IRC-Galleria

Uskovat ihmiset on mieltyneet maailmaan. Ei suinkaan Jumalan etsimiseen ja tosi sanaan. Maailma käsittää kaiken turhamaisuuteen ja itsensä ja toinen toisensa ympärillä kuhimiseen. Minua ei kiinnosta kuhista sellaisessa. Vaan etsin Jumalan kasvoja. Mutta siksi koska teen niin, olen tosi halveksittu, torjuttu ja vihattu. Tiedän sen hengessä. Tunnistan sen. Ja se on aivan varma asia. Jos he minua halveksii ja vihaa, evankeliumin tähden, he valehtelevat kun sanovat rakastavansa Jumalaa.

Sillä kuka Jumalaa rakastaa, rakastaa sitä joka Jumalan Sanoja puhuu. Ei ihmistä koroita, vaan Kaikkivaltiasta Jumalaa. En tietenkään tekisi omassa tahdossa ja ohjissa mitään. Minusta ei ole siihen. Mutta joskus tulee sellanen murhe Hengessä, että tekisi mieli sanoa asiat suoraan, kuten ne on. Sanoa mikä on Jumalan totuus ja arvio tilanteesta ja ihmisestä. Mutta en tee sitä. En halua toimia typerästi. En voi ja saata niin tehdä. Jumala minua ohjatkoon, ohjatkoon minua Jumalan Henki ja Jumalan Pyhä Sana. Ei omin motiivein ja omin aivoitelmin. Ei kenenkään ihmisen suostutuksella. Vaan Jumalan ainoan vaikutuksesta.

Minulla ei ole ihmiselle joka on täyttä turhuutta ja ihmistä antaa mitään. Minulla on antaa vaan Jumalan Hengen ilmoittamaa Sanaa, joka on juurtunut minuun. Olen vaan kanava. Minun ei tarvitse olla siellä. Minä en tarvitse sitä mitä siellä on. Sillä mitä siellä on mitä vailla olisin - ei mitään. Kaikki mitä tarvitsen on Jumalalla. Häneltä kaikki Sanat ja päätökseni tulee - Hänen vaikuttaminaan. Koska astun Hänen puolelle, koska astun pois oman tavoittelun puolelta, ja kieltämällä itseni ja haluani, ne halut lakkaa - Pyhän hengen vaikuttamina. Ja ainoa haluni on palvella elävää Jumalaa, ja kirkastaa Minun vapahtajaani, joka haluaa että jokainen - ihan jokainen - joka ikinen tulisi Jumalan tuntemaan syvällisesti.

Kuuro on kurja. Vaikka sille huutaa, se ei kuule. Sokea on kurja, vaikka sille kuvailee ja tekisi mitä, se ei voi katsoa ja nähdä. Ymärrykseltä kehittämätön ei käsitä, koska sellainen on turhistunut. Ajatelkaa pikkulasta, ei sen aivot ole kehittyneet ymmärrykseltään. Ei turhaan Raamattu kehoita hankkimaan silmävoidetta Jumalalta. Se on välttämättömyyys, erottaa turha ja oikea. Jumalan Sana lisää viisautta ja ymmärrystä. Jumalan Henki vaikuttaa Sanan kautta uskoa ja vahvistaa, eli kasvattaa.

Moni turhamaisuus ei ole kuolemaksi, mutta se ei hyödytä yhtään mitään. Turhakin on silti syntiä. Mutta tietämättömyyden syntiä sille, joka on aisteiltaan sammunut. Moni sanoo pitää tyytyä olemaan alhainen ja mitätön syntinen. Jumalako ei halua antaa ihmiselle itselle mitään? Miksi Jumala niin tahtoisi? Hän on rajaton ja rikas Isä. Kun Sana sanoo, että tulisi olla nöyrä ja tyytyä alhaisiin oloihin, ja olla vaatimaton. Ei se suinkaan sitä tarkoita, että tulee tyytyä hengellisestä näkökulmassa siihen.

Jumala ei tee uskovista vihanneksia. Vaan hedelmäpuita. Tuo Sanan kehoitus viittaa, siihen että lakkaa tavoittelemsta maailmallista kunniaa, sisältäen kaikenlaisen oman kunnian pyynnin, jopa hengellisissä asioissa. Eli tarkoittaen sitä että ymmärtää aseman Jumalan edessä olevan ainoastaan lapsi ja työnsä ja kutsunsa olevan sen, että toimittaa Jumalan tahtoa, niillä avuilla ja leivisköillä mitkä on Häneltä ja Hänen virittämät - Hänen Hengessään.

Uskova oli ennen pakana ja syntinen, ennenkuin hänet vanhurskautettiin. Jeesus on Pyhä. Jumala on Pyhä. Sana on Pyhä. Henki on Pyhä. Uskova on Pyhä. Uskova joka on Pyhä, tulee siis elää Pyhitystä varten. Uskovan joka on Pyhä, tulee karttaa epäpyhää ja syntiä. Koska mitä Pyhällä on tekemistä epäpyhän kanssa?! Uskova Pyhä, ei ole syntinen, vaan entinen syntinen. Ellei sitten elä tietoisessa synnissä paatumuksen valinnan tähden.

Jumala käyttää varsinkin jaloja astioita, mutta kuka on JALO? Se joka on Pyhitetty ja erotettu! Jalo on kiiltävä, erittäin puhdas ja kiiltävä. Erittäin heijastava. Erittäin kestävä ja erittäin kovasti, kokenut kuumuutta ja kipua ja muotoilua. Jalossa heijastuu Jumalan piirteet. Mutta siltikin jalossa on sama sisältö, kuin on halvassa. Halpaakaan ei tule väheksyä. Joku siis ajattelee kun on halpa, niin valaja ei voisi jalostaa.

Mutta jos astia, täyttyy likavedestä, niin on aika mahdotonta sitä jalostaa, vaan se joudutaan rikkomaan, tai hylkäämään. Jalo, ei saata täyttää itseään likavedellä. Jumala ei koskaan unohda ketään. Jumala ei halua kenenkään jäävän keskeneräiseksi. Saako Jumalan astia ylenkatsoa itseään Jumalan tekona. Halveksia omaa ikuisuusarvoaan? Ei niin. Vaan vaalia ja huolehtia sisimmästään. Puhdistaa ja Pyhittää itseään. Ravita itseä Pyhällä Sanalla ja juoda Pyhää Henkeä. Ja neuvotella Pyhän Jumalan läsnäolossa.

Tulee herätä! Minä en aio tehdä nyt kuitenkaan yhtään mitään aloitteita itsessäni. Mikäli Hän tahtoo, minulle tulee ikäänkuin synnyttäjän tuska, ja silloin on toteltava. Nyt on aika pukeutua Herran mielen laatuun tässäkin asiassa. Että lakkaan katsomasta ihmisen lailla, että pysyvästi alan katsoa Kristuksen näkökulmista käsin asioita. Miten minä joka kuulen, ja näen ja tunnen, kykenenisin enää samaistumaan siihen joka ei näe ja kuule ja tunne. Unohtaen sen mikä on takanapäin. En kykene yksinkertaisesti.

Ymmärrän Jeesusta, joka monesti ärtyi jopa opetuslapsiin, jotaka eivät ymmärtäneet, jopa Apostoli Paavali sanoi galatalaisia älyttömiksi, kun eivät erottaneet oikeaa väärästä. Mutta Jeesus selitti vertaukset opetuslapsille, sen tähden että heidän ymmärrys ei käsittänyt muutoin. Heille aukeni kaikki vasta, kun he saivat Pyhän Hengen kasteen. Näin galatian seurakuntalaiset olivat myös varmasti saaneet kokea kasteen Pyhässä Hengessä. Mutta tulleet ymmärtämättömiksi, ilmeisesti sen tähden että eivät huolehtineet, siitä että olisivat hengellä myös jatkuvasti täytettyjä.

Ihmisen on niin kovin helppo jäädä maailman lumoon ja ottaa siitä päällimmäiset palat päivittäin. Riittää se kun ihmisellä on lihalliset aistit. ja ne havaitsee, ja niiden kautta tulee nälkäiseksi ja janoavaksi, toisin sanoen lihan himo saa ihmisen antamaan periksi. Se on luonnollista. Mutta uskovalla on myös hengelliset aistit. Ne tulee virittää Pyhässä hengessä palaviksi.

Moni uskova pelkää Hengellisiä asioita, pelkää että se on sielullisuutta, että Hengellisyys on mystistä, koska sitä ei järki ymmärrä, sitä pitää varoa. Minkä tähden, sitä vain kysyn? Ei Jumalaa tarvitse pelätä. Jeesuksen veressä on turva. Jumala on Henki, ihmisessäkin on henki. Se on meitä, kiellämmekö hengellisen ominaisuuden itsessämme? Vaikka se on olennainen osa olevaisuuttamme.

Ihminen ei ole vain keho, eikä vain sielu, joka käsittää ajattelun, muistin ja tunteet. Ajatelkaapa omaatuntoa, se ei ole tahdonalainen, sen voi kieltää ja paaduttaa. Uskallatko sinä luottaa Jumalaan, vaan tarkkailetko koko aika itseäsi? Ja pidät itsesi ruodussa, että varmasti käsität kaiken ja mitä et käsitä, sen hylkäät. Kyse on pelosta, pelkäät asettua uskon varaan, pelkäät asettua tyhjän päälle, pelkäät avuttomuutta, pelkäät että passiivisena vihollinen tulee ja eksyttää.

Mutta kun asetut uskoon, et ole passiivinen. Vaan sydämessäsi kiihkeän itsepäinen, tavoitteenasi Jumalan syvempi tunteminen ja Hänen omistaminen, Häneen sulautuminen, Hänen ominaisuuksien asettuminen sinuun. Ja silloin heität huithapelit kaikille omille mahdollisille stoppareille. Lakkaat jarruttamasta ja kyseenalaistamasta Jumalaa. Jumalan suhteen sinun ei todellakaan tarvitse olla varuillasi, pysy Sanassa, ja Hengen täyteydessä, ja Jeesuksen veren voiman tunnustuksessa. Kun saat Hengen öljyä, menet hiljaa ja vastustelematta Hänen kanssaan.

Jos lakkaa elämästä Jumalan Hengessä ja täyteydessä, ihminen alkaa elää omassa täyteydessään. Ja ihmisen oma olevaisuus on pimeyttä, koska ihminen ei ole Jumala, vaan Jumalan kuvastin. Vain ainoastaan Jumalan Henki voi olla totuuden valo. Jumalan Hengellä täyttyminen tapahtuu juomalla, ei juottamalla, vaan itse juomalla. Uskossa kasvu tapahtuu syömällä Sanaa, ei syöttämällä, vaan itse syömällä ja lukemalla. Jumala ei tee ihmiselle asioita, ellei ihminen todella valitse Häntä. Jumala ei anna todellakaan avuja huvikseen. Jumala ei toimi niin.

Jumala ei anna Pyhää Henkeä nautinnoksi sille, joka haluaa myös pitää synnillisiä tottumuksia jokapäiväisessä elämässä. Jumala ei halua että ihminen ja maailma kilpailee Hänen kanssaan. Itse olen saanut Herralta kaiken silloin kun olen ollut aivan tyhjä ja aivan kriisissä. Kaikki Jumalalta saatu speciaali rikkaus minuun, on tullut niinä hetkinä, kun ei ole enää mitään. Mutta kun Hän antaa silloin kun ei ole enää mitään, se todella antaa uuden tarkoituksen ja uuden lähtökohdan ponnistaa todella pitkälle.

Kun Jumala antaa jotakin uutta, olkoon se uusi armolahja. Sitä pitää treenata ja paljon, eri tilanteissa, ja koetella sitä. Kaikki mitä Jumala antaa, tulee totisesti olla aktiivisena käytössä, ihmiselle on todella paljon uskottu. Jumalan ensimmäinen armolahja on pelastus Jeesuksessa. Se on käsittämättömän arvokas lahja. Sitä suhdetta pitää hoitaa ja vaalia, haravoida kaikki roskat pois, jotka niin helposti varisee ja sotkee sydämen maaperän.

Jokainen armolahja Pyhässä Hengessä on suunnaton arvossaan! Vaikka kielillä puhuminen, kielillä rukoilu. Mikä suunnaton avu. Joku on puhunut kielillä jollekin evankeliumia, joka kuuluu toiseen kansalaisuuteen ja ei ole uskossa, eikä puhuja ymmärrä sitä, mutta tottelee Jumalaa. Ja tuo Sanoma on vain sille henkilölle tarkoitettu. Tai profetian lahja, joka saa kehoituksen Herralta, ja ilmoittaja ei tiedä kenelle se on.

On eräs asia sanottava. Kun uskovalla on lahjoja, niin ihminen on Jumalan palvelija. Jumala käyttää, Jumala aivoittelee ja ohjaa. Ihmisen ei tarvitse tietää, kenelle on mikäkin ja miksi. Jumala tietää. Jumalan palvelijan pitää olla nöyrä ja luottaa ja turvata Jumalaan. Jos Jumalan palvelija haluaa käyttää lahjoja itse, ja saada valtaa itselleen niiden avulla. Jumala ei anna silloin siunausta siihen. Silloin ihminen puhuu ja tekee omiaan. Koska Jumala ei kunniaansa jaa.

Jumalan armolahja, profetoiminen, on hyvin laaja. Se ei ole aina samanlainen toiminnassaan, se ei toimi aina juuri oletetusti. Jumala ei ole raameihin sidottu, vaan Sanaansa, koska Hän on Sana. Jumalan äänen kuuleminen on hyvin mielenkiintoista. Joskus neuvottelu, joskus sitä että Hän antaa virikkeitä omiin kirjoituksiin, Hän antaa inspiraatioita,

Hän antaa oivalluksia, joskus se on sitä että vaan kirjoittaa kaiken, mikä tulee vyyhtinä mieleen, joskus se on ihan sanatonta, joskus tulee mielikuvia ajatuksien sekaan, jotka täydentävät ja elävöittää sanomaa. Tätä voi sanoa vertauskuvina kertomisena, sillä ihminen joka kuulee sen, näkee mielessä sen asian, ja näin sisältö tulee eläväksi, koska Jumala on elävä, ja Hänen Sanansa on totisesti elävä.

On erilaisia aikoja, joskus Jumala puhuu tavalla ja joskus toisella. Armolahjat eivät toimi aina erillisinä aikoina, monesti usko ja viisaus ja tieto, voi liittyä profetian sanaan. Aina ei tiedä, edes mikä armolahja on kyseessä, kun Hän käyttää. Siinä on niin paljon erilaisia syvyyksiä ja ominaisuuksia. Mutta tärkeinä on totella Jumalan Henkeä. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää, riittää kun Jumalalla on puikot ja ohjat käsissään. Tässä tarvitaan luottamusta Jumalaan sekä nöyrää kuuuliaisuutta.