IRC-Galleria

Minua mietityttää eläimen sielun ja hengen ikuisuus kohtalo?

Uskon että mikään elävä sielu ei katoa kuoleman jälkeen olemattomuuteen. Eläin ei ole syntinen, joten se ei voi päätyä kadotukseen ja rangaistukseen. Moni eläin on kärsinyt maailmassa uskomattoman paljon tuskaa. Eikö nekin ansaitse ikuisuudessa lohdutuksen? Minä uskon että (useimmat/kaikki) eläimet pääsevät taivaaseen. Mutta en tiedä millaisia ne on siellä. Voisiko tähän Raamatusta tai muista Raamattua selittävistä teoksista saada tukea?

Raamattu kuitenkin sanoo että eläimessä on sielu ja henki. Eläin on myös älyllinen olento. Eläin on oppiva olento. Eläin on viaton. Eläintä ohjaa sen luonnolliset vietit. Eläimillä on myös tunteet. Eläin ei ajattele ja vertaile asioita, kuten ihminen, näin se ei voi erottaa hyvää ja pahaa toisistaan ja tulla syntiseksi. Eläin tekee asioita sen mukaan, kuin ohjaako sitä vaisto vai omistajan kunnioittaminen ja totteleminen - kyseenalaistamatta sitä.

Eläin voi loukkaantua tunnetasolla, ainakin kissa. Eläimellä on erittäin hyvä muisti. Eläin kuitenkaan ei katkeroidu. Eläimen negatiivinen tunnekäyttäytyminen on pelkoa. Eläimet osaavat surra, osaavat mököttää. Osaavat osoittaa mieltä. Jos on kotoa pois viikon, niin on varmaa, että tapaa mököttävän eläimen kotoa palatessa. Jos ei huomioi eläintä, ne alkavat mököttää, tuijottavat silmät kovana ja syyllistäen ja kuitenkin ne odottavat vain pääsevänsä mökötyksellään tahtonsa tekemään läpi, eli syliin.

Eläin tuntee myös sympatiaa. Jos joskus itkee ja suree, niin ne tulee lohduttamaan, siihen lähelle. Eläimet myös oppii ymmärtämäänsanoja, uskon että kissoillani on aika laaja sanavarasto hallussa. Myös ne osaa tulkita ääntä ja eleitä. Ne vaistoavat tunnetiloja. Ne ovat varustettu herkemmillä aisteilla kuin ihmiset. Joskus arvelen että ne aistivat Jumalan läsnäolonkin. Ne lähtevät silloin pois siitä ilmapiiristä. Minusta olisi käsittämätöntä että noin älyllinen ja elävä olento voisi kadota olemattomiin.

Jos Jumala tekisi eläimen sielun ja hengen olemattomaksi kuoleman jälkeen, niin eikö Hän tekisi saman jumalattomille? Hän ei voi peruttaa tekemäänsä elämää! HÄN EI VOI! Hän ei voi perua sitä minkä on tehnyt. Sielu (tietoisuus ja mieli) on ja se pysyy. Ei Jumala halua että kukaan joutuisi kadotukseen. Varmasti jos Hän tahtoisi, tekisi ne olemattomiksi. Ei hän tahtoisi ketään pahakaan edes iankaikkisella kuolemalla rangaista.

Mutta luotua sielua ei voi enää tehdä olemattomaksi. Sitä ei voi perua. Minuutta ei voi perua. Minuus on iankaikkista. Jumala kuitenkin tulee sallimaan että koko maa sulaa alkuaineiksi ja kuumuudesta atomeiksi. Kaikki mikä on katoavaa, se tuhoutuu. Mutta katoamatonta ei voi enää tehdä tekemättömäksi.


[ Eläimen henki: Srn 3:21, 3Ms 24:18 ]

[ Moos1: 20. Ja Jumala sanoi: ”Viliskööt vedet eläviä sieluja, ja lentäkööt linnut maan päällä, taivaankaaren alla.” 21. Jumala loi suuret merieläimet ja kaikenlaiset liikkuvat, vesissä vilisevät elävät sielut, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikenlaiset siivekkäät linnut, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki että se oli hyvä.´ 24. Ja Jumala sanoi: ”Tuottakoon maa eläviä sieluja, kunkin lajinsa mukaan, karjaeläimiä ja matelijoita ja villieläimiä, jokaisen lajinsa mukaan.” Ja tapahtui niin. ]

(Erkoista että Jumala sanoo tuossa Raamatun jakeessa 24, että Hän loi karjaeläimet. Mutta Paratiissa ei ollut vielä lihansyöntiä, eikä olemassa vielä karjaa. Tai saattaa olla että niitä lypsettiin ja kerittiin, mutta ehkäpä ei. Jumala siis tiesi, että ihminen lankeaa ja siksi Hän niin lausui.)

(Kuten jumala sanoi luovansa villieäimiä, vaikka Paratiisissa ei ollut mikään eläin villi. Ne oli siis jo ohjelmoitu sellaisiksi, tarvittiin vain se lankeamus, joka viritti tämän luonnonmukaisen asian päälle.)



[ Raamattu2005 [ http://www.nettiseurakunta.net/2005/ ]
¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨

Viisaus
Itsensä hillitseminen
Tieto


Se että mikään ei horjuttaisi minua. Vaan aina kaikessa voi puhua totuutta päämäärätietoisesti. Että en huomaisi mitään alempiarvoista kuin Jumalan totuuden ja tahdon. Että pysyn aina Herrassa, puhun aina Hänestä. Että en puhu omiani, sopimattomasti ja sopimattomassa paikassa. Että jos minulla ei ole sanottavaa, en sanoisi mitään. Jos minulla ei ole kirjoitettavaa, niin en kirjottaisi mitään - ennenkuin minulle ylhäältä annetaan. Ja kun on annettu, teen sen perusteellisesti, kiinnittämättä huomiota keskeytyksiin. Vaan suoritan tehtävän katse tiiviisti Messiaassa ja uskossa. Kun Sanat on saatettu eteenpäin, niin Jumala vaikuttakoon jatkon.

Tarpeeni on siis palata Jumalan tykö, tottelevaisuuteen ja kuuliaisuuteen, myös nöyryyteen. Pois kapinamieleni! Minun pitää antautua Hänelle, antaa tahtoni ja mieleni. Lupautua Hänen palvelijattarekseen uudestaan. Olla Hänelle uskollinen ja pitää kiinni sopimuksesta. Kommunikoida Hänen kanssaan enemmän. Levoton mieleni pitää tulla Hänen kouluttamakseen. Siihen tarvitsen erämaata, johon itse menen vapaaehtoisesti.

Raamatun käännösprojekti, jonka tavoitteena on uudistaa vuoden 1938 kirkkoraamatun kieliasu nykyaikaiseksi, ja julkaista alkukielinen Raamattu länsimaisille ihmisille helposti luettavassa muodossa - latinalaisilla aakkosilla.

GO: [ http://deitti.kotisatama.net/suomi/link2.php?id=624&act=go ]


[ http://deitti.kotisatama.net/suomi/link2.php?id=624&pag=1&cat=Me3h ]

Mutta nyt on edelleen sellainen olo että koko maallinen elämäni riisutaan. Kaikki muu riisutaan, mutta minä selviän ja jään yksin. Kaikki huonekalut lähtee. Kissatkin lopuksi. Asuntokin lopuksi. Ja muutan jonnekin ... lähetysmaahan..? Israeliin ... en tiedä... mutta en asetu koskaan enää elämään paikoillani. En enää koskaan perusta idyllistä kotia. Elämäni on jotain muuta. Vaistoan sen. Minä vaan koen sen sisäisesti. Olen jo suostunut siihen. Kärsin siitä että moni asia jota unelmoin ja haaveksin, se jää ja siitä joudun luopumaan. Suren sitä ja on vaikea hyväksyä sitä. Mutta tiedän että Jumala on tässä kanssani. Minulla on silti rauha Hänessä. Luottamus Hänessä. Mutta en voi mitään surulle, joka tulee siitä että joudun luopumaan haaveistani.

Jumala ei pakota minua. Olisin saanut valita toisinkin, mutta mikään ei ole kiinnostanut minua, mikään ei ole ollut minulle oikeaa. Moni asia voisi olla hyväkin, mutta ei minulle se paras. Moni asia voisi sitoa minut maailmallisiin asioihin ja estää sisintäni olemaan vapaa, toteuttaakseen Jumalan kutsua. Kaikki on halpaa Jumalan kutsun edessä. Jumala ei ole tuonut minun eteeni vastausta ja sanonut hänellä ja minulle - siinä hän on. Luotan Jumalaan, että jos Hän tahtoo, Hän johdattaa tämän asian. Mutta ensin on etsittävä Jumalan Valtakuntaa ja ensin on sitouduttava Jumalaan ja tultava hänen käyttöönsä.

Parikymppisenä rakensin elämää, unelmoin ja tavoittelin maallisia asioita. Nyt vain kymmenen vuotta myöhemmin, ne kaikki asiat jotka silloin oli unelmiani, ne otetaan pois. Jumala itse riisuu minua. Ja alistun Hänelle, tahdon sitä. Tahdon palvella Häntä. Haluan mennä sinne minne Hän johdattaa. Olen vapaa Hänelle. Minulla on täysi turva Hänessä. En ole enää sellainen ihminen, joka voisin perustaa pysyvää kotia, koirineen, urineen ja sisustuksineen. Tulen elämään Herran palvelijattaren elämää. En tiedä mihin Hän johdattaa. Voi olla että saan vielä puolison, mutta se on ihme. Ja hän on Herran palvelija. Annan elämäni Herralle, annan Hänelle itseni ja kaikkeni, koko tulevaisuuteni. Johdattakoon Hän minua.

Tiedän mikä on seuraava luovutettava asia. Mutta vielä ei ole voimaa sen toteuttamiseen. Tahtoa on, mutta ei voimaa sen toteuttamiseen. Palat irtoavat elämässäni vähitellen. Ja jokaisen palan irtoaminen vapauttaa sisintä. Jokainen pala on este Jumalan valtakunnan tiellä. Mutta Jumala valmistaa kaiken edeltäkäsin. Minun on vain oltava kärsivällinen. Jonkun asian luovuttaminen pois, ei ole helppoa käytännössä. Siihen ei saa tukea mistään muualta kuin yksin Jumalalta. Luonnollinen ihminen ei käsitä tälläistä. Se on täysin luonnonvastaista. Se on uskoa.

Jumala on minussa tehnyt hyvin paljon työtä viimeisen vuoden aikana. Hän valmistaa minut ja koko elämäni. Hän riisuu maallisen elämäni ja varustaa hengellisen elämäni. Kaikki omaksumani asiat lähestulkoon on luonnonvastaisia, ne on kulttuurivastaisia, maailman ihanteiden vastaisia asioita. Ne on puhtaasti Jumalan vaikuttamia asioita minussa. Ja olen valmis muuttumaan lisää. Vaikuttakoon Jumala minussa vielä enemmän, että saisin olla Hänelle otollisempi. Hän saakoon käyttää minua ja ohjata kuten tahtoo. Haluan ymmärtää Häntä, kuulla Häntä, tuntea Häntä. Kadottaa itseni Häneen.

En ole enää uskossa lapsi. En voi leikkiä hiekkalaatikolla. En voi enää leikkiä synnillä. En ole enää viaton. Tiedän mikä on väärin. Tiedän mikä ei ole sallittua. Tiedän mitä Jumala ei tahdo minun tekevän. Tiedän mitä elämäntapaa en voi harrastaa. Tiedän että en voi elää enää pinnallista elämää, en voi elää huolettoman pinnallista elämää - se ei ole minua varten. Olen liian pitkällä palatakseni sellaiseen. Tiedän jo niin paljon, tunnen jo niin paljon. En voi ja halua enää palata entiseen. On mielenkiintoista nähdä mitä Jumala tekee elämässäni, kun vain antaudun Hänelle.

Minun on oltava uskollinen Jumalalle, ja sydämelleni. Minun on tutkittava itseäni ja oltava Herran pelossa. Minun täytyy kunnioittaa elämääni, ja sydäntäni. Sydämeni ei anna ja salli monia asioita enää. Sydämeni ei voi luopua saavutetuista aarteista. Sydämeni ei irrottautua Jumalan kutsusta ja näystä. Sydämeni on uskollinen Jumalalle, vaikka mieleni ei aina olekaan. Mutta minun on muututtava mieleltänikin. Muuttua Jumalan tahtoon ja Sanaan.

En ole nyt puhut Messiaasta ja Pyhästä Hengestä paljon. Mutta Jumala on Hän, kaikki kaikessa. Henki minussa joka vaikuttaa on Jumalan Henki, ja Herra Jeesus Messias on kaiken mahdollistaja. Hän on esikuvani. Tiedän että en ole hirveän nöyrä maallisesti, enkä kovin rakastava maallisesti. Mutta Jumalan edessä saan olla niin köyhä ja nöyrä, kuin vain olla voin. Isäni on rakkaus, ja tämä rakkaus on uhrirakkautta. Minun asemani on tuntea Jumalaa ja keskittyä Häneen ja Sanaansa. Minun ei tarvitse kuulla ihmistä, vaan Jumalaa. Minun ei tarvitse uskoa ihmiseen, ei luottaa ihmiseen - vaan Luojaan.

Jumala määrittelee minut - ei ihminen. Jumala on suunnitellut ja luonut minut - ei ihminen. Jumala tekee kaiken minussa, vaikuttaa kaiken minussa, Hän toimii minussa. Kukaan ihminen ei voi tehdä minua paremmaksi. Vain Jumalan Henki ja Sana yksin voi. En ole kenenkään ihmisen orja, en sidottu keneenkään ihmiseen. Olen aivan Herran oma. Kenelläkään muulla ei ole päätösvaltaa elämääni. Herra Jeshua on minun pääni. Seuraan Häntä, kuuntelen Häntä, tottelen Häntä. Muutun Hänen kaltaisekseen.

En ole pehmouskova. En ole niinkuin toiset ovat. Minulla ei samaa armoitusta kuin muilla. Minulla ei ole samaa tehtävää. Minulla ei ole samanlaista persoonallisuutta. Olen Jumalan ainutlaatuinen ihminen. Minulla on sellainen tyyli kuin on ja se pitää olla näin. En muuta itseäni, vaan Jumala muuttaa minua. Olen antanut Hänelle luvan kaikki kaikessa. Hän muuttaa minut omaksi kuvakseen. Jumala on Totuus ja Laki ja Rakkaus ja Pyhyys. Hän varustaa minua ominaisuuksillaan. Se ei ole minun käsissäni, vaan lähettäjäni käsissä, mikä on sanoma ja mikä olen.

-Erämaassa ei selviä kuin vain kovalehtiset kasvit.

-Ne on täynnä vettä ja öljyä sisältä.

-Se neste voi olla kirkerän pahanmakuista, mutta siinä on parantavia ominaisuuksia.

-Erämaankasvi voi elää ja selviytyä vain erämaassa.

-Taivaassa on luvattu maa, ei täällä ajassa.

-Jotka etsii täältä taivasta ja yltäkylläisyyttä, eivät kestä vahvoina.

-Erämaan kasvi saa ravintonsa (lannoitteensa) auringosta, maa on köyhää.

-Erämaankasvi ei tarvitse yhteyttämiseensä toisia kasveja, se ei ole riippuvainen muista, koska sen rikastaja on aurinko eikä maa.

-Erämaan kasvi voi paastota pitkiä aikoja.

-Erämaassa ei ole maaperässä kosteutta, ei yöllä laskeudu usva.

-Erämaakasvi saa kaiken veden taivaalta, tulva-aikoina varastoonsa.

-Erämaankasvi kukkii kun on saanut kuihtua ja kärsiä ja se kukkii pitkään.


***Sellainen on hengellinen kovis.***


Erämaan vertaus merkitsee sitä että kasvi joka ei ole tottunut olemaan auringon kuumuudessa ja poltteessa, ja maan kuivuudessa, tarvitsee koko aika hengellisiä kokemuksia, roiskeita ja kosteutta. Se ei kestä piinaavaa ahdistusta. Vaan heti paikalla menee hakemaan ravintoa maasta... Jos tälläinen kokemus- ja tunneuskova joutuisi olemaan riippumaton ihmisistä, riippumaton tunnekokemuksista, se tuskin kestäisi sitä.

Mutta Jumalan kansa on mietynyt enemmän erämaahan Jumalan armoille ja Hänen varaansa eikä ihmis- ja materia- tai elämysriippuvuuteen. Johannes Kastaja eli erämaansa ajan erämaassa. Monet muutkin ovat kieltäytyneet maallisista mukavuuksista, joihin voi aina tarrautua kun on paha olla. Mutta kuka antautuu Jumalalle... eikä yritäkään tarrautua maan tasalla mihinkään.. Joka ei edes katso ympärille... ja odota pelastusta alhaalta. Joka odottaa Taivaan Sadetta, ei sitä että joku palvelee ja tuo vesilasin.

Erämaahan sopeutuu. Ei vaan halua muuta.. ei vaan kiinnosta. Tietää että se ole todellista. Tietää että se on turhuutta. Tietää että on saavutettu ja koettu suurempaa, suurempi tähtäin... on juostu kovaaa ja päästy pitkälle... ja enää ei voi perääntyä... ei ei ei... Se on varmuutta... ei kovuutta ja väkisin yrittämistä... se on vaan haluttomuutta yksinkertaisesti. Kaikki muu on arvotonta tuon voittopalkinnon rinnalla... mikään muu ei päihitä sitä. Oma maallinen elämä on roskaa ... kaikki on roskaa...se rinnalla. Mutta Jumala on kaikki tarkoitus elämässä... kaikki haaste.. kaikki mahdollinen. Kaikki mitä olen on Häneltä.. Kaikki mitä tavoittelen on Häneltä. Kaikki mitä tarvitsen tulee Häneltä.

¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨
Joh 3:16. Sillä niin on Jumala rakastanut maailmaa, että
Hän antoi ainoan syntyneen Poikansa, jotta kukaan joka
Häneen uskoo ei hukkuisi, vaan saisi ikuisen elämän.
¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨

Jeesus Messiaani rakastaa sitä mikä ei mitään ole tämän maailman silmissä... mikä kaikkein pienintä ja halvinta on, se on Hänelle arvokkainta. Kaikkein halveksutuin saa Hänen mytötuntonsa ja rakkautensa. Hän ei etsii hyvää, vaan sitä mikä on pahaa. Hän ei etsi yltäkylläistä täyttä - vaan tyhjää janoista sielua. Hän etsii puutteenalaista, janoavaa, itkevää, tuskaisaa sielua. Sellaista Hän kohtaa... Hän kulki sellaisten joukossa maan päällä.. Ei Hän palatseissa kulkenut, vaan siellä missä kaikkein kurjimmat yksilöt olivat. Joita ihmiset ei minään pitäneet... siellä Jeesus kulki. Hän armahti heitä. Hän armahti ristillä riutuessaan rinnallaan olevan ryövärin, joka hetkeä aiemmin oli Häntä solvannyt. Hän ei mennyt tekemään omaa tahtooaan, vaan Hän toteutti Isänsä tahdon. Hän vapaaehtoisesti, antoi selkänsä piikitettäksi, ruoskittaksi, meidän syntiemme ja kirouksiemme tähden. Hän teki kaiken, Hän sovitti kaiken - meidän vuoksemme - Hän uhrasi itsensä ristillä. Hän meidän takiamme antoi elämänsä elävänä uhrina. Hän teki sen kertakaikkisesti. Muuta uhria ei ole annettu. Isä antoi edestämme kuin Poikansa Messiaan, Kristuksen. Kukaan muu ei ole kelvollinen. Vain ainoastaan Hänen uhrattu Oma Poikansa täytti kaiken. Hän on meidän oma Messiamme - kaikkemme. Ei ole muuta nimeä meille annettu - jossa meidän on palastuminen!

Raamattu2005 [ http://www.nettiseurakunta.net/2005/ ]
¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨

Maassamme on hyvin maalliselta näkökulmalta vielä monet asiat mm. vesi ja ruoka. Hengellinen näkökulma taas on paljon akuutimpi. Meidän maassamme on tarve saada hengellinen herätys! Amen!

Mikä on tärkeämpää - Elävää Vettä / Henkeä ja Sanaa / Leipää ?!

Liian kauan on Suomen kansa syönyt risiiniä... nyt tarvitaan aikaa, jolloin Jumala antaa tuoretta viljaansa ylhäältä, ei sellaista mitä tämä maa halajaa... vaan mitä Isä halajaa ..

Jos suomesta loppuisi juomavesi, niin on saatavissa sitä euroopasta yllin kyllin... jos peseytymisvesi loppuis, siitä vaan järviin, jokiin ja meriin polskuttelemaan... ei vesi lopu.

Mutta jos asuisimme maassa, jossa lähimpään rannikkoon olisi matkaa yli tuhat kilometriä, ja lähimmät vedet olisivat saastuneet ja täynnä malariasääsken toukkia... niin olisi asiat asiat paljon huonommin...

Vaikka meillä ei sataisi ennen ensi kevättä niin meillä ei olisi mitään hätää... Teollisuutemme kärsisi, yltäkylläisyytemme kärsisi...

Mutta meillä on sentään kaikki hyvin... niin hyvin..

Jospa afrikan hädänläinen saisi sinne lumikinoksemme... tai meidän mutaiset jokivetemme ah... se olisi heille kultaa kalliimpaa...

Niin pienestä me nurisemme ja hätäänymme... Meillä on ihana maa... ihana siunattu rehevä viheriöivä kaunis maa... me olemme yltäkylläistetty ja rikastettu maa... kiittäkäämme ja ylistäkäämme Luojaa siitä!

Olin kovin levoton mielessäni ja sielussani eilen illalla ja yöllä. Mietin eilen ja toissapäivänä ehtoollista, mutta en saanut siihen sisäisesti mitään lupaa, kuten torstaina sain. Tänä ynä koin että minun pitää saada hieman viiniä rentoutuakseni. Ja otin sitä, ja se auttoi. Paljon vapautuneemmin sain kirjoituttua ja keskityin myös. Rentouduin ja levottomuus meni pois. Sain taas palvella Jumalaa. En siis ole todellakaan juovuksissa ollut, en lähelläkään, vaan pelkästään rentoutunut. Viimeksi helmikuussa join viiniä. Nyt on vain niin vaikeaa olla. On kuin tyhjän päällä. Vain elän uskossa, ei ole muuta. Koko elämä on ihan turhaa, lukuunottamatta sitä että saan palvella Jumalaani. Niin! Joudun monesta luopumaan ja se luo sisälleni aukon, jota ei voi täyttää millään asialla. Se on vaan kierrettävä. Elämässäni on iso aukko, joka on täyttämättä, ja on vaikea ylittää sitä. Siihen katsomineen on tuskallista. Mutta pitänee vaan ainoastaan katsoa ylös uskossa.

Maailma ja mailman kaikkeus luotiin alussa. Mutta alussa, ei ole määritelty numeroissa. Alussa ei siis ollut maan päällisen luomisen ensimmäisen vuorokausi.

Ajatellaanpa istutusta. Ensin istutetaan perunan mukula alle, jossa on alku - ITU. Se on siellä aikansa, kunnes alkaa maanpäällinen verso kasvaamaan...

On mahdollista jotain kasvin siementä säilyttää sopivassa ilmastossa pitkiä aikoja, ehkä satoja vuosiakin kuivattuna.. mutta siellä sisällä on ydin ja siinä on elämä. Alussa siis joskus se siemen luotiin ja sitten talletettiin... jossain vaiheessa siemenellä piti olla kantaja, ennenkuin siitä saattoi tulla siemen.

Maa on siis alussa luotu... ja sitten se oli tuli autioksi jälleen ja oli pitkään aikaa (emme tiedä sen aikaa, koska aikaa ei ollut) niin... oli vesi vain kaiken yllä... kunnes Jumala loi maan ylle nykyisen maailman. Ja tämä siemen siis, joka lepäsi.. tämä tellus, oli jo olemassa ... ja se heräsi Jumalan Sanasta taas... ylös... ja kukoistaa yhä.

Olisi kiva tietää esim. minun historiani 1973 (todellinen vuosilukumme 1973 = Uuden Liiton mukaan) vuoden sukupolveni historia taaksepäin (golgatan* tapahtuman aikaan, eli Uuden Liiton ja Vanhan Liiton todelliseen taitekohtaan (n.33jkr)), että mihin se johtaisikaan. Ja siitä vielä se 4000 vuotta taaksepäin Adamin ja Evan yhteyteen... 1/3 osa historiastani siis siis olisi selvitettävää.

* Uusi liitto alkoi siitä kun "kaikkeinpyhimmän" temppelin esirippu halkesi kahtia (ei Vapahtajan syntymästä), vaan Hänen uhrautumisestaan ristillä, eli kun Hän tuli Vanhan Liiton uhrin käytännön sijaan (Uuden Liiton) uhriksi.

Vuosi kaksituhatta Uuden Liiton ajanlaskun mukaan täyttyy nykyisen ajanlaskumme mukaan 27 vuoden päästä. Eli silloin on vuosi 2033 (nykisen ajanlaskumme mukaan). Todellinen millenium on silloin. Mutta Danielin puuttuvat vuosiviikot* saattavat tuoda siihen seitsemän tai 3½ vuoden poikkeaman, suuntaan tai toiseen. Silloin vaihtuu Luojan kuudes päivä Seitsemänneksi, eli Saptiksi, Jumalan Pyhäksi päiväksi, jolloin asetetaan maan päälle tuhatvuotinen valtakunta, joka on kuin Jumalan yksi vuorokausi.

Ilmestys kirja mainitsee seitsemän vuoden vuoden vihan ajasta ja myös mahdollisesti puolivälin episodista, jolloin vahva kuningas kukistetaan ja uusi tulokas nousee valtaistuimelle ja eksyttää. Mutta niiden aikojen jälkeen Herra Jeesus Kuningas tulee maan päälle ja tuhoaa tuon valhekuninkaan jälkeläiset ja sen valtakunnan. Mutta nämä ilmestys kirjan sanat ovat salattut ja lukitut lopun aikaan asti. Elämme viimeisiä aikoja.

Taivas ja maa, voivatko ne koskaan yhteenliittyä?

Katoamaton ja katoava, toisansa koskettaa?

Rakkaus ja viha toisiinsa yhteen sulautua?

Etelä ja pohjoisnapa, yhteen likistyä?

Rauha ja sota, toisiaan vastaan taistella?