IRC-Galleria

2 Kor 5:
9. Tämän vuoksi me tahdomme elää kunniallisesti, asuimmepa täällä tai lähdimmepä pois, jotta olisimme Hänelle otollisia.
10. Sillä kaikkien meidän pitää ilmestyä Messiaan valtaistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan kuin hän on ruumiinsa kautta tehnyt, joko hyvää tai pahaa.
11. Kun me siis tiedämme mitä Herran pelko on, niin haluamme saada ihmiset vakuuttuneiksi. Mutta Jumalan edessä meidän asiamme ovat tiedossa, ja toivon meidän asioidemme olevan tiedossa myös teidän omissatunnoissanne.



15. ja Hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan Hänelle joka heidän puolestaan on kuollut ja ylösnoussut.
16. Sen vuoksi me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan, tai jos olemmekin tunteneet Messiaan lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne —
17. sillä jos joku on Messiaassa, hän on uusi luomus. Se mikä on vanhaa on kadonnut: katso, kaikesta on tullut uutta.

Lihallinen mielivalta joka kohtaa hengellisyyttä on julmaa. Lihallinen tallonta, joka kohtelee hengellisyyttä kaltoin on julmaa. Toisen kunniotuksen puute on julmaa. Liha ei koskaan kunnioita ketään, ei myöskään Jumalan Sanaa. Ei myöskään sitä joka tahtoo elää Jumalan Sanan mukaan, vaan suosii enemmän ilvehtimistä ja elämistä lihallisessa kielivallassa. Ja lihallinen ihminen tuomitsee ja halveksuu ja yliajaa kaiken Pyhän, hengellisen alas, eikä se koskaan unohda ja anna anteeksi. Vaan aina se käsittelee tavallansa kaikkea, siinä ei ole Jumalan mielen mukaisuutta mukana.

Rajansa kaikella tallomisella. Jos aina ja aina ja aina vaan väkisin se mitä itse on hyvin ja siististi tehty taitetaan mutkalle, lihallisen mielen mukaisesti, sitä ei kukaan siedä, hengellisyydessäkään. On kuin taiteilija valmistaisi täydellisen teoksen, mutta joku muu haluaa väkisin siihen lätätä maalia päälle ja tehä siitä halvan ja vääristyneen. Näin tapahtuu. Tätä tapahtuu. Jumala luo hienon, ja ihminen sotkee kaiken. Jumala luo harmonisen ja pikkutarkan.

Itsekin olen täydellisyyden tavoittelija. Kun teen jotain sarjatyötä, kaikki pitää olla millilleen toistensa kanssa linjassa, kaikki samassa uomassa ja samassa johdon-mukaisuudessa. Missään ei saa olla poikkeavuutta. Mutta jos joku toinen näkee asian toisin, niin sillehän on saman tekevää loppujälki, ja tahallisesti voi laittaa asiat vähän vinoon, vaikka osiltaan asia onkin sama. Mutta lopputulos ei ole se mitä sn tulisi olla, vaan sotkettu.

Itse tykkään siis symmetriasta. Ja tiptop - tuloksesta. Myös tykkään persoonallisesta lopputuloksesta, sävyistä, jotka ei riitele, mutta jotka on sulavan harmonisia. Tykkään kuvioista ym.. piristeistä, ja myös noudatan kaavaa, että tietyt asiat erottuvat toisistaan selkeästi tämän avulla. En tykkää loiskia sinne ja tänne ja jättää asioita huolittelematta, vaan tahdon tehdä niin että mikään ei jää auki. Jos teen kotisivua, niin kaiken pitää johtaa johonkin, mikään ei saa jäädä rempsalleen ym...

Jos joku ihminen sitten puuttuu asiaan ja sotkee tämän koko hankkeen, se on pilalla ja tärvelty lopullisesti. Ja kun niin on toimittu, niin sitä on enää mahdoton korjata ja johtaa ja jatkaa. Silloin pahoittaa mielensä, mutta myös on aika luovuttaa siitä asiasta. Se on kuin taiteentekijän pikkutarkkaan työhön on tehty mutka, tai virhe. Sitä ei voi enää poistaa, jos ei ole siihen valtaa. Jos olisi niin kaikki olisi trimmijärjestyksessä. Olen sellainen että pidän hyvin tarkasti kaikki käsissä, siihen asti kun joku tulee ja sotkee ne.

Tällä tavalla myös kohdellaan Jumalan Sanaa, ei noudateta sitä pikkutarkasti, vaan tehdään omia mutkia, kommervenkkejä ja sotkuja säälimättä. Ja ollaan näkemykseltä sokeita ja lihallisia. Jumala on pikkutarkkaa. Ja joka on hengellinen ihminen on myös pikkutarkka. Hyvin tarkka Jumalan Sanan edessä, ja hyvin tarkka itsensä suhteen. Ei katso syntiä läpi sormien, ei mitään, vaan pyrkiii olemaan kaikessa mahdollisimman kuuliainen Jumalle. Mahdollisimman tarkka. Se on hengellisen ihmisen ominaisuus. Lihallinen taas on aivan toista.

Joka uskova on tosin myös lihallinen jossain määrin. Mutta sillä ei saa olla ylivaltaa. Kun Jumalan värit on vaaleita ja puhtaita, niin ihminen tahtoo tummia voimakkaita värejä lisätä, siihen mikä on hempeää ja pyhää. Ja näin rikkoa sen herkän paletin. Taas joskus Jumalan väri voi olla tuomistevat ja tulen hehkuiset, mutta silloin ihminen laittaa mieluummin hempeät verhot eteen, ja kieltäytyy katsomasta Jumalan silmin itseeään ja olemasta tuomion alaisena lihan mielensä suhteen. Mutta meidän tulee tuomita lihamme, että voimme elää ja vaeltaa Pyhän Hengen johdossa.

Ihminen tekee paljon vääryyttä Jumalaa vastaan. Ihminen tekee sitä tahallisesti, tahallisesti kapinoi Jumalan Sanaa vastaan ja myös heitä jotka sitä puhuu ja todistaa. Tahallisesti painaa kenen vaan päälle, ja runnoo väkisin omaa tahtoaan. Ja ihminen on läpeensä paha ja itsekäs. Itsessäkin on se ominaisuus lihassa. Mutta kun huomaan että se alkaa ottamaan otetta minussa, silloin tulee lähteä pois paikalta. Vaikkakin se kokemus riisuu itseni, niin myös sen jälkeen Jumala nostaa. Mutta sekin on välttämätöntä. Siitä kunnia ja ylistys Jumalalle.

Alasjoutumisessa lihallinen ihminen joka on sivussa, saa aiheen halveksua ja ylenkatsoa. Mutta alasjoutuminen on hyvä asia. Sillä siitä noustua on suorempi ja vahvempi kuin ennen. Ja kun on alhaalla, sen kautta voi tulla koroitetuksi. Sillä silloin nostaja on Jeshua Messias. Alhaalta ei voi ihminen nostaa itseään itse, jos tahtoo ilman katkeruutta tai vihaa siitä selvitä. Se on ihme kun siitä nousee ja suuri voitto. Mutta alhaalle joutuminen ei tarkoita sitä että repsahtaa syntiin, vaan siihen että nöyrtyy tai särkyy sisältä.

Kun ihminen nöyrtyy tai särkyy, silloin usein ihmisen herkkyys paljastuu esille. Se aito herkkyys, ja myös kun se suoja mikä on ympärillä lähtee pois, niin on hyvin herkkä vahingoittumaan ja reagoimaan siihen. Ja tällöin myös on hyvin helppo syyttäjän tulla ja syytellä. Kun Jeshua oli erämaassa paholaisen kiusattavana, niin heikkona kun Hän oli, paholainen tuli houkuttelemaaan tarjouksillaan Häntä, aivan kuin Eevaa paratiisissa.

On huomattava, että paholainen osaa Raamatun kannesta kanteen. Ilman Jumalan totuudessa elämistä, ihminen ei ole turvassa viholliselta. Ihminen on aina vihollisen alueella, jos ei ole JUmalan alueella. Jumalan rajat on tiukat. Jumalan Sana on ehdoton. Jos haluaa olla hengellinen, eikä paholaisen kiusattavana omassa lihallisessa taipumuksessaan, tulee tarkasti sitoutua Jumalan Sanaan.

-Paranormaalia ilmiöt

- Noituus

- Okkultismi

- Väkivalta

- Kauhuelokuvat

- Hevimusiikki tms... paholaisen musiikki

- Seksillisyyden kaikkia muotoja (jotka ei kuulu kuin makuuhuoneisiin aviossa)

-Intiimejä asioita räävitellään ja spekuloidaan julkisesti (jolloin niiden Pyhyys ja kunniallisuus rikotaan ja niistä tulee häpäistyjä asioita) Asioista voi puhua kaunokielellä. Ei kuvaten intiimejä ruumiinosia ja niiden toimintaa tai yksityiskohtia, eikä kuvakielellä, seksuaalista kiihottavaa jännitettä lisäävällä laadulla ja itsetarkoituksella lisätä lihallista viritystä ja hekumaa, tai sitten puistatusta lisäävällä laadulla.

Intiimit asiat on Jumala luonut Pyhiksi. Ja ne on kunniallisia vain oikein noudatettavina. Mutta jos niitä asioita häpeällisellä tavalla korostetaan ja väärällä tavalla esille tuodaan, motiivina hekuma, niistä on tehty saastaisia. Ne on silloin häpäisty. Silloin ne asiat on inhottavia. Koska nämä asiat on vain kahden ihmisen välisiä ja silloin ne ovat puhtaita ja Pyhiä. Ei muutoin. Jos asiat vaivaa, suosittelen omalääkärille tai psykologille keskustelemaan menoa. Kaikki niitä käsittelevä erite ja koko ja reagoimis ja muoto asiat, eivät kuulu kristilliselle osastolle. Ne on asioita, jotka ovat varjeltuja ja salaisuuksia puolisoiden välillä.

Jumalan asettamia sääntöjä tulisi ehdottomasti kunnioittaa, eikä löystä niitä, ja sallia löysämistä Jumalan Sanan ohittavaa suvaitsemista. Jumalan Sanasta tulisi pitää tiukasti kiinni. Niistä moraalisista asioista mitkä on Jumala asettanut. Niistä Pyhistä asioista, mitä Jumala ei turhaan asettanut, ja joista myös Paavali kirjoitti opetuskirjeitä, kuinka Pyhiä ja kunniallisia ne on.

Myös Raamattu kieltää kaikki noituuden ja okkulismin muodot. Jos uskova tms... henkilö voi musiikki tai elokuvaa mainostaa täällä, jonka alkuperä on demoninen se sotii Jumalan Sana ja tahtoa vastaan. Jos näytät tai kuuntelutat jotain sellaista pienellä lapsella, tiedät varmasti että sen lapsen reagointi paljastaa, mistä lähteestä se on. Jos aikuinen ei sellaista koe, se johtuu yksinkertaisesti paatumuksesta, siitä että on tuttunut siihen turtumukseen. Ja Jumalan lapsen ei tulisi olla saastainen vaan pyhittyä, ja tulla kaikkea pahaa hylkiväksi ja karttavaksi, aivan kuten Jumalan Sana tuomitsee pahan ja synnin.

Hengen mieli on hyljeksiä seksuaalisia asioita, muussa tapauksessa kuin siinä ainoassa muodossa, ja tarkoituksessa kuin Jumala on suunnitellut. Ja se muoto ja tarkoitus on että niitä asioita toteutetaan ja käsitellään avioliitossa. Mutta lihan mieli on hekumoida niillä asioilla, ja lihan mieli sotii Jumalaa vastaan. Se ei kunnioita Pyhiä asioita, vaan haluaa omistaa ja tulkita asioita omalla tavallaan ja häpäistä niitä.

Ei tulisi astua pois Raamatun linjalta, vaan pysyä siinä lujasti ja varmasti. Se joka ei koe ongelmaksi tätä asiaa, on lihallinen ihminen. Sillä liha ei koe (sen mikä on Pyhää), sen esille tullessa lihan mielessään, että se olisi Jumalan ohjeen häpäisyä. Mutta hengellinen ihminen kokee sen asian, sillä Jumalan Henki on sen asian asettanut, ja Jumalan hengessä pysytellessään, ihminen tietää tämän asian, mikä on totuus. Sillä Jumalan Henki kertoo totuuden ja saa uskovan joka on Hänessä, tuntemaan Jumalan tahdon, ja erottaa myös sen, mikä on häpäistyä ja väärää, että karttamaan sitä ja tuomitsemaan sen asian.

Liha rakastaa hekumaa ja syntiä ja epäpyhäää. Henki taas vihaa, karttaa ja kauhistuu kaikkea sitä. Nämä asiat sotii toisiaan vastaan. Mutta koska on kyse Kristillisestä foorumista, niin tulisi olla hengellinen johtajuus täällä. Ei lihallinen. Ei ihmisen ääni, vaan Jumalan ääni.Mutta asian voi turmella, esineellistää ja häpäistä. Pyhä asia on nimenomaan varjeltua ja suojeltua, kätkettyä, turmeltumatonta ja intiimiä. Jos se tuodaan julkisuuteen onko se silloin enää sitä, vai häpäistyä. Intiimit ruumiinosat pidetään vaatteiden alla piilossa, sillä niiden paikka ei ole olla paljastettuina, muutoin kuin avioliitossa. Aivan samoin on keskustelussa.

♥ musiikkimaku: Messiaaninen, worship, hymnit, instrumentaalit
♥ luonteenpiirteet: hellittämätön, kuuntelija, arvaamaton, humoristi, tosikko, analysoija, spontaani, vilpitön, siivokielinen, huoleton, sisäänpäinkääntynyt, harkitseva, vaatimaton, pikkutarkka, jännittäjä
♥ harrastukset: digikuvaus harrastus
♥ lapsia ei ole
♥ Hiusten pituus 74 cm.
♥ email: heavenheart777@hotmail.com
♥ Seurakunta: Helluntaiseurakunta

Olen perinteinen ja konservatiivinen nainen, joka haluan olla
imagoltani sellainen nainen, kuin Jumalan Sana määrittelee.

RAKASTAN:

- Rakastan kesää, luontoa, vettä, järveä ja raikkautta, valoa ja tuoksuja.
- Rakastan ruokaa, mutta joudun pitämään itseni sen suhteen liiankin lujassa hallinnassa.
- Rakastan vaatteita, hameita ja paitoja, pitkiä hiuksiani, rakastan nuoruutta ja naisellisuutta.
- Rakastan valokuvausta ja tuottamista ja myös sitä tapaa millä sitä toteutan.
- Rakastan tilannehuumoria, ja olen humoristi omalla koomisella tavalla, se ei näy aina sanoissa, vaan kokonaisuudessa, logiikassa ja eleissä.

USKON:

- Uskon Isään Jumalaan, Jeshuaan Messiaaseen, ja Pyhään Henkeen.
- Uskon vain yhteen kasteeseen, joka on upotuskaste, ja se on uudestisyntyneille Jeshuan seuraajille.
- Uskon armolahjoihin ja ihmeisiin, uskon Pyhän Henkeen vaikuttajana, vahvistajana ja kehoittajana jne.
- Uskon että ehtoollinen kuuluu vain eläville uskoville, jotka on ottaneet kasteen.
- Uskon että kaikki uskovat ovat osa Messiaan ruumiin jäseniä.
- Uskon Raamattuun ainoana todellisena ohjenuorana. (Raamattu2005 & versio 1933/1938 )
- Uskon että naisen identiteetti Jumalan luomistyön mukaisesti on erottua miehestä, pukeutumalla hameeseen, omistaa pitkät hiukset ja omaksuen naisellisen pehmeän luonteen sävyn ja piirteet.

EN ASIAT:

- En katso televisiota, hankkiuduin siitä eroon.
- En halua olla tietotekniikan kahleissa ja sen rytmissä.
- En halua kuunnella muuta kuin palvonta ja ylistys musiikkia, tai muuten vaan rauhallista harmonista musiikkia.
- En ole uraihminen, en osaa sopeutua työyhteisöihin, vaan kärsin siellä sosiaalisesti ja henkisesti.
- En puhu kiroillen tai alatyylisesti, ja kammoksun sellaista kielenkäyttöä.
- En halua elää ja työskennellä mammonaa ja maailmaa varten, vaan Jumalan valtakuntaa varten.
- En halua elää elämääni yhdessä paikassa aina ja aina ja aina, tykkään vaihtelusta.

TOIVON:

- Että saan Jumalan miehen
- Että saan miehen joka ei ole pessimistinen ja itara.
- Että miehellä on Jumalan valtakunnan työ ja kutsu.
- Että mies ei ole maailmallinen ja ahne ja rahan himoinen.
- Että mies ei ole kirkkoon kuuluva, vaan vapaaseen suuntaan.
- Että saan lapsettoman miehen (minusta ei ole elatuskiistoihin ja isoihin sukusotkuihin).
- Että mies ei ole ylipainoinen, koska itselle ruoka on ongelma, lihon helposti.
- Että en saa eronnutta miestä, vaan sellaisen joka ei ole jätetty tai jättäjä.
- Että mies on myötämielinen hengellistä rukouspaastoa kohtaan.
- Että mies on varustettu pitkämielisyydellä ja kuuntelemisen jalolla taidolla
- Että mies on sisäistänyt Yeshuan Messiaan rakkauden ja rakastaa vaimoa, kuin Yeshua omaa seurakuntaansa.


HISTORIAA:

- Olen ollut uskon tiellä 17 vuotta, tulin uskoon 1989 juhannusaattona helluntaikonferenssissa.
- Olen täyttynyt Pyhällä Hengellä, ja Hänessä saan elää päivittäin.
- Olen käynyt uskovien kasteella.
- Olen ollut aviossa 10 vuotta uskollisesti
- Olen 17 vuoden aikana seurustellut vain kerran
- Olen 17 vuoden aikana ollut vain yhdessä suhteessa (aviossa).
- Olen ollut yli 3 vuotta sinkkuna

(eron jälkeen exxä meni lähes välittömästi uusiin naimisiin jne... eli olen vapaa Herrassa)

Siunausta!

5. Ja hän sanoi heille: ”Jos jollakin teistä on ystävä ja hän menee hänen luokseen yösydännä ja sanoo hänelle: ’Ystäväni, lainaa minulle kolme leipää,
6. sillä eräs ystäväni on matkallaan tullut minun luokseni, eikä minulla ole, mitä laittaa hänen eteensä’ —
7. ja toinen sisältä vastaa ja sanoo: ’Älä minua vaivaa — ovi on jo suljettu, ja lapseni ovat minun kanssani vuoteessa — en minä voi nousta antamaan sinulle’
8. minä sanon teille: vaikka hän ei nousekaan antamaan hänelle sen vuoksi, että hän on hänen ystävänsä, nousee hän kuitenkin sen vuoksi, että toinen ei hellitä, ja antaa hänelle niin paljon, kuin hän tarvitsee.


Raamattu2005: http://www.nettiseurakunta.net/2005/

Kuvagalleria koti-sivustoni on uusittu ja on aivan uunituoreet sivut!

Linkki on profiilisivun ylimmäinen linkkikuvake, "toiminnot" palstan alla olevassa sarakkeessa. :)

Siitä isosta sesam-aukene kuvasta painamalla pääsee uuteen galleriaani ja imagemappi kartan tekstilinkkien avulla kyseisen teemaisille sivuille. Ja paluu alkusivulle imagemappikartan harmaata aluetta hiirellä painamalla.

Miltä tuntuisi jos alkaisin puhua ja kirjoittaa asioita, joita kirjoittaessa prosessoisin, edellisen / seuraavan viestin tapaan ja se olisi tämän näköinen lopputulokselta, voisitko olla näin reagoimattta niihin välikommetteihin, joita ikäänkuin vihollinen lappaa eteen:

* * *

-Kyllä minua vielä kalvaa asiat.

Joku kommentoisi tuohon väliin:
No hyvä, sinulla siis on omatunto / et tiedä mitään omastatunnosta.

-Minun hengellisiä kirjoituksia on sanottu mm. oksennukseksi ja sellaiseksikin mikä on alapään juttua yleisellä kristillisellä keskustelufoorumilla, ja kukaan ei moittinut niitä jotka on niin sanoneet.

Joku kommentoisi tuohon väliin:
Siitäpäs saat, mitäs tuomitset ja arvostelet, ole kuin mekin ja laskeudu sieltä pylvään päältä tänne lantakasaan.

-Vaan he ovat saaneet äänettömän hyväksyntänsä yleisöltä jatkaa herjaamista. Olen myös huomannut että seura on tehnyt joitakin kaltaisekseen, käyttävä samoja ilmaisuja, samaa kieltä, sekä uskovat että luopiot.

Joku kommentoisi tuohon väliin:
Uskova tarvitsee toisia, me olemme yhtä ruumista Kristuksessa. Ja olet itse syyllinen herjaan, sitä saat mitä niität.

-Mitäpä jos joku alkaisi jotakin Jumalan palvelijaa samoin arvostelemaan, joka julistaa Jumalan Sanaa, jossa on tuomio synnille ja kutsu pyhitykseen ja elämään Jumalan lähellä.

Joku kommentoisi tuohon väliin:
Mikä sinäkin luulet olevasi, oletko johdattanut uskovia pelastukseen, oletko kantanut naapurin mummon kauppakasseja? Raamattu sanoo että ei saa tuomita, vaan pelkästään armahtaa, katso että Jumala ei sinua rankaise kun tuomitset toisia ja pelotat kadotuksella. Ja lapsikaste pyhitti meidät kerralla, muuta ei tarvita, muu on lakia.

.Yksi sellainen on David Wilkerson. Hän julistaa tuomiota ja armoa. Hän ei puhu korvasyyhyyn, en ole ikinä kuullut tai lukenut hänen niin tekevän. Jeshua ja Paavali eivät tehneet myöskään niin.

Joku kommentoisi tuohon väliin:
Nainen ei saa puhua seurakunnassa, lue Raamattusi oikein.

-Tässä myös tehdään väärin, kuvitellaan että pitää olla samanlainen kuin maailma, että voittaisi sieluja Herralle. Pitää kuunnella samanlaista musiikkia, pukeutua samoin, että voittaisi sieluja Jumalan valtakuntaan. Mutta se on teeskentelyä, ihmiset haluavat aidon uskon, aidon kuvan hengellisyydestä, ei teatteria ja lavastusta.

Joku kommentoisi tuohon väliin:
No oletko voittanut sieluja Herralle, me olemme maan matosia ja lihaa, ei me olla enkeleitä, maailman kulttuuri kuuluu meille, yhtä lailla olemme syntisiä ihmisiä kuin muutkin.

-Uskovan pitäisi muka olla synnin orja, samanlainen kuin pakana, ja että taivasolemus on vasta taivaassa. Mutta kyllä saamme täällä pukeutua jo Häneen ja omaksua Hänet joka tavalla. Nykymaailma halveksii ihmisiä, jotka on poikkeavia, jopa päättäneet tietoisesti mukautua tulevan ajan voimiin ja imagoon, kuin siihen mitä tämä aikakausi edustaa.

Joku kommentoisi tuohon väliin:
Olet ylpeä, tee parannus. Et ole täydellinen, valu alas ja katso miten kurja olet, et ole pyhä vaan syntinen maan reppana.

-Se joka tahtoo seurata Jeshuaa, ja olla Hänen kaltainen, joutuu paljon kärsimään ja paljon kieltämään. Mutta Jeshuan seuraaminen ei ole periksiantoa maailmalle ja ihmismielipiteelle.

Joku kommentoisi tuohon väliin:
Kyllä uskovia pitää kuunnella, kritiikkiä pitää kestää. Jaa, mitäs Raamattu sanookaa, olkaa alamaisia naiset miehille, ja kaikki uskovat esivalloille.

-Ja minä en tee lihallisessa mielessäni ja omassa tahdossa mitään hyvää.

-Joku kommentoisi tuohon väliin:
Niin siinä olet oikeassa, olet kurja. Täällä vaan paukuttelet koko aika omia mielipiteitäsi, ja kuvittelet että Jumala vaikuttaisi ja puhuisi sinun kauttasi.

-Minä en voi rakastaa Jumalan rakkaudella lihan mielessäni, kuinka voisinkaan, kun Raamattu sanoo, että lihan mieli on vihollisuutta Jumalaaa vastaan, eikä näin ollen se voi rakastaa. Raamattu sanoo, että kenessä pysyy Jumalan poika, hänessä on rakkaus. Siitä me tunnemme Jumalan omat, että heissä on tämä täydelliseksi tullut Jumalan rakkaus. Sillä maailma ei sitä tunne ja voi omistaa, sillä se ei ole juoksijan vallassa, vaan lähettäjän.

-Joku kommentoisi tuohon väliin:
Hyväkin puhumaan tuohon, kun et osoita rakkautta täällä, vaan tuomitset toisia. Lässyn lässyn...



* * *

Okei, jos saisit kesken kirjoitustasi, jolla prosessoit itseäsi, uskoa ja pyhitystä, sekä Jumalan kuuliaisuutta, koko ajan ikäänkuin vihollisen ajatuksia päähäsi, toisten ihmisten kautta, jotka yrittävät saada tolaltaan ja eksytettyä pois suunnitelmasta, kestäisitkö, vaan antaisitko vaan niin tapahtua, ja et huomioisi niitä. Jos koko ajan tulisi kommenttia, joka on selvää vihollisen manipulaatiota, lihallisuuden kautta, jossa on hajottava vastahenki eikä tukeva ja rakentava henki, niin kuinkas tekisit? Ottaisiko sen siedätyshoitona vastaan, vai pakkaisitko kimpsusi ja kampsusi ja lähtisit pois? Nuo kommentit tuossa, ovat sellaisia lievennetyssä muodossa, mitä olen saanut kokea. Mutta varmasti koet, että ne eivät rakenna, vaan niiden tarkoitus on sekoittaa toinen ihminen, hämmentää ja viedä ihminen pois Jumalan yhteydestä, sohimaan sinne tänne, antamaan vastauksia kaikille, ja näin eksyä siitä aiheesta, jonka Herra oli alustanut jo mielessä. Ja tämä on nimenomaan paholaisen strategia. Estää ihmistä julistamasta, rakentumasta, ja kehoittamasta toisia. Minä osaan puhua vihollisen kieltä, minä osaan antaa siitä näyttöä, kuten tässä. Koska olen ollut sen kiusattavana, tiedän miten se puhuu ja käyttäytyy. Paholaisen henkivallat on kuin korppikotkia, ne rientävät paikalle heti, kun joku haava aukeaa ja veri tuoksuu. Tai sitten ne ovat kuin susia, jotka heti tulee paikalle, kun kompastuu ja alkvat murista ja räyhäämään. Puhun tässä henkivalloista ja ne on kimpassa ihmisen lihallisen mielen kanssa. Ihan sama onko uskova tai ei- uskova kyseessä. Usein uskovat ovat raaempia, kuin pelastumattomat, jotka ihmettelvät touhua. Mutta uskovassa, on Jumalan mieli ja ihmisen mieli, ja niillä on ainainen taistelu, kumman ihminen valitsee. Kumpi alistuu ja kumpi suostuu hallitsemaan. Uskosta osattomalla ei ole kuin lihan mieli, joten heillä on ainainen pimeys, eikä ole Jumalan valtakuntaa sisällä, ja sitä tilaa, jossa pitää antaa Jumalan olla johtaja elämässä, eikä minä itse. Jos ei suostu Jumalan alaisuuteen, on yhtä kurja kuin pakanakin, pahempikin. Jos taas suostuu Jumalan alaisuuteen, niin se tietää yliluonnollista uskoa ja elämää. Mutta jos yrittää olla kumpaakin, se tietää vain hirvittävää taistelua sydämessä ja ainaista syyllisyyttä ja noidankehää. On parempi vaan yksinkertaisesti luottaa Jumalaan, ja antaa Hänelle kaikki, koko tahto ja sydän. Sitten helpottaa.

Mitäpä jos joku saarnamies tulisi ja julistaisi Jumalan Sanaa kokouksessa, tai sitten pitäisi seminaaria, ja joku pölkkypää, koko aika keskeyttää ja kehuu, kannustaa, yrittää viedä harhapolulle, kritisoida ja moittia ja muistuttaa ja ehkäpä ilveillä ja masentaa. Joku tekisi sitä hyväntahtoisesti, joku taas ilkeyttään. Mutta yhtä kaikki, on vain lihallista sotkemista. Jumalan Henki on järjestyksen Henki, Hän ei aiheuta tuollaista. Mitä sitten jos sellainen saa jatkaa touhua, eikä kukaan siihen puutu, kaikki unohtavat kuunnella mitä julistaja puhuu, ja kaikkien huomio kiinnittyy häirikköön, ja siinä menee se opetus hukkaan. Siinä voi myös myös mennä julistajan puheet hukkaan, hän ei enää saa puhuttua, ennenkuin häirintä ilmapiiristä on lakannut, murehduttamasta Pyhän Hengen voitelun ilmapiiriä. Siinä on kaksi vaihtoehtoa, vaientaa häirikkö tai ajaa se ulos. Se tehtävä ei ole silloin julistajan, vaan niiden jotka kuuntelee tai ovat kutsujia. Julistajan tehtävä on keskittyä ainoastaan Jumalan Sanan julistamiseen.

Miksi ihmeessä ihmisillä on niin kauhea pakkomielle kommentoida joka paikkaan, joka paikkaan ängetä, mihin ei pitäisikään. Vielä kutsumatta, eli luennossa ei ole suoria kysymyksiä, joihin tarvitsisin vastauksia ja joihin pyydän vastauksia ihmisiltä, vaan kysymyksiä, joita kysyn itseltäni, ja joita muut saavat kysyä itseltään, ja joita kysyn myös Jumalalta, ikäänkuin itsetutkintaa varten itselle ja kenelle ikinä hyvänsä. Koen että minulla on kaikki tarvittava hengellinen tieto, minkä tarvitsen, ja jos uupuu jotain, sen saan miettimällä ja kirjoittamalla asioita, ne silloin ikäänkuin kloksahtavat paikoilleen. Kirjoittaminen rakentaa ja vahvistaa huomattavasti minua. Sen olen jälleen muutamana päivänä huomannut. En ole tarpeessa saada ihmisiltä ihmimillistä opetusta, ja en taida olla tarpeessa saada hengellistäkään, vaan kaiken opettaa Jumala. Ja hyödyn paljon toisaalta kritisoinnistakin, koska saan ottaa ne asiat käsiteltäviksi, ne on haasteita, ja lähestyn niitä tehtävinä, ja annan niihin vastaukset hyvin selittämällä. En ota oppia ihmisiltä, vaan Luojanlta, Raamtusta, ja oman päätelmäni perusteella, kuten ymmärrän Jumalan ilmoituksen. En ota ihmisten sanoja omaksutuksi, koska en luota ihmisiin, vaan Jumalaan, mutta käytän niitä tehtävinä ja haluan kaiken ratkaista ja selittää. Mutta jatkuva kiusa ja piikittely ei enää hyödytä mitään ja ketään. En ole ihmisten seuraaja ja orja ja kuuntelija, vaan haluan seurata Jeshuaa ja kuunnella ja omaksua Häntä.

Oletko ikinä kuullut saarnamiehistä, jotka ovat kokouksissa, ja pyytävät että kokouksen aikana, ei kuljettaisi turhaan käytävillä, puhelimet on kiinni, kamerat ei räpsy, lapset ei kilju ja leiki käytävillä? Joku voisi ajatella, että tuossa ei ole järkeä. Mutta siinä on Jumalan viisaus. Mitä jos saarnaaja julistaisi, ja jokainen pulputtaisi puhelimessa, rouskuttaisi purukumia tai popcornia ja lapset kiljuisi käytävillä ja juoksisi ympäriinsä? Mitä luulisit siitä aiheutuvan? Mitä ajattelisit jos naiset olisi kokouksissa minihameissa ja miehet olisi hikisinä siellä? Olisiko se otollinen ilmapiiri, että Pyhä Henki laskeutuisi sinne, ja joka ikinen häiriytymättömästi olisi avoin ja janoinen Jumalan puoleen. Jeshualla piti kova ääni, kun kykeni julistamaan tuhanssille ihmisille erämaassa tai sitten ihmiset kuunteli Häntä hiljaa. Ilmeisesti Jeshuan piti huutaa paljon. Ei Hän sitten huutanut kasvotusten tietenkään kenellekään. Nykyään kavahdetaan, jos saarnaaja huutaa, mutta huuto menee syvälle. Jos vauva huutaa ja parkuu, menet heti luokse, mutta jos se vaan ruikuttaa hiljaa, et noteeraa sitä. Saatat jopa suuttua vauvalle, kun se huutaa liikaa, aina ja aina... ja aina. Saatat suuttua julistajalle joka huutaa saarnatuolista parannuksen tai voiton saarnaa. Onko suuttumisesi silloin hengellistä vai lihallista? Vai pitääkö mielestäsi saarnaaja puhua tasapaksulla paatoksellisella äänellä. Mahtaisiko olla Jeshuan seurakuntaa maan päällä, jos Johannes kastaja, Apostoli Paavali ja Jeshua Messias, eivät olisi HUUTANEET evankeliumia ja julistustaan maailmalle. Ja se piti aivan varmasti huutaa kovalla äänellä! No, nykyajan uskova sanoo, että nyt on äänentoistolaitteet, nyt ei tarvitse huutaa. Mutta ei se ole siitä kiinni. Vaan huudossa on auktoriteetta ja voimaa, se menee ytimeen ja hermoon asti.

Joku voi sanoa että huuto on kansan kiihotusta. No, siihen on vain kaksi reagoimistapaa, (kolmatta ei ole, kolmas olisi nukkuminen, ja se tulisi vaan kyseeseen, jos puhe olisi paatosta). Ensimmäinen reagoimistapa on se että kuuntelija ärsyyntyy ja alkaa arvostelemaan mielessään saarnaajaa ja vannoo että ikinä ei enää kannata tuota julistajaa ja huolehtii siitä että mollaa jatkuvasti sen kaltaisia henkilöitä kaikille julkisesti, ja hankkii itselle samanmielisisiä seuraajia. Toinen vaihoehto on se, että kuulija, saa valtavan ilon ja riemun ja vapauden, ihminen saa uskolle vastiketta ja amenet ja hallelujat nousee täydestä sydämestä, ja tapahtuu vapautumista ja ihmeitä, ja Pyhällä hengellä täyttymistä. Ja sen jälkeen ihminen on rakastuneempi Jeshuaan, ja täynnä Hänen rakkautta ja todistustaan. Tässä tapauksessa, jos ihminen ärsyyntyy julistajaan, onko se siis Jumalan mielen mukaista ärsyyntymistä? Mikä ärsyyntyy ja kostaa ja juoruaa, mustamaalaa, kuka se on? Jumalan Henkikö sellaista vaikuttaa? EI! Sitten nämä ihmiset perustelevat Raamatulla vielä asiat. Laittavat rauha, hiljaisuus ja nöyryys ja vaatimattomuus kohdat esille. Ja torjuvat kaikki suorat asiat ja mitätöivät sen väittämällä, että rakkaus on sitä ja tätä ihanaa ja pehmeää, ja että huuto ja tuomion julistus ei ole uusitestamentillista ja raitista. Tälläinen on vaarallista ja sitä on liikkellä! Mutta se saa aikaan kurittomuutta Jumalan Sanaa kohtaan.

Vapaamielinen usko, ei Jumalan tarkoittamaa uskoa. EI OLE! Vapaus Jeshuassa, ei ole vapaamielisyyttä. Vapaus Jeshuassa, ei ole sitä että ollaan hyssytettyjä ja lihallisia. Vaan se on sitä, että on vapaus Jeshuassa! Siis HÄNESSÄ ON VAPAUS! Hänessä olemalla ja pysymällä! Hänen ulkopuolella ei ole vapaus. Vapauteen Jeshua on meidät kutsunut, ei tulemaan minkään orjiksi, vaan vapaiksi HÄNESSÄ, olemaan Hänessä, olemaan Hänen omiaan, Hänen palvelijoitaan. Lihamme on orjuuuttaja, mutta tämä orjuuttaja on voitettu Golgatalla. Ja onko meidän elämämme kätketty Messiaaseen, onko meidän orjuuttajamme kukistettu Golgatalla, vai annammeko sen hallita ja pitää meitä orjuuden ikeen alla, tuomion alla? Vapaus Jeshuassa merkitsee sitä on on Hänelle kuuliainen, ilman kuuliaisuutta, ihminen on kapinallinen ja orjuuden ikeen alla. Mikäli ihmisellä on jotakin luovuttamatonta Jumalalle, jota ihminen vaan pitää itsellä, ja joka ei kuulu uskovalle, niin ihminen on se asian sitoma ja orjuuttama. Silloin ihminen ei ole vapaa Jeshuassa. Ihminen joka kykenee olemaan aikuinen ja päättämään asioista, ja jolla on kädet, jalat, suu ja oma tahto. Pystyy ja kykenee uskon kuuliaisuuden tekoihin. Tälläien ihminen pystyy omaksumaan Jumalan Sanan siten, että tulee tehtyä sitä mikä on hyvää ja otollista, ja siis myös samalla pantua se pois, mikä ei ole hyvää ja otollista tieltä Jos ei siltikään halua olla kuuliainen, on silloin tottelematon Jumalalle, ja orjuutettu lihassa, eikä näin ollen täysin vapaa Messiaassa. Kuitenkin Jeshua vapautti ,meidät orjuuden kahleista, ja synti on orjuutta.

En tiedä onko kukaan nainen, kokenut missään tilanteessa sitä että kaikki kääntyy häntä vastaan, ja varsinkin jopa miehet alkavat ojentaa ja tuomita ja halveksia kuorossa ja siinä on muut mukana. Vai onko niin että tavallisesti nainen luovii, että niin ei käy. Eli luovuminen tarkoittaa sitä että mielistelee ja näin varmistaa, että sellaista ei tapahdu. Kuka uskaltaa olla omana itsenä esillä, eikä pelolla ihmisiä kohtaan olla heille alamainen? Kuka avaa kirjeen tai oman repliikkinsä vastauksen, ja avaa sen pelonsekaisesti, ikäänkuin vaistoten että siellä ei ole mitään hyvää, joka ikinen kerta lähestulkoon. Kuka elää uskossa? Ihminen joka elää uskossa, sen ihmisen tunto on jatkuvasti arka ja liha on herkkä pelkäämään. Mutta usko on yliluonnollista, ja se kattaa sen mikä on inhimillistä heikkoutta. Voi olla samaan aikaan pelkuri, mutta yliluonnollisesti rohkea. Liha pelkää, mutta henki ei. Kun ihminen on oma itsensä, siinä on avoin hyökkäyksille, arvostelulle. Siinä ihminen on peittelemätön. En tarkoita että ihminen on oma itsensä lihallisessa luonnossa, vaan Jeshuan päälle pukeneena oma itsensä. Sellaisena kuin on Hänen omaksunut. Ja lihassa ei asu mitään hyvää, sanoo Jumalan Sana. Liha on teeskentelijä alusta loppuun asti ja se on vihollisuutta Jumalaa kohtaan ja Hänen pyhiään kohtaan. Uskovat tekee niin paljon virheitä, ottavat jonkun asian ja takertuvat siihen ja tuomitsevat sen mukaan, tuntematta koko kokonaisuutta. Aivan kuin Raamattukin on otettu käyttöön kirkossa miten sattuu ja tehty siitä väännös, josta puuttuu olennaisia jakeita ja jonka totuus on vesitetty. Onko se aito Jumalan Sana sitten?

Uskallanko olla väärässä?

Jos ajaisin autoa ja menisin keskiviivan toiselle puolelle, kääntäsin tietenkin rattia ja palaisin kurssille, enkä pysäyttäsi autoa sen vuoksi, selvittäkseni hirvikärpäsille, miten menin väärälle puolelle. Siis yritän korjata automaattisesti asiat, puhumalla se oikaistuksi, ja välttääkseni kuulustelun ja sakottelun. Useinkaan en ole väärässä, koska puhun itse punnittuja tai askaroimiani asioita. Silloin en voi väärässä. Mutta joillekin vihreä valo on punainen ja joillekin punainen on vihreä. Uskallan olla väärässä vain enkö uskalla? Mitä tuohon muuta sanoisi? Mutta pysäyttääkö se elämän? Vai jatkuuko se?

Tuntui kuin eilen olin pysähtynyt, ja kaikki tuli ympärilleni, ainakin puolet, tuli moittimaan miiksi olen pysähtynyt, ja jotkut myös ilveilemään. Sitten poistuin siitä tilanteesta. Ja katsoessani mitä jälkeeni jäi, tuli suma. En tehnyt sitä, mutta vihollinen sen aikaansai.

Mitä ihminen saa halveksia?

[ Lk 16:13 & Mt 6:24 Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva ]
[ 1Kr 1:28 Jumala on valinnut tämän maailman halpasukuiset ja halveksitut, ja sen mikä ei ole mitään, tehdäkseen tarpeettomaksi sen joka on jotain, ]
[ 1Kr 4:10 me olemme typeryksiä Messiaan vuoksi, mutta te viisaita Messiaassa, me olemme heikkoja, mutta te voimakkaita, te olette kunnioitettuja, mutta me halveksittuja. ]

Tässä sanotaan että voi halveksia tai rakastaa itseä, mammonaa lihan luontoa tai Herraa ja Hänen omiansa. Eli saan halveksia lihanluontoa ja syntiä. Mutta sitä mikä on Jumalan luontoa ja aikaan saamaa en saa. Saan siis halveksia omaa lihallista synnin luontoani, eikä rakastaa ja paijata sitä. En nyt tarkoita että minua, pitää halveksia, minun identettiä, mutta sitä itsekästä minua, joka etsii omaansa, eikä Jumalan kunniaa ja tahtoa. Se ei voi etsiä ja löytääkään mitään, se ei voi muuttua paremmaksi. Mutta sen voi laittaa pois hallitsemasta yksinkertaisesti. Lapsikin tajuaa Jeshuan rakkauden ja evankeliumin. Lapsi on vilpitön ja uskoo ihan kaiken, ja lapseen uppoaa kaikki, lapsi ei suodata. Mitä valistuneempi, järkevämpi ja sivistyneempi ihminen, sen vaikeampi on käsittää Jumalan viisautta ja olla Hänelle suostuvainen, sekä omaksua Jumala sellaisena kuin Hän ilmoittaa itsensä. Aikuisella ihmisellä on todella paljon ennakkoluuloja ja ylpeyttä. Lapsella ei ole sellaista, vaan lapsi luottaa, lapsi ei ole varautunut. Mitä jos lapset alkaisivat olemaan kuin aikuiset, alkavat kritisoida, panemaan vastaan, perustelemaan, selittelemään, torjumaan ja katkeroitumaan. Voisitko kuvitella sellaista? Sellaisia me aikuiset uskovat ollaan kuitenkin Jumalaa kohtaan. Meillä on varauksia, ja pelkoja ja meillä on niin tietävä pää, ja tiedämme tarkalleen missä on rajamme ja sietokykymme. Vai tiedämmekö yhtään mitään? Tietomme on roskaa Jumalan edessä. Häntä kohtaan pitää olla ennakkoluuloton ja utelias. Pitää olla paljon utelias, ja ihailla Häntä. Jos ei ihaile, niin siinäpä sitten on ja saa olla mutrusuuna iankaiken.

Uskovissa on hirmuisen raakoja henkilöitä, kun itse tulee heikoksi ja masentuneeksi ja näyttää epäedullisen puolensa, niin heti uskovat jotka eivät pidä kyseisestä henkilöstä, heti paikalla, he ryhmittyvät vastaan ja alkavat heitellä kiviä niskaan ja syytellä. Kaivaa vanhoja asioita ja arvostella. Tämä on ihan uskomatonta! Miten tälläistä voi tapahtua? Miten tälläistä voi tapahtua?

Tässä erottuu todella jyvät akanoista, hyvät ja pahat. Teeskentelijät ja aidot. Vihaajat, jotka ovat lihallisia ja ne jotka ovat Jeshuassa, ja Hänen mielessään. Kenenkään ihmisen anteeksipyyntöön ja lupaukseen ei kannata uskoa. Se on taas jälleen koettu. Jos on sovittu jotakin, niin heti kun tulee aihe, niin heti ollaan kuten ei oltaisi mitään sovittu. Ja kahta hirveämmällä vihalla kaadetaan vihaa vihan päälle. Eivät he käsitä sitä, mutta tunnen sen Hengessä. Tunnen sen rusikoivan hirveän voiman. Miten näin voi tapahtua?

Voi voi... sitten minun käsketään pyytää anteeksi, että julistan Jumalan Sanaa. Sitä että sanoin niin ja näin. Kirjoitin niin ja näin. Pitäisi madella ja kysyä, mitä saan kirjoittaa ja loukkasinko nyt ketään. Ja empä tietenkään tee sellaista! En tee myönnytyksiä vihollisen kanssa, en oman lihani mielenkään kanssa, vaan se on Jeshuan orja ja alainen, muutoin se olisi Hänen vihollinen. En tee kompromisseja Evankeliumin ja lihallisuuden kanssa, että kumpi saa hallita ja kumpi saa kiitoksen ja kunnian.

En arvosta mitään lihallista mielipidettä tai aietta. Niissä on aina takana itsekkyys, ei rakkaus ikinä. Jos jonkun liha haluaa jotakin hyvitettä, minulla ei ole sitä antaa. Se on Jumalalla. Hän on hyvittäjä. Kun olen tehnyt sellaisen vahingon, joka on ollut epähengellistä, pyydän anteeksi ja siitä puhuttelee silloin Pyhä henki minua. Kun koen Pyhässä hengessä puhuttelua, pyydän anteeksi. Mutta aina kun Pyhä Henki puhuu siitä, ja kun Hän puhuu, niin se on oikeaa ja totta. Mutta jos en koe mitään, niin väärää tapahtuneen syytöstenkään edessä, pyöritän vaan päätä ymmyrkäisenä ja huokaan vaan.

Kukaan ei ota Herralta ja keneltäkään toiselta väkisin. Vaan pitää itse antaa anteeksi. Minulle on sama antaako kukaan anteeksi, muu kuin minä itselleni Jeshuassa, ja Hän minulle. Jos lihani haluaa vajavaiselta ihmiseltä anteeksi pyyntöä, olen loukkaantunut, ja silloin minun tulee tehdä siitä parannus, ennenkuin siitä tulee katkeruuden juuri. On itse päätettävä, nämä asiat. Kukaan ihminen ei voi sitoa ketään anteeksiantamattomuuteen ja saamattomuuteen. Sillä ainoa ratkaisu on Jumalan anteeksiannon vastaanotto Jeshuassa Messiaassa.

Ihminen joka on osoittanut epäluotettavuutensa toistuvasti, ja tahallisesti tekee sitä, niin sellainen ihminen on sisältä mätä. Koska jos ihminen on Jeshuassa, niin hän ei halua olla sellainen, vaan pyrkii siitä mädästä pois ja häpeää sitä. Minä saan kuitenkin olla oma itseni, ja sellainen uskova, kuin olen. Minä saan olla tälläinen. Minun ei tarvitse olla sellinen kuin joku muu tahtoo minun olevan, vaan juuri sellainen kuin Jumala tahtoo minun olevan.

Kun tuhlaaja poika oli tuhlaamassa, ei Isä mennyt perään ja repinyt Häntä kotia, ja pakottanut tilille. Ei niin! Tuhlaajakertomuksen mailli on Taivaallisesta Isästä. Hän odottaa kyllä, ei vaadi ja pakota. Tuhlaaja pojan pitää pakottaa itsensä, siitä huolimatta, vaikka olisi häpeää, hänen on vain annettava periksi, pakottetava antamaan periksi. Tällä tavalla on anteeksipynnön laita, sitä ei oteta, riistetä ja vaadita.

Jumalan valtakunnassa ei ole kostoa, vihaa, katkeruutta! Ei ole - ja kunnia ja ylistys siitä Jumalalle! Maailmassa meillä on ahdistus. Ja missä on vihaa, katkeruutta, ja kostoa, se ei ole Isästä, vaan paholaisesta. Loukkaantuminen ei ole synti. Mutta jos sitä ei sure, ja anna anteeksi, niin siitä tulee katkeruus. Mutta Jumalan Henki auttaa, sillä Hän on miljoona - triljoona prosenttinen rakkaus.

Uskovalla ei ole oikeutta itseensä, koska hän kuuluu Jumalalle ja on Hänen omaisuuttaan. Uskovalle ei ole oikeutta olla anteeksiantamatta. Raamattu ei käske pyytämään anteeksi, vaan antamaan anteeksi tai sopimaan. Loukkaantumisesta, tulee shokki, ja sitten suru tai katkeruus. Siinä on todella kuoltava itselle ja omalle halulle, joka on paha. Se on vaan yksinkertaisesti luovutettava pois, ja oltava Jeshuassa. Mentävä Hänen luokseen, ja annattava Hänen tavallansa hoitaa.

Kaikki viha, kosto ja katkeruus on loukatulle ihmiselle ruokaa, joka voi tartuttaa sen siihen ihmiseen. Mutta silloin pitää kääntää pää Jeshuaan, ja lakata katsomasta, sitä mitä on pahaa. Paras tila on rauha ja hiljaisuus. Paras hoito on rauha... Pahinta on mielipiteet! Kaikkein pahinta on panettelu. Mutta Jumalan rauha, antaa rauhan. Kun on kokenut jotakin kovaa, on sen jälkeen höllä. En usko että kukaan minun kirjoituksistani on hajonnut, jos on lihassa niin käynyt, se on ollut silloin hyvä, koska Jumalan Sana on kompastuskivi lihallisuudelle.

Se on aina kuitenkin uusi mahdollisuus olla voittaja. Aina voittaa! Pysyä vahvana loppuun asti. Voittaa hyökkäys, voittaa epätoivo, voittaa vastustus olemalla Jeshuan puolella. Se on myös aina mahdollisuus oppia tuntemaan lisää Vapahtajaa. Se on myös mahdollisuus tuntea enemmän vastustajaa, ja tietää kuka on valehtelija ja kuka on aito Jumalan Hengen kuljetettava lapsi.

Pitääkö Raamatun mukaan antaa anteeksi, jos joku loukkaantuu, vaikka ei olisi tehnyt mitään ja omatunto ei syytä. Raamattu silloin neuvoo sopimaan, tarkoittaneeko se sitten mitä? Jeshuan saarnat loukkasi kirjanoppineita ja fariseuksia, pahoitteliko ja pyysikö Hän heiltä anteeksi. Ei - sillä Hän tiesi että ihmisen liha pyytää vain omaansa ja ei koskaan lepy, ihmislihan anteeksi pyyntö on kuin välirauha. Yhtä pettävä ja tilapäinen.

Huomaan ihmeellistä kyllä, että minua suojaa Jumalan läheisyys, olen ihmeellistä kyllä vahva, mutta olen sitä hengellisesti, en lihallisesti. Kiitos olkoon Jumalan joka minua kannattelee. Se ihminen joka ei vaella Herrassa, vaan lihassa, vaatii ja ylenkatsoo hengellistä. Onhan Sanassa mainittuna että Jumalan viisaus on hullutusta maailmalle, kuten myös toisinpäin. Raamattu sanoo myös että älkää eläkö maailmasta, te jotka olette kuolleet sen himoille ja haluille, sillä suurempi on teissä se kuin joka on maailmassa.

Ja Jumalan Sana kehoittaa uskovia vaeltamaan Hengessä ja täyttymään Hengestä. Ja Hänen virrassaan tahdon olla alati. Muuta ei ole. Jumalan henki on ainoa, joka tekee eläväksi. Ilman Hengen täyteyttä, ihminen on kuollut uskova. Jumalan Henki on ainoa, jonka vaikutuksessa Jumalan Sana tulee omaksutuksi, ja Hänessä ainostaan voi varjeltua ja olla voittaja. Jossa vaikuttaa maailman henki, lihan mieli, on kahdentien kulkija. Ei ole muuta mahdollisuutta kuin täyttyä Jumalan Hengestä. Hän on elämän, rakkauden ja raittiuden Henki.

Enkö minä tiedä mitä on Jumalan rakkaus, ei minun tarvitse sitä ajatella. Se seuraa elämääni, olen Hänessä, sillä Jumala on kokonaan rakkaus. Ja Jumalan rakkaus on Pyhää ja se ei ole kuin maailman rakkaus, haavoittavaa ja satuttavaa. Vaan se on lujaa ja varmaa, ja sitä ei tunne, mutta sen kokee ja tiedostaa. Se ei ole minun varassani, vaan minä olen Hänessä. Ja Hän säätää ja määrää. Se on niin järkähtämätön ja luja, se on perustus.

Jumalan Sana on Jumalan voima. Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiin Pyhän Hengen kautta. Ilman Pyhää Henkeä ei ihmisessä ole Jumalan rakkautta. Tarvitaan Pyhän Hengen täyteys päivittäin. Jumalan rakkaus aikaan saa Jumalan pelkoa. Minä tiedän mitä on lihallinen rakkaus, se on itsekästä. Tiedän myös mitä on Jumalan rakkaus - osittain. Mutta tarvitsen Häntä lisää, oikeasti rakkaus on Henki ja hengellistä.

Jumalan rakkaus voi kylmetä todella. Ei voi rakastaa kahta, maailmaa ja Jumalaa yhtäaikaisesti. Sillä Raamattu sanoo, että on joko toista vihaava ja toista rakastava. Ihminen ei ole Jumala, vaikka on Jumalan kuvaksi luotu. Jumalan kuva tarkoittaa sitä, että tulee olla pyhät kuten Hän on. Jeshua sanoi, olkaa täydelliset kuten Isänne on täydellinen. Siinä olemme Jumalan kuvia, kun muistutamme Häntä.

Ihminen ei ole Luojan kuva, ilman Jumalaa, ja ilman että katsoo Häneen. Raamattu sanoo, että kuvastimesta, peilistä me näemme ikäänkuin hämärästi Jeshuan piirteet, ja niitä muistutamme. Mutta on myös janottava enempi Häntä, sillä Hänen kuvansa ja muotonsa saa ja voi kirkastua meissä enenevästi, kun erotumme Hänelle ja puhdistamme itsemme totuuden Sanalla.

Parasta mitä nyt tapahtuu juuri tällä hetkellä minulle on tämä... Jumalan sanat ja Jumalan ilmoitus. Se on lääke ja nostokurki. Maailman lanat kun littanoi, Jumala nostaa ja täyttää Hengellään, sillä hänen Henkensä on se joka puhuu ja vaikuttaa. Isämme Henki, joka on nöyryyden ja suunnattoman ihana Henki. Kunnia ja ylistys Hänelle!

Vielä mainitsen että kun Jumalan Sanaa ja totuutta puhutaan ja kun omatunto todistaa, että on toimittu oikein, tuleeko ihmismielen tähden pyytää sitä anteeksi. Ei! Sillä se tekisi Jumalan Sanasta häväistyn. Tulee mieleen palvelija joka sai uskotun osan, mutta käytti sitä väärin ja hautasi sen syvälle, eikä tohtinut sitä nostaa esille, vaan varjella sitä. Jumala on suvereeni, Hänen edessään pitää jokaisen notkistua, ei niin että Jumalan pitää notkistua eteemme.

Tiedän että aina vihollinen halveksuu ja nauraa, ja odottaa teatteria ja murskavoittoa. Saada hekotella, arvasinhan! Mutta ei niin tapahdukaan. Vaikka kaatuu ja saa tuta. Niin siitä noustaan Herran avulla. Vaikka lihallisesti se näyttää toivottomalta ja mahdottomalta. Lihallisen ihmisen näkökulma on se että, ensin hoidetaan liha ja lihan mieli kuntoon terapialla ja sitten vasta sen prosessin jälkeen voi ehkä katsoa, miten meni ja mikä lopputulos.

Mutta Herrapa tekee asiat toisin, Hän toimii hetkessä, ja Hän kohottaa hengellisesti, Pyhän Hengen ja Sanansa avulla. Ja Hän on ylitse muiden, Hän on kaiken yläpuolella. Ja Pyhä henki on ihmeitä tekevä persoona. Hän toimii kaikessa eri tavoin kuin ihminen. Ihminen käy ronkkimaan mieltä ja menneisyyttä. Jumalan Henki ronkkii sydäntä ja antaa tulevaisuuden.

Ihan ok, että minun sanotaan olevan olevan kuin teini... pienennytään tässä vaan... kun hengellinen kasvaa ja kasvaa, lihallinen mieli tulee enemmän ja enemmän lapsenkaltaiseksi. Tarkoittaa sitä, että on yksimielinen Herran kanssa, eikä kaksimielinen kuten maailmallinen uskova, jota hallitsee synti ja toisaalta hieman hengellisyyskin. Eli lienee hyvässä vaiheessa taidan olla, pitäisi tulla vielä enkelimäisemmäksi sisimmältään. No Hänessä voin kaiken ja Hän aikaansaa kaiken ja minä haluan sitä ja antaudun Jumalalle. Siis Kunnia Hänelle - amen! Totisesti!

Oikeastaan ei minusta enää tunnu siltä kuin olisikaan mitään probleemaa, turta olen, on parempi että en katso taakse tällä hetkellä, vaan Herraan, joka vahvistaa ja virvoittaa. Olen Voittajan oma ja Voittajan puolella! Halleluja! Totisesti näin on! Kun olen Hänen omansa, ja Hänen puolellaan, olen todellakin Voittaja. Säälittää ne kovat uskovat, melkein on mahdotonta uskoa, että heistä tulisi koskaan palavia uskovia. Mutta ei sitä tiedä, vaikka joskus tulisi.

Mutta se tietää vaikeita aikoja ja ahdistuksia, hirvittävän kovaa hiontaa ja sitä että on vain silti nöyrä, ja ei hellitä, eikä anna väsymyksen tulla päälle. Minä tiedän mitä mitä on kova elämä, ja ahdistus. Olen elänyt nuoruuteni siinä intensiivisesti lähes. Ja elin 10 vuotta avioliitossa joka päivä lähestulkoon siinä. Ettenkö minä tietäisi mitä on kärsimys ja ahdistus ja sairaus ja köyhyys ja yksinäisyys. Mutta se kuluttaa ja nöyrryttää, ja se todella kuluttaa pois kaiken epäolennaisen. Ja olennaisista olennaisin, joka on Herra Majesteetti, Hän pysyy ja kestää ja on rinnalla aina ja Hän ei petä.

Minä olen joutunut käymään hirmu kovan elämän prosesin läpi. Ettenkö minä tietäisi elämästä. Ettenkö olisi kylläkseni saanut, hauskuudesta, pinnallisuudesta ja teatterista, koska olen elänyt sen toisella puolella, joka on realismia. Ja koska olen saanut tarpeeksi kokea realismia, niin en ole tuntenut tarvetta enää lisäksi saada sisältöä teatterista, mammonasta, ihmiskunniasta ja menestymistä.

Ettenkö käsitä mitä kärsiminen? Ettenkö käsitä miten kamalaa se on? Ettenkö käsitä elämästä mitään. Ei minulla maallisia kokemuksia ole paljoa alaisinkaan. Mutta ihmisenä olen joutunut paljon kestämään. Kuka voi kaiken jälkeen nousta ylös sellaisesta. Vain se jonka turva on Jumalassa. Elän yliluonnollisessa uskossa ja elämässä. Kaikki inhimilliset lähtökohdat huomioiden, minun ei pitäisi olla selvinnyt.

Ja tämä kaikki on Jumalan suurta rakkautta. Kaikki on Hänen rakkautta. Voi - ei kukaan ihminen voi rakastaa lihassa - ei voi. Sen tiedän, se on mahdottomuus! Ei voi! Kun on tuskan ympäröimä, ei siihen kykene, tarvitsee ja kaipaa vaan, kun kuluu luppuun ja tulee epätoivoiseksi. Mutta ei ole muita kuin yksin Jumalan rakkaus, ja se tulee ottaa vastaan Häneltä, vain Häneltä. Ei ihmisellä ole mitään hyvää jaettavaa, ellei sitä ylhäältä anneta.

Kaikki mitä ihminen tekee ja toteuttaa lihassa ja omassa itsessä, ilman Jumalan vaikutusta, se on haluamista, tahtomista, pyytämistä. Ja kaikki antaminen ja jakaminen on itsekästä, kunnian pyytöä, itsevihaa, lahjontaa, kun syvältä kaivetaan aiheita. Rakkaus ei odota palkintoa, ei pöyhkeile, kärsii, on pitkämielinen, rakkaus ei manipuloi.

Sanooko Jumalan Sana että vain Jumlan rakkaus on rakkautta. Kyllä Sana sanoo että Jumala on rakkaus. Ja Jumalan Sanaa puhuu mitä on rakkaus. Jumalan Sana myös sanoo, että maailma ei sitä käsittänyt. Ja maailma joka vihaa Jeshuaa Messiasta ja Hänen seurakuntaansa, ei omista rakkautta. Jumalan rakkaus on uhrirakkautta. Joka kärsii ja kärsii ja odottaa, venyttää ja odottaa, eikä koskaan luovuta.

Jumalan sana puhuu yhdestä anteeksiantamattomasta synnistä, joka on Pyhän Hengen pilkka ja myös halveksunta. Tämä pilkka ja halveksunta on se joka sammuttaa rakkauden. Tämä ei tarkoita, että sen sijalle tulee viha. Vaan sitä että se asia tai ihminen on ikäänkuin muisto, kuollut taakse jäänyt, ei enää tunne mitään. Pyhä Henki on uskovassa sisällisesti, erottomaton osa sielua. Kuten avioliitossa puolisot ovat erottamattomia. Mutta jos siihen pääsee väliin tuo aihe ja asia, se sammuttaa kaiken.

Pyhän Hengen suhde uskovassa on henkilökohtainen ja intiimi. Raamattu sanoo, että ihmisen henkeä ei voi kukaan tuntea, paitsi sen ihmisen henki joka hänessä on ja Jumalan Hengen mieltä ei voi tutkia, muutoin kuin olemalla Jumalan Hengessä. Pyhä Henki ilmoittaa Jumalan Salat ja Pyhät asiat uskovalle. Pyhä Henki jakaa omastaan, itsestään, Isästään, sillä Hän on Sanassa, ja Hän on Jumalan Henki. Hän on Jumalan Henki, siis yhtä Jumalan kanssa!


En ole kenellekään muulle alamainen kuin Jeshualle Messiaalle. Hän on pääni. Jos joskus avioidun, mies on pääni. Mutta siihen asti Herra on minun johdattajani ja hallitsijani. Jos joku uskova minun pyytämättä, alkaa antamaan neuvoja tai arvostelemaan, niin en ota niitä vastaan, ellei ne ole selkeästi Jumalan puhetta. En ota ja kuuntele mitään mielipide rätinää... haluan olla virittynyt Jumalan puolen, ja että antenini on yksisuuuntaisesti Hänen puoleensa. En myöskään ota kiitosta vastaan ihmisltä, vaan Herralta. Ja se voi tulla ihmisen kautta, mutta ikäänkuin Herralta, ja silloin sen tiedän vain minä itse. Jumala ei kuuliaista lastaan ikinä julkisesti nöyryytä. Moni sanoo että olen ylpeä, jos en tottele ihmisiä, kuuntele heitä, tee kuten he sanoo, puhu kuten he haluavat, osallistu siihen ja tähän ja ole vähän hauska ja ei niin tosikko. Mutta Herraa sinun Jumalaasi ainoaa sinun pitää kunnioittaman ja totteleman - sanoo Raamattu! Ei siis ihmisellä ole mitään, ellei sitä ylhäältä hänelle anneta, kaikki muu on epäolennaista.

Kun Jobille tuli vitsaukset, kaikki hänen ystävät tuli antamaan lihallisia neuvoja, onko se ja se syy, joskpa sitä ja tätä.... ja lopulta ne ystävät jättivät hänet. Kuka pelkästään kuunteli häntä? Ei kukaan, muu kuin Herra. Job oli Jumalaapelkäävä mies. Oletko sinä jumalaapelkäävä nainen tai mies? Kun Jeshua oli maan päällä, kun jotkut opetuslapsista nuhtelivat Jeshuaa, niin Hän sanoi suoraan, että väisty edestäni paholainen. Ei siinä ollut mitään kyseenalaista, että miten sinä noin voit tehdä. Hänellä on kaikki valta. Mutta kaikki elämässä tulee tehdä kuin Herralle, vaikka tekee sen ihmislle. Jeshua sanoo sanassaan, että minkä te teette jolleki, vähimmistäni, sen te teette Minulle. Jos et siis palvele Herraa, vaan omaa vatsaa, himoa tai korskeutta, luovu siitä. Ala palvella Herraa ja elää Hänelle kokonaan ja Hänessä. Minä otan elämän viisauteni Jumalan Sanasta, ja elän sen mukaan kuten taidan. Ja haluan että se on elävä Sana minussa ja se on sillä minussa on Jumalan Henki! Ylistys Jumalalle! Olen kiitollinen Hänelle sydämestäni.

Tälle kirjoitukselleni moni uskova halveksii ja nauraa - tiedän sen ihan tuhat miljoonaprosenttiseti. Tiedän ihmisten ajatukset, koska olen itsekin ihminen. Mutta ei sen väliä. Minun kuuluu tietää Jumalan tahto ja Jumalan ajatukset ovat kaiken lihan yläpuolella. Muulla ei ole väliä. Vaikka lihallisuus joskus oirehtii, niin tiedän kuitenkin sen aseman, ja se on alamainen kaikelle Jumalalliselle järjestykselle. Amen!