IRC-Galleria

Kuukautta ennen uskoon tuloa tapahtui niin että eräänä myöhäisiltana nukkumaan mennessäni, alkoi jalkojen kärkiin tulla ihmeellistä voimaa, nautin siitä, se oli todella kummallista. Mutta ei se siihen loppunut. Sitten se alkoi myös sormieni kärjistä tunkeutumaan sisääni, ja siihenkään se ei loppunut. Se nousi ja nousi ja nousi... nilkoista polviin ja reisiin ja vyötäröön ja korkeammalle ja korkeammalle, ja aloin pelätä jo. Ja se ei riittänyt että se oli kaulaani myöten jo vallannut kehoni, vaan se peitti minut päätä myöten. Ja tilanne oli kaamea minusta.

En ollut enää itseni oma. En saanut nukuttua, en saanut ajateltua, en saanut rauhaa, ihan kuin olin jonkun voiman kaappaama. Kun yritin katsoa telkkaria, tuntui kuin demonit tunkeutuisi silmien kautta pääni sisälle, samoin radion kanssa oli, kirjat ja lehdeti mitä katsoin ne aiheutti saman reaktion ja en voinut syödä, kävelin ja kävelin vaan ympäri. Ja olin ihan fyysisesti oudossa tilassa. Ihan kuin sisälläni olisi ollut joku henki tai voima. Olin ihan heikko fyysisesti, mutta se voima ei hellittänyt.

En nukkunut kolmeen päivään, kun tuntui että kuolen siihen. En voinut tehdä mitään muuta kuin huutaa Jumalan puoleen koko sielussani ja olin ihan peloissani ja paniikissa. Kolmen päivän päästä, tämä voima lähti minusta pois ihan hiljaa. Ihan hiljaa. Sen jälkeen tärisin ja vapisin heikkoudesta. En tiennyt mistä oli kyse. Tyynyni alla oli pieni traku (arvokortti), jota luin todella usein ja siihen tarrauduin kiinni sen kolmen päivän aikana ja sen jälkeen.

Koko ikänä en ollut kokenut Jumalan voimaa. Uskoon tultua halusin kokea saman asian uudestaan, mutta en ole saanut sitä. Minä luulin että paholainen olisi tullut ja ottanut ruumiini, ja toisaalta luulin että se joku heittäisi tietoisuuteni pois kehostani, tuntui kuin minun tietoisuutenikin oli kamalassa taistelussa, ja pidin kiinni vaan tässä ja nyt tilanteesta. Tuntui kuin silloin mahdollisesti häviän, jos en pidä itseä tässä ja nyt. En voinut silloin sulkea silmiänikään hetkeksikään, tuntui että silloin joudun jonnekin. Piti kolme vuorokautta olla siis syömättä, nukkumatta, ja silmät auki koko aika.

Olin luvannut antaa elämäni Jumalalle, Jeesukselle, ja sen kuukauden ajan elin hirveässä synnintunnossa. Ihan kamalassa, koko aika se asia kalvasi, ja en tiennyt miten saada oikein varmuus että olen tullut uskoon. Jotenkin en pystynyt sitä vastaanottamaan itsekseni. Ja en voinut siitä puhua kenellekään. Tilani oli sietämätön. Pelkäsin että se sama voima tulisi minuun uudestaan.

Pääsin sitten juhannuskonferenssiin, ja silloin hypin sisäisesti riemuissani, sinne pääsemisen varmistumisesta. En näyttänyt sitä ulospäin. Automatkalla soi radiosta Heimo Enbuskaa, ja kamala olo oli. Ihan itketti, mutta en itkenyt, kiemurtelin vaan auton takapenkillä ja väkisin pidättelin. Sitten siellä kokouksessa myöhään, itkin sen kokouksen ajan. Ja kokouksen lopussa ryntäsin rukoustelttaan ja siellä pelastuin voimakkaasti.

Uskoisin että se rouva joka rukoili synninpäästön minulle ei ollut ikinä kohdannut, eikä ikinä kohtaa niin dramaattista ja täysin epätoivoista ja katuvaa ja punanaamaista ihmistä kuin minä silloin olin. Vapauduin tupakasta samalla. Olin unohtanut tupakat kotia (olin polttanut pari- kolmisen vuotta säännöllisesti). Siellä en muistanut kertaakaan koko juttua. Vasta kun tulin kotiin ne tuli mieleeni ja koklasin polttaa kiusallani, ja sain hirveän kurkkuärsytyksen, yskin ja silmät vuosi. Oli pakko heittää ne pöntöstä alas.

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- -- --- -
Ef 4:12-14. tehdäkseen pyhät valmiiksi palveluksen työhön, Messiaan ruumiin
rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan
Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Messiaan täyteyden täyden iän mää-
rään, jotta emme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja kulkeutuvat kaikissa
opintuulissa, ihmisten arpaonnen tavoittelussa, ovelasti houkuteltuina eksytyksen
juoniin
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- -- --- -

Tarkoittaa sitä, että olemme täysin Hänessä, täysin valmistuneita, täysin Hänen mieleensä pukeutuneita, täysin tietoisia Hänen tahdosta. Täysin koeteltuja ja vakaita. Täysin varustautuneita Häneen ja Hänessä. Olemme silloin lakanneet tekemästä omia valintoja, emme puhu omiamme, emme tahdo omiamme. Emme enää puhu tyhjiä, haihattele, ahnehdi, etsi omaamme jne... Vaan olemme yksimielisiä Messiaassa, täysin yksimielisiä Hänessä. Täysin Hänen mielellä varustuneita ja saman mielisiä Hänen kanssa.

Meidän henkilökohtainen päämäärämme on tulla Messiaan kaltaisiksi. Samanlaisiksi kuin Hän on. Ei melkein, vaan ihan. Täysin tunnemme Hänet. Täysin luotamme Häneen. Täysin tietoisia Hänen tahdostaan ja mielestään. Täysin varmoja uskossa Häneen. Emme enää silloin vitsaile, puhu saastaisia asioita, juorua, ole pahansuopia, katkeria, vihaajia, panettelijoita, herjaajia, himokkaita, pröystäilijöitä, hekumoitsijoita jne... Ne kaikki on pois. Kaikki nuo piirteet on lihan mielen piirteitä. Mutta Messiaan täyden iän määrässä, emme enää ole lainkaan lihan mielisiä, vaan kokonaan Hengen mielisiä.

Tämä on tahdon valinta. Mutta ihmistä täytyy kouluttaa, koetella ja kurittaa. Ihminen ei silittämällä tule vahvaksi, lujaksi, koetelluksi uskovaksi, joka kestää kaiken. Jota ei voi sielunvihollinen manipuloida, jota ei voi manipuloida kukaan pukeutuneena valheeseen, teeskennellen. Messiaan Henki tunnistaa henget ja sydänten aivoitukset. Kun ihminen on täysin Hänessä, silloin tämä informaatio kulkee Hänestä ihmisen tietoisuuteen. Ja ihminen valitsee Herran tahdon.

Tuli mieleeni ajatus, kun pohdiskelin niitä näin, niin on paljon uskovia, pitkään uskossa olleita, armoituksilla varustettuja. Herraa rakastavia. Mutta he ovat jääneet paikalle. He eivät ole kasvaneet enää Messiaan tuntemisessa. He eivät ole pohtineet ja tutkineet itseään, Jumalaa, syöneet Sanaa. He mieluummin puhuvat ihmisten kanssa, kuin Jumalan kanssa. He mieluummin prosessoivat inhimillisiä asioita, kuin hengellisiä asioita Jumalan kasvojen edessä omassa kammiossa. He eivät koskaan kasva täyteen Messiaan kypsyyteen ja tuntemiseen.

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- -- --
RAAMATTU 2005: http://www.nettiseurakunta.net/2005
wwBible haku: http://www.wwbible.net/php/biblesearch.php3
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- -- --

(11.09-06 alk...) Nyt muutaman päivän aikana on sellainen Jumalan puhuttelu ollut sisässäni, joka koskee omaa mieltä ja Messiaan mieltä. Oman mielen vaikuttimia ja tahraisuutta. Omassa mielessäkin voimme saarnata, rukoilla ja tehdä hengellisiä asioita. Voimme ottaa kunnian itsellemme tällä tavalla, kun emme ole niin nöyriä Jumalalle, niin että Hän vain ainoastaan vaatisi meitä ja silloin toimisimme. Itse olen huomannut että toimin tällä tavalla. Puhun totuutta, puhun sitä todella oikein ja raikkaasti.

Mutta silti, usein minä valitsen, minä määrään, minä päätän, minä johdan, minä osaan. Ei siinä mitään kamalaa ole sinällänsä, se kuuluu opetuslapseus kouluun. Se on normaalia. Mutta Jumala kuitenkin on alkanut paljastamaan asioita siltäkin alueelta minulle. Voi olla että kestää kauan ennenkuin olen täysin Hänen hallinnassaan. Jos joku asia on mihin koen halua puuttua, niin minun tulisi nöyrtyä, ja pyytää Jumalan Henkeä voitelemaan sanani ja mieleni. Minun ei tulisi siis päteä ja unohtaa Jumalan osuutta, vaan tiedostaa koko ajan Hänet.

Olen päässyt elämässäni nyt ihan alle parin viikon aikana aivan uudelle luokalle Jumalan koulussa. Olen saanut uudet sisäiset visiot, ja olen valmis omaksumaan ne. Se mitä omaksuin aiemmin se tuli koeteltua, ja koska sen kestin, pääsen nyt eteenpäin - kiitos Herralle! Amen! Tämä uudelle tasolle pääseminen on aivan fantastista. Pääsen enemmän Jumalan näkökulmiin sisään, pääsen enemmän tuntemaan Hänen näkökulmastaan käsin mikä minä olen, mitkä on vaikuttimeni ja mitkä on Hänen. Kunnia Jumalalle!

Minä siis tosiaan luulin viime keväänä, että en voisi enää mitätöityä enempää kuin silloin mitätöidyin, olin vaikuttimiltani vilpitön ja täysin puhdas, omatuntoni ei soimannut minua. Toiset huomauttelivat minusta sitä ja tätä, mutta minä olin vilpitön ihan täysin. Luulin että minusta ei voisi enää löytyä mitään moittimista Jumalan puolelta. Mutta Jumala soi minulle sen rajoittuneen näkökulman. Hän ei ollut vielä paljastanut omaa näkökulmalaajuuttaan minulle. Eivät ihmiset minua havahduttaneet, vaan Jumala teki sen ihan tässä lähiaikana ihanasti. Hän tarjosi tilalle oman näkökulmansa.

Jumala siis ei kiellä minua kirjoittamasta omasta aloitteesta, mutta alan tiedostaa sen mikä on Hänen järjestys. Ja toisaalta itse olen välillä ristiriidassa, teenkö vai enkö. Kumpi voittaa, omatahto, vai se että nöyrryn ja en kirjoita. On todella paljon kirjoituksia jotka ei ole turhia sinällänsä, mutta ne ovat väärässä paikassa, väärässä ajassa, väärässä yhteydessä. Ja ne eivät tuo tulosta, niistä on vain se hyöty, että minä omaksun niitä asioita syvemmin sisääni, mitä kirjoitan. Mutta minun tulisi omaksua Jumalan mieli, ei vain tahto, myös mieli. Ei siis tulisi ainoastaan tietää mitä Hän tahtoo, vaan ottaa se Hänen mielensäkin käytäntöön.

Vielä joskus tulevaisuudessa kun tulisi eteenpäin mentyä, niin ei enää ihmisten kirjoituksista hakisi virikkeitä, joista kasaisi kirjoituksia, vaan että Jumala antaisi suoraan omat virikkeensä minuun taivaasta, ja niitä kirjoitan Hänen tahdostaan. Eli virikkeeni ei pitäisi olla maailmasta, vaan Hänen näkökulmastaa, Hänen todellisuudestaan. Toisaalta olen paljon ennen harrastanut näiden virikeiden kautta, niiden kumoamista, tai niiden rikastamista, uusien syvempien merkityksien kaivamista niistä esille. Sekin on todella hyvä asia. Mutta työkaluni on olleet sellaiset kuin on tähän mennessä.

Mitä Jumala varaa tästä eteenpäin, se on mielenkiintoista kokea. Me kuuntelemme ja huomioimme mitä meillä on toisillemme sanottavaa. Me kuuntelemme ja odotamme saarnoja, opetuksia ja Jumalan sanomia, jotka koskettavat ihmistä, maailmaa ja inhimillisiä asioita. Mutta Jumalan tahto olisi, että ihmiset etsisivät ja kuuntelisivat Häntä. Että ihmisillä olisi tuoretta Sanomaa Häneltä ja Hänestä. Että ihmiset eivät hakisi ja tavoittelisi ratkaisuja oman elämänsä ongelmiin, vaan tahtoisivat ottaa JUMALAN PROBLEMATIIKAN tehtäväkseen. Ja Jumalan tahto on että koko maailma pelastuisi.

Tässäkin kirjoituksessa on liikaa (?) astian makua. Aina kun on seassa itseä, siinä on Jumalan kirkkauden teho himmennettyä. Kirjoituksen pitäisi olla aivan täysin kokonaan Hänen ominaisuuttansa täynnä. Jos siinä mitä välitän, on minun mieltäni seassa, minun logiikkaani ja päätelmiäni, se ei ole täysin Jumalan Pyhä Suvereeni puhdas ilmoitus. Ei siinä sanomassa mitään valhetta sinällänsä ole, ei siinä mitään eksytystä ole, se on kyllä totuuden Sanaa. Mutta sen sanoman takana voi on seassa INHIMILLINEN VAIKUTIN. Siinä saattaa olla liikaa inhimillistä ominaisuutta mukana; heikkoutta, väärää syyllisyyttä, pelkoa ja kärsimätöntä intoa tms.

Uskoisin että kukaan ei koskaan tule täysin valmiiksi tässä ajassa. Aina jokaisessa on omanlaisensa luonteen,- ja persoonallisuuden- piirteensä jotka pysyvät olemassa, mutta niitä voi kyllä kouluttaa. Se on väärin että oma luonteemme hallitsee sanomisiamme ja tekemisiämme - kun on Jumalan ilmoituksen välittämisestä kyse. Ihmisessä on myös tunteet, mutta Pyhä Henki voi ihmeellisesti käyttää niitä ja ottaa ne hallintaansa. Kaikkinensa meidän tulisi antautua Jumalalle - Hänen hallintaansa.

Kun Jumala puhuu meidän välityksellämme, meidän sanamme tulisi välittyä Hänen sydämeltään meidän sydämillemme. Hänen puheensa tunkee sisällemme, se ei jää meidän älyymme ja vaikuta sillä tavalla. Hänen sanansa menee sydämeen ja sisimpään, ja saa aikaan kaipauksen ja antautumisen Hänen puoleensa. Eli siis tarkoituksemme on antautua Jumalan kanaviksi ja kuunnella Jumalan sydämen ääntä. Ottaa Hänen tunteensa, ottaa Hänen mielensä ja nöyrän asenteensa vastaan. Tulisi antautua JUMALALLISEN VAIKUTTIMEN alaisuuteen, ja RIISUA INHIMILLINEN VAIKUTIN pois päältä.

Oikeastaan jos haluaa olla todella PYHÄ, ja toimia oikein. Niin ihminen olisi hiljainen ihminen. Luin C. Finneyn kirjaa (ihmeellisiä herätyksiä) viime yönä. Siinä mainittiin eräs kaupunki (?) missä oli todella voimakas herätys. Eräs mies oli tulossa sinne hevoskyydillä. Hän matkalla alkoi kokemaan outoa yliluonnollista tunnetta, ja mitä lähemmäs hän lähestyi kaupunkia, sen enemmän hän koki sitä. Kaikki ihmiset kaupungissa, oli hiljaisia ja varovaisia. Kaupungin yllä oli Jumalan läsnäolo ja ihmiset eli Jumalan pelossa. Kenkään ei uskaltanut höpistä omiaan - vaan kaikkialla rukoiltiin.

Kun Jumalan Pyhyys ja kirkkaus tulee luoksemme, me hiljennymme, m kunnioitamme Häntä. Hän on silloin tervetullut, me emme voi muuta kuin ollla hiljaa. Jos puhumme Jumalan Sanaa, vavisten ja pelolla sen teemme silloin. Koska silloin kun Jumala on kanssamme, niin tehtävä on ylen Pyhä. Jumala on tänä päivänä peittänyt itsensä meiltä. Jos Hän laskisi voimansa keskuuteemme vavisimme Hänen edessänsä. Emme voisi mitään muuta. Olisimme aivan hiljaa, emme sanoisi mitään omiamme, olisimme vain huolissamme sieluista.

Jos me Hänen läsnäolossaan teemme syntiä, me romahdamme, me emme kestäisi. Me emme uskaltaisi tehdä mitään väärää. Me vain palvoisimme ja kunnioittaisimme Häntä. Kaikki show lakkaisi, kaikki lihaa miellyttävä viihde lakkaisi. Nykyajan seurakunnat on täytetty musiikilla. Se on hyvä asia, silloin kun sen tarkoitus on se, että se kohottaa meidät Jumalan läsnäoloon. Mutta kun Hänen läsnäolonsa tulee, sillä ei ole enää merkitystä. Haluammeko Jumalan läsnäolon elämäämme.

Ihminen joka vaeltaa pyhityksen tietä, tulee kohtaamaan Jumalan läsnäolevasti. Se varmasti tapahtuu. Mutta ihmisen tulee muuttua ja valmistautua siihen. Ihminen menee siihen, kuin pilveen. Mooses meni vuorelle kohtaamaan Herraa, ja Hän meni pilveen. Ja Jumalan läsnäolon pilvi sulki Hänet sisäänsä. Voimmeko me mennä Jumalan lähelle, niin että olemme Hänen pilvessä? Kuollut voi mennä sinne - kuollut omalle mielelle, emme omalle identiteetille, vaan mielelle. Kuollut on haluton virkoamaan eloon, se on täysin alistunut, se on menettänyt oman voimansa ja halunsa, se ei enää reagoi.

Halutko olla kuollut omalle itsellesi? Tiedätkö mitä se sisältää, mitä se on? Se on täydellistä haluttomuutta, tavoitella tämän maailman asioita, tavoitella edes kunniaa Jumalan edessä. Se on haluttomuutta, ansaita Jumalan siunauksia ja palkintoja. Se on täydellistä haluttomuutta haalia ja kerätä itselle, rakentaa itsestä jotakin ja kehittää itseä joksikin. Itselle kuollut ihminen haluaa vaan olla Jumalan palvelija, pyyteetön palvelija. Kuollut ihminen haluaa palvoa Häntä - vain palvoa Häntä. Yöllä ja päivällä iankaikkisesti. Jumalan Valtaistuimen ympärillä on kerubeja, ne aina ja iankaikkisesti palvovat Häntä, ylistävät Häntä. Aina ja iankaikkisesti!

Jumalan läsnäolossa, kaikki murtuu, kaikki sulaa, kaikki herpaantuu, kaikki taipuu, kaikki nöyrtyy. Hänen läsnäolossaan on mahdotonta olla mitään. Hänen läsnäolossaan, ei voi muuta kuin langeta Hänen eteensä ja palvoa Häntä. Hänen lähellä jokainen mieli, jokainen kieli ja jokainen polvi notkistuu. Jumalan läsnäolossa ja kirkkaudessa ei ole aikaa. Se omii kaiken, se on kuin sulattava tuli, se on kuin Voima joka pakottaa kaiken allensa. Se on sellainen Pyhyys ja rakkaus, että se hypnotisoi ja lumoaa kaiken lähistöllään. Kuka vain tulee Hänen kasvojensa eteen lankeaa maahan kuin kuolleena. Vain kuollut pääsee Hänen eteensä. Kuka voi kestää Hänen edessänsä?

Taivaallinen Rakas Isä - tee minusta haluton omistamaan ja omimaan mitään, tavoittelemaan mitään omaa. Tee minusta haluton pätemään missään. Tee minusta haluton kiinnittämään huomiota tämän ajan asioihin. Tee Taivaan Isä minusta haluton osallistumaan turhuuden turhuuksiin, ihmismielipiteisin, kiistoihin ja järkeilyyn. Isä vaikuta minussa Pyhän Henkesi kautta voimallisesti tätä haluttomuutta. Haluttomuutta takertua tämän maailman asioihin ja omiin itsekkäisiin haluihin. Rakas Isä, Jeesuksen Messiaan nimessä - anon tätä.

Isä suo että Sinua suuremmassa määrin haluan, että koko olemuksellani kaipaisin Sinua ja ilmestymistäsi enemmän. Isä Sinun läsnäoloasi, Isä Sinun rakkauttasi, Sinun Pyhyyttäsi, Sinun ihmeellisyyttäsi - oi Isäni. Täytä minut sinun pelollasi, Isä Sinun - niin oi Sinun. Murra minua, särje minua, Isä suo kosketuksesi koko minun olevaisuuteeni. Isä toteuta Sinun suunnitelmasi elämässäni, kuluta minut Isä, niin että olisin vain Sinussa, Isä niinkuin vain Jeesus, niinkuin vain Hän oli Sinussa. Amen!

- -- -- -- - -- - -- - -- - -- -

---

---- --- --- --- --
Mt 25:23 Hänen herransa sanoi hänelle: `Hyvä on, sinä
hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen,
minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.`
- -- -- -- - -- - -- - -- - -- -

---

---- --- --- --- --

Joka on vähässä uskollinen on paljossakin. Mikään summa ei saisi hätkäyttää uskovaa, joka on kuollut itselleen, eli kenenkään ei silloin pitäisi olla edes kiinnostunut rahavoitoista, tai yleensäkään mistään kunnian ja voiton haluamisesta. Jos sinusta nyt tuntuisi siltä että laitat sen sinne ja tänne, tarpeisiin, tai jaat muille, tai säästöön tai nautintoon tai velkoihin tai hengellisillä verukkeilla unelmoit jotakin, niin olet lihallinen. Jos taas olet täysin haluton kuvittelemaan tuollaista rahaa saamaan ja et edes halua harkita sitä, vaan kiusaannut enemmän siitä, olet hyvä palvelija.

Kyllä minäkin saatoin haaveilla joskus miljoonapotista, mutta olen nykyään haluton siihen. Ei vaan kiinnosta. Voisin pukea sellaisen mielen ja asenteen ylleni, että se kiinnostaisi. Mutta minusta se mieli ja asenne on orjuutta, ja se ei ole Messiaan mieli. Kun ei huolehdi ja suuria tavoittele maailmasta, on onnellinen. Todellinen vapaus, on riippumattomuutta maailman ottesta, maailman unelmista. Todellinen vapaus ei perustu tämän maailman näkökulmiin ja saavutuksiin. Vaan Messiaaseen ja iankaikkiseen todellisuuteen, joka on ääretön.

- -- -- -- - -- - -- - -- - -- -

---

---- --- --- ---- -- - - -- - --
2Tm 3:2-5 Sillä ihmiset tulevat olemaan itserakkaita, rahan ahneita,
kerskailijoita, ylimielisiä, pilkkaajia, vanhemmilleen tottelemattomia,
kiittämättömiä, epäpyhiä, ilman lempeyttä, epäsopuisia, toisista pahaa
puhuvia, vastuuttomia, raakoja, hyvän vihaajia, pettureita, väkivaltaisia,
ylpeitä, mieluummin nautintoa rakastavia kuin Jumalaa rakastavia, heillä
on [Jumalan] kunniallisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman —
vältä tällaisten seuraa.
- -- -- -- - -- - -- - -- - -- -

---

---- --- --- ---- -- - - -- - - --

Jos uskova saa rahaa, niin jos hänen tahtonsa mielensä on Messiaan mieli, niin hän ei päätä, vaan Jumala päättää. Hän ei halua päättää. Jos ihminen päättää, hän on lihallinen, jos ihminen säätää, ihminen on lihallinen. Jos ihminen ei ole alistunut Jumalalle, niin että hänen kaikki tekemisensä, ratkaisunsa ja päätöksensä olisivat sopusointuisia Jumalan Sanan kanssa, hän ei ole Messiaassa, vaan Häntä vastaan.

Minulle tuli mieleeni sana ``petos``. Rahantavoittelu keinottelulla on petosta. Pörssikeinottelu ja keikenlaiset arpalelit ja lotot on petosta! Jos sinä olet uskova, ja lottoat, teet siinä Jumalan tahtoa vastaan! Sinun pitäisi ennemmin ne rahat laittaa kolehtiin, että saat Jumalan valtakunnassa kerätä SUUREN katoamattoman jättipotin. Kaivat ne rahat maahan, kätket ne. Entä kun Herrasi tulee, onko Hänellä palkkaa sinulle annettavana tullessa, vai antaako osuutesi sille, jolla on jo, ja joka hyvin teki.

Onko sinulle raha Jumala? Joka viikko annat uhrilahjaa lottoveikkaussäätiölle, raviveikkaussäätiöille, pörssisäätiöille tms... Miksi? Onko sinulla niin pieni Jumala, että et luota Häneen? Jumala ei koskaan kehoita sinua lottoamaan, se on varmaa. Hän ei koskaan kehoita sinua ostamaan ässäarpaa. Jumala ei ole keinottelun Jumala. Se on peräisin maailmasta. Jumalasta se ei ole, se ei ole Hänen ominaisuuspiirteensä. Kun se ei ole Jumalasta, se on syntiä Hänen edessänsä. Tee parannus!

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- -- --
RAAMATTU 2005: http://www.nettiseurakunta.net/2005
wwBible haku: http://www.wwbible.net/php/biblesearch.php3
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- -- --

Sain täyttyä Pyhällä Hengellä noin viikon kuluttua uskoon tulostani 19- vuotiaana. Kaikki tuntemani uskovat puhuivat kielillä, ja minä en. Minä siis heräsin eräänä maanantaina, ja olisi pitänyt mennä töihin. Mutta minä en voinut mennä. Minä olin niin epätoivoinen, että itkin ja itkin ja itkin. Rukoilin että täytä minutkin, huusi sitä ja sanoin että en halua elää muuten, en halua, anna minun kuolla, jos en saa täyttyä. Kolmen tunnin ajan itkin, enkä aikonut lopettaa koskaan. Mutta tapahtui kolmen tunnin kuluttua niin että kieleni alkoi mennä oudoksi, jotenkin alkoi tavuja tulla, ja Karitsaa tuli mopnta kertaa ja ihan outoa kieltä. Ja kun se alkoi soljua parmmin, niin nousin siitä ylös, ja aloin hyppiä innoissani, ja olin niin niin iloinen.

En uskaltanut lopettaa puhumista kielillä, koska luulin että ne voi kadota. Ja olin niin tyytyväinen, kun en mennytkään töihin. Kaikki hengelliset kokemukseni on aina olleet minulle todella todellisia ja vahvoja. Ihan kaikki. Uskoon tulo, Pyhällä hengellä täyttyminen, Jumalan läsnäolo, armoitukset, armolahjat jne... Kaikki eivät saa puhua kielillä. Uskon että Herra tahtoisi jokaiselle ne antaa, mutta en tiedä miksi eivät kaikki saa. olen huomannut että ne jotka on kovin älykkäitä, he jäävät siitä usein paitsi. Oliko se niin että heillä on niin kova kontrolli, että eivät voi vastaanottaa sitä.

On pastoreita helluntaiseurakunnissa, joilla ei ole kielilläpuhumisen armolahjaa, mutta heillä on opettamisen, viisauden ja tiedän sanat muunmuuassa. Ei se ole mikään kynnys asia todellakaan. Ei helluntaiseunta pidä sitä suinkaan edellytyksenä. Voi olla tietenkin joitakin yksittäisiä uskovia, jotka niin tekevät. Onhan seurakunnat täynnä juoruilijoita ym... Kumpa Jumalan Henki ja Voima tulisi kirkkosaleihin ja seurakuntatiloihin ja murskaisi paholaisen otteen näiden penseiden sydämien tieltä, että he eivät voi taipua Elävän Pyhän Jumalan edessä arvostelustaan.


Ajassa taaksepäin jokunen vuosi siitä:


Olin Saalem-seurakunnan järjestämällä lasten tai nuorten leirillä, suunnillleen 13- vuotiaana vuotiaana. Siellä monet saivat täyttyä Pyhällä Hengellä. Monet nuoret puhuivat kielillä. Minäkin halusin vilpittömästi, koska uskoin Jeesukseen sydämestäni. Ja muut alkoivat neuvoa että hoe sitä kiitos kiitos kiitos asiaa. Ja hoin sitä, ja piti aina vaan kiihdyttää. En täyttynyt. Olin surullinen. Minun kieleni kyllä meni hieman sotkuun, ja niin muka olin saanut kielet niiden alle 14- vuotiaden mielestä. Mutta en ollut saanut. Olin todella surullinen ja onneton.

Sitten seuraavana päivänä eräs tyttö halusi täyttyä Pyhällä Hengellä, ja vein Hänet päärakennuksen saliin ja aloin käskeä (innostuneena) että hän hokisi sitä kiitos- kiitos kiitos asiaa. Ja pidin kättä hänen päällä. Sitten tuli yksi leirin ohjaaja ja vei välittömästi sen tytön pois siitä. Ja tulin kauhean surulliseksi. Muutaman hetken päästä tämä tyttö palsi riemuissaan, ja olis saanut kielet tämän ohjaajan välityksellä, joka oli rukoillut hänen puolestaan. Minä jouduin odottamaan vielä viisi pitkää vuotta. Ehdin kulkea maailman synneissä, tosi syvällä. Voi kun olisin silloin saanut. Olin todella vilpitön uskova nuori.

Miksi en silloin täyttynyt Pyhällä hengellä, olisin säästynyt niin monelta tuskalta ja harmilta??? Janosin todella totisesti sitä, ja itkin huonommuuttani, kun en saanut sitä. Uskon että en olisi ikinä mennyt maailmaan. ikinä langennut, jos olisin saanut sen leirin jälkeen täyttyä. Vanhempani eivät sen jälkeen enää sallineet minun mennä leireille. Pyhä Henki on voiman Henki ja olisin tarvinnut voimaa selvitäkseni seuraavista vaikeista vuosista, mutta en selvinnyt, vaan menin maailman mukaan. Jouduin ihan eksyksiin.

Sillä leirillä tapahtui eräs ihme. Eräs tyttö oli sairastunut siellä korkeaan kuumeeseen. Hänen kuume oli 42 astetta. Mutta toiset leirin tytöt olivat niin vahvoja uskossa, että eivät antaneet viedä häntä lääkäriin, vaan aina pyysivät lisä päivää jne.. he olivat koko aika rukoilemassa tämän sairaan tajuttoman tytön puolesta. Neljän päivän päästä leiri loppui, ja kuume oli yhä korkea ja ambulanssi tulis sinne juuri leirin lopussa hakemaan sitä tyttöä. Tapahtui niin että tämä tyttö parani juuri leirin lopussa, kuume oli lähtenyt hetkessä. Itse olin kateellinen ja niin pettynyt koko leiristä, en saanut siitä mitään itselleni. Kaikki muut oli onnellisia, minä jäin ilman.

Mitä jos minä en en olisi sen erään aran tytön puolesta lähtenyt rukoilemaan, mikäli en olisi häntä saanut innostumaan? Voi olla että se oli hänen ainoa tilaisuus. Voi olla että hän tarvitsi Pyhää Henkeä enemmän kuin minä. Ja olin vain kanava, vaikka kauttani ei tullutkaan sitä. Mutta uskoin silloin että täyttyisin siinä samalla. Valitettavasti kävi kuten kävi ja jäin ilman. Ilman Pyhän Hengen voimaa ei voi vastustaa paholaista (se on mahdotonta!), ja niinpä se sai minut saaliikseen ja vietyä minut maailmaan ja todella syvälle syntiin.

En olisi ikinä mennyt maailman teille, jos olisin saanut täyttyä sinä leirinä Jumalan Hengellä - oi miksi ei niin tapahtunut???!!! Se mitä maailma teki sielulleni, se ei koskaan unohdu, se aina on jättänyt jotain jälkiä sieliuuuni, jollakin tavalla tehnyt jotakin... Vaikka olen saanut syntini anteeksi, se mitä tein ja koin, se on muistissani, se mene pois. Vaikka se ei paina omaatuntoa, niin kuitenkin se eletty kokemus voi muistuttaa joskus olemassa olostaan. Minä ehdin vain olla jumalattomilla teillä jokusen vuoden, mutta joku on ollut kenties kymmenen vuotta tai useamman kymmentä. Minusta kaksi pahaa vuotta oli jo liikaa.

Jos joku luet tätä, joa et ole uskossa, niin tee parannus viipymättä, ennenkuin se on liian myöhäistä. Muista nuoruutesi päiviä, mitä silloin halusit ja unelmoit. Palaa Jumalan tykö, koska Hän on rakkaus. Palaa Jeesuksen luokse. Jumalan pojan rakkauteen, ja Jumalan pojan, Jeesksen veri pesee sinun syntisi pois. Halutko sinä sitä. Haluatko taivaaseen, vai et? Kummalle puollle joudut kuoltuasi, et voi tietää milloin elämäni viiva katkeaa. Siksi tule Jeesuksen luokse. Hän on rakkaus, täydellinen rakkaus, joka voi antaa kaikki sinun tekosi anteeksi. Tule sellaisenaan, Hän muuttaa sinut ja pesee sinut veressään puhtaaksi ja antaa kaikki sinun syntisi anteeksi.


ps. Viime yö oli minulla tosi erikoinen. Itkin koko yön ja kirjoitin itkien tätä ja edellistä yöllistä kirjoitusta. Aivan erikoinen yö. Ikäänkuin sain sisäistä silmävoidetta, että pystyin syvemmälle luotaamaan Jumalan näkökulmiin sisälle, ja se valtasi minut kokonaan, ja vavisten kirjoitin noita tekstejä.

Ps 126:5 Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat.
Ps 126:6 He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat.

Mitä Jeshua sanoi? Minun ruokani on tehdä lähettäjäni tahto. Hänen koko elämä oli Jumalan elämää, Hänellä ei ollut omaa elämää ja omaa tahtoa, koska hän oli alistanut tahtonsa Jumalalle täysin. Hänen työnsä oli toteuttaa Jumalan aivoitukset, täyttää ne. Oma tahtomme ei voi olla yläpuolella Jumalan, eikä samalla tasolla. Vaaditaan täysi alistuminen Hänelle, täysi kuuliaisuus Hänelle kaikessa.

Jeshua oli kaikessa kiusattu. Niin olemme mekin, minäkin. Hän koki vihaa, niin minäkin. Hän koki epäuskoa, niin minäkin. Hän rukoili öisin, niin minäkin. Hän kirkastui kuolevaisessa ruumiissaan ja Mooses ja Elia ilmestyi Hänen kanssaan siihen. Missä on minun kirkastushetkeni ja kokemukseni?

Hän teki monia tunnustekoja ja julisti parannuksen sanaa ja ihmiset tulivat Hänen seuraajikseen. Ne asiat mitä Jeshua teki, ne voimalliset asiat, niitä tekivät myös Hänen opetuslapsensa Pyhän Hengen kasteen jälkeen. Entä tämä aika - tämän ajan seurakunta - missä ne tunnusteot on, niiden pitäisi aina seurata julistettua Sanaa? Tapahtukoon Taivaallisen Isän tahto, ei meidän. Me ei voida kilpailla Isämme kanssa, meidän pitää olla samassa asemassa Jumalaan nähden, kuin Jeshua oli. Kun näin on, kaikki on mahdollista.

Kun Jeesus oli niin kuuliainen Isälle kuin mahdolllista oli, niin meillä ei itse asiassa ole oikeutta olla yhtään tottelemattomia Jumalalle. Meidän kuuliaisuutemme Jumalalle, pitäisi olla oikeasti vielä syvempää kuin Jeesuksen oli. Mutta se ole mahdollista, koska Hän oli täysi kuuliainen, kukaan muu ei voi olla sitä niin täysin. Mutta Jumalan Pojalla ei olisi ollut tarvetta ja edellytyksiä olla täysin alamainen ja mitätön. Mutta Hän rakasti maailmaa ja Isää, siksi Hän suostui siihen, Hän halusi sitä, Hän teki sopimuksen isän kassa siitä.

Eikä Hän ole Taivaassa lomalla. Vaan Hän YHÄ jatkaa siellä työtänsä, Hän yhä rukoilee, Hän yhä itkee. Hän yhä on getsemanen tuskassa ihmiskunnan puolesta. Ei Hän ajatellut kuten ihminen, että kuomepa tässä, ja minuutin pästä olen pilven reunalla pumpulissa. Hän siis todella vasta aloitti siitä maratoonin ja taistelun ihmisten hädän puolesta.

Ajatelkaa Isän ja Pojan keskustelua. Isä sanoo pojalle suunnitelmassa, poika suostuu siihen. isä sanoo että se ei siihen lopu, vaan sinun pitää rukoilla kunnes valittujen luku täyttyy. Sinä et voi lomailla, ennekuin vasta iäissyydessä. Tahdotko sitä? Ja Jumalan Poika suostuu siihen. isä näkee kaiken edeltäkäsin, muta ei koe sitä edeltäkäsin. Hän kokee sen vasta sitten kun se todella tapahtuu. Voi miten se Häneen sattuukaan.

Ajatelkaa Abrahamia ja Isakia vuorella. Mikä luottamus heidän välillä. Isä sitoi pojan alttarin päälle, ja oli jo teurastamassa Häntä. Oi... Taivaan iIä ei teurastanut itse omaa ainoaa poikaansa, vaan Hän teurastutti sen vihollisellaan. Voi kuinka hirvittävää. Mikä luottamus Isän ja Pojan välillä. Isä ei tappanutkaan Isakia, mutta Jumala salli poikansa teurastuksen. Mikä kamala sadistinen syytön tuomio. Ja siitä oli sovittu yhdessä toimin etukäteen, voitko kuvitella sen.

Mikä luottamus Isän ja Pojan välillä olikaan. Mikä uhri se olikaan. Kuinka suuri ja jalo. Mutta ei Jeshua mennyt kultakaupunkiin sen jälkeen kylpylähoitoihin, vaan välittömästi Hän ilmaantui opetuslastensa tykö. Ajatelkaa Hän tuli jäännöksen tykö kuoleman jälkeen kiiruusti. Ei Hän ajatellut omaa etuansa, ei Hän koskaa voisi niin tehdä.

Mitä me olemme, onko meillä oikeus enempään. Kun Jumalan Poika on näin alistunut ja nöyrtyny, mitä me olemme, mitä oikeutta meillä on? Ei me olla Jumalan ainutsyntyinen poika. Jeshualla olisi ollut kaikki oikeus olla aina koroitettu. Ei me olla parempia, ei meille kuulu parempi osa tai osuus kuin Hänelle, ei meille kuulu parempi elämä, ei meille kuulu mikään perempi titteli kuin Hänelle. Ei me voida ohittaa Kuningastamme. Ei me voida olla perempia. Ei meillä oikeuta siihen mihin Hänellä oli. Me ollaan alempia asteikolla kuin Jeshua on, ja kuitenkin Hän tuli alemmalle tasolle kuin kenkään voi tulla.

Jos jollakin on syytä viettää iäisyys nauttien kylpylöistä, pilvenhattaroista, rikkaudesta, niin Jeesuksella olisi sitä. Mutta ei Hän piittaa siitä. Hän vain rakastaa. Ja mekö vain halutaan se osuus ottaa Häneltä, josta Hän itse kieltäytyi. Ei me olla menty ristille, ei me olla synnittömiä, ei me olla Hänen vertaisia, ei meilllä ole oikeutta sen enempään kuin Hänelläkään.

Ajatelkaa - Jumalan Karitsa Immanuel on tehnyt meille Taivasten Valtakunnan, kadut, asumukset, puut, linnut, musiikin, rauhan... ja kaiken ihanan... ihan meitä varten. Kaikki on vain lahjaa. Pelkkää rakkauden lahjaa. Ei kenelläkään olisi oikeutta vaatia yhtään mitään. Ei Jeshua vaatinut Isätä yhtään mitään. Ei meillä ole yhtään enempään oikeutta kuin Jumalan Pojalla oli. Ei ole. Ajatelkaa Jumalan Poika on arkkitehti, ja ihan itse suunnitellut kaiknen tulevassa valtakunnassa jokaiselle, Hän sanoi että menee Isän tykö valmistamaan sijoja meille. Ajatelkaa - ihan lahjaksi. Ihan - lahjaksi. Millainen rakkaus!

Monet vaatii että meillä olis tässä ajassa jo sitä ja tätä.. että olisimme jo tässä ajassa kunnioituttuja ja koroitettuja, maineikkaita ja rikkaita. Mutta ei Jeshua ollut maailmassa rikas, maineikas, kuningas, poliitikko. Ei meillä ole oikeus sen enempään. Kun Maailman kaikkeuden Luoja kieltätyi maailman rikkaudesta, niin meilläkö on siihen oikeus, mekö olemme parempia kuin Hän?

Ajatelkaa kun Jumalan Poika oli maailmassa, niiin HÄnellä ei ollut montaa läheistä. Johannes taisi olla Hänelle se läheisin, joka palvoi Häntä eryisesti. Sitten oli Mariat. Ei tainnut olla kuin vain muutama. Ajatelkaa, Jumalan Poika oli maan päällä, ja ei saanut kokea rakkautta, Hän koki muutaman kautta, hellyyttä, ajtelkaa kuinka orpo Hän oli. Ei Hän pyytänyt mitään inhillistä. Mutta Johanneksen läheisyys, oli varmasti Hänestä aivan mahtavaa. Sitten lopulta JOhannes sai nähdä Patoksella Herran ilmestyksessä ja viimeiset ajat.

Jos haluat todella olla lähellä Herraa, mene Hänen lähelle, niin liki kuin olla voit, ole sellainen kuin olet, ja palvo Häntä. Älä palvo tavaraa, ihmistä, kunniaa, mainetta, rikkautta, unelmaa. Palvo vain Herraa. Haluatko olla Hänen lempiseuraajansa, tee silloin Hänen tahtonsa.

ps. Viime yö oli minulla tosi erikoinen. Itkin koko yön ja kirjoitin itkien tätä ja ylläolevaa yöllistä kirjoitusta. Aivan erikoinen yö. Ikäänkuin sain sisäistä silmävoidetta, että pystyin syvemmälle luotaamaan Jumalan näkökulmiin sisälle, ja se valtasi minut kokonaan, ja vavisten kirjoitin noita tekstejä.

Ps 126:5 Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat.
Ps 126:6 He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat.

Usein kun rakastamme, emme huomaa sitä itse. Sen huomaa Jumala ja ne toiset, jotka ovat alamittaisia. Itse suunnattomasti kadehdin sinun nöyryyttäsi Jumalan edessä, sinun rakkauden panostasi Jumala edessä.Se vaan että kun sitä hamuaa, se on kuoleman tie. Kuitenkin rakastan kuolla omalle elämälle, ja antaa itseni, ja luovuttaa Hänelle. Sitä ei voi enää elää vain itselle. Kuitenkin olen niin rakkaudeton. Minä en välitä muista. Oikeastaan en välitä yhtään mistään, olen niin mahdoton. Olen onnellinen vain Jumalan läsnäolossa. Siihen päästäkseen on paljon paastottava ja etsittävä Häntä.

Rukoilen Isää, että Hän antaisi minulle läsnäolonsa, kirkkautensa ja todellisuutensa, niin että en olisi sama ihminen enää koskaan. Jumalalta tulee kaikki - ihan kaikki. Rakkaus mahdottomiin tekoihin tulee Häneltä. Siis on vain riiputtava Hänessä kiinni - ja se on vaikeaa, se on oman luonnon vastaista, se on oman mielen vastaista, se on riuduttavaa ja se on kurottamista, se on heikkudessa vain mahdollista, tosi tyhjyydessä, siinä joutuu koko aika olemaan kuin veden päällä, mahdottomuudessa, ja ei ole silloin varaa luottaa veteen, joka voi upottaa, vaikka sen mahdottomuuden, tietää koko aika olevan.

Miten tässä elämässä jaksaa, ei muuten kuin vain vastaamalla Jumalalle, hengittämällä Pyhää Henkeä, ajatellemaan Häntä, Luojaa. Koko aika työskentelemään Hänelle. Koko aika kirjoittelemaan hengellisä asioita ja pohdintoja. Olen niin epätoivoinen, että olen vuoden ajan paennut hengellisyyteen. Jumalasta on tullut kaikki kaikessa. Kuitenkin vain tarpeeni ja tyhjyyteni lisäntyy.

En minä ja et sinäkään omista rakkautta. Ei meissä ole mitään, muuta kuin tyhjät kätemme, sydämemme, ja halumme antautua Hänelle. Haluanko minä palvella Jumalaa, haluanko rukoilla aailman kadotettujen puolesta. Ei minun oma tahto ja mieli halua, se on niin kurjaa. Siihen tarvitaan rakkauden polttoaine. En ole edes pyytänyt sitä Jumalalta. Mutta jos Hän tahtoisi ja voi, niin se tapahtuisi. Kun Hän antaa palvelustyön, siihen tulee voitelu ja armoitus. Siihen sitoutuu, se on elämä ja henki, se on asia jota tehdessä siunaantuu itsekin. Se on asia, jota ei halua pantata ja laittaa sivuun, sitä ei tahdo menettää. Se on niin kallisarvoista. Tiedän vain murusen verran siitä, se on niin helppoa, se on niin pientä, mitä olen saanut tehdä, niin helppoa ja virvoittavaa. Kasvattavaa ja valtavaa. Mutta se on yksinäistä.

Jumalan valtakunnan työntekijät ovat yksinäisimpiä ihmisä maailmassa. Vaikka kansat kokoontuisi tuhatpäin, ja tulisi suuri joukko ihauilija kirjeitä, niin sitä on vaan yksin Elämän Herran kanssa. Itse koen niin, ja se on hyvä niin silloin. Tavallaan se saa ihmisen pysymään nöyränä, ja kaikkeen tottuu, enää ei ylpisty, vaan Jumalan tehtävätä on tullut velvoite, joka on elämä ja henki. En muuta jaksa nyt kirjoittaa. Lähinnä sen takia aloin, kun koin että sinun rakkauden puute on hyvä asia, mutta varmasti rakastat enemmän kuin usea muu. Joka rakastaa Luojaa, pitää Hänen Sanansa, ja ei tingi Hänestä.

Jumalan agape rakkaus on uhrirakkautta, ja ei ole olemassa uhria, ilman menetystä ja kuolemaa.
me olemme vaan tyhjiä astioita Jumalan edessä, Hän vuodattaa rakkautensa meihin, Pyhän Hengen kautta. Ja se rakkaus on agepea, eli uhrirakkautta. Ensin me uhraamme oman elämme, tavoitteemme ja unelmamme Jumalalle, ja sitten Hän vuodattaa Rakkautensa, joka aikaan saa tekoja ja kuuliaisuutta. Ei meidän tarvitse etsiä rakkautta, vaan Jumalaa. Ei meidän tarvitse tuijottaa mitä meillä ei ole, vaan Häntä joka on täyttäjä. Ei meidän tarvitse tuijottaa ammottavaa puutetta tai haavaa, vaan parantajaa.

Kuollut ihminen voi kohdata Jumala, kuollut ihminen on otollinen Hänelle, kuollut voi vaan nähdä Hänet, kuulla Häntä, palvella Häntä. Se ihminen joka ei ole kuollut itselle, se elää katoamatonta aikaa varten ja ei talleta ikuisuutta verten elämäänsä. Tämä on vaan täysin vapaaehtoista. Jumala hoitaa meidät, Jumala muutta meidät, sen mukaan miten tyhjiä olemme, mitä tyhjempiä olemme, sitä enemmän Hän vuodattaa itseään meihin ja kauttamme.

Jumala rakkaus ei ole kuitenkaan kesykissan rakkautta, vaan leijona rakkautta. Se ei ole myöskään pässirakkautta- vaan lammasrakkautta. Luin nota Tommy Tennyn kirjoja, ne oli valtavan antoisia, nyt vain kun saisi ne jotenkin käytäntöön. Mutta se on prosessi, täytyy pitää ne sydämessä, täytyy kasvattaa Jumalan nälkää. Ei riitä että olen puu vesiojain ääressä, minun pitäisi olla se pensas, joka oli palava keskellä erämaata, mutta joka ei kulu.

Erämaa uskovat roihuavat Jumalan tulta, Jumalan kirkkauden ja pyhyyden tulta, erämaassa on jano ja nälkä, ja kuumuus. Uskovan elämää on erämaata, jos tahtoo palvella Jumalaa kokonaisvaltaisesti. Mutta erämaassa, Jumala antaa mannan ja veden. Erämaassa, emme kulu sisäisiltä vaatteiltamme, vaan pysymme kirkkaudessa ja puhtaudessa. Erämaa on siunatuin vaellustie uskovan elämässä. Se on ihmeiden ja ilmestysten tie.

Älä ole levoton tästä rakkaus asiasta, se on hyvä tarve, se on minunkin. Mutta emme etsi ominaisuuksia, vaan Jumalaa. Jumala on AGAPE! Ihmisessä ei itsessään ole agepea, agape on mysö Pyhä Henki. Agape on kuluttava tuli, sammumaton intohimo ja tinkimätön totuus. Agape on yliluonnollinen rakkaus, sitä ei voi luonnollinen omistaa. Ihminen ei voi omistaa mitään, ihminen vain on palvelija, kanava mitä Jumala käyttää.

Jeshua on ihana rakkauden esikuva. Hän on. Hänkin oli kiivas, ja se oli hyvä. Hän ei koskaan puhunut turhia, vitsaillut, laskelmoitunut omia mielipitetään, koska Hän eli Isässä ja Isästä. Meidänkin kaikki tekemiset ja puheet ja ajatukset pitäisi olla Isästä lähtöisin. Kaikki mitä teemme olla Hänestä. Joten meidän täytyy pysyä Hänessä joka aika.

Pietari oli Simon kiivailija, mutta Hänessä Jumala näki valtavaa potentiaalia, Johannes taas rakasti jeshuaa ja nojasi Häneen. Emme me kaikki ole samanlaisia. Ei kaikki kiivaus ja piirteet ole Jumalasta, vaan ihmisestä, mutta kun ne on Jumalan käytössä, Hänen agapen, polttoaineella viritettyjä, ne ovat voimakkaita ja tehokkaita aseita ja varustuksia. Pieteri kiivailija kun saarnasi, tuhannet tuli kerralla uskoon. Johannes joka rakasti, sai nähdä Herran ja lopun ajat. Pietari oli ihmisten keskuudessa, Johannes, oli paljon yksin. Meidän luonteemme siis saa olla Herran käytössä.

Haluan kohdata Jumalan! Haluan suuremman Jumalan ilmestyksen, ymmärryksen, tiedon, kokemuksen, voiman, pelon, PYHYYDEN, rakkauden, rauhan, tuntemuksen, kuin mitä IKINÄ tähän mennessä olen Hänestä saanut ja kokenut! En halua olla sama ihminen huomenna mitä tänään olen! Haluan että joka ikinen sekuntti elämässäni on täyttä Hänen läsnöoloaan täynnä! En halua ajatella samoin kuin ennen, en halua haaveilla sam,oja asioita, en tavoitella samoja. Haluan uusia näkyjä, ratkaisuja, ulottuvuuksia ja tehtäviä.

Haluan kadottaa itseni Jumalaan, haluan kylpeä Hänessä, haluan olla niin Häneen upoksissa kuin olla voin. Haluan itselleni tosi ISON Jumalan! Hän on! Mutta haluan että Hän on ISO ajatuksissani, unissani, voimassa, rakkaudessa, PYHYYDESSÄ, vanhurskaudessa, rukouksessa, motiiveissa, tahtomisessa ja tekemisessä. Haluan oikean Jumalan pelon, haluan oikean kunnioituksen Häntä kohtaan! Haluan suuremman vihan syntiä kohtaan! Haluan suuremman säälin ihmisiä kohtaan! En halua olla heikko, kuten tänään olen, sellainen että ei minusta mitään ole! Siihen olen jo kyllästynyt! Oikeasti en voikaan koskaan, koska Jumala voi kaiken minussa!

Mutta haluan että kaikki aukeaa, Hänen lähtökohdillensa minussa. Haluan tuntea Hänet. Haluan palvoa Häntä. Haluan kuulla Häntä. Haluan nähdä Hänen kirkkautensa. Haluan haluan ja haluan... En halua elää omasta perspektiivistä käsin, vaan haluan elää ylhäältä käsi, ylhäältä ohjatusti. Haluan ihan kaikkeen Jumalan näkökulman! Ihan - ihan kaikeen. Haluan olla hengellisempi, haluan olla tosi tosi tosi ylimaallisen hengellinen, oikein uskon ihminen, oikein todella hypersuper - hengellinen uskova.

En halua että taivas on rajan, vaan haluan että se on rajaton. En halua rajattua tietoa, tuntemista, ymmärrystä, kokemusta, uskoa, rakkautta ja voimaa. Vaan rajattoman. Haluan että Jumala käyttää minua, haluan antaa ruumiini Hänelle, sieluni Hänelle, elämäni Hänelle, tahtoni Hänelle, mieleni Hänelle. Ota minut... please! Siis oikeesti - oikein todella, että jotain tapahtuu, jotain siis todella täytyy tapahtua. Jotain yliluonnolista, ja vahvaa. Odotan sitä. Milloin - milloin - milloin???

* * * * * * *

Haluatko tulla nälkäiseksi Jumalan puoleen? Haluatko havahtua ja herätä siitä tilasta missä olet elänyt pitkään? Haluatko että elämäsi muuttuu? Haluatko Jumala suhteesi muuttuvan radikaallisesti, tahdotko itse muuttua? Haluatko Jumalan muutavaa ja uudistavaa voimaa elämääsi? Lue silloin! Ruoki nälkääsi lukemalla, kun luet tulet enemmän ja enemmän nälkäiseksi, lukeminen ei sinua tyydytä, vaan Jumala, mutta ruokahalusi pitää kasvaa Jumalaa kohtaan, ensin lukemalla. Lue kirjoja joissa kerrotaan hengellistä herätyksistä, jotka saa piston omassatunnossasi, lue ennakkoluulottomasti ahmien. Muutut lukiessa, ja haluat aina vaan lisää ja lisää.

Minussa tapahtui yksi ihme kun luin erään kirjan, sain erittäin voimakkaan omantunnon pistoksen ja samalla mielenmuutoksen, ja uskon että se kestää, se oli eräs yksi tärkeimpiä asioita, joka ei ennen olisi minulle passannut. Mutta nyt tässä vaiheessa elämän prosessia, jolloin on kaikkea koettua ja monesta riisuuduttu, kuollettunut monesta, se oli itsestään selvyys. Sitä asiaa ei tarvinnut prosessoida ja sumplia, se oli niin helppoa, tarvittiin vain oikea ajoitus, sana ja Jumalan Pyhän Hengen puhuttelu. (Joka on vähässä uskollinen, on myös paljossa uskollinen)



T. Tommeyn ``nälänherättämis`` - kirjoja:

Tähtäimessä Jumala
Alehinta: 10,00 e - norm. 14,90 e

Tahdon Sinua Jumala
Alehinta: 10,00 e - norm. 25,00 e

Jumalan näkökulma
Alehinta: 10,00 e - norm. 29,50 e

Jumalan etsijän rukous
Alehinta: 10,00 e - norm. 25,00 e

[http://www.eliaskirja.fi/?sid=30005&words=tenney&moodi=haku&a=30]
¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨


Se että kun olen vajaa ja riittämätön, se ajaa minut Jumalan tykö, mutta siinä tarvitaan epätoivoa (polttoainetta), ennenkuin se tapahtuu. Sellaista ``kaikki tai ei mitään`` -päätöstä. En peräydy, en hellitä, vaikka menisi maine, vaikka kasvoni, niin siitä huolimatta jne...

Viime yönä tuli mieleeni seuraava Raamatunkohta:

[ Est 4:16 Sitten minä menen kuninkaan tykö, vaikka
se on vastoin lakia; ja jos tuhoudun, niin tuhoudun.`` ]

Tätä on Jumalan etsintä. Kaikki likoon. Laki viittaa synnin lakiin. Itsessämme meillä ei ole tulemista Jumalan kasvojen eteen, ilman katumusta, ilman sydämen taipumista, ilman todellista päätöstä muuttaa suuntaa elämässä, Jumalan tahtomaksi, miten Hän tahtoo siitä eteenpäin. Synnillä ei ole sijaa Jumalassa, ja jos motiivimme tulla Hänen eteensä perustuu itsekeskeisyytemme tai pelkän elämyksen kokemiseen syntiin, meillä ei ole pääsyä Hänen kirkkauden läsnäoloonsa. Mutta huomaa mitä ennen sitä oli tapahtunut:

[ Est 4:16 olkaa syömättä ja juomatta kolme vuorokautta,
yöt ja päivät. Myös minä palvelijattarineni samoin paastoan. ]

He siis paastosivat ja rukoilivat. Paasto ja rukous oli ja on aina katumusta ja parannuksen tekoa. Se oli ja on asia, joka käänsi/kääntää Jumalan suosion ihmiselle, ja niin Jumala armahti/armahtaa ihmisiä sen jälkeen. Hengellisessä merkityksessä, päästäksemme Jumalan lähelle tarvitsemme paastoamista ja rukoilemista. Katumuspaasto, parannusrukousta. Se vaikuttaa Isän sydämeen syvästi. Silloin ihminen on osoittanut sen, että Hän todella epätoivoisesti haluaa Jumalan suosion ja tavoittelee Jumalaa.

Paastoava ja rukoileva ihminen kieltää itsensä, osoittaa sillä että hän on todella tosissaan. paaston aikana menetämme otteita muihinkin Jumalan korvikkeisiin, sillä paastossa tulemme Pyhän Hengen tahdolle alttiimmiksi. Koemme vaan että kaikki ei ole Herran tahto, se mikä siis ei ole, se vaivaa. Joku sanoo, että emme ansaitse sitä ja tätä, vaan kaikki on armoa. Pelastus on tietenkin armoa. Ester sai armon kuninkaan edessä, sen takia, koska he olivat paastonneet Jumalalle, ja Jumala vaikutti taas oikeudenmukaisuutta tällä tasolla. Jos he eivät olisi paastonneet ja rukoilleet, miten olisikaan käynyt. Miten olisikaan käynyt jos Niiniveessä ei olisi kaduttu ja paastottu. Näitä esimerkkejä on lukemattomia, tähän päivään asti.

[ Raamattu2005 [ http://www.nettiseurakunta.net/2005/ ]
¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨

Minä siis olen nyt jonkin tasoisella paastolla, en absolotytisti, mutta koen olevani kuitenkin. Söin 200 grammaa suklaata tänään, viiniä yöllä (koin että se oli Herran tahto - en juopuakseni tosiaankaan, vaan rauhoittuakseni), sekä teetä olen juonut. Luin sen Boothin tosi hyvän kirjan läpi. Seuraava kirja on Finneyn kirja - ihmeellisiä herätyksiä. Tuollaiset kirjat havahduttavat minua, tajuamaan kuinka pienissä ympyröissä elän, kuinka suojattua elämää. Koen sellaisen olon, että annan nuo sims pelit pois vielä tänä syksynä jollekin. Sen vaan koen, että niin tulee tapahtumaan. Ja yleensäkin kaikki asiat jotka on turhuutta, ne tulee menemään minulta pois, sellaiset asiat jotka on Jumalan korvikkeita tai asioita, joita en todellakaan tarvitse. Tiedän jotenkin että seuraava paastoni tulee olemaan aivan erilainen kuin tähän astiset paastot, aivan omanlainen. Vaistoan sen. En jäljittele sitä mitä ennen oli, en kaipaa sitä mitä ennen oli, en koe samaa mitä ennenkoin. Ehkä tämä ei ole fyysisesti niin rankka kuin silloin, mutta hengellisesti rikkaampi, lähinnä minua varustavampi paasto. Edellinen paasto oli riisumispaasto. On sellainen tuntu että seuraava on varustuspaasto.

On sellainen olo, että Jumala tulee ajamaan tehokkaammin asioitansa eteenpäin, Hän on kilpeni, ja monet hyökkäykset kääntyy vihollista vastaan, eikä minun tappiokseni. On sellainen olo, että kun teen Jumalan tahdon, niin Hän tulee sitoutumaan omaan Sanaansa, myös siihen mitä kirjoitan Hänen tahdostaan. On sellainen tuntu, että en ole yksin, vaan jonkinlainen hengellinen Jumalan rintama on takanani, joku suojelee minua erityisesti, ja saan ihmetellä sitä. Ennen aina haavoituin ja olin altis, ja tulen ihmettelemään muutosta mikä tapahtuu tästä eteenpäin. Sanoilla mitkä tulen kirjoittamaan, niissä tulee olemaan enemmän Jumalan Voimaa ja läsnäoloa. Ne ovat vakuuttavammat, ei minun tähteni, mutta ilmeisesti Jumala ne vahvistaa, omina sanoina, koska Hän antaa ne. Ilmeisesti profetoin tässä. Kiitos Jeesus - Kiitos Isä - Kiitos Pyhä Henki! Olen aika varma että tämä on profetiaa, koen sen niiin todeksi ja varmaksi.

Asetin Jumalalle kaksi vaihtoehtoa! Eli - !!! Jumala antaa minulle yhtä voimakkaan kokemuksen itseensä kuin Eric_foramissionille, yhtä todellisen Jumala suhteen, samanlaisen Jumalanpelon, kunnioituksen ja rakkauden Jumalaa kohtaan kuin hänellä on, eli vähintään se ja sen lisäksi haluan saada poltteen palvella Jumalaa. TAI - sitten Jumala antaa hänet puolisokseni. Eli jompi kumpi ! Ja minä haluan vaihtoehdon ykkösen! Siinäpä sitä on faktaa! Kumman Jumala haluaa minulle antaa?!!!!!!! Kumpi kampi? En ole peräytyjä - EN OLE! Kaikki on Jumalalle mahdollista! On - on ja ON!

Oskari kisu on tänä yönä ollut levoton. Kun ole tuittuillut Jumalalle, niin Oskari on napissut ääneen, ja lisännyt ärtynyttä mielialaani. Luin Finneyn kirjaa, ja sekin lisää vaan tarvetta saada lisää kokea Jumalaa ja tulla joksikin muuksi kuin mikä olen. Haluan tosiaan muuttua!!! Haluan - haluan! Haluan olla Jumalan palvelija - koko sydämisesti! Haluan kirjoitttaa kirjoituksia, jotka on niin eläviä kuin olla voi. Haluan että Jumala että minulla ei ole omaa hetkeä ja aikaa elämässä, vaan joka sekuntti ja joka ajatukseni on Hänen omistama ja hallinnassam sekä Hänen varaamaansa. Haluan olla koko aika Hänessä. En halua elää sekuntiakaan harhaillessa sinne tänne, en halua elää sekuntiakaan, orpona ja hämilläni. Haluan että joka hetki on Jumalan hallitsemaa, koko aika olen Jumalan läsnäolossa, joka hetki!

Olen astumassa ulos siitä mikä ennen oli harmautta, olen vaeltamassa kohti kirkkautta, kaunista iankaikkista näkökulmaa kohtaan, jossa kaikki totuus ja tieto ja ymmärrys avataan. Olen pääsemässä lukoista, jotka ovat minua sulkeneet ja estäneet päääsemästä enemmän Jumalan Sanojen ja salojen sisäpuolelle. Jännitteeni katkeaa. Tulee uusi avaruus, ja Jumalan näkökulma, joka päästää minut siteistä. Entisyys katkeaa, ja tulee uusi ilmestys Kuninkaallisesta Valtakunnasta ja sen lähitulevaisuudesta. Luovut siitä mitä ennen omaksuit ja otat sen vastaan mitä Jumala antaa sinulle.

Tämä yksinäisyyden ja riittämättömyyden tunne sisälläni on kamalaa. Se ajaa minua Jumalan luo, mutta en saa sitä haluan. Haluan niin käsittämättömän paljon ja kun en saa se masentaa minua. Ahmin kirjoja, ja nälkäni kasvaa Jumalan puoleen, ja sitä sietämättömämpi olo minulla vain on. Jos en lukisi kirjoituksia, en olisi näin nälkäinen ja tyytymätön, tyytyisin siihen mitä jo olen kokenut. Olen aika kireä ja tuittupää. Ahdistunutkin jotenkin. Odotan että alkaisi tapahtua asioita, mutta olen ihan takussa, en tiedä miten pitäisi olla, asiat vaivaa minua niin paljon. Olen niin masentunutkin. Masennus ja kiukku vuorottelee ja sotii keskenään - kumpi voittaa. Alistuminen vai periksiantamattomuus? En kykene palvomaan Jumalaa... en kykene... en pysty olemaan ihana ja suitsuttamaan Hänelle nyt ylistystä. Olen niin ärtynyt... ja kyllästynyt tilanteeseeni.

Tällä hetkellä olen hyväksynyt sen että elän loppuelämäni yksin.

kello on nyt kohta 8.00 aamulla ja olen aika masentunut.

Ilta alkaa koittaa, en ole syönyt. Taas kävivät oven taakse jättämässä kassillisen omenoita ja luumuja. Mutta ei tee yhtään mieli, näen jo niistä painajaisia. Tekisi mieli antaa kaikki jonnekin. Mutta laitoin ne sellaisenaan pakastimeen. Mitä minä niillä teen? Pakastimen jäljiltä ne on kehnoja, mutta kun ei tee mieli, niin ei tee. Olkoon siellä. Kumpa eivät enää toisi. Nojoo... Elän työttömänä, ja olen päättänyt että laitan tästä eteenpäin niin paljon varoistani jumalalle, kuin on mahdollista. Elän yhteiskunnatukiaisilla, ja se on jumalan lahjaa. Ja haluan siirtää niitä varoja Jumalan valtakunnatyöhön, enkä kuluttaa niitä itseeni enää. Joskus voin hankkia kivaa päällepantavaa ja muuta. Mutta näin toimin muuten. Paastoan nyt ihan oikeasti, olen siitä täysin varma.

En koe itseäni hyväksi ihmiseksi, koko aika sisälläni on hieman levoton olo, en osaa määritellä sitä. Jotenkin syyllistävä olo, en oikein tiedä miksi. Luulen että se liittyy siihen että kirjoitan niin paljon omista lähtökohdista lähtien, eli en odota Herraa, vaan yli-innokkaasti teen sitä. Hän on toki mukana siinä, mutta Hänen pitäisi kontrolloida sitä, eikä minun. Olen liian omahyväinen ja liian pätevä... en muuta osaa sanoa.

Minun pitää saada talveksi pitkä vaalea tai vaalean ruskea mokka nahka tms... eli takki, ja pitkävartiset talvikengät. Semmoiset on välttämtöntä hankkia, siksi koska pidän pitkää hametta. Niin ei sääreni palellu, ja hameeni laskeutuu nahkavarren pintaa pitkin alas suorana, eikä nouse sukkahousujen myötä ylemmäs. Ja sääreni on myös lämpimät silloin. Ja takki on kaunis esteettisesti, ja lämmittää myös.

Oletko kokenut että Hän, Jumalan, Hänen läsnäolonsa olisi tullut sinun tykösi näkymättömättömästi, kirkkauden painostavana läsnäolon ilmapiirinä tai muotona? Oletko kokenut että koko kehosi oli menehtyä tai menettää kontrollinsa Hänen painostavassa läsnäolossaan, ja sisäinen olemuksesi lyyhistyi Hänen Pyhyytensä alla?

Voi kun saisin itse kokea sitä, se muuttaisi minut kokonaan. Ei se ihanaa ole lihalle, se Jumalan kirkkaus, ja sen läsnäolo, ei ole. Mutta se asettaa ihmisen oikeaan suhteeseen Jumalan edessä. En haluaisi sitä siksi, koska se on jännää, tai jotain uutta. Vaan siksi koska haluan muuttua kokonaan, ja edustaa paremmin Jumalaa, enkä itseäni. En tiedä onko hyvä vastata täällä, se voi olla huonokin asia, en tiedä... Se mitä kirjoitan, se rukous, ja toive, tulee myös vihollisen tietoon. Ja se repii ja hajottaa, se ei kunnioita Pyhiä asioita. se ei näe mitään Pyhää kiihkeässä Jumalan tavoittelemisessa, nälässä ja janossa. Mutta Jumala on kuuleva ja vastaava.

Mutta (hengelliseen) erämaahan tulee itse mennä. Jumala avaa meren ja johdattaa koko ajan. Jos haluaa kohdata Jumalan kirkkauden, tulee mennä Hänen vuorellensa. Monet uskovat jäävät vuoren juurelle, ja harrastavat mitä harrastavat. Jumalan manna oli taivaasta vuodatettu heille, mutta se ei riittänyt, vaan piti saada lihaa. Mikään ei riittänyt. Jos he olisivat menneet vuorelle, kun Jumala tahtoi puhua, he olisivat tyydyttyneet. mutta he pelästyivät ja pakenivat loitolle. Uskovat ihmiset eivät halua vaeltaa erämaassa, vaikka se on täynnä ihmeitä. Ei Jumala järjestä erämaahan julkapöytiä, kiusauksia, kulinaarisia tarjouksia. Vaan Hän tarjoaa itsensä siellä, oman tuntemisensa siellä.

Useat uskovat kaipaavat vain voitelua, mutta eivät Jumalan kirkkautta. Koska Jumalan kirkkaus, saa ihmisen mitättömäksi, saa ihmisen lakoamaan maahan, ja tulemaan saastaiseksi ja mitättömäksi Jumalan edessä. Voitelu saa meidät tuntemaan itsemme sankareiksi, voittamattomiksi. Monet ovat tyytyneet tähän ja silloin on se vaaratilanne, että voi tulla siitä asemasta tai tilasta ylpeäksi. Kuitenkin voitelu on Jumalan kirkkauden edessä vain pieni osa Hänen väkevästä läsnäolon todellisuudestaan. Voitelu on palvelutehtävää varten, ei viihtyvyyttämme. Voimme palvella Jumalaa rukouksien kautta, kirjoittamalla, saarnaamalla, uhraamalla ym...

Mikä on sinun unelmasi? Onko se se että saalistat kanalintuja erämaassa, vai se että tavoittelet Jumalaa, joka on vuorella? Onko se että haluat olla puu, vesiojan äärellä, jota ihastellaan. Vai se että olet kuin Jumalan tulesta syttynyt pensas, joka ei kulu kuitenkaan, mutta herättää pelkoa. Jumalan tuli herättää pelkoa, Jumalan pelkoa. Voitelu taas on kuin magneettinen vetovoima, joka vetää ihmistä Jumalan läheisyyteen. Mitä lähempänä olet Jumalaa, sen vaarallisempaa se on sinulle. Olet silloin vaarassa menettää, ylpeytesi, omat kasvosi, oman tahtosi, oman kriittisyytesi, oman kuoresi... ym...

Olemme kuin piirtoheitin kalvoja, jotka Jumalan valossa, kirkkaudessa, paljastuvat ja silloin paljastuu meidän saastamme ja epäpuhtautemme. Voi olla että siinä kalvossa on Hänen kaavansa, ohjeensa, piirustuksensa, mutta usein me sotkemme sen, väritämme ja suttaamme sen, se saattaa olla täysin meidän sormenjälkiämme täynnä, jonka vasta valo paljastaa. Eivät ne edes hämärässä valaistuksessa kunnolla näy. Tulisi aina elää Hänen kirkkauden läpivalaisussa, janota sitä joka hetki, keskittyä siihen. Tulisi joka hetki olla Häneen kytkettynä, olla Häntä heijastava.

On siis erittäin vaarallista elää pimeydessä ja varjossa, on vaarallista määritellä Jumalan piirustuksia ja kaavoja ja ne taivutella itsemme mukaisiksi. Se kaikki on Jumalan edessä epäpuhdasta, joka täytyy tuhota pois. Se että Jumalan paljastaa meidät, se ei tunnu mukavalta. Mutta Jumalan kirkkaus tuhoaa kaikki omat sormenjälkemme, sotkumme, ikäänkuin kloori valkaisee kankaan. Se mikä on Jumalasta - se kestää. Jos vaellamme pimeydessä, emme kloorikirkkaudessa, me tummennumme, tahraannumme. Vaeltakaamme siis kirkkaudessa!

Luin William ja Catharine Boothin kirjaa.... ja kun sitä luin niin, tuli pakkomielle antaa omastaan. Mutta kun menin internet pankin sivulle, niin olikin toimintahäiriö. Halusin toimia heti, että sielunvihollinen ei ehtisi, mieleeni ja viemään sitä ajatusta pois. Nyt tämä on selvä vihollisen asettama juttu. Minulle tuli siis tuota kirjaa lukiessa, sellainen sisäinen pakko kehoitus antaa pois jotakin. Ja tuo yksi kuori oli avainmediasta tullut muuutama päivä sitten, ja se oli tuossa avaamattomana pöydällä. ja katsoin sen läpi ja ajattelin ne sinne laittaa. Minulle tuli sellaisen olo, että teen sillä antamisella suuren asian Jumalalle. Että se on Häen tahto. ja minulle tuli syyllinen olo siitä että hankin itselle asioita hemmotukseksi, jopa ruokaakin. Tulen toimeen vähällä, en tarvitse kaikkea. Minulle siis tosiaan tuli syyllinen tunne, että elän kuin pimentyneenä, ja on paljon köyhiä nälkäisi ihmisiä, hengellisesti köyhiä, uudestisyntymättömiä ihmisä maailma täynnä, ja täällä minä vaan elän itselleni.

Kulutan rahat itseeni, teen elämäni viihtyisäksi rahalla. Minulla ei ole siihen oikeasti oikeutta. Lupa on mutta ei oikeutta. Vihollinen ei saa nyt kyllä tätä pilata ja tulla väliin (mieleeni) kylvämään lustetta. Ei mitään epäuskoa ja mitään entä jos juttua. Tietenkin on kurja että tilisiirrot näkyvät pankin kuukausi otteissa, ja ne pitää viedä sossuun (toimeentulo tuen takia), ja ne voi olla kysymyksiä herättäviä asioita. Mutta näin toimin siltikin. Tahdon paastota, mutta en nyt vain kykene siihen hallisevan lihallisen mieleni takia, mutta voi pakottaa itseni siihen tällä tavalla. Silloin ei jää mitään vaihtoehtoa minulle. Nyt se toimii taas, se sivu, mutta käyttäjätunnukseni on suljettu. Ilmeisesti siksi kun yritin sinne monta kertaa päästä, silloin kun se oli tilapäisesti pois päältä. Aivan selvä vihollisen hyökkäys!

Tänään sitten illalla pääsin sinne nettipankkiin, ja sain täsmällisen summankin mieleeni yllättäen, en muuta, kuin sen. ja välittömästi tein niin. Annoin sen Jumalalle, en sille kohteelle, vaan Jumalalle. Siis se oli uhrilahja Jumalalle, ei maailmalle, ei avainmedialle, vaan Jumalalle. Olisin voinut sen laittaa vaikka minne, mutta pääpointti oli se että se meni Jumalalle, ja Hän antoi summan, jota en vielä aamulla saanut mieleeni. Iltapäivällä herättyä, se oli heti mielessä, ihan miettimättä automaattisesti. Ja se kohdekin oli tuossa pöydällä kuoressa, avaamattomana valmiina. ja se Eric-foramission oli puhunut kiinan ja idän työn avustamisesta, ja se oli selkeä merkki. Lisäksi hän paljon on siteeranut Boothia, ja sattumoisin kaivoin sen kirjan muutama päivä sitten hyllystä esille, ja luin sitä viime yönä, ja se vaikutti minuun välittömästi Pyhän Hengen kautta.

Minussa on tapahunut jotakin, tunnen itseni älyttämän kehnoksi uskovaksi - siis tottta tosiaan! Olen siis niin kauhean levoton, että. Ihan hirmuisen levoton. Odotan vain että Jumala tekisi jotakin, olen ihan liian omillani. Tahallani maksoin muitakin laskuja, että ei minulle jäisi ruokarahaa, koska en halua rahaa. Koska en halua syödä. Koska haluan olla puutteessa. Koska en halua etsiä nyt omaani. Minulla on sellainen olo, että haluan viikon päästä, kun saan työttömyysrahani, laittaa laskut maksuun ja lähes kaiken lopun taas Jumalalle. Haluan tehdä jotain edes elämälläni. Haluan lakata olemasta oman napani ympärillä. Haluan että en hanki sitä ja tätä, minun viihtyvyydekseni. Haluan antaa Jumalalle, koska Jumalan valtakunta on niin tärkeä. Jeshua antoi elämänsä minun takia, minun pitää laittaa itseni likoon, ei minulla ole oikeutta riistää Häneltä vaan minulle - minulle - minulle. Minä olen Hänelle velkaa. Jos en muuta voi, niin näin teen.

Minun omatuntoni syytti minua viime yönä, kuin luin sitä kirjaa, ja omatuntoni syytti minua, kun luin niitä Eric-foramissionin kirjoituksia. Ne siis aiheuttivat minussa halun tehdä Jumalan tahdon, eikä omaani. En tajua, miksi tunnen itseni niin tosi kurjaksi. Olen hermostuneempi kuin aikoihin. Toissayönä seisoin lattialla, aikeena odottaa että Jumalan Henki tekisi jotakin, mutta ei siinä tapahtunut sellaista, niinkuin olisin tarvinnut. Tuntuu että tarvitsen jotakin paljon suurempaa kuin mitä olen saanut. Olen kuin sivusta seuraaja. En tiedä mitä tuleman pitää. En tosiaankaan. Tänään paljastin foorumilla senkin, että en ole työkuntoinen. Onneksi sisareni ei ole nyt siellä ollut. Mutta olen todella avautunut ihmisille. Koen silloin niin suurta pienuutta ja arvottomuutta. Mutta sitten kun se keskustelu on ohi, se tunne häviää. Kumpa se pysyisi minussa. Minun pitää masentaa itseäni, jollakin tavalla.