Laihuushäiriö eli anoreksiaa sairastava kontrolloi syömisiään pakonomaisesti tai jättää kokonaan syömättä. Sairauteen liittyy pahimmillaan dramaattista painonlaskua. Anoreksiaa sairastava liikkuu usein paljon. Bulimiassa keskeisenä oireina ovat toistuvat ahmimiskohtaukset, jolloin sairastunut kadottaa hallinnantunteen syömisistään. Bulimiaa sairastava pyrkii ruuasta eroon oksentamalla, ulostuslääkkeiden avulla, paastoamalla tai liikunnalla. Epätyypillisiin syömishäiriöisiin lukeutuu syömishäiriötyypeistä todennäköisesti yleisin alalaji eli ahmimishäiriö ilman oksentelua (BED). Tälle syömishäiriölle on kuitenkin tyypillistä voimakas psyykkinen kärsimys syömisistä. Epätyypillisiin syömishäiriöihin lukeutuu myös syömishäiriö, jossa nuori karsii kaiken ”epäterveellisen” ruokavaliostaan pois ja syö hyvin askeettisesti.
Terveydenhuollon ammattilaiset kohtaavat työssään nuoria syömishäiriöistä kärsiviä naisia ja joskus miehiäkin. Syömishäiriöisille yhteinen nimittäjä on, että suhde ruokaan, painoon tai kehonkuvaan vääristyy. Koko nuoren ihmisen elämän saattaa täyttää syömisen ja syömättömyyden pohtiminen. Ihmissuhteet, koulu, opiskelu tai työ voi alkaa kärsiä.
Syömishäiriöistä kärsivät eivät monesti itse ymmärrä sairastavansa sairautta. Asian puheeksiottaminen on vaikeaa, sillä sairastunut saattaa loukkaantua ja kokea asian arvosteluna. Sairaudesta parantumisen vuoksi syömishäiriöisen on kuitenkin saatava ammattiapua ja erityisesti läheisten tukea ja kannustusta.
Erityisesti anoreksian saattaa usein havaita terveydenhoitaja, läheinen ystävä tai perheenjäsen. Bulimian oireita on kuitenkin vaikea ulkopuolisen tunnistaa. Syömishäiriöisten tunnistaminen on ammattilaisillekin vaikeaa, sillä anoreksiatapauksista tunnistetaan vain puolet ja bulimiatapauksista alle kolmannes.
Suun terveydenhuollon ammattilaiset saattavat kohdata vastaanotollaan syömishäiriöisiä kuten muutkin terveydenhuollon työntekijät. Erityisesti bulimiaa sairastavan suu paljastaa sairauden. Toistuva oksentelu aiheuttaa hammaskiilteen kulumista eli eroosiota. Eroosiota voi aiheuttaa myös runsaasti käytetyt happamat juomat (mehut, limsat, makuvissyt ym.) tai happamat marjat ja hedelmät. Eroosiolöydöksien jälkeen selvitetään mistä suussa näkyvät muutokset johtuvat.
Syömishäiriöt eivät ole tietoisesti valittuja toimintamalleja, vaan kyse on nimenomaan sairaudesta! Syömishäiriöön sairastunutta ei voi pakottaa luopumaan oireistaan, hän tarvitsee paranemismotivaation tueksi paljon tukea läheisiltä ja tietysti ammattiapua.
Jos epäilet sairastavasi syömishäiriötä tai olet huolissasi läheisestäsi, ota yhteyttä vaikkapa terveydenhoitajaan. Apua saat myös erilaisista syömishäiriöisille ja heidän läheisilleen tarkoitetuista järjestöistä. Lisätietoja täältä: http://www.syomishairioliitto.fi/index.php
Lähteet:
Käypä hoito -suositus 2009. Duodecim. Lasten ja nuorten syömishäiriöt: 2009;125(22):2466-7
Keski-Rahkonen, A; Charpentier, P; Viljanen, R (toim.). 2008. Olen juuri syönyt, läheiselläni on syömishäiriö. Duodecim.