskunnan kuraisille pelloille...ja sehä alko heti sillai normimeiningillä.

Saavuttiin kaatosateen saattelemana paikalle ja hienosti kurvattiin peltotielle....oikeen opastetusti....ja kas kummaa,auto upposi pellon kuraan ku talikko paskaan.

No ei siinä mitään,ihmettelyä ja haukottelua...Traktori paikalle avittamaan.....ja kas ku siinä hinauskettinkejä laittaessani Numa hokasi avoimeksi jäänee oven.

Noh,ilmeisesti Numa päätti että avoin ovi tarkoitaa sitä että saa "vähä" kipaista kattoo maisemia...
sinne se vatipää painu kuraselle pellolle riekkuu koko mustan olemuksensa voimilla,minä sillä aikaa tietty nilkkoja myöten savessa kikkailin auton kans.

Kattelin Numan menoa ja huokailin itsekseni...setä hinas auton kuiville...ja kas Numaki vaivautu kuraisena kattoo mu hikoilua.
Ei muuta ku koira kainaloon ja suihkuun....

Koira pesty,auto kuivalla maalla...täs vaihees ajattelin et no-niin,homma alkaa sujuu.


No vitut alko mikään sujuu :)

Kas ku matkailuautoa piti asetella paikoilleen,pätti pelto näyttää kuraisen sielunsa uudestaan.
Plumps...sinne se taas vajos,ei muuta ku traktoria taas paikalle....

Totta kai mä unohdin sen oven auki...sehän on putkiaivolta ihan luonnollista...

Numa taas hyökkäs pihalle ....jos se osais puhuu se oi kiljunu "eikö tää hauskuus koskaan lopu"....
Mä taas vaan totesin tilanteen...asettelin nöyrästi ketjuja....ja Numa riekku kurassa onnesta soikeena....

Saatiin auto vihdoin ja viimein oikeasti paikoilleen....ja si Numaa metsästää .

Kas siellä se rieukku pitkin poikin peltoa....ja lisätäkseen munki nautintoa...päätti juosta semmoiseen valtaisaan hevosenpaska kasaan.

Kiva.

Ei muuta ku pää punasena Numaskikkelin perään ja kuin ilahduttaakseen mua lisää,se kipitti suoraan sylkkyyn....tippuen semmoista kakkavettä.

Onneksi mulla oli valkoinen T-paita päällä....eihä se kakka ois muuten näkyny mu päällä :)

Siinä si "ei-niin-kivan-tuoksuinen" vipuka sylis suunnistin takas autolle,liukastuen tietty kuraan....pudoten polvilleni...ihanaa.

Ei mitään....Numa suihkuun ja pakkolepoon....meikkis hiljaa mielessäni ajattelin alkaa harrastaa kanarialintuja.

Nooh.... aamulla sujuvasti muuten vetäsin sen hevosenkakkaisen paidan päälleni ja painuin pellolle palauttamaan viehettä,oliha siin kuiteski aika miehekäs tuoksu :)

Juoksi toi pikku-ukkoki ittensä jopa neljänneksi....eli tais se paska vähentää kitkakerrointa jonnin verran :)

Kyllä maastokisat on ihana harrastus....siitä en luovu ikinä :)

Jumankekka,perjantai...pääsee v-tuun täältä kaupungista....keskelle jyskälän maalaiskuntaa...camppailemaan koiran kans ja odottamaan Sunnuntain kisoja.


Jänskää hiukan...saa nähä päästäänkö palkintopalleille,joka kyl ei ole tärkein asia....hauskanpito on se pääasia täs hommassa :D


Olisihan se tietty hienoo jos tampereen mutiainen pieksis muun Suomen :D



Useimmat koiranomistajat kykenevät lopulta kouluttamaan itsensä tottelemaan koiraansa.
-Robert Morley-

Noh,lekuri pani saikulle kipeen hartian ja olkapään takii,ei siinä mitään..käski levätä.
Toki lepään....vitut,Näsijärvelle lähettiin kumiveneellä aaltoja vastaan tappelee....korvaamattoman hauskaa :D

No-niin,

Jännäkakat oli turhia....Numa ensimmäisissä kisoissa jaksoi puristaa itsestään sen verran että oli neljäs.

Paskemminkin olisi voinu mennä,tästä ei homma ku parane.... :)

Tätä on siis vaikee pukee sanoiksi mitä eilen tapahtu...mutta yritetään. 

Kas kun päätin että nyt Eppu suuntaa isommille laitumille Numan kanssa ja rohkeesti vihjeen saaneena suuntasimme Valkeakosken luontopolulle.

Ei siinä mitään,polku ja maisemat olivat kauniita ja ajattelin että tuossapa kiva pelto,ei muuta ku Numaskikkelin kanssa suuntaa "avoimmille vesille".

Siinä si ihmeteltiin pellon laajuutta silmät pyöreinä,Numa kipitteli siellä täällä ja minä urheilevana nuorena miehenä polttelin sujuvasti tupankia...

Ja sit se tapahtu...niin yllättäen kuin Jäätteenmäen faksit aikoinaan...

100 metrin päässä istu sellainen ainakin jääkarhunpoikasen kokoinen jänis,toljotti meitä ku ryssä jäätynyttä varvastaan raatteentiellä.

Minä yritin vaivihkaa Numaskuukelia kiinni...mutta...zpäp se katos ku pieru saharaan ja suoraan sen Suomenhevosen kokoisen jäniksen kimppuun.

Siitä alko sellainen tanssi mitä en voinu edes kuvitellakkaan tapahtuva...

Jänis hyppi 2 metrin pystyhyppyjä potki Nuomoa ja taisi hakata etutassuillaanki...

Numa ei päästäny yhtään,ei siis pienintäkään ääntä...yritti vaan se norsunpoikasen kokoisen jäniksen kurkkuun kii.

Sai pari kertaa hyvin kiinni,mutta ei vaan saanu sitä vasikkaa nurin.

Temmellyksen pölypilvi näkyi varmaan Tampereelle asti,meikkis vaan toljotti suu auki ja touhutipat kostutti boxerit...

Sitte se hirven vasan kokoinen jänis ilmeisesti päätti että ei toi mutiainen hakkaamalla luovuta ja päätti lähtee vetää siksakkia pellolla....

Numa veti perassä niin hienosti että siitä ois joku vitunmitalli pitäny heti tulla....ja ei ääntäkään...hampaat vaan irvessä sen jääkarhun kokoisen jäniksen perään...leukojen pauke oli kuin ois hakannu kahta rautalapiota toisiaan vasten...

Minä tietysti seisoin vaan paikoillani ja muistelin koirani nimeä....äänihuulten yrittäessä epätoivoisesti saada aivojen kanssa jonkinlaisen komennon aikaiseksi....tietenki tuloksetta.

Sitten se jänis päätti vaihtaa taktiikkaa ja alkaa juosta suoraan....ja Numaskuikeli purukalusto papana-aukossa tiiviisti kiinni....

Sinne ne juoksi kohti auringonlaskua....mä taisin tossa vaiheessa saada suustani ensimmäiset kirjaimet NU.....sitten aivot luovutti ja sytytin toisen tupakan.

Sinne ne katosi jonnekki hevon-kuuseen....mää suu mutrulla aattelin jo et sin men koira...

Aivot ja jalat pääsi johonki ratkaisuun ja lähin laahustaa perään....ja kas sillä seisoo Nuomo ylväänä jonku lantakasan päällä,suu täys valkosia mammutinkokoisen jäninksen karvoja...iloisesti häntää heiluttaen.

Tossa vaiheessä mä luovutin ja istahin pellolle....Numa kipitteli viekkuun ja katto mua suoraan silmiin ja takula aatteli "vitun läski,ei tartte auttaa"...

Pienen jäähdyttelyn jälkeen Numa lähti mu edellä kattoo että tuliko kaato...ei ollu tullu,Numa pysähty metsän reunaan ja vilkuili mua ja vilkuili metsää...

Okei...se pupu voitti...tällä kertaa...

Että tämmöistä meillä tänään...oikeen vappuhulinaa,"melkein ulkomailla"