IRC-Galleria

Miksi me aivan kuin eläisimme tätä aikaa varten, tätä katoavaisuuden aikaa varten? Elämme yltäkylläisyydessä, niinkuin se olisi loputonta. Emme laita itseämme koetukselle, emme kurita / aseta himojamme ja ruumistamme. Vaan elämme tätä aikaa varten - nimenomaan.

Mitä se hyödyttää, nauttia ja nauttia, iankaikkisuus näkökulmasta. Onhan toki kaikki yltäkylläisyys Jumalan siunausta ja armollisuutta meitä kohtaan. Mutta jäämme helposti siihen tilaan. Ei elämä ole vain sitä.

Maailmassa on myös paljon köyhyyttä, sortoa ja pahuutta. Voisi ihan senkin tähden miettiä oma elämän rakenteita. Kaikkialla ei ole näin hyvää elintasoa. Sillehän emme voi mitään. Mutta ihmisiä olemme, kuten nekin jotka elävät mitättömyydessä ja kurjuudessa. He elävät sitä joka päivä.

Miksi siis me emme eläisi viikkoa tai kuukautta, tai edes yhtä päivää erottautuen Jumalalle? En tarkoita että tekisit sitä köyhän maailman sympatiomisen tähden. Vaan sen tähden että erotat itsesi iankaikkisuutta varten, loitonnat itsesi tämän maailman ajan kontrollilta. Olen jo aiemmin kirjoittanut, opetuslapseus-koulusta. Joka tarkoittaa sitä, että luemme Sanaa, imemme sitä, rukoilemme, ja varta vasten opimme.

Jeshuan opetuslapset kun olivat Hänen seuraajiaan, erottautuivat maailmasta. Tosin he eivät paastonneet, koska silloin Hän, seurakunnan ylkä oli heidän kanssansa. Mutta nyt Hän on ylhäällä. Opetuslapseus on erottautumista. Ei maailmaan mukautumista.

Tämän ajan yltäkylläisyys on katoavaa. Me ihmiset emme ole ruumis ja himo. Meidän todellinen elämä ja sisin on sisällämme. Se ei ole lihaa ja verta. Vaan hengellinen olemus -sielu-, joka käsittää tietoisuutemme ja tunteemme ja omantuntomme. Tämä on se meidän olemus, jota pitää ruokkia ja ravita! Tämä on ensisijainen osa meitä. Tätä eniten pitää ruokkia ja varjella.

Sillä, tämä katoamaton osamme meissä, on iankaikkinen olemuksemme. Mitä me kylvämme - sitä me niitämme. Lihassa lihan turmion, hengessä kylvämme iankaikkista katoamatonta varten. Me olemme iankaikkisia olentoja. Kylvä hyvä kylvö. Älä ohdaketta, ja tappuraa. Siivoa sisimpäsi, anna Herran tulen puhdistaa sisimpäsi. Polttaa kaikki kuona pois.

Kiinnitä huomiosi Kristukseen, älä maailmaan. Älä elä tätä aikaa varten, vaan elä iankaikkisuutta varten, rakentaen iankaikkista - ikuisuus olemustasi Hengessä ja Jumalan Sanan kautta. Elä maailmassa, mutta älä maailmasta, eli sen riippuvaisuus älköön kahlitko sinun aikaasi erottautua Herralle, eikä se asettako sinua suvaitsemaan tai tekemään Jumalan tahdon vastaisia asioita. Älä ole osallinen mihinkään mikä on Jumalan tahdon vastaista. Pidä omatuntosi puhtaana aina.

Mitä enempi uskovaa vainotaan, sen parempi se on. Sillä kun häntä vainotaan uskonsa tähden. Se on jaloa. Jos uskovaa ei kukaan vainoa, niin uskovan elämässä on tutkimisen varaa. Sillä kaikki jotka ovat Kristuksessa ja voideltuja he joutuvat vainottaviksi. Jos ei näin olisi, ei ole ihmisessä sitä Jumalan voitelua, jota paholainen pelkää ja kauhistuu.

[ 2. Tim. 3:12 Mutta kaikki, jotka tahtovat elää kunniallisesti Messiaassa Yeshuassa, joutuvat vainottaviksi. ]

Jos sinua vainotaan uskosi tähden, se on osallisuutta Kristukseen. Kiitä siitä Herraa! Se on kunniaksi Jumalalle että pysyt kestäväisenä, et kaadu, et sorru, et masennu. Vaan pysyt silloinkin Herrassa. Vainot hiovat uskovaa, ne ovat koetuksia, ja niiden kautta tulet rakentumaan vahvaksi uskovaksi. Tulet enemmän samaistuneeksi Jeshuan elämään ja saat sitä enempi kokea Hänen läheisyyttään.

On vaan erittäin - erittäin - erittäin ikävää, se tosiasia että ne vainoajat ovat usein penseitä uskovia. Todella ikävää.

[ Matt 5:11-12 Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä. ]

[ Fil. 3:3 -4 Kerskaamme Messiaassa Yeshuassa, emmekä luota lihaan — vaikka minulla olisi luottamisen aihetta lihassakin... ``Jakeet: 9 - 10`` ...ja minun havaittaisiin olevan Hänessä, ei omistaen omaa vanhurskautta, joka tulee Lain kautta, vaan sen joka tulee Messiaan uskon kautta, sen vanhurskauden joka tulee Jumalasta uskon perusteella — tunteakseni Hänet ja Hänen ylösnousemuksensa voiman, ja Hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani Hänen kaltaisekseen. ]

[ Room. 8:4 - 6 Emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen. Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha. ]

Liha haluaa olla alhainen, ja alistaa hengellisen, liha haluaa katoavaa, liha haluaa katsoa taakse, ei etsiä ylhäistä ja hengellistä pääomaa ja syvyyttä, liha on siis vihollisuutta hengellisyyttä vastaan. Lihallisuus ei ole Jumalalle otollista. Mutta sinä joka olet hengellinen pysy siinä! Se on Jumalalle otollista, ja se on Jumalan Sanan mukaista. Vain siten Sana avautuu ja tulee sinussa lihaksi, siten että palvelet lihallasi Jumalaa, että et elä kuten pakana, vaan olet Pyhitetty Jumalan - kunnian kanava sanojesi ja tekojesi kautta.

Tässä tapauksessa kun uskovaa vainotaan, niin että sinä kestät, tulee sinun olla Kristus - kalliolla vahvasti, ja siinä pitäytyä Jumalan Sanaan. Ei missään tapauksessa itseesi, omaan järkeesi. Vain ainoastaan Jumalan verrattomaan Sanaan. Millä muutoinkaan sinä ihminen voit puolustautua, kun joudut uskosi tähden vainottavaksi ja pilkattavaksi, kuin ainoastaan uskon Sanalla, joka on Jumalan Pyhä Sana.

Jos et kastä ja masennut, älä pety. Nouse siitä ylös, ja katso Uskosi alkajaan. Mitään ei rakennu ilman koettelemuksia. Jokainen kaatuu. Mutta yksikään ihminen ei voi sinua nostaa, vaan ainoastaan Jumalan Sana. Uskosi on Jumalan ja sinun välinen asia. Uskosi alkaja on Jeshua Messias ja sinun taivaaseen saattajasi on Hän. Elä siis finaalielämää tässä ajassa. Älä kompuroi, vaan juokse, kiiruhda uskossa.

Kun pitäydyt Jumalan Sanassa ja viisaudessa - täyttyneenä Pyhällä Hengellä, olet omalta tunnoltasi puhdas. Sinun puolustajasi on Pyhä Henki. Et tarvitse ihmisten ääniä. Sinun puolustajasi on Iankaikkinen Israelin Pyhä. Josta on kaikki alkuisin. Anna itsellesi anteeksi kaikki heikkoutesi, sinä et ole heikko Kristuksessa, sillä Hän on kaikki - sinun Sanasi on oleva Hänen Sanojaan. Hän täyttää - Hän mittaa - Hän tuntee ja armahtaa.

Vaikka sinua saarretaan ja vihataan, olet Kristuksessa. Hän on suojasi. Hänen Sanansa on kilpesi. Älä riisu pois sitä kilpeä, vaan pysy Hänessä. Et ole mitään. Ihminen et voi itsellesi mitään. Mutta Herra voi kaiken. Luota siis Häneen absolyyttisesti. Jos riisut uskon, välittömästi olet alaston vihollisen hyökkäyksille. Pidä Jumalan Sana, likoa Pyhässä Hengessä, niin olet turvattu ja puhdas.

RAAMATTU 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005

Kuningas Saul puuskui vihaa Daavidia Jumalan voideltua vastaan.

Ja Daavid, joutui lepyttämään Saulia soittamalla hänelle kielisoittimilla. Saul rakasti Daavidia, mutta hänessä oleva henkivalta oli tuhoaja, joka tahtoi tappaa tämän Daavidin, sillä hän oli Jumalan voideltu. Saul ihmisenä ei vihannut häntä, vaan rakasti. Mutta se paha henkivalta vihasi Pyhyyttä, sitä mikä oli Jumalasta asettunut Daavidin sisälle. Daavid joutui monesti pakenemaan henkensä edestä Saulia, siis ei häntä itseään, vaan sitä henkivaltaa mikä siinä kuninkaassa vaikutti ja hallitsi. Daavid ei kuitenkaan vihannut koskaan Saulia, vaan kunnioitti häntä, vaikka hän sai tilaisuuden tappaa tai vahingoittaa tätä kuningasta, hän ei silti tehnyt sitä Herran tähden.

Tämä asia nousi tässä hetkessä ajatuksiini. Pitääkö meidän uskovien olla pahan lepyttäjiä, vai mitä? Vai pakolaisia. Vai nousta pyhään vastustamiseen pahan henkivaltaa kohtaan, rukouksin ja ojentavin sanoin.

Jopa kun Daavid soitti Saulille soitintaan, enää sekään ei lepyttänyt häntä, vaan se soittokin ärsytti häntä vihaan.

Näin voi olla tänä päivänäkin. Sanoitpa hyvää tai pahaa, kaikki ärsyttää. Jotkut sanovat että uskovassa ei voi olla pahaa henkeä. Mutta minä kallistun sille kannalle, että kyllä voi olla. Ainakin sen juuri. Mutta totta on että Pyhän Hengen temppelissä ei voi asua riivaaja ja Jumalan Henki. Sen tähden vasta uskoon tulleen on totisesti täytyttävä Hengellä, että paha juuri ei pääse enää versoamaan.

Mitä siis tässä tilanteessa uskovan pitää tehdä?
Paeta nuolia, vai lepyttää (joka ei auta), vai alkaa murtamaan vihollista?

Kuten Daavid oli varmasti suurissa ristiriidoissa, voi olla että tänäänkin sitä joutuu siihen tilanteeseen, että kuinka valita? Mikä on viisasta? Kuningas Saul, oli ollut Jumalan voideltu, mutta voitelu poistui ja tuli tilalle pahoja henkiä. Daavid kunnioitti Saulia Jumalan alkuperäisen valinnan tähden kuitenkin. Ei Saulin itsensä tähden, vaan Jumalan valinnan tähden.

Uudessa Testamentissa, Sana ilmoittaa että jos joku uskova on puhdistettu ja tulee luopioksi, tulee sijalle 7 pahempaa henkeä mitä oli ennen ollut. Kun siis ihminen tulee uskoon, jossa on jokunen paha henki, lähteekö ne pois heti paikalla? Raamatussa pahat henget lähti kouristellen? Noh, lähteekö ne nykyään hienosti vaivihkaa. vai jääkö ne sisimpään piileksimään? Pyhän Hengen tuli ja Kirkkaus ajaa sellaiset ulos. Siksi parasta on elää täydessä Jumalan Voiman latingissa joka päivä.

Niin, jos joku missä vaikuttaa paha henki, sisäisesti tai ulkoisesti, julkisesti tai salassa. Ja sinua vastaan, mitä teet. Ajatteletko että se paha on se ihminen, vai se henki? Jos ajattelet että se on ihminen, niin voitko saada sen omin sanoin talttumaan? Vaikka se ei olisi ihminen itse. Mutta jos käytät Jumalan Sanaa kaikissa tapauksisssa , jossa on voima, se tuo aina tuloksia. Ihmisen sana ja näkemys, on leikkikalu ja kiihoke pahan henkivallan käsissä. Mutta Jumalan Sana, tuo pelon, ja pimeys väistyy.

Jumalan Sana puhuu neitsyeistä. Kaikilla on Pyhän Hengen lamppu, kaikki he ovat Pyhän Hengen temppeleitä. Mutta toiset eivät ole täyttyneitä, vaan sammuneita, he jäävät alas. Heissä joissa on Pyhän Hengen öljyä, he menevät yläilmoihin Karitsan häihin. Jeesus sanoi, niille tyhmille neitsyeille, ettei hän tunne heitä. Miksi?

Siksi että heissä on vain jumalisuuden ulkokuori, mutta sisimmästä puuttui voima, valo, öljy, eli Pyhä Henki. Tällä sanalla perustelen että valvomaton uskova avaa ovensa pimeyden valloille, jos hänessä on sen juuri olemassa. Pyhällä Hengellä täyttyminen on ainoa tae, että ihminen pysyy kieleltään puhtaana ja samoin sydämeltään.

Mitä yhteistä on beliaalla ja Kristuksella.
Miten ne sopivat yhteen?

Miten sopii yhteen Pyhä ja epäpyhä?
Miten sopii yhteen joulupukki ja Herra Jeesus?
Miten sopii yhteen Jumalan karitsa ja possu?
Miten sopii yhteen kuusipuu ja mikä lie?
Miten sopii yhteen mässäily ja salaisuus Herrassa?
Miten sopii yhteen joululahjat ja Jeesus lahja maailman edestä?
Miten sopii yhteen joulutontut ja enkelit?

Miten nämä ajankohdat onkaan sulatettu toisiinsa? Miten kaikki on sulatettu toisiinsa? En vietä todellakaan joulua. Näin minä koen. En tuomitse sinun joulunviettoasi, siunatkoon ja varjelkoon sinua Jumala siinä. Tiedän mitä on joulunvietto. Mutta nyt olen siitä irti.

Pääsiäinen on Kristuksen uhripäivä. Ja erittäin tärkeä. Maailman yksi merkittävin päivä. Seuraavaksi merkittävin päivä, oli pelastukseni päivä. Ei siis syntymäpäiväni.

Paholainen aina sotkee kaiken. Pilkkaa kaikkea.
Onneksi pääsiäisen aikaan, ei ole Jeshuan käänteiskuvia, kuten joulupukkia. Ei vääristelmiä, vaan ainoastaan noidat ja tiput, jotka ovat ihan muuta sorttia.

Minä olen selvittänyt paljon asioita. Paljon on käsityksiä oiennut. Ja olen kokenut että Herrra on niissä ollut mukana. Ja Hän on sitonut minut omaan suojaansa. Näin olen kokenut kaikki maailman paulat voimattomiksi ja teatteriksi. Paljon on muuttunut minussa asioita. Kunnia ja ylistys Herralleni!

Uskova, ole varma.
Älä puhu kuten; jos, ehkä, entä, voi , josko. (olet huojuva)
Vaan puhu kuten; kun, näin, kyllä, ei, varmasti. ( olet horjumaton)

Joku saattaa olla vihainen, että tuon näkökulman esille. Mutta, tämän on tarkoituskin olla hiertävä ihmistä. Totuus aina hiertää. Tai sitten ei.

Koko suomi elää tällä hetkellä illuusiossa. Teatterissa, joulu-menoineen. Minulla on kesä sisimmässä, ja toisilla on jotain outoa, mitä ei sisin käsitä ja siihen samaistu.Minä elän tässä ja nyt. Joulu on teatteria, se mässäily, lahjominen, stressi, tekoystävällisyys, tekorauha ja lupaukset ja pukkikulttuuri. Joulun pitää olla yksinkertainen juhla,sille joka sitä viettää. Jeesuksen syntymä oli vaatimaton, majatalossa se tapahtui. Kaikki teatteri saisi lakata. Kuinka monta sikaa tänä yönä uhrataan ja ne katoaa vatsoihin? Anteeksi tekstini. Mutta näin koen. Ja uskon että Jeesus ajattelee samoin. Mutta Hän on sävyisämpi, eikä näin puutu asioihin, koska me ihmiset, emme sitä kestäsi.

Mutta Jeshuan lahja oli hengellinen ja ikuinen. Ei materiaalinen. Jumalan Sanakin on hengellinen lahja ja aarre. Antaisimme katoamattomia lahjoja ja aarteita toisillemme. Jota eivät olisi lihallemme palkkioita ja tyydykkeitä ja ettemme himoaisi tämän maailman kauniita asioita. Voimmeko antaa hengellisä lahjoja? Miten? Antamalla siunaus, käsiemme ja sanojemme kautta.

Kun on ihmisten parissa, muuttuu samanlaiseksi kuin se joukko, kun on Jumalan Sanan parissa, eli itse Herran läsnäolossa, muuttuu Jumalan Sanan kaltaisuudessa, Kristuksen kaltaisuuteen. Valitsen jälkimmäisen. Se on suorin tie Jumalan tuntemiseen ja sisäiseen muuttumiseen, ilman mutkia.

Ei vesitys, se pitää purkaa Jeesuksen jalkojen juureen. korostan: Shekenan Kirkas Jumalan Pyhä Sana!!! Jumala ei käy kompromissia lihan ja maailman kanssa! Ei saada mekään käydä, kun olemme Jeshuan Messiaan seuraajia! Vaan on raja! Yksi linjaveto! Ei enempää, ei vähempää.

AMEN!

Tuli tässä taas ajatusten virta päälle.

Tämä joulun-aika, kun en itse sitä vietä, on aika paljonkin mietityttänyt. Mitä se on, mitä se oli ja mitä on Jumalan näkökulmasta. Joulun tunnelma, mitä se on? Onko se luonnollista, vai ei? Onko se vallitsevaa, vai tehtyä? Onko se stressiä, vai rauhaa? Pysyykö se?

Onko Pyhän tunnelman tekeminen Joulun pääsisältö, vai mikä sitten? Eikö siis, ihminen voi elää arkea, Jumalan Pyhyydessä? Miksi se pitää tehdä? Eikö sen anna Jumala? Eikö Jumala laske Pyhyytensä? Ja Jumalan Pyhyys ei ole tunnelmaa. Vaan sisällistä Hänen kanssaan seurustelua ja irtautumista maailman hallinnasta. Siis aivan, erilaista, kuin on tunnelmajoulu. Ei yhtään samankaltaista.

Jumalan Pyhyys, ei ole ulkonaista, se ei katso puitteisiin. Jos ihminen luo puitteet Jumalalle, ja odottaa että Jumala tulee sen keskelle, Pyhässä Hengessä, ei ole laisinkaan varma, että Hän tekee sen. Miksi? Siksi, koska Jumala ei asu ihmisten tekemissä elementeissä, vaan Pyhän Hengen kautta ihmisessä, joka palvoo Häntä.

No, mikä on siis ihminen? Kenelle ihminen valmistaa joulun sitten? Itselleen. Näinhän se on. Siksi että on hauskaa, siksi että on nostalgiaa. Joulu ei ole otollinen Jumalalle. Vaan ihmiselle itselleen. Ihminen on tunteiltaan tällöin harras.

Ihminen paapoo vatsaansa, on kiltti lapsille, ja ystäville. Riisuu mielestään kaikki vastustukset, ja on auvoinen. Mutta kun joulu on ohi. Taas on sama asia. Ja sekö on Pyhyyttä? Jumalan Pyhyys muuttaa kaiken, koko ihmisen. Ihminen ei riisu sitä, ja ole seuraavana päivänä lihallinen persoona. Vaan on syvemmin hengellinen.

Niin se on. Jumalan sektorista joulumme on turhuutta. Se on ihmistä varten, ei Jumalaa. Ihmis- vatsasta tulee Jumala, ollaan hyviä, ihania, iloisia, anteliaita, oikein puistattavaa. Monelle se on omavanhurskauden aikaa. Sitten sen jälkeen kaikki on ohi. Mikään ei pysy. Jumalan vanhurskaus kestää ihmisessä.

Mitä joulun jälkeen sitten, oletko pyhittyneempi, oletko onnellisempi? Eikö vain että syyllisempi, kun söit liikaa, rahasi meni, ja joudut siivoamaan jälkesi. Ai kun, kurjaa. oletko enemmän liki Jumalaa? Miten paljon syvemmin tunnet Häntä itseään? Eikö vain että, et tunne, niin? Vaan tunnet vain oman itsesi. Tiedostat turhamaisuutesi.

Etkö voi juhlia ja palvoa Jeshuaa joka päivä, tarvitseeko Hän siihen erikoispuitteet. Jeesus ei antanut käskyä muistella Hänen syntymäänsä, vaan Hänen ristinkuolemaansa, ja jakamaan Hänen Verensä ja Ruumiinsa ehtoollisessa. Näinhän se on. Muu ei miellytä Häntä.

Moni viettää joulua lasten vuoksi. Aina tekosyitä. Aikuinenhan siinä hakee loppujen lopuksi itselleen korviketta. Mitään ei lapsi tiedä, ellei sitä hänelle opeteta. Lapsi on viaton itsessään, mutta tekee syntiä, kun hän näkee sitä, ja matkii. Lapsi oppii, opettajan kautta. Lapsi ei vaaadi joulua, mutta aikuinen sen opettaa hänelle. Lapsi ei tarvitse sitä. Aikuinen tarvitsee, itselleen sen. Lapsi ja Jumala ei tarvitse sellaista.

RAAMATTU 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005

100% :nen Kristillinen evankelioiva Netti-TV!

Ohjelma tiedot:
http://www.tv7.fi/

Ohjelma kanava:
http://tv7.maxinetti.fi/

Kun on uskova joka etsii Jumalaa, jopa paastoaa, jopa sitä mikä ei ole normaalia, ihmisen rutiinia, ja tyyliä. Se mikä on sisäinen kutsumus, sitä tavoittaakseen. Niin on täysin normaalia että läpimurron hetkellä, hyvääkin tarkoittavat ystävät ja uskovat tulevat väliin. Mutta he eivät näe kuin vain pinnan. Eivät sen alle. Mutta Jumala näkee kaiken, ja Hän tutkii kaiken.

Kun ihminen antaa aikaansa, sitoutuu Häneen. Erottautuu maailmasta, mediasta, siitä mikä on tavalista tässä maailmassa. Jopa joku heittää itsensä aivan uskonvaraiseen elämään. Mutta silloin jostakin syystä, kun alkaa olla helppoa Jumalan läheisyydessä olo, niin ihmiset huolestuvat. Se on hyvin inhimillistä.

Kun etsii Jumalaa, se ei ole inhimillistä, vaan uskoa ja hengellisyyttä. Jumalan etsintä on intensiivistä. Se on Hänen varaansa heittäytymistä. Se on ihmisistä, ja tyypillisestä elämästä erilläoloa, ja vain Jumalan läheisyydessä olemista. Se ei ole näkyväisyyttä. Se ei ole rajallisutta. Se ei ole tätä maailman käsitettä. Vaan hengellistä.

Mutta siinä täytyy ratkaista, etsiäkö edelleen Jumalaa, vai peljätä ihmisiä, ja luovuttaa. Tämäkin on koetus. Mutta, Jumalan etsinnässä, kuitenkin on aina se varmuus ja tieto, että tämä on väliaikaista. Se ei ole lopullista, vaikka se aina uusiutuu, kun tulee uusia sysäyksiä. Sillä ihminen on lihaa, ja loppujen lopuksi, sen tähden mikään ei kestä niin kauan että ihminen siitä kärsii lihassa.

Mutta usko on ihme. Jumala tekee olemattomasta asioita. Jos uskova laittaa toivonsa kokonaan Häneen, niin mikään ei ole mahdottomuus. Kannattaa siis laittaa itsensä uskon-koetukseen. Kun sairastuu, turvautuu Jumalan Sanaan, ja taivaalliseen ylilääkäriin. Ei pälyile, ettäkö mennä hakemaan maallisia avuja. Tämä on mahtavaa, jos voi uskossa nojata Sanaan, ja omistaa siinä olevat lupaukset ja siunaukset kirjaimellisesti.

Inhimillisesti heikkoja varten on maailman avut. Mutta hengellisesti vahvoja varten on taivaalliset lupaukset ja ne on tavoitettavissa. Nyt on opetuslapseus aika. Mitä on tämän jälkeen. Toiminnan aika. Jolloin Usko koetellaan. Jolloin se mitä on kirjoitettu ja puhuttu, se siis koetellaan. Ollako Jeesuksen seuraaja, vai ihmisten? Kuullako enemmän Häntä, luottaako enemmän Häneen, kuin ihmisen ääneen? Isot asiat ovat joka tapauksessa puntarissa.

Rukous on elämää. Pyhä Henki on sisäinen valkea vaatteemme. Se on sinun ylläsi tai ei. Et voi riisua sitä ja pukea sitä yllesi tarvittaessa. Pyhä Henki mm. rukoilee jatkuvasti Jumalaa sanomattomilla huokauksilla puolestasi. Yhteys Jumalan yhteydessä tulee olla jatkuvaa. Siinä elämistä. Sen kautta toimimista ja elämistä. Rukous on elävää yhteyttä, sanatotonta ja sanallista kommunikointia.

Elämä on tiedostamista, hengellinen elämä on myös jatkuvaa tiedostamista. Jos et huomioi ja tiedosta Jeesusta, niin pidät Hänet ulkopuolella. Kenties Hän haluaa osallistua elämääsi, ohjata ajatuksiasi. Varjella mieltäsi.

Tiedosta Jeesus siis koko ajan. Tiedosta Pyhä Henki ja Jeshua Hänen kauttansa. Tee ja toimita asiasi, tiedostaen että Jeesus Messias valvoo sinua, ja on surullinen tietyistä valinnoista, siksi et halua ja tee niitä, et tee mitään mikä loukkaa Häntä. Et puhu sopimattomasti. Et halua loukata Häntä. Sillä olet Pyhän Hengen temppeli.
Sinä pelolla ja aralla tunnolla kunnioitat Häntä, pitämällä Hänen tahtonsa.

Kun sinussa elää Pyhä Henki olet velvollinen vaeltamaan Pyhää elämää vaelluksessasi, sanoissasi, teoissasi, niin että voit sanoa olevasi Pyhitetty.

PAAVALIN 1. KIRJE KORINTTOLAISILLE
[ 2. Te tiedätte, että kun olitte pakanoita .]

Paavali sanoo tässä mainitussa ja siteeradussa kohdassa, että olimme ennen pakanoita. Kuka oli siis sitä? Se joka on nyt uudestisyntynyt Herrassa. Hänen Pyhässä Veressä. Jumalan pojan Jeshuan Messiaan kalliissa Veressä. Siis tälläinen ihminen ei enää ole maallinen, vaan hän on Jumalallinen. Sillä Hän on nyt Jumalan katoamattomuudesta syntynyt, elävän Jumalan Hengen uudestisynnyttämänä. Eli Taivaan kansalainen.

Tämä tarkoittaa sitä, että uskova on arvollinen! Hän on uusi luomus Kristuksessa! Hän on elävä henki ja sielu ja mieli. Hänessä asuu elävän Jumalan Henki. Hän ei ole enää paholaisen oma, ei myöskään itsensä. Vaan Hän on Jumalan omaisuutta. Jumalalle kuuluvaa. Joten, tämän ihmisen tulee siis vaeltaa Jumalisesti. Kirkastaa vaelluksella uuden elämän aloittajaa, Messiastamme, rakasta vapahtajaamme.

Niin siis, tämä ihminen ei ole enää pakana, hän on lunastettu. Hänen arvonsa on ylhäinen. Siksi, älä pelastunut enää koskaan elä kuin pakana. Koska et ole sitä. Pakana on Jumalaton ihminen, ilman Jumalaa elävä. Käytännössä yksin, omana päänä, ihmisten orjana, pimeyden alaisuudessa.

Kaikki jotka ovat pakanoita vaeltavat pimeydessä. Koska heillä ei ole valoa sisällä. Mikä on Pyhän Hengen valo. Älä uskova elä katoamatonta varten. Älä elä enää ainoastaan katoavaa maailmaa tiedostaen, vaan tiedosta arvollisuutesi Kristuksessa. Mutta jos et elä Jumalan yhteydessä, sinun valosi sammuu sisimmästäsi. Kuitenkin sinä olet sitä varten, Herran oma, että valaiset oman elämäsi kautta Häntä pimeän maailman keskellä.

Älä käännä itseäsi maailmaan, pois Kristuksesta. Vaan katso Häntä uskon silmin. Avaa itsesi Hänelle. Ole Hänen kuljetettavana, Hänen alaisuudessaan. Pysy Hänessä. Sinä olet uusi luomus. Se mikä on vanhaa, se on haudattu Kristuksen sovitustyön kautta. Älä usko lihan mieltäsi, joka vakuuttaa sinulle, että olet huono, vain mato, vain tomua. Lihan mielesi kyllä puhuu totta. Sitä on lihasi. Mutta sisäinen olemukseni on vallan muuta. Älä keskity alhaiseen, vaan katso ylös. Älä ryömi maan pinnalla, kuin äyräinen, vaan nosta siipesi ja lennä.

Valvo vaellustasi. Älä torku. Jos pystyt ajattelemaan, niin pystyt myös valvomaan. Jumala ei ole kutsunut omia hengelliseen löhöilyyn. Vaan suuntautumaan Häntä kohti. Antautumaan Hänelle. Uskon elämä ei ole kuin vierivä mäki. Että se vaan vie syvemmälle Kristuksen tuntemiseen automaattisesti. Jos koet itsesi riittämättömäksi tällä hetkellä, se on merkki siitä, että sinun tulee etsiä Herran kasvoja.

Riittämättömyyden tunne on hyvä asia. Älä silloin ajaudu pessimismiin ja masennukseen. Vaan silloin, sinä hetkenä, ymmärrä se että, että Hän vetää sinua lähemmäksi itseään. Hän kutsuu sinua, Pyhityksen kouluun. On yksi, joka riittää, yksi joka on täydellinen, ja Hän on lähteemme. Hän on isämme, Luojamme. Hän on apu siihen tilanteeseen.

Usko on myös lepoa ja luottamusta Herrassamme. Mutta ei ilman Pyhän Hengen osallisuutta ja täyteyttä. Jos pitkään aikaan et rukoile, lue rakentavaa hengellisesti sanomaa, todista uskostasi, rukoile ääneen, niin kylmenet uskossa, repsahdat. Sellainen loma on riistäytynyt käsistäsi. Uskon loma, on Pyhän Hengen siunaama ja suoma. Ei omasi, ei oma valintasi, kun se tapahtuu Herrassa. Pitkä loma pöhöttää itseäsi, omaa egoasi.

Jos tahdot siis tuntea Herran, olla osallinen Häneen, piinassa, ilossa, rauhassa, ahdistuksessa, nälässä, yksinäisyydessä, luottamuksessa ja voimassa - esimerkkeinä. Niin etsi Hänen kasvojaan. Kiellä oma mukavuuden tavoittelun halu. helpon hengellisen elämän kulu. Mene silloin Hänen oppilaaksi. Pyhä Henki on opettajamme. Siksi täyty Hänestä. Jos et tahdo sitä, niin et opi Jumalasta ja kristuksen mielestä mitään.

Jos haluat saada Herran mielisuosion osaksesi, mene Hänen oppilaakseen. Älä ole vain yleisöä. Älä ole joku niistä viidestä tuhannesta ihmistä, jotka oli vain kuulijoita. Vaan ole jonkun kaltainen niistä Hänen kahdestatoista opetuslapsestaan. Pyri lähelle Häntä. Mahdollisimman lähelle. Jos et ole ensin oppilas, et tule apostoliksi. Jos et ole oppilas, jäät vain sivuun - aina vaan.

Pyri lähelle Mestariamme. Se on todellakin mahdollista. Meissä on elävän Jumalan henki, Jumalan täyteyden persoona. Sama persoona joka vaikutti Mestarimme kautta, maan päällä vaikuttaessaan. Sama Henki, joka paransi, herätti kuolleita, antoi suuren uskon ja tunnusteot. Tämä sama Henki on täällä nyt, tänään! Hän ei ole vesittynyt, eikä kadonnut. Vaan HÄN ON!

Mikäli tahdot olla Jumalan Kunnian kanavana eräänä hetkenä, eräänä päivänä jonakin. Niin Jumala joka on järjestyksen Herra, tekee sen niin, että sinä pienenet ensin opetuslapseus koulussa, Kristuksen tuntemisen kautta. Sitten vasta sinua koetellaan, ja kun kaikki koetukset kestät, niin tulet tekemään Hänen tahtoaan. Mämä Jeesuksen ja apostolisen ajan ihmeet, ne tulevat uudestaan näkyviin.

Sillä Pyhä henki ei ole poistunut minnekään. Hän on SAMA! Messiaamme on Sama, Jumala on sama. Ja me ihmiset olemme myös samanlaista tekoa, kuin ennekin. Tavoittele Häntä, aseta Hänet pääksesi, ensimmäiseksi. halutuimmaksi. Täyty Hengellä, niin et täytä lihan himoa. Täyty Hengellä, siinä on voima ja vastamyrkky maailman ruokottomuutta vastaan. Ja ennenkaikkea tunnusta syntisi japuhdistu Jumalan uhraaman karitsan - Jeesuksen Kristuksen Pyhässä Veressä.

RAAMATTU 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005

Voimme valita elää ainaisessa heikkoudessa tai hengellisyydessä. Totisesti olen saanut elää heikkoudessa kauan, riuduttavan kauan. Ja tiedän tänä päivänä, että se ei ole Jumalan tahto. Lihallisuuden vallassa eläminen on kituuttavaa. Orjuuttavaa. Me jotka olemme heikkoja, meidän voimamme on Jumala Henki ja Hänen Pyhä Sanansa. Pukeutukaamme siis Hänen sota-asuunsa. Pukeutukaamme Hänen armoonsa, Hänen läheisyyteensä, Hänen läsnäoloonsa. Silloin vajavaisuutemme lakkaa.

Olemme Jumalan Hengen astioita. Pitäkäämme siis usko. Kun Jumala täyttää astiansa, se ei ole suinkaan koriste. Ei! Vaan Hän jalostaa sen. Omaa tarkoitustaan varten. Omaksi kunniakseen!. Ei muuta varten kuin Hänen itsensä tähden. Astian sisältö on ydin, ei kuori, vaan ydin. Koska se ydin on Hänen täyttämänsä. Astia voi olla ulkonaisesti halveksittava, esille tuomistyyli saattaa olla myöskin halveksittava.

Jumalan Sana on Pyhää ja raikasta. Ken vaan näkee pinnan alle. Kenellä on Kristuksen mieli ja sama Pyhä Jumalan Henki, niin se näkee. Joka ikinen joka tahtoo, saa valita Jeesuksen Messiaan seuraamisen ja rukoilla Häntä kiihkeästi. Ja luopua tärkeistä kiehtovista korvikkeista, jotka ovat erottavana seinänä, Jumalan ja ihmisen välillä. Kehoitan tuntemaan Herran läheisesti. Jumala ei ole milloinkaan ja minkään korvike. Hän ei ole tarvittaessa paikalla.

Itse asiassa, et voi tulla Hänen eteensä ilman Pyhitystä Karitsan veressä. Ja Jeesuksen Kristuksen nimessä. Et voi lähestyä turmeltuneena, Jumalaa, joka on Pyhä. Vaan aina, ensin sinun on puhdistuttava Jeesuksen Pyhässä uhriveressä. Et voi tulla itsenäsi, omassa nimessäsi. Vaan Jumalan ja ihmisen välimiehen nimessä. Aina kun tulet valtaistuimen eteen Kaikkeinpyhimpään, tulet Karitsan verellä vihmottuna. Joka ikinen kerta.

No mikä pudottaa ihmisen ns. maan päälle pilven reunalta? Eikö se olekin vain synti ja ylpeys. Näinhän kävi enkeliruhtinas lusiferille ammoisena aikana.

Näin ei pitäisi olla uskovan. Uskovan kuuluu olla siinä asemassa mihin Jumala hänet tarkoittaa ja asettaa. Ei suinkaan kuulu ryömiä maan pinnalla. Uskova ei ole maan lokaa. Ei se ole Jumalan tahto. Hän haluaa että uskova on Hänessä. Hänen kommunikaatio- yhteydessä. Ja siihen ei pääse ilman nöyrtymistä, ja siinä ei pysytä ilman jatkuvaa pienuutta ja alamaisuutta Hänelle. Heti jos tulee olo, että minä tässä olen jotakin, niin heti tilanne jäähtyy ja alkaa aleneminen. Silloin välittömästi itse ainakin sen huomatessani, teen parannuksen. Jumalan yhteydessä ollessa, todella olen silloin Hänen yhteydessä. Rukouksessa, ja Hänen läsnäolossaan. Ainoastaan pienenä ja itsessäni nöyränä se on mahdollista.

Voisin pitää Jumalan rakkaudesta luentoja. Mutta nyt en ole saanut niitä asioita sydämelleni jaettavaksi. Nyt on sensijaan hengellisen kouluttautumisen sekä jälleenrakentamisen aika. Se mitä Herra puhuu ja opettaa, sen tuon esille. Se on siunaus. Ja se on lahja. On totta että olemme uskovinakin vajavaisia. Ei mitään itsessämme. Vaan Jumala on kaikki meissä. Hänen työ ja ilmoitus on kaikki, Hänen Sanansa on kaikki. Kumpa uskovat kuulisi Herraa tänä päivänä. Kumpa he uppoutuisivat Jumalan Sanaan, ja itse rukouselämään. Kumpa he valvoisivat vaellustaan. Kumpa he lakkaisivat maailmaan mukautumista. Siis ihan todellakin!

Uskovat ovat Kristuksen morsius-seurakuntaa. Mutta välinpitämättömyys ja kuurous ei ole Herran tahto. Valvominen, tarkkaaminen, ja raittius on. Valvo neitsyt. Valvo sillä et tiedä koska Herra tempaa seurakunnan tykönsä, et voi olla valmis nousemaan taivaallisiin yläilmoihin hänen tullessa vastaan, jos et valvo ja Pyhity. Siis pyhittäydy! Älä kerskaa itsestäsi, vaan Herrasta ja Hänen teoistaan. Pidä itsesi puhtaana, ja älä riko omaatuntoasi vastaan. Kunnioita Jumalaa, kunnioita Jumalan palvelijoita, kunnioita kanssa sisaria ja veljiä Herrassa. Jos et ole samaa mieltä, niin kunniota kuitenkin Herran tähden.