IRC-Galleria

Haluan kohdata Jumalan! Haluan suuremman Jumalan ilmestyksen, ymmärryksen, tiedon, kokemuksen, voiman, pelon, PYHYYDEN, rakkauden, rauhan, tuntemuksen, kuin mitä IKINÄ tähän mennessä olen Hänestä saanut ja kokenut! En halua olla sama ihminen huomenna mitä tänään olen! Haluan että joka ikinen sekuntti elämässäni on täyttä Hänen läsnöoloaan täynnä! En halua ajatella samoin kuin ennen, en halua haaveilla sam,oja asioita, en tavoitella samoja. Haluan uusia näkyjä, ratkaisuja, ulottuvuuksia ja tehtäviä.

Haluan kadottaa itseni Jumalaan, haluan kylpeä Hänessä, haluan olla niin Häneen upoksissa kuin olla voin. Haluan itselleni tosi ISON Jumalan! Hän on! Mutta haluan että Hän on ISO ajatuksissani, unissani, voimassa, rakkaudessa, PYHYYDESSÄ, vanhurskaudessa, rukouksessa, motiiveissa, tahtomisessa ja tekemisessä. Haluan oikean Jumalan pelon, haluan oikean kunnioituksen Häntä kohtaan! Haluan suuremman vihan syntiä kohtaan! Haluan suuremman säälin ihmisiä kohtaan! En halua olla heikko, kuten tänään olen, sellainen että ei minusta mitään ole! Siihen olen jo kyllästynyt! Oikeasti en voikaan koskaan, koska Jumala voi kaiken minussa!

Mutta haluan että kaikki aukeaa, Hänen lähtökohdillensa minussa. Haluan tuntea Hänet. Haluan palvoa Häntä. Haluan kuulla Häntä. Haluan nähdä Hänen kirkkautensa. Haluan haluan ja haluan... En halua elää omasta perspektiivistä käsin, vaan haluan elää ylhäältä käsi, ylhäältä ohjatusti. Haluan ihan kaikkeen Jumalan näkökulman! Ihan - ihan kaikeen. Haluan olla hengellisempi, haluan olla tosi tosi tosi ylimaallisen hengellinen, oikein uskon ihminen, oikein todella hypersuper - hengellinen uskova.

En halua että taivas on rajan, vaan haluan että se on rajaton. En halua rajattua tietoa, tuntemista, ymmärrystä, kokemusta, uskoa, rakkautta ja voimaa. Vaan rajattoman. Haluan että Jumala käyttää minua, haluan antaa ruumiini Hänelle, sieluni Hänelle, elämäni Hänelle, tahtoni Hänelle, mieleni Hänelle. Ota minut... please! Siis oikeesti - oikein todella, että jotain tapahtuu, jotain siis todella täytyy tapahtua. Jotain yliluonnolista, ja vahvaa. Odotan sitä. Milloin - milloin - milloin???

* * * * * * *

Haluatko tulla nälkäiseksi Jumalan puoleen? Haluatko havahtua ja herätä siitä tilasta missä olet elänyt pitkään? Haluatko että elämäsi muuttuu? Haluatko Jumala suhteesi muuttuvan radikaallisesti, tahdotko itse muuttua? Haluatko Jumalan muutavaa ja uudistavaa voimaa elämääsi? Lue silloin! Ruoki nälkääsi lukemalla, kun luet tulet enemmän ja enemmän nälkäiseksi, lukeminen ei sinua tyydytä, vaan Jumala, mutta ruokahalusi pitää kasvaa Jumalaa kohtaan, ensin lukemalla. Lue kirjoja joissa kerrotaan hengellistä herätyksistä, jotka saa piston omassatunnossasi, lue ennakkoluulottomasti ahmien. Muutut lukiessa, ja haluat aina vaan lisää ja lisää.

Minussa tapahtui yksi ihme kun luin erään kirjan, sain erittäin voimakkaan omantunnon pistoksen ja samalla mielenmuutoksen, ja uskon että se kestää, se oli eräs yksi tärkeimpiä asioita, joka ei ennen olisi minulle passannut. Mutta nyt tässä vaiheessa elämän prosessia, jolloin on kaikkea koettua ja monesta riisuuduttu, kuollettunut monesta, se oli itsestään selvyys. Sitä asiaa ei tarvinnut prosessoida ja sumplia, se oli niin helppoa, tarvittiin vain oikea ajoitus, sana ja Jumalan Pyhän Hengen puhuttelu. (Joka on vähässä uskollinen, on myös paljossa uskollinen)



T. Tommeyn ``nälänherättämis`` - kirjoja:

Tähtäimessä Jumala
Alehinta: 10,00 e - norm. 14,90 e

Tahdon Sinua Jumala
Alehinta: 10,00 e - norm. 25,00 e

Jumalan näkökulma
Alehinta: 10,00 e - norm. 29,50 e

Jumalan etsijän rukous
Alehinta: 10,00 e - norm. 25,00 e

[http://www.eliaskirja.fi/?sid=30005&words=tenney&moodi=haku&a=30]
¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨


Se että kun olen vajaa ja riittämätön, se ajaa minut Jumalan tykö, mutta siinä tarvitaan epätoivoa (polttoainetta), ennenkuin se tapahtuu. Sellaista ``kaikki tai ei mitään`` -päätöstä. En peräydy, en hellitä, vaikka menisi maine, vaikka kasvoni, niin siitä huolimatta jne...

Viime yönä tuli mieleeni seuraava Raamatunkohta:

[ Est 4:16 Sitten minä menen kuninkaan tykö, vaikka
se on vastoin lakia; ja jos tuhoudun, niin tuhoudun.`` ]

Tätä on Jumalan etsintä. Kaikki likoon. Laki viittaa synnin lakiin. Itsessämme meillä ei ole tulemista Jumalan kasvojen eteen, ilman katumusta, ilman sydämen taipumista, ilman todellista päätöstä muuttaa suuntaa elämässä, Jumalan tahtomaksi, miten Hän tahtoo siitä eteenpäin. Synnillä ei ole sijaa Jumalassa, ja jos motiivimme tulla Hänen eteensä perustuu itsekeskeisyytemme tai pelkän elämyksen kokemiseen syntiin, meillä ei ole pääsyä Hänen kirkkauden läsnäoloonsa. Mutta huomaa mitä ennen sitä oli tapahtunut:

[ Est 4:16 olkaa syömättä ja juomatta kolme vuorokautta,
yöt ja päivät. Myös minä palvelijattarineni samoin paastoan. ]

He siis paastosivat ja rukoilivat. Paasto ja rukous oli ja on aina katumusta ja parannuksen tekoa. Se oli ja on asia, joka käänsi/kääntää Jumalan suosion ihmiselle, ja niin Jumala armahti/armahtaa ihmisiä sen jälkeen. Hengellisessä merkityksessä, päästäksemme Jumalan lähelle tarvitsemme paastoamista ja rukoilemista. Katumuspaasto, parannusrukousta. Se vaikuttaa Isän sydämeen syvästi. Silloin ihminen on osoittanut sen, että Hän todella epätoivoisesti haluaa Jumalan suosion ja tavoittelee Jumalaa.

Paastoava ja rukoileva ihminen kieltää itsensä, osoittaa sillä että hän on todella tosissaan. paaston aikana menetämme otteita muihinkin Jumalan korvikkeisiin, sillä paastossa tulemme Pyhän Hengen tahdolle alttiimmiksi. Koemme vaan että kaikki ei ole Herran tahto, se mikä siis ei ole, se vaivaa. Joku sanoo, että emme ansaitse sitä ja tätä, vaan kaikki on armoa. Pelastus on tietenkin armoa. Ester sai armon kuninkaan edessä, sen takia, koska he olivat paastonneet Jumalalle, ja Jumala vaikutti taas oikeudenmukaisuutta tällä tasolla. Jos he eivät olisi paastonneet ja rukoilleet, miten olisikaan käynyt. Miten olisikaan käynyt jos Niiniveessä ei olisi kaduttu ja paastottu. Näitä esimerkkejä on lukemattomia, tähän päivään asti.

[ Raamattu2005 [ http://www.nettiseurakunta.net/2005/ ]
¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨

Minä siis olen nyt jonkin tasoisella paastolla, en absolotytisti, mutta koen olevani kuitenkin. Söin 200 grammaa suklaata tänään, viiniä yöllä (koin että se oli Herran tahto - en juopuakseni tosiaankaan, vaan rauhoittuakseni), sekä teetä olen juonut. Luin sen Boothin tosi hyvän kirjan läpi. Seuraava kirja on Finneyn kirja - ihmeellisiä herätyksiä. Tuollaiset kirjat havahduttavat minua, tajuamaan kuinka pienissä ympyröissä elän, kuinka suojattua elämää. Koen sellaisen olon, että annan nuo sims pelit pois vielä tänä syksynä jollekin. Sen vaan koen, että niin tulee tapahtumaan. Ja yleensäkin kaikki asiat jotka on turhuutta, ne tulee menemään minulta pois, sellaiset asiat jotka on Jumalan korvikkeita tai asioita, joita en todellakaan tarvitse. Tiedän jotenkin että seuraava paastoni tulee olemaan aivan erilainen kuin tähän astiset paastot, aivan omanlainen. Vaistoan sen. En jäljittele sitä mitä ennen oli, en kaipaa sitä mitä ennen oli, en koe samaa mitä ennenkoin. Ehkä tämä ei ole fyysisesti niin rankka kuin silloin, mutta hengellisesti rikkaampi, lähinnä minua varustavampi paasto. Edellinen paasto oli riisumispaasto. On sellainen tuntu että seuraava on varustuspaasto.

On sellainen olo, että Jumala tulee ajamaan tehokkaammin asioitansa eteenpäin, Hän on kilpeni, ja monet hyökkäykset kääntyy vihollista vastaan, eikä minun tappiokseni. On sellainen olo, että kun teen Jumalan tahdon, niin Hän tulee sitoutumaan omaan Sanaansa, myös siihen mitä kirjoitan Hänen tahdostaan. On sellainen tuntu, että en ole yksin, vaan jonkinlainen hengellinen Jumalan rintama on takanani, joku suojelee minua erityisesti, ja saan ihmetellä sitä. Ennen aina haavoituin ja olin altis, ja tulen ihmettelemään muutosta mikä tapahtuu tästä eteenpäin. Sanoilla mitkä tulen kirjoittamaan, niissä tulee olemaan enemmän Jumalan Voimaa ja läsnäoloa. Ne ovat vakuuttavammat, ei minun tähteni, mutta ilmeisesti Jumala ne vahvistaa, omina sanoina, koska Hän antaa ne. Ilmeisesti profetoin tässä. Kiitos Jeesus - Kiitos Isä - Kiitos Pyhä Henki! Olen aika varma että tämä on profetiaa, koen sen niiin todeksi ja varmaksi.

Asetin Jumalalle kaksi vaihtoehtoa! Eli - !!! Jumala antaa minulle yhtä voimakkaan kokemuksen itseensä kuin Eric_foramissionille, yhtä todellisen Jumala suhteen, samanlaisen Jumalanpelon, kunnioituksen ja rakkauden Jumalaa kohtaan kuin hänellä on, eli vähintään se ja sen lisäksi haluan saada poltteen palvella Jumalaa. TAI - sitten Jumala antaa hänet puolisokseni. Eli jompi kumpi ! Ja minä haluan vaihtoehdon ykkösen! Siinäpä sitä on faktaa! Kumman Jumala haluaa minulle antaa?!!!!!!! Kumpi kampi? En ole peräytyjä - EN OLE! Kaikki on Jumalalle mahdollista! On - on ja ON!

Oskari kisu on tänä yönä ollut levoton. Kun ole tuittuillut Jumalalle, niin Oskari on napissut ääneen, ja lisännyt ärtynyttä mielialaani. Luin Finneyn kirjaa, ja sekin lisää vaan tarvetta saada lisää kokea Jumalaa ja tulla joksikin muuksi kuin mikä olen. Haluan tosiaan muuttua!!! Haluan - haluan! Haluan olla Jumalan palvelija - koko sydämisesti! Haluan kirjoitttaa kirjoituksia, jotka on niin eläviä kuin olla voi. Haluan että Jumala että minulla ei ole omaa hetkeä ja aikaa elämässä, vaan joka sekuntti ja joka ajatukseni on Hänen omistama ja hallinnassam sekä Hänen varaamaansa. Haluan olla koko aika Hänessä. En halua elää sekuntiakaan harhaillessa sinne tänne, en halua elää sekuntiakaan, orpona ja hämilläni. Haluan että joka hetki on Jumalan hallitsemaa, koko aika olen Jumalan läsnäolossa, joka hetki!

Olen astumassa ulos siitä mikä ennen oli harmautta, olen vaeltamassa kohti kirkkautta, kaunista iankaikkista näkökulmaa kohtaan, jossa kaikki totuus ja tieto ja ymmärrys avataan. Olen pääsemässä lukoista, jotka ovat minua sulkeneet ja estäneet päääsemästä enemmän Jumalan Sanojen ja salojen sisäpuolelle. Jännitteeni katkeaa. Tulee uusi avaruus, ja Jumalan näkökulma, joka päästää minut siteistä. Entisyys katkeaa, ja tulee uusi ilmestys Kuninkaallisesta Valtakunnasta ja sen lähitulevaisuudesta. Luovut siitä mitä ennen omaksuit ja otat sen vastaan mitä Jumala antaa sinulle.

Tämä yksinäisyyden ja riittämättömyyden tunne sisälläni on kamalaa. Se ajaa minua Jumalan luo, mutta en saa sitä haluan. Haluan niin käsittämättömän paljon ja kun en saa se masentaa minua. Ahmin kirjoja, ja nälkäni kasvaa Jumalan puoleen, ja sitä sietämättömämpi olo minulla vain on. Jos en lukisi kirjoituksia, en olisi näin nälkäinen ja tyytymätön, tyytyisin siihen mitä jo olen kokenut. Olen aika kireä ja tuittupää. Ahdistunutkin jotenkin. Odotan että alkaisi tapahtua asioita, mutta olen ihan takussa, en tiedä miten pitäisi olla, asiat vaivaa minua niin paljon. Olen niin masentunutkin. Masennus ja kiukku vuorottelee ja sotii keskenään - kumpi voittaa. Alistuminen vai periksiantamattomuus? En kykene palvomaan Jumalaa... en kykene... en pysty olemaan ihana ja suitsuttamaan Hänelle nyt ylistystä. Olen niin ärtynyt... ja kyllästynyt tilanteeseeni.

Tällä hetkellä olen hyväksynyt sen että elän loppuelämäni yksin.

kello on nyt kohta 8.00 aamulla ja olen aika masentunut.

Ilta alkaa koittaa, en ole syönyt. Taas kävivät oven taakse jättämässä kassillisen omenoita ja luumuja. Mutta ei tee yhtään mieli, näen jo niistä painajaisia. Tekisi mieli antaa kaikki jonnekin. Mutta laitoin ne sellaisenaan pakastimeen. Mitä minä niillä teen? Pakastimen jäljiltä ne on kehnoja, mutta kun ei tee mieli, niin ei tee. Olkoon siellä. Kumpa eivät enää toisi. Nojoo... Elän työttömänä, ja olen päättänyt että laitan tästä eteenpäin niin paljon varoistani jumalalle, kuin on mahdollista. Elän yhteiskunnatukiaisilla, ja se on jumalan lahjaa. Ja haluan siirtää niitä varoja Jumalan valtakunnatyöhön, enkä kuluttaa niitä itseeni enää. Joskus voin hankkia kivaa päällepantavaa ja muuta. Mutta näin toimin muuten. Paastoan nyt ihan oikeasti, olen siitä täysin varma.

En koe itseäni hyväksi ihmiseksi, koko aika sisälläni on hieman levoton olo, en osaa määritellä sitä. Jotenkin syyllistävä olo, en oikein tiedä miksi. Luulen että se liittyy siihen että kirjoitan niin paljon omista lähtökohdista lähtien, eli en odota Herraa, vaan yli-innokkaasti teen sitä. Hän on toki mukana siinä, mutta Hänen pitäisi kontrolloida sitä, eikä minun. Olen liian omahyväinen ja liian pätevä... en muuta osaa sanoa.

Minun pitää saada talveksi pitkä vaalea tai vaalean ruskea mokka nahka tms... eli takki, ja pitkävartiset talvikengät. Semmoiset on välttämtöntä hankkia, siksi koska pidän pitkää hametta. Niin ei sääreni palellu, ja hameeni laskeutuu nahkavarren pintaa pitkin alas suorana, eikä nouse sukkahousujen myötä ylemmäs. Ja sääreni on myös lämpimät silloin. Ja takki on kaunis esteettisesti, ja lämmittää myös.

Oletko kokenut että Hän, Jumalan, Hänen läsnäolonsa olisi tullut sinun tykösi näkymättömättömästi, kirkkauden painostavana läsnäolon ilmapiirinä tai muotona? Oletko kokenut että koko kehosi oli menehtyä tai menettää kontrollinsa Hänen painostavassa läsnäolossaan, ja sisäinen olemuksesi lyyhistyi Hänen Pyhyytensä alla?

Voi kun saisin itse kokea sitä, se muuttaisi minut kokonaan. Ei se ihanaa ole lihalle, se Jumalan kirkkaus, ja sen läsnäolo, ei ole. Mutta se asettaa ihmisen oikeaan suhteeseen Jumalan edessä. En haluaisi sitä siksi, koska se on jännää, tai jotain uutta. Vaan siksi koska haluan muuttua kokonaan, ja edustaa paremmin Jumalaa, enkä itseäni. En tiedä onko hyvä vastata täällä, se voi olla huonokin asia, en tiedä... Se mitä kirjoitan, se rukous, ja toive, tulee myös vihollisen tietoon. Ja se repii ja hajottaa, se ei kunnioita Pyhiä asioita. se ei näe mitään Pyhää kiihkeässä Jumalan tavoittelemisessa, nälässä ja janossa. Mutta Jumala on kuuleva ja vastaava.

Mutta (hengelliseen) erämaahan tulee itse mennä. Jumala avaa meren ja johdattaa koko ajan. Jos haluaa kohdata Jumalan kirkkauden, tulee mennä Hänen vuorellensa. Monet uskovat jäävät vuoren juurelle, ja harrastavat mitä harrastavat. Jumalan manna oli taivaasta vuodatettu heille, mutta se ei riittänyt, vaan piti saada lihaa. Mikään ei riittänyt. Jos he olisivat menneet vuorelle, kun Jumala tahtoi puhua, he olisivat tyydyttyneet. mutta he pelästyivät ja pakenivat loitolle. Uskovat ihmiset eivät halua vaeltaa erämaassa, vaikka se on täynnä ihmeitä. Ei Jumala järjestä erämaahan julkapöytiä, kiusauksia, kulinaarisia tarjouksia. Vaan Hän tarjoaa itsensä siellä, oman tuntemisensa siellä.

Useat uskovat kaipaavat vain voitelua, mutta eivät Jumalan kirkkautta. Koska Jumalan kirkkaus, saa ihmisen mitättömäksi, saa ihmisen lakoamaan maahan, ja tulemaan saastaiseksi ja mitättömäksi Jumalan edessä. Voitelu saa meidät tuntemaan itsemme sankareiksi, voittamattomiksi. Monet ovat tyytyneet tähän ja silloin on se vaaratilanne, että voi tulla siitä asemasta tai tilasta ylpeäksi. Kuitenkin voitelu on Jumalan kirkkauden edessä vain pieni osa Hänen väkevästä läsnäolon todellisuudestaan. Voitelu on palvelutehtävää varten, ei viihtyvyyttämme. Voimme palvella Jumalaa rukouksien kautta, kirjoittamalla, saarnaamalla, uhraamalla ym...

Mikä on sinun unelmasi? Onko se se että saalistat kanalintuja erämaassa, vai se että tavoittelet Jumalaa, joka on vuorella? Onko se että haluat olla puu, vesiojan äärellä, jota ihastellaan. Vai se että olet kuin Jumalan tulesta syttynyt pensas, joka ei kulu kuitenkaan, mutta herättää pelkoa. Jumalan tuli herättää pelkoa, Jumalan pelkoa. Voitelu taas on kuin magneettinen vetovoima, joka vetää ihmistä Jumalan läheisyyteen. Mitä lähempänä olet Jumalaa, sen vaarallisempaa se on sinulle. Olet silloin vaarassa menettää, ylpeytesi, omat kasvosi, oman tahtosi, oman kriittisyytesi, oman kuoresi... ym...

Olemme kuin piirtoheitin kalvoja, jotka Jumalan valossa, kirkkaudessa, paljastuvat ja silloin paljastuu meidän saastamme ja epäpuhtautemme. Voi olla että siinä kalvossa on Hänen kaavansa, ohjeensa, piirustuksensa, mutta usein me sotkemme sen, väritämme ja suttaamme sen, se saattaa olla täysin meidän sormenjälkiämme täynnä, jonka vasta valo paljastaa. Eivät ne edes hämärässä valaistuksessa kunnolla näy. Tulisi aina elää Hänen kirkkauden läpivalaisussa, janota sitä joka hetki, keskittyä siihen. Tulisi joka hetki olla Häneen kytkettynä, olla Häntä heijastava.

On siis erittäin vaarallista elää pimeydessä ja varjossa, on vaarallista määritellä Jumalan piirustuksia ja kaavoja ja ne taivutella itsemme mukaisiksi. Se kaikki on Jumalan edessä epäpuhdasta, joka täytyy tuhota pois. Se että Jumalan paljastaa meidät, se ei tunnu mukavalta. Mutta Jumalan kirkkaus tuhoaa kaikki omat sormenjälkemme, sotkumme, ikäänkuin kloori valkaisee kankaan. Se mikä on Jumalasta - se kestää. Jos vaellamme pimeydessä, emme kloorikirkkaudessa, me tummennumme, tahraannumme. Vaeltakaamme siis kirkkaudessa!

Luin William ja Catharine Boothin kirjaa.... ja kun sitä luin niin, tuli pakkomielle antaa omastaan. Mutta kun menin internet pankin sivulle, niin olikin toimintahäiriö. Halusin toimia heti, että sielunvihollinen ei ehtisi, mieleeni ja viemään sitä ajatusta pois. Nyt tämä on selvä vihollisen asettama juttu. Minulle tuli siis tuota kirjaa lukiessa, sellainen sisäinen pakko kehoitus antaa pois jotakin. Ja tuo yksi kuori oli avainmediasta tullut muuutama päivä sitten, ja se oli tuossa avaamattomana pöydällä. ja katsoin sen läpi ja ajattelin ne sinne laittaa. Minulle tuli sellaisen olo, että teen sillä antamisella suuren asian Jumalalle. Että se on Häen tahto. ja minulle tuli syyllinen olo siitä että hankin itselle asioita hemmotukseksi, jopa ruokaakin. Tulen toimeen vähällä, en tarvitse kaikkea. Minulle siis tosiaan tuli syyllinen tunne, että elän kuin pimentyneenä, ja on paljon köyhiä nälkäisi ihmisiä, hengellisesti köyhiä, uudestisyntymättömiä ihmisä maailma täynnä, ja täällä minä vaan elän itselleni.

Kulutan rahat itseeni, teen elämäni viihtyisäksi rahalla. Minulla ei ole siihen oikeasti oikeutta. Lupa on mutta ei oikeutta. Vihollinen ei saa nyt kyllä tätä pilata ja tulla väliin (mieleeni) kylvämään lustetta. Ei mitään epäuskoa ja mitään entä jos juttua. Tietenkin on kurja että tilisiirrot näkyvät pankin kuukausi otteissa, ja ne pitää viedä sossuun (toimeentulo tuen takia), ja ne voi olla kysymyksiä herättäviä asioita. Mutta näin toimin siltikin. Tahdon paastota, mutta en nyt vain kykene siihen hallisevan lihallisen mieleni takia, mutta voi pakottaa itseni siihen tällä tavalla. Silloin ei jää mitään vaihtoehtoa minulle. Nyt se toimii taas, se sivu, mutta käyttäjätunnukseni on suljettu. Ilmeisesti siksi kun yritin sinne monta kertaa päästä, silloin kun se oli tilapäisesti pois päältä. Aivan selvä vihollisen hyökkäys!

Tänään sitten illalla pääsin sinne nettipankkiin, ja sain täsmällisen summankin mieleeni yllättäen, en muuta, kuin sen. ja välittömästi tein niin. Annoin sen Jumalalle, en sille kohteelle, vaan Jumalalle. Siis se oli uhrilahja Jumalalle, ei maailmalle, ei avainmedialle, vaan Jumalalle. Olisin voinut sen laittaa vaikka minne, mutta pääpointti oli se että se meni Jumalalle, ja Hän antoi summan, jota en vielä aamulla saanut mieleeni. Iltapäivällä herättyä, se oli heti mielessä, ihan miettimättä automaattisesti. Ja se kohdekin oli tuossa pöydällä kuoressa, avaamattomana valmiina. ja se Eric-foramission oli puhunut kiinan ja idän työn avustamisesta, ja se oli selkeä merkki. Lisäksi hän paljon on siteeranut Boothia, ja sattumoisin kaivoin sen kirjan muutama päivä sitten hyllystä esille, ja luin sitä viime yönä, ja se vaikutti minuun välittömästi Pyhän Hengen kautta.

Minussa on tapahunut jotakin, tunnen itseni älyttämän kehnoksi uskovaksi - siis tottta tosiaan! Olen siis niin kauhean levoton, että. Ihan hirmuisen levoton. Odotan vain että Jumala tekisi jotakin, olen ihan liian omillani. Tahallani maksoin muitakin laskuja, että ei minulle jäisi ruokarahaa, koska en halua rahaa. Koska en halua syödä. Koska haluan olla puutteessa. Koska en halua etsiä nyt omaani. Minulla on sellainen olo, että haluan viikon päästä, kun saan työttömyysrahani, laittaa laskut maksuun ja lähes kaiken lopun taas Jumalalle. Haluan tehdä jotain edes elämälläni. Haluan lakata olemasta oman napani ympärillä. Haluan että en hanki sitä ja tätä, minun viihtyvyydekseni. Haluan antaa Jumalalle, koska Jumalan valtakunta on niin tärkeä. Jeshua antoi elämänsä minun takia, minun pitää laittaa itseni likoon, ei minulla ole oikeutta riistää Häneltä vaan minulle - minulle - minulle. Minä olen Hänelle velkaa. Jos en muuta voi, niin näin teen.

Minun omatuntoni syytti minua viime yönä, kuin luin sitä kirjaa, ja omatuntoni syytti minua, kun luin niitä Eric-foramissionin kirjoituksia. Ne siis aiheuttivat minussa halun tehdä Jumalan tahdon, eikä omaani. En tajua, miksi tunnen itseni niin tosi kurjaksi. Olen hermostuneempi kuin aikoihin. Toissayönä seisoin lattialla, aikeena odottaa että Jumalan Henki tekisi jotakin, mutta ei siinä tapahtunut sellaista, niinkuin olisin tarvinnut. Tuntuu että tarvitsen jotakin paljon suurempaa kuin mitä olen saanut. Olen kuin sivusta seuraaja. En tiedä mitä tuleman pitää. En tosiaankaan. Tänään paljastin foorumilla senkin, että en ole työkuntoinen. Onneksi sisareni ei ole nyt siellä ollut. Mutta olen todella avautunut ihmisille. Koen silloin niin suurta pienuutta ja arvottomuutta. Mutta sitten kun se keskustelu on ohi, se tunne häviää. Kumpa se pysyisi minussa. Minun pitää masentaa itseäni, jollakin tavalla.

Ylistys sulle Jumala, kaikki järvet ja pilvet pakenee sun edessäsi... koko luomakunta pitää meteliä sinun äänesi kuminassasi. Ylistys - ylistys ja voima - ja kirkkaus - Pyhä Pyhä Pyhä - kaikkivaltias - uhrikaritsamme. Jumalan karitsa - Immanuel.

Tuleva puolisoni ei saa ohittaa Jumalaa, puoliso ei saa tulla Jumalan ja minun väliseksi esteeksi ja tukkeeksi. Puolisoni ei saa määritellä Jumala suhdettani ja hallita sitä. Puolisoni ei saa kontrolloida minun hengellistä elämää ja suuntausta joka on Jumalan ohjaamaa. Puolisoni ei ole tie, totuus ja elämä - eli ovi. Hän on tiellä ja minä olen tiellä, yhdessä ja erikseen. Puolisoni ei saa mitätöidä (sanoilla, tietävyydellä ja asenteilla) rakkaussuhdettani Pyhään Henkeen, Jeshuaan Messiaaseen ja Isään Jumalaani. Puolisoni ei saa koskaan astua minun ja Mestarini Jeshuan väliin.

Ja tämä pätee minuun myöskin. Puolisollani on oikeus puuttua asioihin (nuhdella ja rohkaista) jos lankean, jos en vaella Taivaallisen Isäni edessä kuuliaisuudessa, tai jos tulen hengellisesti laiskaksi ja välinpitämättömäksi. Mutta hengelliset asiat, kokemukset, armoitukset jne... eivät ole mitätöitäviä asioita. Jos puhun kielillä, profetoin, kuljen hyvin ahdasta ja kaitaa elämän tietä, reagoin omassa-tunnossa herkästi, koen hengessä asioita - kuten Jumalan läsnäoloa, se ei ole nuhtelemisen aihe.

Jos minulle on annettu hengellinen näky ylhäältä, vaikka se olisi maallisesti mahdoton, vaikka se ei sopisi luonnollisiin kykyihini ja ratkaisuihini, niin lopputulos on Jumala kädessä, koska olen Hänessä, ja Hän toteuttaa sen asian, mikäli kukaan ei laita jarruja eteen. Jos puolisoni laittaa esteen eteen, en tuskin tulisi tekemään Jumalan tahtoa, sillä Jumala on asettanut miehen vaimon pääksi, ja aviomies voi siksi periaatteessa estää asioita. Ja näin mies on tilivelvollinen Jumalalle siitä, että miksi niin toimi.

Olen sitä mieltä että yksineläjänä saan olla niin vapaa Herrassa, kuin on ikinä mahdollista, ainakin nykytilanteeni mukaan, ja olen siitä suunnattoman, suunnattoman kiitollinen Jumalalle! Mutta uskonelämässä olen koko aika vaellusmatkalla, koko aika kasvan ja kuolen. Koko aika opin ja omaksun uutta Hänen kasvojensa edessä. Ja Isä, Luojani on se, joka minua kasvattaa, vie ja johtaa, ja Hänen Sanansa on leipäni ja Pyhä Henki on juomani.

Tulen aina menemään eteenpäin, en tiedä tulevaa, vaellan vain. En voi määritellä Jumalaa, en Hänen tahtoansa, en Hänen suunnitelmaansa. En olisi vuosia - vuosia sitten, ajatellutkaan mitä tähän asti olisi tapahtunut. Olen kuollut niin monesti. Jos olisin kaiken silloin tiennyt, joka kuoleman kohdannut kasvoista kasvoihin kerralla, en olisi kestänyt - se olisi tuhonnut koko minun silloisen elämäni. Mutta nyt tiedän että Jumalan edessä on pakko kuolla ja nöyrtyä, tullakseen Häneen osalliseksi ja palvellakseen Häntä.

En itse asiassa halua edes tietää tulevaisuuttani, sillä tiedän että helppoa se ei ole, eikä pidä sitä ollakaan. Tarkoitukseni ei (eikä Jumalankaan tahto ole) ole kiinnittää ajatuksiani ja mieltäni maallisiin asioihin ja faktoihin, vaan uskoa Jumalaan, ja etsiä Häntä intensiivisesti joka hetki. Messias on elämäni, tulevaisuuteni ja toivoni. Vain Häneen uskomalla ja Hänessä pysymällä pelastun.

Minua ei harmita ja kaduta se mitä olen ja mistä olen luopunut, mitä olen uhrannut Jumalalle. Olen tilalle saanut niin valtavasti Häneltä, valtavasti Häntä. Mutta koko aika tiedostan, että vain ne ovat pieniä murusia Hänen olemuksestaan ja voimastaan. Janoan Häntä aina vain, lisää ja lisää sydämessäni. Mitä enemmän olen kuollut omille ominaisuuksilleni, sen suurempi vapaus minulla on Herrassa, sitä samaistuneempi ja läheisempi olen Häneen. Sen helpompaa minun on elää Hänessä, ja tulla Hänen tykönsä.

Koen että olen niin köyhä hengellisesti. Tuntuu kuin en koskaan tavoita Jumalaa niin, että tulisin kylläiseksi. Niin että koko elämäni tyydyttyisi Hänestä. Usein on niin vaikea lähestyä Häntä. Häntä ei tavoita joka kerta samalla tavalla. Hän ei yleensä toimi samoin kuin toimi ennen. Jokainen kohtaaminen on erikoinen, joka kohtaamisen valmistautuminen on erilainen. Jumala ei tee aina aloitetta, vaan minä teen aloitteen ja nöyrryn, js sitten Hän tulee vastaan.

Joskus on ollut viikkokausia jatkuvaa Herran läsnäoloa, paastojen aikana esimerkiksi, jolloin yhteys on koko aika avoin, ja vuorovaikutus toimii keskeytyksettä. Mutta silloin kun oma mieleni ottaa vallan ja alkaa seikkailemaan erilaisissa maallisissa toisarvoisissa asioissa, yhteyteni Taivaallisiin on häiriytynyt.

Kirjoitukseni ovat enimmäkseen monien mielestä kovia ja jäätä. En osaa sanoa miten joku voi kokea siten. Kirjoitukseni syntyy intohimosta Jumalaa kohtaan. On erikoista, jos niissä on joidenkin mielestä sitä sävyä. Ehkä syy on se että, niissä on kuoleman pelottavuus mukana, ja liha pelkää sitä. Niissä on todella Jumalan pelkoa mukana, täyttä vakavuutta, joissa ei ole hempeyttä mukana. Niitä kirjoitan aina sydämelläni ja omalla tunnollani, sekä mielelläni, joka tahtoo olla kuuliainen Isälle.

Monen mielestä olen ylpeä uskova- Itse asiassa kaikki ne jotka ovat vain oppineet tuntemaan minua kirjoituksieni perusteella niin kokevat. En osaa siihen sano juuta ja jaata. En pokkuroi ihmisiä, en etsi ihmisiä, vaan Jumalaa. En kumarra ihmisiä, en halua inhimillistä sananvääntöä, en halua olla ihmisten orja. Olen ainoastaan Jumalan palvelija, ja toteutan Hänen tahtoaan.

Joskus kun jonnekin kirjoitan, tulee ikäänkuin sellainen suma päälle. Eli sanoma revitään kappaleiksi, ja minua vaaditaan siinä ohessa tilille, ja määritellään jos mitäkin ja minutkin laitetaan kappeleiksi ja tai narun perään ja aletaan ohjata minua ihmismielipiteiden juonikuvioihin kuin koiraa. Tähän olen joutunut monesti, ja se ei totisesti tuota kunniaa enää Jumalalle. Jos siis en välitä siitä, vaan sivuutan sen, niin olen ylpeä. Jos taas menisin siihen mukaan ylpeydessäni ja näyttämisen halussani, olisin nöyrä.

Tälläiset asiat saavat minut ihan hulluuden tilaan ja silloin yleensä katkaisen välittömästi yhteydet sellaiseen tahoon. Ihminen on mitä on. Paraskin uskova on sellainen, kuin kuka tahansa ihminen. Ihminen hengellistää asioita ja toimintatapojaan. Ihminen on kova ja kyyninen, sekä pinnallinen. Joku ihminen väittää että sanon hänelle jotakin. Mutta totuus on silloin yleensä se että en sano kenellekään osoittamalla suoraan asioita, vaan kirjoitan yleisesti, monikossa. En voi käsittää sellaista loukkaantumista, se tuntuu todella vieraalta ja hullulta.

En minä jaksa ainakaan spekuloida tuollaisia asioita, se on paholaisen tahto. Joka haluaa sortaa ja hajottaa. Olen oppinut että en alkaisi kovin kernaasti keskustelemaan uskovienkaan kanssa asioista netissä. Helpompi on puhua pakanoiden, eli pelastumattomien kanssa. Jos saan ylpeän leiman otsaani, niin sittenpä se on niin. Jumala kuitenkin tuntee minut, ja armahtaa minua. Jumalan Sana käskee olemaan nöyrä Hänelle, palvomaan Häntä, etsimään Häntä, tekemään kaikki Hänessä ja kuin Hänelle.

Kun Kuningas lähettää lähetin matkaan, lähetti toimittaa asiansa viipymättä. Eikä jää rupattelemaan ja eksy samalla matkalla. Lähetti saa eväät matkaan Kuninkaan talosta ja palatessa palkkionsa. Jos lähetti ottaa palkan matkan varrella olevilta, ei tule enää palkkaa Kuninkaalta. Sillä Kuningas kysyy uskollisia palvelijoita, jotka on lojaaleja Hänelle. Voi olla että lähetin matkan varrella on esteitä ja ivahuutajia, mutta lähetin tehtävä on olla kiinnittämttä siihen huomiota, koska hän on kuolemaansa asti uskollinen Kuninkaalle.

Kun lähetti on sanansa saattanut perille, niin hän tekee väärin, jos alkaa vesittämään sitä viestiä, alkaa pelaamaan sen kanssa totuutta ja valhetta. Lähetillä on aina Lähettäjänsä antama arvovalta ja sinettisormus. Lähetti on Lähettäjänsä vallassa ja omaisuutta, hän ei toteuta omaa tahtoa, vaan Lähettäjänsä. Onko lähetti nöyrä, jos rikkoo Lähettäjänsä tahdon? Olisiko hän ylpeä, jos noudattaisi ainoastaan Lähettäjänsä tahtoa? Ihmisen näkemykset ovat aina nurinniskaisia.

Muutamia otteita kyseisestä kirjasta, jotka erityisesti vahvisti ja rohkaisi minua:

Kun sain vaihtaa oman näkökulmani Jumalan näkökulmaan, minun on ollut helpompi olla kiinnittämättä huomiota siihen, mitä muut minusta ajattelevat, ja tavoitella taivaallisia. Minun sieluni kaipaa elävän Jumalan puoleen. Kun käännyn Taivaallisen Isäni puoleen koko sydämestäni, sielustani ja ruumiistani, Hän kääntyy minun puoleeni ja tulee minua vastaan.

Kun ihminen kohtaa Jumalan kirkkaudessaan, hän ei voi kääntyä pois Herrasta ekä unohtaa Hänen kosketustaan. Tästä syystä Apostoli Paavali sanoi: "Minä tunnen Hänet, johon minä uskon" (2.tim.1:2). Monet seurakunnan jäsenet saattavat sen sijaan sanoa: "Minä tiedän paljon Hänestä, johon minä uskon." He toisin sanoen eivät ole kohdanneet Herraa ja Hänen kirkkauttaan.

Tarvitsetko sinä vielä jylisevää ääntä saarnatuolista tai purevaa profetaalista nuhteen sanaa? Vai pystytkö lukemaan Jumalan mielialan Hänen kasvoiltaan? Onko sydämesi niin herkkä, että Hänen katseensa pystyy ohjaamaan sinua ja nuhtelemaan sinua synnistä? Kun Hän vilkaisee sinua, koetko omassatunnossasi pistoksen ja päätät olla pahoittamatta Isän mieltä?

Jumalan katse sai Pietarin murtumaan syntinsä tunnossa, ja niin hän itki kukonlaulun säestyksellä sydämensä herkäksi. Jumala kehoittaa meitä etsimään kasvojaan. Jumala haluaa päästä läheiseen suhteeseen kanssamme, ja meidän tulisi ennenkaikkea pyrkiä katsomaan Hänen kasvojaan. Läheinen suhde Jumalaan tuo mukanaan siunauksen, mutta emme saa tavoitella siunauksia, vaan siunauksien antajaa.

Voitelun tarkoitus on auttaa meitä siirtymään lihasta kirkkauteen. Viivymme mielellämme voitelussa senkin takia, että se tuntuu lihasta hyvältä. Toisaalta liha ei tunne oloaan erityisen mukavaksi, kun Jumalan kirkkaus ilmestyy. Kun Jumalan kirkkaus ilmestyy, meille käy kuten profeetta Jesajalle. Se saa meidät tuntemaan olomme hyvin epämukavaksi. (amen - omia kokemuksiakin tästä on, silloin olen lysähtänyt pitkälleni maahan kasvoilleni)

On aika myös tehdä parannus siitä, että suunnittelemme kokouksemme ihmisten mielen mukaisiksi taipumatta Jumalan tahtoon. Olemme halunneet kokouksiin elämää, vaikka Jumala tahtoi niihin kuolemaa. Katumuksen ja murheen tuoma kuolema ohjaa Jumalan kirkkauden luoksemme. Sen turvin voimme lähestyä Jumalaa ja jäädä eloon.

Meidän ei tarvitse huolehtia siunauksista, jos istumme siunaajan sylissä. Meidän on etsittävä siunausten sijasta siunaajaa ja herätyksen sijasta herättäjää. Meidän on etsittävä Hänen käsiensä sijasta Hänen kasvojaan.

- Lempivärini on valkoinen (kerma, shampanja, norsunluunvalkoinen).

- Kotini on Herran huone, rukoushuone, Herran läsnäolon paikka, rauhan tyyssija.

- Sisustusmakuni on vaalea (valkoinen), avara, pehmeä, muhkea, kevyt, huokoinen, romanttinen ja tilava. (ei tummaa, ei krääsää, ei telkkaria, ei hyllyjä, ei ahdasta, kaappeja ja muutenkaan paljoa esineitä)

- En vietä joulua ja uutta vuotta (eivät asetu kohdalleen juutalaisen kalenterin mukaan), enkä muitakaan pakanallisia juhlia. (Joulun uhrieläin on sika, ja se on Jumalan Sanan mukaan aina oleva saastainen eläin)

- En syö sikaa (jätteensyöjä ja saastainen eläin Raamatun mukaan, sika hikoilee sisälle päin), ja en myöskään verta. (aion luopua myös muustakin lihansyönnistä, lukuunottamatta siipikarjaa ja kalatuotteita)

- En kuuntele maallista musiikkia, en kuuntele radiota ja katso televisiota. (Jumala on vapauttanut minut niistä, en halua enää tulla niiiden orjaksi, tai ahdistetuksi niiden tähden, jos joutuisin sietämään niiden kuuntelua tai katselua.)

- En pidä enää pitkiä housuja, vaan pitkiä hameita.

- Viihdyn luonnonhelmassa ja kotosalla.

- En viihdy ihmisvilinässä, enkä suurkaupungeissa.

- Olen aika lailla eristäytyvä herkkä ihminen, en siis ole laumasielu todellakaan.

- Olen ylihengellinen uskova monien mielestä (olen näkemykseltäni menetysteologi - en menestysteologi)

- Olen ollut uskossa yli 17 vuotta ja olen myös Pyhällä Hengellä täyttynyt, sekä uskovien kasteella käynyt.

(mahdanko olla nykyään kosher - kulinaristi?)

Jos et pidä kirjoituksistani, niin ÄLÄ LUE niitä! Jos etsit vain niistä syytä ja vikaa, luovuta jo hyvissä ajoin! Mutta jos siitä huolimatta luet näitä, luet niitä täysin OMALLA VASTUULLASI. Harvempi todella pitää kirjoituksistani - rehellisesti sanottuna. Lähes kaikilla olisi moitittavaa ja arvosteltavaa, jos vaan voisivat suunsa aukoa. Jos sinä olet sellainen, ÄLÄ LUE NÄITÄ enää ja ÄLÄ TULE TÄNNE silloin enää!

Tuom 7:3-7

3. Julista siis kansan kuullen näin: ’Se, joka pelkää ja on arka, palatkoon takaisin ja väistyköön Gileadin vuorilta.’” Niin kansasta palasi takaisin 22.000, ja 10.000 jäi.
4. Ja Luoja sanoi Gideonille: ”Vielä on väkeä liian paljon — vie heidät alas veden ääreen, niin minä siellä heidät sinulle tutkin. Se, josta minä sinulle sanon: ’Tämä lähteköön sinun kanssasi’, se lähteköön kanssasi — mutta jokainen, josta minä sinulle sanon: ’Tämä älköön lähtekö sinun kanssasi’, se älköön lähtekö.”
5. Niin hän vei väen alas veden ääreen. Ja Luoja sanoi Gideonille: ”Aseta erikseen jokainen, joka latkii vettä kielellään, niin kuin koira latkii, ja samoin jokainen, joka laskeutuu polvilleen juodaksensa.”
6. Niiden luku, jotka latkivat kädestä suuhunsa, oli 300 miestä — kaikki muu väki oli laskeutunut polvilleen juomaan vettä.
7. Silloin Luoja sanoi Gideonille: ”Niillä kolmellasadalla miehellä, jotka latkivat, minä vapautan teidät ja annan Midianin sinun käsiisi — kaikki muu väki menköön kukin kotiinsa.”


Mitähän on 22000 -> luku 300 - prosentteina ? (noin 1,4%) entä 10000:sta ? (3%) Uskoisin että vain kolme prosenttia lukijoistani rakastaa aidosti kirjoituksiani. Koko populaatiosta, vain 1,4 prosenttia. Jos et pidä niistä ja rakasta niitä, ÄLÄ LUE NÄITÄ enää!

Nämä kirjoitukset ovat minun rakkauskirjoituksiani Taivaan Isälle ja jaettavissa siunaukseksi niille jotka rakastavat ja etsivät Häntä koko sielustaan, mielestään ja sydämestään (ei järjestään). Nämä kirjoitukset ovat sydämeltä - sydämelle. Ne ovat henki ja elämä ja virvoitus, sille ken janoaa Jumalaa. Niistä suurin osa eivät ole opillisesti kiehtovia kirjoituksia, vaan ne ovat spontaaneja Pyhän Hengen innoittamia sanoja.