IRC-Galleria

30.12-05 alk...

Paastoaminen voi kertoa myös siitä, että Jumalan yhteydessä eläminen on kaikkein suurimman nautinnon ja mielihyvän lähde. Tästä on kysymys, kun ihminen totuttelee paastoamaan: hän rakastaa Jumalaa enemmän kuin ruokaa, ja Jumalan kasvojen etsiminen on hänelle tärkeämpää kuin syöminen. Tälläinen paasto tuottaa kunniaa Jumalalle. Vatsa ei ole ihmisen Jumala, vaan Jumalan palvelija. Paastossa ihminen on valmis alistamaan vatsansa halut Hengen tahdolle.

(ylläoleva siteeraus: Donald S. Whitney ~ Jumalan koulussa)

Paastossa katse on pidettävä koko aika Jumalassa. Jos tämä ei tapahdu, niin paasto on turhuutta. Se ei suo Jumalan mielisuosiota osaksemme. Jos antaisimme Hänelle huomion, kunnian ja kiitoksen osoituksemme, niin Hänen mielisuosionsa sen tähden, että vilpittömästi suuntauduimme Häneen, vuotaisivat siunaukset yllemme ja sisimpäämme sekä elämäämme, että niiden kautta yhä enenevästi kirkastaisimme Häntä tässä pimeässä ajassa.

Mitä täyttyneempi olen Herrassa, sen onnellisempi olen sisimmässä. Sen pukeutuneempi Häneen itseensä olen. Sillä todellinen ihmisen olemus on sisin. Ei keho. Todellinen vaate on rakkaus ja pyhyys. Todellinen ravinto on Jumalan Sana ja todellinen juoma on Pyhä Henki. Kun näissä sielu saa tyydytyksen, tyytyväisyyden, yltäkylläisyyden ja janon sammutuksen, niin on aivan turvallista elää ja olla.

Tämä on ruumiin halun kääntöpuoli, joka on Hengen ulottuvuus korkeuksiin. Katoavaisuuden kääntöpuoli on katoamaton iankaikkisuus. Tämä on pimeyden ja sokeuden kääntöpuoli, joka on valkeus, näkeminen ja ymmärrys. Tämä on tämän aikakauden kääntöpuoli, joka on ajaton äärettömyys. Tämä on eksymyksen ja pelon ja inhimillisyyden kääntöpuoli, joka on rauha, hengellisyys ja tutkimattomuus.

[ 2. Kor. 3:18: 8. Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme [kuin kuvastimesta] Herran kunnian kirkkautta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi, kunniasta kunniaan, niin kuin Herran Hengen kautta. ]

Katoava (ruumis) ei voi periä iankaikkisuutta, vaan katoamaton (sielu). Ja siksi se mitkä vaatteet on ylläsi sisäisesti, se ratkaisee iankaikisuus osuutesi. Jos on asusi lumivalkea ja pesty pyhtaaksi Jeshuan (Jeesuksen) Veressä, niin olet iankaikkisen elämän perillinen. Jos et ole Jumalan Pojan Jeesuksen oma, niin osasi on iankaikkinen kadotustuomio.

Kun paastoaa, niin silloin todellakin kun se on Herrasta, niin kaikki normaalit juhlat ja muut menettävät otteensa, ne ei vaan silloin sovi. Ne siis on epäsovinnaisia. Jos paastoaa joulun ajan, niin todellakaan, sillloin ei vietä sitä, ei halua sitä. Jos taas uudenvuoden ajan, niin todellakaan ei sitä koe tarpeelliseksi juhlia. Paasto on vakautta. Ei maailman rytmiä, vaan Jumalan harmoniassa olemista täysin. Paaston vaikutuksesta koko mieli tulee Jumalan linjaan. Eli siis Hänen luonteisekseen.

Hengellisen paastoamisen aikana, kaikki riippuvuus menettää otteensa, kaikki mikä hallitsee lihan haluja, jotka ei ole luonnollisia. Sekä koko mieltä, joka ei mukaudu maailmaan ollenkaan paaston aikana. Paastossa todellakin, ihminen mukautuu Herran tahtoon, siis sitoutuu Häneen Jumalan Hengessä. Tämä on prosessi, eli et heti paaston ensihetkestä ole tavoittanut tätä irtileikkausta. Vaan se tapahtuu pala palalta. Ja kun se tapahtuu, se on todella vapauttavaa. Sillä Jumala täyttää sen ajan, sen halun, oman Henkensä kautta.

Kun paasto on hengellinen ja Jumalan siunaama ja tukema, ihminen ei halua muuta kuin Häntä. Vain tahtoo Herraa lähestyä sekä tulla Jumalisemmaksi Hänessä. Paasto on rukousta ja Pyhitystä. Se on yhteyttä Jumalaan. Se on vuorovaikutusta. Silloin ei olla hetkeäkään erossa Herrasta. Koska se on Hänen ja sinun sopimus. Ja kunnes et riko sitä, niin olet saava Voiman jatkaa sitä Hänen tavoittamisekseen. Paastoava tahtoo elää sen ajan Herran kunniaksi, Hän haluaa olla kanava, Hänen kunniansa kanava.

Paastoava henkilö usein rauhoittuu maailman asioilta, tulee erittäin tyyneksi ja myös hyvin herkäksi sisimmältä. Toisaalta periaatteet voi vahvistua teräksen lujiksi. On mahtavaa olla vahva ja luja, rauhasta käsin. Kun on kireää ympärillä, niin se ei vaikuta ja hetkauta. Paastossa siis tulisi välttää stressiä ja tietotulvaa. Ja enempi syventyä Jumalan Sanaan. Miettiä sitä ja kirjoittaa ylös asioita, mitä mieleen tulee. Paastossa lisäksi tulee halu saada lisää Hengen suomia armoituksia ja varustuksia.

Paastossa myös elämänrytmikin voi muuttua. Aika menettää kontrollin. Kaikki maallinen orjallisuus ja kontrolli liukenee pois. Etusijalle tulee hengellinen valvominen ja Jumalan kasvojen etsiminen. Sillä Jumalan kasvoja etsimällä, ihminen muuttuu Kristuksen Jeshuan kaltaiseksi. Ulkopuolisesta tälläinen ihminen on todella lipsunut ja avun tarpeessa. Mutta kuitenkin tämä ihminen on niin valloittunut Jeesuksesta, että hän ei vaihda sitä kokemusta ja yhteyttä mihinkään keitto-annokseen.

Kun paasto loppuu, niin ihminen palaa normaaliin rytmiin. Tietenkin toivoisi että se siunaus muuttaisi koko ihmisen. Siihen tasolle en itse hengellisesti ole vielä päässyt. Mutta todellakin tahdon, että Jumala voisi sen joskus tehdä. Jolloin tavallisestikin, Hän olisi Pyhyydessä läsnä, ja itse olisin nöyrä palvelija, antaen kaiken kunnian ja ylistyksen Hänelle. Paastoon tulee myös riippuvaiseksi.

Keholla on muisti. Jos olet paastonnut viikon, pystyt siihen uudestaan helposti. Jos paastosit kuukauden vaikka maaliskuussa, seuraavana vuonna myös maaliskuussa, tulee sellainen sisäinen olo, ja helppous toistaa tuo. Keho muistaa. Jos taas pidit välissä kolmen päivän paaston, se kolme päivää lukittuu kohomuistiin ja se näin ollen kuukausi häviää kehomuistista. Tiedän tämän kokemuksesta varsin hyvin. Jos totutat kehosi paastoamaan yhden päivän viikossa, niin kehosi todellakin mukautuu siihen. Ja se on niin helppoa, kuin olla voi.

Olen todennut viimeisimmän paaston aikana, että olen siis irtautunut riippuvuuksista, mitä maailma tarjoaa korvikkeina, kuten edellä olen kirjoittanut. Mutta sen lisäksi on eräs totuus valjennut, mikä on aiemmin ollut minulta peitossa. Nimittäin paastoon kuuluu Pyhitys ja kaikenlaisten himojen tukahduttaminen. Ja tämä koskee myö syömisen unelmointia. Olen siis aina ennen unelmoinut ruuasta, ja suunnitellut kun sitten joskus syön, niin miten sen teen. Olen osallistunut ruokakeskusteluihin, mutta sellainen ei käy.

31.12-05 alk...

Nyt on uusivuosi. Aikaa on vuoden vaihdokseen alle viisi minuuttia. Toisinaan tälläisena teema-ajankohtana tulee mieleen ruoka. Uuden vuoden perinteet ovat nakit ja perunasalaatti, mutta sillloin kun ne tulevat mieleen, niin hylkään ajatuksen niistä. En ala niitä ajattelemaan, koska ajattelu herättää nälkää ja ruumis syttyy halusta himoitsemaan. Ajattelu ja aromien visioinnit mielessä kiihdyttävät nälän tunteita. Ne valmistavat elimistöä ravinnon vastaanottamiseen. Aikoinaan oletin että pitää ajetella ruokaa, siis kiusata itsensä haluja mahdollisimman paljon, ajattelemalla sitä mistä kieltäytyy. Mutta näin ei ole. Miksi Herran oman pitäisi olla himon kiusattavana?

Mutta olen todellakin oivaltanut sen että sellainen ei ole Herran mieleen. Se on himoitsemista. Sillä mieli ei olekaan täysin Herrassa, vaan onkin mieli fantasiassa kiinni. Tämä kiinnike, estää omistamasta monia siunauksia, mitä Herra voisi vuodattaa paastoavan elämään hengellisessä merkityksessä. Ja näin se on minun ja Herran välissä. En luotakaan Häneen, vaan kiinnitän katseeni haluun, joka kyllä odottaa. Paastossa kaikki halut pitää kuollettaa, jotka ovat hallitsevia ja sisäisesti sitovia haluja.

Paasto ei ole itse-keskeistä, vaan Jumala-keskeistä. Anna Jumalan Hengen täyttää, ohjata ja kehoittaa sinua. Kun Hän kutsuu sinua eteenpäin, Hän myös valjastaa Voimalla sinut. Paasto voi olla eristäytymistäkin, ihmisistä. Siis ihmisten kanssa tekemisissä oleminen sosiaalisesti -on myös riippuvuus. Mutta arvioisin näin, että mene askel askeleelta, anna Jumalan johdattaa, sillä ei Hän aina vie erämaahan, eikä aina odota samanlaista paastoamistapaa. Jokainen paasto on erilainen. Minun jokainen paastoni on ollut eritasoinen ja merkityksellinen.

Jokaisessa paastossa on eri näky - Hengen antama näky. Ja kaikki paastot eivät miellytä Herraa. Usein ensimmäinen paastojakso on lämmittelyä, eikä se suo välttämättä heti rukous vastausta. Mutta seuraava onkin jo vaikuttavampi, koska se on osoitus hellittämättömyydestä, sillä halutaan saada niin kiihkeästi kohdata Herraa, että edelleen kielletään itsemme ja halumme ja tämä jos mikä, saa Jumalan suopeuden osaksemme. Jumala haluaa uskovan paastoavan ja tietävän sen suuren merkityksen, joka on suuri - valtavan huima merkitys.

Jumalan salaisuudet ovat mittaamattoman arvokkaita aarteita. Eivät ne tule kaikki itsestäänsä käsiin, kuin tarjottimella ojennettuina. Niitä täytyy intohimoisen palavasti tavoitella. Ne ovat syvällä Jumalan tuntemisessa. Häneen on lähes mahdotonta intensiivisesti keskittyä, lihallisesti tyydytettynä, vatsa kylläisenä. Mikä muu niin kuin ravinnosta kieltäytyminen, on itseä hengellisesti ja konkreettisesti kouluttava toimenpide.

Kun ei saa paaston aikana olevan virkeän aivotoiminnan syystä nukuttua, niin tutki Sanaa. Jos sinulta säästyy taloudellisissa kuluissa, laita siitä siemeniä eteenpäin, jollakin tavalla, kuinka koetkin tai maksa velkasi. Ymmärrän että Jumalan tahto on ensin maksaa velat ja sitten uhrata. Kuinka tärkeää uskovan olisi elää velattomana. Tässä mainitsen tarkoittavani henkilökohtaisen tason velkoja, jollekin lähimmäiselle. Paastosta todella hyötyy monin pinnallisinkin tavoin. Iloitse hyvästä olosta, kaunistaudu, olet Jumalan kuva. Kun Pyhä Henki virtaa olemuksessasi, niin tanssi ja palvo, koska olet siihen altis.

Erään paastoamisen aikana olen myös kokenut sen, että suvaitsin syntiä yhden päivän ajan itseni sisimpään, tiesin omatunnossani sen vääräksi, mutta kuitenkin olin niin turhautunut, että siksi sallin sen. Niin sen kyseisen vuorokauden aikana minuun iski suunnaton nälkä ja ruuanhimo - ihan tuosta vaan. En hallinnut itseäni siinä haluani, vaan halu minua - söin sen vuorokauden ajan. Koin silloin että en voi hillitä itseäni. Siihen tarvittiiin yliluonnollinen ihme ja keskeytys. Tiesin että Jumala oli sen sallinut, poistamalla minulta Voimansa pidäkkeensä ja salli nälkäni näin tulla minussa ilmi.

Kun sen ymmärsin, niin kaduin ja tein parannusta. Kun olin sen tehnyt, niin vapauduin heti siitä himosta, ja sanouduin siitä nälästä irti ja takaisin kytköksiin Jumalan kasvojen etsimiseen. Seuraavana päivänä taas olin Hänen tahdossaan ja rytmissään, kuten aiemminkin. Paastoaminen on todella Pyhä asia. Silloin ei saa tehdä syntiä tahallaan. Jumala ei suo silloin tätä ihmettä väärin käyttää. Kun Hän kutsuu, Hänen tahtonsa on, että sen jokainen vuorokausi ja hetki, on Hänen kunniaansa täynnä. Paholainen ei saa turmella sitä, varastaa yhtään hetkeä. Tämä oli siis tästä erheestä ainutkertainen konkreettinen Jumalan antama opetus.

Tiedän että minullla on vielä kiinnikkeitä, joihin olen pitäytynyt. Joita voi kutsua maallisiksi pelastusrenkaiksi. Jotka ovat itseni hemmottelua. Uskon että Jumala vielä johdattaa niin että niistäkin irtaudun. Ne eivät ole syntejä, eivätkä Jumalan ja minun tuntemisen ja yhteyden esteenä. Vaan ne ovat sellaisia asioita, jotka estävät minua olemasta koko Hänen täyteydessään pukeutuneena ja varustautuneena.

Tunnustan olevani runsaan teen nauttija. Käytän maitoa siinä, en sokeria. Todellinen kirjaimellisesti Raamatun mukaan paastoaja, ei käyttäisi maitoa, ei mitään energiaa sisältävää ainetta. Lisäksi joskus juon jotain muuta kaloripitoista, mutta aika harvoin. Nämä on asioita, jotka vahvistavat kehoani, ja omaa vointiani itsessäni. Mitään hivenaineita ja vitamiineja en ole viimeisen paastoamisen aikana käyttänyt. Eräs toinen asia on se että pitää koko aika kuunnella palvontamusiikkia, että virittäytyisin rukoukseen ja palvontaan, sekä saisin harmonisen mielenrauhan.

Mutta uskon että Herran varaan voin vielä asettaa itseni näissäkin asioissa. Myönnän ajattelevani, siten että huomenna näin on tai sen ja sen episodin jälkeen. Tai tyyliin - kaikki totaalisesti - tässä ja nyt. Tämä vain osoittaa epävarmuuteni ja epäuskoni. Vielä on kuitenkin suunnattomasti enempi varaa luottaa Herraan. Pitäisi vain olla enempi hiljaa Hänen edessään ja kuulla Häntä, eikä tarvita avuja joiden avulla kurkottaa Häntä kohti.

03.01-05 alk...

[ Matt 4.2-11 Kun Yeshua oli paastonnut 40 päivää ja 40 yötä, tuli hänen lopulta nälkä. ..Paholainen sanoi Hänelle: ”käske näiden kivien muuttua leiviksi..” Yeshua vastasi: ”Kirjoitettu on: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.’” Silloin paholainen otti Hänet kanssaan pyhään kaupunkiin ja asetti hänet pyhäkön harjalle ja sanoi Hänelle: ”heittäydy tästä alas..” Yeshua vastasi: ”Taas on kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi.’” Taas paholainen otti hänet kanssaan erittäin korkealle vuorelle, ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston, ja sanoi Hänelle: ”Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua.” Yeshua vastasi: ”Kirjoitettu on: ’Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaa ja ainoastaan häntä palvella.’” ]

[ 2. Moos. 24:18 Ja Mooses meni pilven keskelle ja nousi vuorelle. Ja Mooses oli vuorella 40 päivää ja 40 yötä. ]

[ Mark. 1:4, 6 Johannes Kastaja saarnasi erämaassa parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi. ja hän söi heinäsirkkoja ja metsähunajaa ]

Paastossa Jeesus oli erämaassa neljäkymmentä päivää syömättä (ja juomatta). Ja siellä oli villipetoja, ja myös vihollinen tuli Häntä houkuttelemaan. Hän siis oli erämaassa monin tavoin kiusattavana. Myös Johannes Kastaja eli erämaassa sivussa sivistyksestä ja söi heinäsirkkoja, siis lähestulkoon paastosi koko elämän, kieltäytymällä normaalista ravinnosta. Monesti on niin että kun tahtoo paastota todella Jumalisesti, niin Herra kutsuu erämaahan. Jossa ei ole ihmissieluakaan läsnä, vain Jumalan läsnäolo.

Tämä on ollut siis viimeisimmän paastoni hengellinen merkitys ja esimerkki. En siis elä kirjaimellisesti erämaassa. Mutta hengellisessä merkityksessä kyllä - en hengellisesti erämaassa, vaan lihallisesti. Siis olen silloin eristynyt ihmisistä, vain ollakseni Herran kanssa, ja Hänen puhuttelussa. Ollut Hänen taivaallisesta Sanasta ravittuna. Ollut Hänen Hengestään täynnä raikasta vettä. Jeshua vastusti Jumalan Sanalla paholaista paaston aikana, kun se tuli houkuttelemaan Häntä. Jeesus eli yliluonnollisuuden todellisuuden Voimassa. Siispä uskon että Hän oli syömättä sekä juomatta neljäkymmentä vuorokautta, kuten oli myös Mooses Siinain vuorella.

Uskoisin että paasto on oman tahdon alistamista Jumalalle. Se on pukeutumista Jumalan Voimaan ja Jumalan luottamukseen, ei omaan itseluottamukseen. Se on ylpeyden menettämistä, oman vastustavan tahdon riisumista. Vaikka olisi kaikki tieto, kaikki valta, kaikki etuoikeus, siihen ei ole omassa itsessä oikeutta. Paasto on täydellistä nöyrtymistä. Ilmeisesti Jeshua ei tehnyt ainoatakaan tunnustekoa erämaassa, Hän oli täydellisen alamainen Jumalan Sanalle, ja Jumalan tahdolle. Ensimmäisen tunnustekonsa Hän vasta teki Galileassa hääjuhlassa, kun Hän muutti veden viiniksi. Tämä näyttäisi olevan erittäin todellinen tulkinta.

Viimeisimmän paastoni aikana olen kohdannut paljon vastustusta ja kiusauksia, jotka ovat koskeneet tahtoani ja egoani. Olen varmasti käyttänyt Jumalan Sanaa puolustukseen, mutta myös omaa itseluottamustakin on ollut paljon pohjana ja motiivina. Kaikella on kuitenkin tarkoitus. Uskon että opetuslapseus-kouluun sisältyy monenlaiset koulutus-harjoitukset. Kaikki sanat pitää olla Sanalla perusteltua, totisesti. Mutta kun tehdään selkeää vääryyttä itseä kohtaan, joka on vihollisesta, niin ei saisi reagoida siihen oman itsensä suojelun ja puolustautumisen tarpeen tähden.

Jos vihollinen syyttää, niin vain Sanalla sopii puolustaa. Ei omin sanoin, ei omin sisuin. Voi olla- että ei olisi hyvä edes, käyttää Jumalan Sanan arvovaltaa liian hätäisesti, jotta se ei perustuisi omaan tahtoon ja tilaisuuden haun etsimiseen. Vaan niin että Herra avaa tilaisuuden ja antaa Voitelunsa oikeassa hetkessä. Monet asiat ovat vielä minulta peitossa. Mutta Pyhä Henki opettaa ja avaa nämä asian sitä mukaan, kuin Hän tahtoo. Ja kun Hän opettaa itse, niin silloin on oikea aika, myös ne kuulla ja omaksua. Kaikkea sitä mitä en vielä tänä päivänä tiedä, se on salattua. Ja mitä tulee tietää, sen Jumala vielä opettaa.

Paaston aikana, tulee vastustaa kiusauksia Jumalan Sanalla. Jumalan Sana on Elävä Leipä, Se on Voima, Se on Viisaus. Mikäli sinua vastaan asettuu ihmisviisaus, ihmistuntemus, niin sinulla on Sana, Jumalan Tuntemus, Jumalan Viisaus. Tämä Sana on sinun puolustajasi. Ei oma sanasi. Paaston aikana olet Herran oma. Herralle erotettu. Et omasi, et omiasi puhu, et omiasi asioi. Vaan kaikki on Herrassa. Minä tiedän että asioin omiani silloinkin. Mutta näin ei pitäisi olla. Paaston aikana, siis kaikki tulisi tapahtua Herrassa, kaikki Sanat tulisi olla Hänen tahtonsa mukaisia ja olemuksen Hänestä latautunut.

Milloin Jeesus lakkasi paastoamasta - kun Hänen tuli fyysinen nälkä - ei ruuan himo. Siis Jumalallinen paasto on tämän kaltainen. Se on erottautumista sivistyksen hallinnasta, ihmisistä. Se on vain kahden oloa Herran tuntemisessa. En voi senkaltaista koulua ja taivalta, mitä Hän toteutti, koskaan siinä mittakaavassa toteuttaa, kuin Hän. Saati Johannes Kastajan, joka eli jatkuvassa osapaastossa koko palvelutehtässä palvelemisen ajan. Kuitenkin Sana sanoo, että vähäisin Jumalan valtakunnassa on suurempi kuin Johannes Kastaja.

Monesti paaston aikana tulee kiusauksia, ei ruoka ole niistä suurin, ei todellakaan. Vaan joku asia tulee mieltä rasittamaan. Joku asia tulee Jumalan ja ihmisen väliin. Joku asia painostaa ja häiritsee niin paljon, että suora yhteys taivaallisiin häiriintyy. Ja näin voitelu vähenee. Ja lihan tietoinen ote suurenee. Paastossa on suora linja taivaaseen pidettävä auki. Ja suurin ongelma on se että jotain tulee, joka tukitsee sen. Se ei ole muun aiheuttama, kuin lihan syy. Jokin lihassa, ihmismielessä on vielä altis levottomuuteen.

Mutta on totta että erämaassa, todella tunteakseen Herran on oltava Hänessä. Jos olen vuorella kuten Mooses, Herran puhuttelussa ja kirkkauden läsnäolossa, niin siellä on yksin. Ja todella vain Herran kanssa. Kukaan muu ihminen tai asia, ei voi olla edustamaasi, kuin vain Herra. Kukaan ei ymmärrä sitä, mikä on sen päämäärä ja syvyys - sen tarkoitus ja tulos. Vain sen tietää Herra. Herra antoi laintaulut vuorella Moosekselle. Paaston aikana, Herra saattaa antaa sinulle Sanojaan ja ohjeitaan.

Hän teki Jeshuasta vahvan erämaassa. Emme tiedä miten kaikki tapahtuu. Mitä Jeshua sai hengellisesti kokea erämaassa. Miten Hän kouluttautui ja miksi? Mitä oli eroa Hänessä ennen ja jälkeen? Miten erämaassa Jumala muutti Häntä ja varusti Häntä? Mitä Jumala puhui Hänelle? Emme tiedä oliko Hän näyissä? Siitä emme yksinkertaisesti tiedä mitään. Tiedän vain sen, että kun on Jumalan koulussa, se on yksityinen koulu. Prosessi mikä tapahtuu, se on käsittämätön. Se on salassa, mutta sen hedelmä on julkinen, ja se on täynnä Herran Kunniaa.

Kaikki minkä Pyhä Henki on puhunut ja opettanut uskovalle erämaassa, kahden kesken, on myös todella hyödyllistä jaettavaksi. Myös tässä paastoa koskevassa näkökulmassa. Monille paasto on tabu asia. Mutta se ei ole niin. Jeshua puhui ja opetti näillä alkusanoilla; kun rukoilet.., kun uhraat.., kun paastoat... Siis paasto todellakin kuuluu uskovan elämään ja se on valtava etuoikeus ja siunaus ja hengellinen rikkaus.

Uskonelämässäkin on monta kerrosta ja osa-aluetta. Voi olla, että on samaan aikaan erämaa koulussa paastoamassa ja samaan aikaan myös Pyhän Hengen oppilaana, puhumassa ja todistamassa Hänen Sanojaan. Voi olla ellei, uskova voisi käydä monitasoista, hengellistä koulutusta, niin koko elämä maan päällä, ei riittäisi siihen lyhyen vaelluksen tähden, että hänestä ehtisi tulla mahdollisimman kykenevä Messiaan kaltaisen elämän ja kuuliaisuuden toteuttamiseen. Jumalan valmistama koulu on hyvin erikoista. Sitä ei kannata vastustaa, vaan suostua siihen. Mikään Jumalan aloittama ei ole turhaa, vaan se saa aikaan Jumalan Kunniaa. Jumala käyttää itsessään vajavaisia ihmisiä, omassa täyteyden Voimassaan täytettyinä.

RAAMATTU 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005

Messianic Jewish Radio
http://sc2.audiorealm.com:11900/

Suomalainen Kristillinen Dei- Nettiradiokanava:
http://extra.radiodei.fi/ASX/Dei.asx

Radio Dei-kanavan nettisivut:
http://www.radiodei.fi/

Suomalainen ~ TV7

Ohjelma tiedot:
http://www.tv7.fi/

Ohjelma kanava:
http://tv7.maxinetti.fi/


Winampin saa tuolta koneelle hankittua:
http://www.winamp.com/

[ Apt.12:25 ~ Johanneksen, jota myös Markukseksi kutsuttiin. ]
[ Apt.13:1 ~ Simeon, jota kutsuttiin Nigeriksi. ]
[ Apt.13:9 ~ Niin Saulus, myös Paavaliksi kutsuttu & Apt.9:4 ~ Saul ]
[ Apt.15:22 ~ Juudaan, jota kutsuttiin Barsabbaaksi, lisänimeltä Justukseksi ]
[ Luuk.22:3 ~ Juudaaseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi. ]
[ Matt.10:3 ~ Lebbeus, lisänimeltä Taddeus ]
[ Joh.1:42 ~ Simon — sinun nimesi olkoon Keefas — käännettynä: kallio [Pietari]. ]
[ Joh.21:2 ~ Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi ]
[ Apt.4:36 ~ Joosef, jota apostolit kutsuivat Barnabaaksi ]
[ Apt.9:36 ~ naisopetuslapsi, nimeltä Tabita, mikä kreikaksi käännettynä ..Dorkas ]
[ Mark.3:17 ~ Jaakobin ja Johanneksen ... joille hän antoi nimen Boanerges ]

Iisai = Iisak
Aaron = Aharon
Batseba = Batsheba
Jeesus = Jeshua
Kristus = Messias

[ 1Moos.17:5 ~ Älköön siis nimesi enää olko Abram, vaan olkoon se Abraham. ]
[ 1Moos.41:45 ~ nimitti Joosefin Saafenat-Paneahiksi ]
[ 1Moos.17:15 ~ Älä kutsu ..Saaraita enää Saaraiksi, vaan Saara .. nimensä. ]
[ 4Moos.13:16 ~ Mooses kutsui Hoosean, Nuunin pojan, Joosuaksi. ]
[ 1Moos.32:28 ~ Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel ]
[ 1Moos.25:30 ~ Eesau .. .. hän sai nimen Edom. ]
[ 2Sam.12:25 ~ Naatanin hoitoon ja tämä kutsui häntä Jedidjaksi Herran tähden. ]
[ Dan.1:7 ~ Danielille..Beltsassar, Hananjalle..Sadrak, Miisaelille..Meesak, Asarjalle..Abednego. ]

Olen saanut syntymä nimeni vauvelina, mutta silloin vanhempani eivät olleet uskossa. Mutta uskoontultua, koin usen vuoden ajan halua lisätä uuden nimen, ja eräs oli ainoastaan mielessäni. Ja tein sen sitten noin viiden vuoden uskoon tulemis vuoden jälkeen. Ja koin asian hyväksi ja hyväksytyksi. Olin sinut sen kanssa ja olen sitä vielä enemmän. Nimen muutos pitää ollakin pitkään sisäistetty asia. Jonka Pyhä Henki vahvistaa ja hyväksyy. Kaikki elämässä pitää ensin tulla omaksutuksi, ennen minkään asian toteuttamista, koska silloin se kestää.

Toki se vauvanimi, on myös yhtä lailla käytössä, mutta enemmin niiden käytössään, jotka tuntevat minut monilta vuosilta. Tämä uusi nimi on ollut paljon käyttämättä, siksi koska en ole oikeastaan, missään ollut kummemmin tekemisissä. Mutta uskon että tämä ei ole turhaa, eikä ole ollut turhaa. Koin myös antavani itselleni silloin lahjan, uudestisyntymisen johdosta. En ollut enää vanha minä. Minä sain uuden nimen, ja uuden elämän ja uuden sisimmän.

Kun uskovana ottaa toisen kutsumanimen, niin sen perusteet täytyykin olla hengelliset, ei itsekkäät. Muutoin nimi ei ole, uuden elämän kuuliaisuutta, vaan omaa miellyttämistä. En osaa tätä oikein selittää. Mutta sen sisin tietää vain. Sisin tietää, milloin se on oikein. Nimi ei saa olla pakokeino, vaan uusi arvollinen nimi. Koen että vanhassa nimessä olen tehnyt syntiä paljon elämäni aikana. Se nimi ei kanna niinkään kunniaa, vaan se uusi, sillä se otettu uskossa ja sisäisen vakuutuksen perusteella.

Tälläinen ajatus nousi mieleeni, että ne jotka kutsuvat ihmistä lapsuusnimellä, tuntevat sen ihmisen. Ja näkevät sen ihmisen menneisyyden näkökulmasta, siis kummatkin näkökulmat, uuden ja vanhan. Mutta ne jotka ovat uskonsisaria ja veljiä, ne tuntevat sen ihmisen joka on uskon alusta lähtien liittynyt heidän yhteisöönsä. Vanha nimi siis muistuttaa muita kyseisen ihmisen menneisyydestä. Uusi uskossa saatu ja omaksuttu nimi, katkaisee sen, sillä siihen nimeen ei liity vanha luomus, vaan uusi.

Nämä ylläolevat Raamatun jakeet todistavat että niissä mainituilla ihmisillä oli varsinaiset lapsena saadut nimet, joilla heidät tunnettiin ja kutsuttiin perheiden ja sukulaisten keskuudessa, sekä uusilla nimillä, jotka olivat profeetan, Jumalan tai Jeshuan, tai seurakunnan, apostolien tai vanhimpien nimittämiä uusia nimiä, hengellistä palvelutyötä ja uskonelämää varten. Siis kahden kansalaisuuden nimet - Taivasten valtakunnan ja maailman kansalaisuuden nimet.

Toki Jeshua antoi joillekin opetuslapsistansa uudet nimet, siksi koska näillä nimillä oli sanomallinen ja profetaalinen merkitys. Myös Jumala usein ilmoitti edeltä tarkasti, ne nimet jotka piti antaa uudelle lapselle, joka oli syntyvä seuraavaksi. Ja nimellä oli aina sanallinen merkitys. Nimittäminen tapahtui Herrassa. Mutta mitäpä jos lapselle ei annetaan vauvana nimeä Herrassa, siksi koska vanhemmat ei ole uskossa?

Sanat on eläviä, nimet on myös. Jos jollakin on nimi, joka on käännettynä jotakin tarkoittava, se myös on siunaus tai yhdentekevä, riippuu nimen selityksestä. Entinen nimeni ei johtanut mihinkään selitykseen. Se oli tyhjä merkitykseltään. Uskon myös sukunimelläkin olevan iso merkitys. Samoin taiteilija ja nikkinimellä. Vaikka kohdatessani ihanan nikkinimen, ne ikäänkuin tuoksuvat ja ilmaisevat kaunista siitä henkilöstä. Ainakin minä tahtoisin omistaa kauniit nimet. Kaikki Jumalan kunniaksi ja tuoksuksi.

Pidän Raamatullisena, sitä jos kokee uuden nimen muutoksen aiheelliseksi, niin silloin sen tekee. Ja nimenomaan hengellistä palvelutyötä varten ja Jumalalle. Sillä olen Herran palvelija, Hänen asettamassaan Pyhän Hengen antamassa palveluvirassa tai tulen olemaan, hänen armoittamana. Siispä uusi on virkanimi, onkin uuden elämän ja uuden luomuksen selkeä erottautuminen vanhasta. Itse koen että se oli elämässäni yksi kuuliaisuuden askel. Yksi oli kaste, joka oli selkeä erottautuminen maailmasta, selkeän kääntymisen ja entisen syntiä palvelleen koko ihmisen hautaaminen Jeesuksessa Kristuksessa kasteen veteen, ja siitä nouseminen julistaen näkymättömälle ja näkyvälle maailmalle, kuuliaisuuden elämän todellista alkua.

Tätä kyseistä teemaa, täydennän pääasiassa aina silloin, kun joku löytö tulee esille, kun tutkin Sanaa. Tämä tekstiosuus on tutkivaa ja analysoivaa teoriaa ja osin omaa kokemusta, joiltakin teoria näkökanteilta tutkittuna, mutta moni olennainen asia on tämän kirjoituksen ulkopuolella, joka voisi tukea monia näkökohtiani, mutta teemassa pysymisen tähden en ole lähtenyt sivuraiteille, liian laajasti käsittelemään monia ehkä hyvinkin tarpeellisia asioita, jotka antaisivat lisäsyvyyttä näille ajatuksilleni.

[ Ilm. 2:17 & 3:12 ~ ''Joka voittaa, hänelle Minä annan salattua mannaa, ja Minä annan hänelle valkoisen kiven, ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin vastaanottaja.'' & ''Joka voittaa, hänestä Minä teen pylvään Jumalani temppeliin, eikä hän enää koskaan lähde ulos, ja Minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen — sen Uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta Minun Jumalani luota — sekä oman uuden nimeni.'' ]


TULEVIA TÄYDENNÖS TEHTÄVIÄ:

Tehtävänäni olisi vielä joskus lajitella nämä Raamatunkohdat näihin neljään ryhmään, :

1) Herrassa annetut uudet nimet, pyhityselämää tai hengellistä palveluvirkaa varten
2) Maalliset uudet virkanimet, pakanain elämään tai työnvirkaan
3) Nimet joita on kaksi, mutta nimitysten taustaa ei tiedossa
4) Nimet jotka on eri kielellä erilaisia tai synonyymeja, alkukielen nimet

RAAMATTU 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005

[ Luuk. 4:24 Ja Hän sanoi: ”Varmasti, minä sanon teille: ei kukaan profeetta ole otollinen kotikaupungissaan. ]

[ Joh. 4:44 sillä Yeshua itse todisti, että profeetalla ei ole arvoa omalla kotiseudullaan. ]

[ Mark. 6:4-6 Niin Yeshua sanoi heille: ”Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja sukulaistensa kesken ja kodissaan. Ja hän ei voinut siellä tehdä mitään voimallista tekoa, paitsi että paransi joitakuita sairaita laittamalla kätensä heidän päälleen. Ja hän ihmetteli heidän epäuskoansa. ]

Miksi näin?

Tässä vastaus:

[ Mark. 6: 3. Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän parissamme?” Ja he loukkaantuivat häneen. ]

Profeetta tai julistaja tai evankelista ei ole omassa kotikaupungissa tai seurakunnassa kuultu. Ja tiedän miksi. Siksi koska ihmiset näkee vain ihmisen ja mitä hän on ollut. Ja sen vuoksi eivät ota sanoja vastaan. He näkee vaan persoonan, ulkokuoren. Eivät tunne sitä Jumalan viiniä, Pyhää Henkeä, eivätkä siitä syystä ota sanaa vastaan. Siis ovat lihallisia uskovia tai jumalattomia. Ihmiset muistaa kaikki toisen taustasta, epäonnnistumiset ja kaiken mikä on vaan niin ihmisluontoista kuin olla voi. He näkevät ja muistavat vain sen, ja ne kyseiset ennakkoluulot on esteitä.

Kun hengellinen ihminen todistaa Herrasta, niin nämä ihmiset vaan etsii siitä puheesta kritisoitavaa, ja palasia menneisyydestä. Eivät ne kuuntele Jumalan puhetta. Voisihan olla että jos enkeli tulisi todistamaan, niin kuuntelisivat sitten. No mutta, en malta olla huvittumatta, sillä minuahan on enkeliksi pilkattu. No, ei se mikään paha etuoikeus ole. On mahtavaa, kun on erilainen kuin valtavirta uskova. Eli siis voin todeta, että ei enkelinkään kautta julistettu sana läpäisisi ihmisiä.

Kas kummaa, apostoli Paavali oli ennen kääntymystä kristittyjen teloituttaja ja vainoaja. Niin muuten hänen kirjeensä ovat olennainen osa Raamattua. Ilman niitä kirjeitä, moni asia olisi maailmassa toisin. Kaikki olisi uskovien yhteydessä retuperällä, moraali ja seurakunta määritelmä sekä armolahjojen ja armoitusten informaatiota ei olisi koskaan tuotu esille. Ja siksi niitä ei olisi pidetty Jumalasta lähtöisin olevina asioina.

No, niin sitten kysynkin kun enkelin kautta tuleva sanoma ei toimi ja mene vastaanottoon, niin ehkäpä murhamiehen sanoma meneekin? Sillä onhan suuri muutos tapahtunut, joka on valtava todistusaihe, että sellainen julistaakin elävää Sanomaa taivaasta. Mutta asetanpa tähän vielä kolmannen vertailukohteen rinnalle. Jumalan Pojan, joka oli viaton. Ajoivat Hänetkin pois kaupungistaan ja synagoogassa eivät kuulleet Häntä, vieläpä tämä Jumalan Poika ristiinnaulittiin vielä kaiken huipuksi, joka teki niin paljon hyvää.

Siispä tästä voin vetää sen johtapäätelmän että on kuka vaan kyseessä, tämä aina tapahtuu. Mitäpä Jeesus aikaan sai? Tuossa edellä kerroin apostoli Paavalin aikaansaannoksista. Siis mitä Hän Jeshua todella saikaan aikaan? Hän päätti lain teot ristillä. Hän tuli valkeudeksi maailmaan. Hän teki tunnustekoja, vapautti ihmisiä riivaajien vallasta, Hän julisti syntejä anteeksi ja paransi sieluja. Hän koulutti opetuslapsensa, joista tuli alkuseurakunnan peruspilarit.

Voisin tässä lopuksi vielä laittaa muutamia lainauksia apostoli Paavalin palkitsemisista, kuinka maailman ihmiset hyvittivät hänelle omia pahoja olojaan. Kahleita, raippoja, nälkää, tappouhkauksia, pakenemista, huolta, alituista pelkoa ja väsymistä. Eipä häntäkään taidettu paljoa rakastaa. Parempiko on olla maailmallinen vai hengellinen? Ei maailma vihaisi muutoin hengellisyyttä, kuin vain siksi että maailman hallitsija on Paholainen. Ja maailmallinen ihminen on sen hallinassa ilman muuta. Hengellisen näkymättömän mutta koettavan, todellisuuden Herra on Jeshua Messias. Kaikki jotka tahtovat elää Jumalisesti tulevat vainotuiksi. Jos ei tule, niin jo on kumma.

Tämän pohdinnan ja yhteenvedon perusteella voi vetää sellaisen johtopäätelmän, että aina kautta aikain ihminen on sokea. Ihminen joka ei näe hengellistä merkitystä, ei kuule ja vastaanota Sanaa, joka taivaasta annetaan, on todella hengellisesti sokea, kuuro sekä lisäksi ymmärtämätön. Näin on, kun kun ei täytytä Pyhällä Hengellä jatkuvasti, eikä varustauduta Jumalan Sanalla.

[ Matt. 13:15 Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja (sisäisillä) korvillaan he työläästi kuulevat, ja (sisäiset) silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi (sisäisillä) silmillään, eivät kuulisi (sisäisillä) korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.' ]

RAAMATTU 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005

Minä tiedän olevani heikko lihassa, altis kiusauksiin. Mutta en voi vastustaa kiusauksia ilman Pyhää Henkeä. Tai silloin se on todella rankka urakka. Elämäni on riippuvaisuutta Hänestä. Ilman Häntä olisin omavanhurskas, omassa voimassa ponnistelija. Pyhässä Hengessä on voima. Hän on antanut minulle tyytyväisyyden itsessään. En halua valita maailman onnelaa, koska sisimpäni tuntee suurta tarkoitusta, Hänen kanssaan ollessaan.

Olen ollut erityisen voimakkaasti Hänessä ja Hänen kokemisessaan ja tuntemisessaan kiinni, viime aikoina enenevässä määrin. Joskus on sitä kokenut niin runsaasti, että inhimillinen minä, ei sitä käsitä, vaan menee Hänen mukana kuin virrassa. Ei aina tarvitse uidakaan, kun se virta tempaisee, niin oi, se on ihmeellistä. On aivan Hänen vallassa, eikä tarvitse pelätä Häntä.

Olen ollut television orja vuosikaupalla. Nyt olen saanut uuden tyydytyksen ja merkityksen. Hän täyttää mieleni visioilla, Hän on kanssani aina, Hän hyväilee sisintäni, Hän antaa unensa ja Hän antaa Sanansa. Hän on ihmeelllinen. Viimeisen puolen vuoden aikana on todella paljon tapahtunut uudistumista elämässäni, uskon kuuliaisuutta. Jopa intohimo Jumalan Sanaa kohtaan, mitä pelkäsin vuosikausia. Pidin ennen vain Sanaa käsissä, kuin kuumaa hiiltä. Luin vain paljon hengellisiä rakentavia kirjoja.

Nyt on vain niin että kirjat ei oikein uppoa, monesti käy niin että kun luen ihan hiukan, niin ajatukseni virta täyttyy, ja niin minun on kirjoitettava se pötkö, minkä saan. Ja sitten siinä se meneekin, sitä muhennellessa, se loppupäivä. Minä vain olen Pyhän hengen virrassa, ja siten virtaan Sanoja. En ehdi juomaan vettä annoskupilla, kun olen kokonaan Hänessä.

Samoin on Jumalan Sanakin kanssa. Muutama jae voi alkaa tuoda spontaania ajatusta, ja siitä kyhäytyy kirjoitelma. Ja sitä jään sulattelemaan pitkäksi ajaksi. En voi siis nykyään syödä sanaa yliannnostuksella, en sitä ja tätä. Vain yksi asia, ja se tulee täydelliseen tutkimiseen kaikkine perusteineen. Yksi ruokalaji, Jumalan ruokapöydästä kerralla. Kun se muuttunut ja sulautunut lihaani kunnolla, niin sitten on seuraava ruokalaji, mutta koko aika on Jumalan Sanan nälkä.

Pyhä Henki avaa sanan. Hän tarjoilee sen. Hän sulattaa sen. Hän innostaa minut. Hän täyttää minut. Hän on järjestyksen Henki. Aivan ihana ja ihmeellinen. Rakastan Häntä niin paljon. Ei minulla koko aika ole tunteita, nytkään ei ole kovasti. Nytkin olen tietoinen isosta egostani, mutta alennan sen Hänen alaisuuteen ilomielin. Siis nöyrryn.

En kirjoita sitä mitä liha tahtoo. Sillä jokainen sana on voimallinen. Jokainen sana, joka tulee ulos ihmisestä, on voimallinen, hyvässä tai paheessa. En halua kirjoittaa turhuutta, sillä se sana on minun puolella tai minua vastaan. Jokainen sana on rukous, turhuus tai kirous. Ja Herra suokoon etten koskaan, en koskaan, en koskaan tekisi vahinkoa Hänen edessään, en Häntä, en toisia enkä itseäni kohtaan. Herra varjelkoon siitä, totisesti.

Vaan jokainen sana olkoon koetuksen kestävä. Amen! Jos en kestä, niin tulen kestämään vielä. Sanani on toimeenpanevia ja ennaltamäärävääviä minun elämääni, varsinkin hengellisessä iankaikkisuus sektorissa. Jokainen sana on elävä sana, tai kuollut sana. Suokoon kaikkivaltias, että aina viljelen elävää Sanomaa.

On niin, että se asia mitä anon häneltä, sen asian on oltava Hänen mielisuosionsa mukaista ja Hänen rajoissa mahdolllista tapahtua. Kun anon ja rukoilen kunnioituksen pelossa asioita, niin asetan pyyntäni esim. tämän kaltaiseen muotoon; Isä, tapahtukoon sinun tahtosi, kun minä toivon tätä sydämestäni tapahtuvaksi, oi jospa tahtoisit suoda siunaksesi ja toteutumisen, tämän asian ylle. Niin voisitko sen toteuttaa millään tavalla? Siis esim. täten rukoilen Häntä anoen sekä kunnioittaen, en vaatien. Koska en tiedä tosiaankaan tahtoooko Hän sitä vai ei. En tiedä Hänen parastaan minua kohtaan.

Uhraan sydämestäni anomukseni ja pyyntöni hänelle. Annan sen hänelle, niinkuin se olisi jo minun omaani. Tämä anomus on oltava sellainen joka ei ole lihallinen himoisa vaade. Vaan asia mikä on sellainen, jota kokee tarvitsevansa että voi paremmin palvella Herraa, että voi olla eheämpi, että voi olla kokonaisempi ihminen. Unohda anomukset autoista, rahasta, taloista, omaisuudesta, ystävien hankinasta ym. Vaan laita ikuisuussielu Hänen vaakaan ja ano, sitä mitä tarvitset ollaksesi parempi Jumalan palvelija ja otollisempi Hänelle.

Toki voit anoa autoa, jos koet että tahdot päästä Jumalan Sanan ääreen tai palvelemaan Herraa tms... välttämätöntä. Mutta motiivisi on oltava erittäin syvällinen. Ei himokas ja ahne. Ei näyttämisen tarve. Vaan oman itsesi, sielusi, inhimillisyytesi ja tunteesi painoinen anomus. Kun anot, laita itsesi Jumalan vaakaan koko painolla. Anna anomuksesi, koko sydämestäsi, niinkuin jo sen omistaisit uskossa. Koe se, itke ja ano. Jumala ei voi olla sinua vastaan. Anna itsesi Hänelle. Hän toteuttaa asian aikanaan. Hän valmistaa sen, Hän itse asiassa kiirehtii..

Siis tämän otsakkeeseen palatakseni, muistutan sinua ja itseänikin. Että ole koko painollasi Jumalan puolella. Kaikissa ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Älä kallistu maailman puolelle, tai älä koettele pitää vaakalautaa tasossaan, sillä se ei onnistu, vaan se vaappuu. Uskon elämä ei ole vaapuntaa. Epävakaa ja ailahtelevainen uskova on kaikilla teillä epäluotettava, kaikkien mielipiteiden suosija.

Valitse puolesi - joko kokonaan maailma tai Jumalinen elämä Jeshuan Messiaan (Jeesuksen Kristuksen) opetuslapseudessa ja tuntemisessa. Mikäli olet epävakaa uskova, niin lähimpäsi eivät tule vakuuttuneiksi uskostasi. Eikä Jumala voi sellaista armoittaa ja lähettää Kunniansa kanavaksi, sillä epävakaa uskova, ei nojaa Jumalaan täten täysin, vaan myös omaan itseensä, ja ottaisi osan kunniasta itselleen. Ja Jumala sanoo, että Hän ei kunniaansa jaa. Eikä Jumalan voideltua Temppeliä voi hallita kaksi Herraa, vaan ihmisen tulee olla alamainen Herrallensa.

Siis seisoitpa tai istuitpa, nukuitpa tai valvoitpa, niin absolyyttisen 1000%:sesti painaudu vasten Jumalan Sanaan. Anna Hänen Sanansa vaikuttaa. Puhu Jumalan Sanoja, ei omaa, vaan sitä mikä on totuutta, arvioi kaikki Jumalan Sanalla, älä koskaan tee sitä virhettä että luokittelet ja rinnastat ihmistä itsesi tai jonkun filosofisen periaatteen mukaan. Vaan tee kaikki Jumalan Sanan mukaan. Totuuden Sanan. Sano synti synniksi, ojenna. Ole radikaali ja pitäydy siinä. Älä hemmottele lihaasi, siis omaa egoasi ja omaa haluasi, vaan anna Jumalan Hengen hemmotella sinun sisintäsi.

Lähde kokonaan pois omasta hyveestäsi. Omasta rajallisesta käsityksestäsi. Erilaisista hienoista teologisista rakennelmista. Laita itsesi Jumalan vaakaan. Ja ole pohjassa, Hänessä kokonansa. Ajattele hyvää, ajattele Jeesusta, ajattele ja mieti Sanaa. Kirjoita paljon ajatelmia ja runoja. Kirjoita rukouksiasi. Luota koko painollasi Häneen. Ei mihinkään muuhun. Kaikki muu on Jumalan lainaa.

Monesti alan kirjoittamaan ihan tyhjästä. Ilman tunnetta ja fiilistä. On vain yksi ajatus. Mutta kun olen sen saanut sanalliseen muotoon, tulee seuraava ja seuraava ja edelleen seuraava... ja se ei lakkaa. Se on kuin avattava lähde. Taivaallinen lähde. Sen alla on ihana olla. Sen vallassa on ihana olla. Sillä Pyhä Henki on kaunis ja Pyhä. Haavoitettavan herkkä. Kun olen Hänessä, koen sen, kuinka herkkä ja ihmeellinen Hän on.

Usein kirjoitan Hengen valtaamana, koko sielustani. Lausun jokaisen sanan rukouksen lailla, minkä kirjoitan. Ja olen Pyhän Hengen valtaama kokonaan. Niin siis kirjoitan jatkuvan liikutuksen alaisena. Pyhä Henki on todella herkkä ja tunteellinen. Hän on aivan oiva ja ihmeellinen, rakastan todella Häntä, en pärjäisi ilman Häntä.

RAAMATTU 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005

Jos omatuntomme syyttää jostakin, niin hylkää se asia, tai laita se asia sivuun, kunnes tiedät varmasti tehdä oikein. Jos teet asian ja päätöksen omaatuntoasi vastaan, rikot itseäsi ja moraaliasi vastaan. Ja se on syntiä, kunnes teet siitä parannuksen. Parannus on nöyrtymistä ja tunnustamista, sekä sen asian tai tavan hylkäämistä, mikä sinua sitoo ja syyttää sisimmässä.

Jos olet tosi hankalassa valintatilanteessa, jossa on valittava kahdesta pahasta toinen, etkä voi todellakaan mitään sille. Niin valitse se asia, joka on toisen etu, ja sinun itsesi vahinko. Siis se mikä on pienempi paha seuraamuksiltaan. Sillä on perempi että yksi kärsii, kuin moni henkilö. Älä pyri ensisijaisesti pääsemään itse pälkähästä, vaan pyri siihen, että muut pääsevät siitä.

[ 1. Sam. 24:5 Mutta sen jälkeen Davidin omatunto soimasi häntä siitä, että hän oli leikannut Saulin viitan lievettä. ]

Mitä David teki tämän jälkeen?

[ 1. Sam. 24: 8, 10-11. David lankesi kasvoilleen maahan ja osoitti kunnioitusta. .. mutta minä säästin sinut, vaikka minua neuvottiin tappamaan sinut .. katso tätä viittasi liepeen kappaletta, joka on minun kädessäni. Kun minä leikkasin sen sinun viittasi liepeestä enkä sinua tappanut, niin ymmärrä siitä ja näe, ettei minulla ole tekeillä mitään pahaa tai rikollista ja etten minä ole sinua vastaan rikkonut, vaikka sinä vainoat minua ottaaksesi minulta hengen. ]

Hän tunnusti ja nöyrtyi.
Mitä tästä sitten seurasi?

[ 1. Sam. 24: 16-19 Kun David oli päättänyt tämän puheensa Saulille .. Ja Saul korotti äänensä ja itki. Ja hän sanoi Davidille: "Sinä olet minua vanhurskaampi, sillä sinä olet tehnyt minulle hyvää, vaikka minä olen tehnyt sinulle pahaa. Sinä olet tänä päivänä osoittanut hyvyyttäsi minua kohtaan, kun et tappanut minua, vaikka Herra oli antanut minut sinun käsiisi.Sillä kun joku kohtaa vihollisensa, päästääkö hän hänet menemään rauhassa? Herra palkitkoon sinulle runsaasti sen, mitä olet tänä päivänä tehnyt minulle. ]

Kun tekee oikein, niin se on saava suuren arvon ja kiitoksen. Saul olisi saattanut tappaa Davidin, jota hän vihasi hengessä, joka hänellä oli Davidia kohtaan. Siis puukottaa selkään häntä, Davidin nöyrtyessä. Mutta tässä Davidin tapauksessa nöyrtyminen ja tunnustaminen sulatti Saulin sydämen. Ja ei tapahtunut siten, miten olisi voinut käydä. Jos teet itsellesi vahingon ja tunnustat sen, niin olet saava armon myös vihollistesi silmien edessä. Suurempi paha olisi ollut tappaa Saul, joka niin monesti oli tappamaisillaan Davidin. Mutta suurempi voitti, eli hyvyys.

Kun teet oikein, niin silloin Herra on sinun kanssasi. Hän on antava sinulle nöyrän asenteen, ja vaikuttaa että sinun vilpitön asenne, vaikuttaa läheisissäsi. Elämä on valintoja. Kahdesta on valittava. Voit langeta kiusaukseen. Mutta tee siitä parannus, tunnusta se hänelle, ketä vastaan olet rikkonut, ja mistä omatunto syyttää, vaikka voit saada tuomitsemisen, sillä pääasia että sinun omatuntosi on vapaa Herrassa. Sinä et ole vastuussa siitä mitä toiset ajattelevat sinusta. Tee vain oma osasi, ja he päättävät sitten tehdä sen minkä heidän kuuluu tehdä.

Mutta jos ei omatuntosi sinua syytä, niin älä pelkää, vaikka sinua panetellaan ja syyllistetäänkin, siis älä tunnnusta sellaista heidän mielikseen, mitä et ole tehnyt ja rikkonut. Älä ole ihmisten orja. Älä suostu syyllistetyksi, vastoin omaatuntoasi. Älä ala kiistelemään, koska olet vapaa. Sinun puolustajasi on Herra, Hänen on viimeinen Sana. Kunnioita itseäsi. Kuuntele omaa sisintäsi, tutki itseäsi, älä muita, äläkä kuuntelekaan edes muiden arvioimia tuomiota itsestäsi, johon tulet sidotuksi pelon tavoin. Älä tee itsellesi syntiä olemattomasta. Tee aina kuten sisimpäsi, sinua kehoittaa tai kieltää.

[ 1.Moos. 34:25-29 Mutta kolmantena päivänä, kun he olivat kipeimmillään (ympärileikkauksen tähden), Jakobin kaksi poikaa, Simeon ja Leevi, Diinan veljet, ottivat kumpikin miekkansa ja hyökkäsivät, kenenkään aavistamatta, kaupunkiin ja tappoivat jokaisen miehen. .. ottivat Diinan Sikemin talosta ja menivät pois. Ja Jakobin pojat karkasivat haavoitettujen kimppuun ja ryöstivät kaupungin, sentähden että he olivat raiskanneet heidän sisarensa. Ja he anastivat heidän karjansa ja aasinsa ja kaikki, mitä oli sekä kaupungissa että kedolla. Ja kaikki heidän tavaransa, kaikki heidän lapsensa ja vaimonsa he veivät saaliinaan, ja he ryöstivät samoin kaiken muun, mitä taloissa oli. ]

Jumalan Sana mainitsee todella monessa kohdassa ns. selkää puukotuksista. Tässä Raamatun kohdassa kansa suostui juutalaisuuteen, ja miehet ympärileikattiin. Mutta muutama mies Israelin kansasta tappoi ne kaikki miehet yhtenä hetkenä, kun he olivat heikoimmillaan, ainoastaan koston tähden. Mutta he olivat kyllä totisesti jo Jumalan omaisuutta sillä hetkellä. Niinkin voi ihminen tulla sokeaksi, vain pelkästään yhden ihmisen väärinkohtelun tähden, siis tulee niin katkeraksi, että moni ihminen sen tähden joutuu moni kärsimyksiin. Mikä tässä olisi ollut parempi valinta, tuhotako vai yhdistää?

Mikä tästä seurasi?

[ 1.Moos. 34:30 Niin Jakob sanoi Simeonille ja Leeville: "Te olette syösseet minut onnettomuuteen, saattaneet minut tämän maan asukkaiden, kanaanilaisten ja perissiläisten, vihoihin. Minun joukkoni on vähäinen; jos he kokoontuvat minua vastaan, niin he tuhoavat minut, ja niin minut ja minun sukuni hävitetään." ]

Onnettomuus ja häpeä.

Kun tunnustaa ja tekee oikein, niin tulee armahdus ja kunnia sielulle. Kun rikkoo ja peittää syntejään - siis paaduttaa omantuntonsa, niin tulee häpeä ja tuomio. Älä kosta pahaa pahalla, vaan hyvällä. Älä langeta tuomiota sille sielulle, vaan armahdus. Älä myöskään rankaise itseäsi loputtomalla syyllistämisellä, vaan ota Kristuksen armo vastaan, äläkä enää syntiä tee.

Tämä on todella vahva Sana, ja tähän aina joutuu, tämän tästä. Tämä asia on aina edessä. Siinä ei kukaan ole koskaan täydellinen täyttäjä ja toteuttaja. Näissä asioissa, teen virheitä, jokainen tekee. Mutta tämän ytimen pitäisi olla se oikea elämän ohjenuora. Siinä ei vain pysy, ellei sitten ole niin Hengellä täytetty, jolloin tietää valita oikein. Sillä Pyhä Henki, ohjaa totuuteen, ja Hän vaikuttaa omassatunnossa kaikkea hyvää.

RAAMATTU 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005

Ies on taakka. Se on jotakin jota raahataan ja siihen on kytkeydytty kiinni. Se on juhdan työväline. Se on monotoninen velvoite. Se kulkee aina perässä, ei edellä. Sen edellä aina laahaa juhta kumarassa. Ies liittyy kyntämiseen. Siis syvää maan mouhennusta ja kääntöä. Todella raskasta ja siinä on juhta
koko jalkojaan myöten. Usein vielä sen käskijä ja piiskaaja kulkee sen perässä hoputtaen sitä.

Ies on hengellisessä merkityksessä syntitaakka. Se on sellainen joka kyntää maata, ei taivasta. Se vetää ihmisen maahan painuksiin. Se masentaa ja väsyttää.

Uskovan ei pidä antautua sellaiseen. Uskovan osa on elää vapaana taakoista Kristuksessa. Kaikki syntitaakat saa jättää taakseen, pois kokonaan. Kytkös katkeaa - sen remmit sulaa pois.

Anna synnit ja taakat Jeesukselle, niin tuo orjuuttaja on iäksi menettänyt sinusta otteensa. Paimen kulkee edellä. Ei jäljessä patistamassa. Vaan edellä johdattaen ja odottaen sinua kärsivällisesti. Hän kantaa taakkasi. Hän tasoittaa tiesi. Kaikke esteet Hän raivaa edestäsi pois.

Hän on se joka tekee ja palvelee sinua. Hän on se joka kääntää maan, Hän tasoittaa, et sinä. Hän avaa tiet risukkoon, et sinä. Hän odottaa, Hän johdattaa. Hän ei lähetä sinua ensin ja tee perässä jälkityötä, vaan Hän ensin tekee suurimmat ongelmat mataliksi, jotta voit niiden yli hypätä. Sinä olet Herran rakas lammas tai karitsainen.

On todella oltava nöyrä, että voi olla edes Jumalan käytössä Hänen virrassaan ja äänenä. On oltava todella antautunut, että voi sanoa varmasti, olevansa Hänen Sanassaan kiinni. Kukaan joka on paisunut itsessään, ei voi elää Jumalan Kunniaksi ja kirkastaa Kristusta omalla vaelluksellaan. Kukaan Herralle täysin antautunut ei voi omistaa mitään hengellistä. Vaan Herra omistaa kaiken. Hänen on kaikki valta ja Herraus.

Kukaan joka on Herrassa, ei voi olla samaan aikaan Häntä ja Hänen palvelijoitaan vastaan. Kukaan joka on pukeutunut Herraan, ei voi palvella muuta Herraa, kuin Häntä, sillä Hän on pää, Hän on komentaja, Hän on omistaja, Hän on Luoja ja sovittaja. Ihminen ei voi ottaa mitään, ellei Hänelle sitä anneta ylhäältä. Jumalan Sanan väärinkäyttö, on Jumalan solvausta. Koska Jumalan Sana on Pyhä Sana. Pyhää ei voi sovittaa lihaan. Pyhä sopii vain ainoastaan Pyhässä Veressä vihmottuun uhriin ja alttariin.

Jumalan kasvojen eteen ei voi tulla ilman uhria ja ilman verta - Pyhää uhriverta. (Pääsiäislampaamme on Kristus - elävän Jumalan uhrikaritsa, joka itse uhrautui koko maailman edestä ristillä, vain Hänen sovitusveri on tie Jumalan Pyhien kasvojen eteen.) Jumalaa ei voi häpäistä. Joka hänet häpäisee, tulee itse sen tuomion alle. Sillä Jumala on Sana ja Pyhä, ja tämä Sana on tuomitsija, siis Hän on Jumala itse. Kukaan ei voi palvella Jumalaa omaneuvoisesti. Ilman Jumalan tahdon ja Sanan kuuliaisuutta, teot on hyödyttömät.

Jumalan on Kunnia ja Pyhyys, Jumalan Karitsan on Kunnia ja Pyhyys, ja Kunnian ja Pyhyyden Henki on uskovassa. Ei ironian, ei itsekunnian, vaan Jumalan Pyhyyden ja suvereenisuuden Henki. Jumalan pelko on viisautta. Karttaa pahaa, karttaa epäpyhää ja vastustaa syntiä, erottautua siitä. Jumalan temppeli on Pyhä. Joka sen saastuttaa, häpäisee itsensä.

Jumalan temppelin ylipappi on Jeshua Messias. Ja vain ja ainostaan Hänen Pyhä Sanansa on sydämeen piirretty laki. Ei lihan ja mielen tekojen kautta syntyvä kuuliaisuus ja usko, vaan usko ja sen tuottama kuuliaisuus - Jumalan Hengen vaikutuksessa.

Ilman Pyhää Henkeä on mahdotonta olla kuuliainen Herralle. Ilman Pyhää Henkeä on mahdotonta palvella Häntä. Ilman Pyhää Henkeä on mahdotonta kirkastaa Häntä. Ilman Pyhää Henkeä on mahdotonta olla nöyrä ja antautunut palvelija. Ilman Pyhää Henkeä on mahdotonta erottaa Pyhää ja epäpyhää toisistaan. Ilman Pyhää Henkeä on mahdotonta olla otollinen Jumalalle. Ilman Pyhää Henkeä ei ole voitelua.

[ Jes. 10:27 Ies särkyy yltäkylläisyyden pakosta (eräs käännöstulkinta: Ies tuhoutuu voitelun voimasta). ]

Eli siis synnin ies ei kestä, siinä missä on Jumalan Pyhän Hengen voitelu. Se lakkaa, sen juuri tuhoutuu, sen aisat tuhoutuvat. Synti lakkaa, se ei kestä voitelun alla. Sillä se voitelu on Pyhä voitelu. Synti orjuuttaa, se on riippuvuus, se on kytkin. Mutta se hajoaa - kun Jumalan Hengen voitelu pakottaa sen tuhoutumaan. Tämä Pyhän Hengen polttoöljy on pakkasen kestävää, se ei jäädy, eikä jähmetä. Vaikka maailma on kylmä ja kova paikka, ja kaikenlaiset henkivallat vaikuttaa milloin missäkin. Niin kun on Pyhän Hengen polttoöljyllä voideltu, niin olet varmasti kuuma ja myös käynnissä. Ja kun olet käynnistetty, niin kukaan ei voi ulkoapäin sinua pysäyttää ja sulkea. Sillä avain on sinulla. Ja sinä ohjaat ja päätät.

Kuvittelen auton tässä mielessäni, jos istut autossa, ja olet lukinnut ovet. Ei kukaan voi ulkoapäin ohjata ja pysäyttää sitä. Ellet avaa ovea. Älä siis avaa ovea viholliselle. Pysy Jumalan Hengen täyttämänä ja muuraa kaikki epäuskon ja ihmispelon luukut kiinni. Anna ainoastaan Jumalan ohjata kulkuasi. Mene sinne minne Hän johdattaa, sitä tietä. Älä kuuntele mielipiteitä, äläkä myöskään takerru ihmiseen.

Tartu Jeesukseen täysillä, koko painolla, koko sielulla ja tahdolla. Älä katso taaksesi, älä pälyile sivuillesi. Vaan mene Herran johdossa. Kuule Häntä, seuraa Häntä. Sillä Jeesus on Herra - ainoa Herra. Pysy Herrassa, niin olet väkevä, ja vahva. Silloin et huoju sinne tänne ja silloin kaikki epävarmuutesi väistyy. Älä luota elämääsi ja tulevaisuuttasi luodun varaan, vaan luota Luojaan, vain Luoja on ainoa joka pysyy varmana Sanojensa takana, sillä Hän on pitäytynyt ja pitäytyvä omaan Pyhään muuttumattomaan Sanaansa.

[ 1.Joh.2:27 Mutta te — teissä pysyy se voitelu jonka olette saaneet Häneltä, eikä teillä ole tarvetta että kukaan opettaisi teitä, vaan niin kuin se sama voitelu opettaa teitä kaikesta, niin se on myös totta eikä ole valetta, ja niin kuin se on opettanut teitä, niin pysykää Hänessä. ]

RAAMATTU 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005

01.) Miten elät läheistä suhdetta rakkaan Mestarisi kanssa?
02.) Mikä on sinusta tehnyt palavan uskovan?
03.) Mitä olet menettänyt ja saanut sijalle Jumalalta?
04.) Olisitko valmis menemään Herran kanssa pidemmällekin?
05.) Mikä on sisimmän halusi, Jeesuksen puoleen.
06.) Miten olet oppnut olemaan Jumalan sanalle kuuliainen?
07.) Voitko erottaa Jumalan äänen, joka sinua ohjaa?
08.) Millainen on sinun uskoperustasi?
09.) Teetkö kompromisseja, mihin puoleen, minkä puolesta?
10.) Elätkö uskossa, ikäänkuin riskillä?
11.) Mikä on sinulle tärkeintä?
12.) Elätkö rukoillen aina, vai rukoiletko ainoastaan kun ehdit tosi tarpeessa?
13.) Paljonko kulutat aikaa maallisissa viihdykkeissä?
14.) Mitkä moraalisäännöt on ehdottomia pitää kiinni?
15.) Paastoatko koskaan ja miksi et ja miksi kyllä, koetko sen edellytykseksi ja mihin?
16.) Kykenetkö olemaan riippumaton maailmasta ja korvikkeista?
17.) Tahdotko syvemmälle Jumalaa upota?
18.) Haluatko olla Jumalan Sanaa ja Henkeä täynnä?
19.) Kun elät Hengen virrassa, millainen on olosi silloin omassa inhimillisyydessäsi?
20.) Tarvitseeko sinun paljon epäonnistua, noustaksesi rohkeana ja lujana Jumalan voimassa ja varmuudessa ylös?

Oikeastaan nämä kysymykset ovat hyvin henkilökohtaisia. Voit ne ottaa itsellesi, ja miettiä niitä, ei niitä tarvitse kaikille julistaa välttämättä. Mutta todistus on aina itselle tärkeää ja hyvää. Päivittäin Jeesuksen koroittaminen elämässä, etenkin sanoin, vahvistaa todella uskoa. Mitä enempi itse puhun uskosta ja Jumalasta, sen suurmpi ilo minulle tulee ja koen siinä puhuessa, latautuvani Pyhällä Hengellä. Minä haluan puhua uskosta ja kirjoittaa, jos en ilmaise uskoa, niin lähde tukkiutuu.

En tarvitse ihmisiltä puolustusta, minulla on Pyhä Henki ja Hän on minun puolustajani. Ihmisen puolustus ei ole pätevä, ellei se tule Pyhässä Hengessä esille. Myöskään ihmisen lihassa / järjellisyydessä esille tuleva herja tai tuomio, ei ole pätevä. Vain se mikä tulee Pyhän Hengen ja Jumalan Sanan symmetriassa on pätevä! Pelkkä Sana kuolettaa, mutta elämän Henki Pyhässä Hengessä saa aikaan totisen elämän ja parannuksessa elämisen. Uskon kuuliaisuus ei ole lakihenkisyyttä.

Jos joku pitää paheksuttavana ja loukkaavana omaa puhe-linjaustani, niin sille en mahda mitään. Kirjoitan sen minkä koen, ja mieleen tulee. Jos jonkun mielestä kirjoitan auktoritäärisesti, niin se on niin. Ja niin saa ollakin. Olen siinä missä, minun kuuluu ollakin. Tiedän sen. Nyt kun siis kirjoitan näin, niin en huoju, vaan olen tukevalla kalliolla. Mutta jos lähden puhumaan ihmisten lailla, joudun heti paikalla, suojattomaan tilaan. Eli tilille sanomistani ja vastuuseen. Mutta näin ollen, ei ole niin.

Jokaisesta väärästä sanasta pitää tili tehdä. En nyt uskaltaisi aleta alas. Silloin menettäisin tämän jakson, ja lankeaisin. Nyt täytyy siis pysyä vahvana. Ja aina. Nyt puhun Hengen ja Jumalan sanoja, omalla mausteella. En uskaltaisi antaa lihani ottaa ohjia, ja sammuttaa ja murehduttaa Pyhää Henkeä. Sillä tahdon olla avoin lähde taivaallisiin. Että mikään ei minua kiedo, syyllisyyden sotkuihin, joita saatttaisin tuottaa siinä ohessa itselleni. Tätä mitä nyt kirjoitin, kovin moni tuskin ymmärtää, koska se on vain avattavissa, sille jolla on ne avaimet, ja joka on mennyt tietyistä ovista jo sisälle, mistä itse olen mennyt.

Ja miksi en uskalla? Koska en luota itseeni. Koska olen heikko. Milloinkaan muulloin en ole vahva, kuin ainoastaan silloin, kun olen siinä asemassa missä Kristus on kanssani. Kun olen Hänessä yksimielisesti yhtä, kun Hän voi antaa kaikille sanoille, teoille ja ajatuksille oman suopeuden. Mutta en uskalla erota Hänestä, olen kytketty Häneen, en tahdo sitä kytköstä hajottaa ja purkaa.

Kun siis en ole Kristuksessa, olen heikko, ja masentunut, läpimätä ja surkea. Minä en halua ottaa riskiä, ja luottaa siihen että kestän itsessäni, koska olen niin heikko ja vajavainen. Sillä olen antautunut Hänelle ja tehnyt sopimuksen. Siis tahdon olla Hänen kanssa koko aika. Olla Hänen kanavansa, avoimena. Että minulla on yhteys Hänen hengessään taivaallisiin.

Koen että minun tehtävä ei ole suorittaa, ja soheltaa, vaan olla tässä näin. Olen valinnut Marian osan. En ole Martan kaltainen, joka toimittaa asioita. Minua ei suoritukset tyydytä, vaan ainoastaan, tosi likeinen yhteys taivaallisiin. Koska Hän Kristus tekee sen. Minun messiiaani, minun Herrani, minun kuninkaani ja majesteettini. Hänelle kunnia nyt ja ainaisesti!

Ketä tämä nyt voi kiinnostaa? Tuskin ketään. Mutta minun iloni on tätä. Todistaa ja tuoda tätä esille. Olen erikoinen persoona. En ole massaa. En ole laumasielu, en koskaan ole ollutkaan. Tosi ikävää olisi jos jokainen olisi samaa väriä ja laatua. Jos jokainen toisi esille vain samaa. Jos kukaan ei olisi esimerkkinä. En edusta itseäni täällä, en ole edustanut itsessäni itseäni täällä joihinkin aikoihin.

Olen ottanut kokonaan tämän mitä olen tuonut esiin ja miten, sen tehtävänä. En nimittäin ole itseni oma. Minä tahdon vain olla tänä päivänä tässä. Tiedän että minua moni vihaa ja halveksuu, mutta tiedän, että heikko luontoni, ja sieluni on nyt alistettuna, ja minussa vaikuttakoon nyt Jumala yksin. Tiedän että moni ihminen tahtoisi minun riisuvan tämän asun yltäni ja kapuavan Kristus kalliolta pois. Mutta en tee sitä. Usko ei ole inhimillistä. Vaan hengellistä.

Saakoon tai ei, joku kuka lie tästä jotakin. Joku rakennukseksi, joku todistukseksi tai joku syyn lihan yllykkeeksi, niin ei se mitään. Aina Hengellinen ja lihallinen ovat viholliset keskenään. Toisen on aina nöyrryttävä. Tiedän että on joitakin jotka ihailee. Mutta en kirjoita ketään miellyttääkseni, muutenhan kirjoittaisin korvasyyhyyn. Vaan sen minkä koen tärkeäksi, ja mihin tulee ne sanat ja ajatukset.

Minua pelottaa tavallaan olla tälläinen. Minä olen luonnostani tosi pelkuri ja heikko. Minua todella pelottaa olla näin rohkea. Mutta en voi perääntyä. Minä tiedän sen sisimmässä, että teen oikein. Minun lihan mieleni viruu ristillä. Ja nyt olen jotakin muuta. Mikä on uutta ja pelottavaa ja jännää. Mutta Halleluja!

[ 2 Kor: 10:10 Nuo kirjeet nimittäin ovat, niin kuin joku sanoo, ankaria ja voimakkaita, mutta läsnäollessaan hän on ruumiiltaan heikko, ja puhekin on täysin voimatonta. (Jae.11) Tämä tällainen ajatelkoon, että sellaisia kuin me olemme sanassa kirjeiden kautta, kun olemme poissa, samanlaisia me olemme myös teoissa, kun olemme läsnä. ]

RAAMATTU 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005

Ei ole oikein turhaan lausua Herran nimeä. Ei Jumalan, ei Jeesuksen, eikä varsinkaan Pyhän Hengen! Väärässä yhteydessä, väärässä tilanteessa, objektiivisena siteeraamisena se on ``sanoisin`` ymmärtämättömyyden syntiä. Luokittelisin sen melkein halvennukseksi silloin.

Mutta jos puhut heistä, kunnioittavasti, hyvässä asiayhteydessä, koroittaaksesi Jeesusta, Jumalaa tai Pyhää Henkeä, teet oikein. Jumalan persoonat eivät ole käsitteitä.

Jumala on Pyhä. Pitää todella varoa, että ei käytä väärin Hänen nimeään. Sillä Jumala on kaiken kunnioituksen arvoinen, ei halveksunnan. Koroita Häntä, älä alenna. Sillä jos teet niin että alennat, sinut todellakin alennetaan. Mutta kun koroitat Hänet kunniaan, tulet itse Hänessä koroitetuksi.

Älä pidä Pyhää Henkeä vähäpätöisenä, joka sinuun on asetettu asumaan, kun uudesti synnyit. Ilman Häntä, sinulla ei olisi muuta kuin lain mukaan elämä. Ilman Häntä, sinulla ei olisi yhteyttä taivaaseen, ainoastaan lain teot. Ja yksikään ihminen ei voi niitä täyttää.

Jos halveksut itseäsi, niin älä kuitenkaan, siltikään ole Jumalaa apua väheksyvä, et ajatuksin ja varsinkaan sanoin. Älä koskaan puhu Jumalasta, Jeesuksesta, ja Pyhästä Hengestä pelkkänä käsitteenä. Olet luotu ihminen. Sinun tehtäväsi, kuten minunkin, on palvoa Häntä. Ja olla kuuliainen Hänelle totuudessa ja ehdottomuudessa.