IRC-Galleria

8.1-06 alk...

[ 5. Moos. 23:23 Pidä se, mikä on huuliltasi lähtenyt, ja tee, niinkuin vapaaehtoisesti olet luvannut Herralle, sinun Jumalallesi, niinkuin olet suullasi puhunut. ]

[ Joona 2:9 Mitä olen luvannut, sen minä täytän. Herrassa on pelastus.`` ]

Tee mitä luvannut sydämessäsi ja sanoillasi, vaikka vahingokseksesi - niinkö? Kun on tehnyt Herralle lupauksen, voiko sitä perua? Mikäli alkaa horjumaan ja katsomaan inhimillisiä ja järjellisiä seikkoja, mitkä osoittavat sen että onko lupaamisessa järkeä. Mikäli lupauksen perustus on tehty uskossa kulminoituneena, niin saattako järjen aivoitelma olla pätevä syy sitä kumoamaan.

Muistelisin että jossakin Raamatussa sijaitsisi maininta seuraavasta tai sitten olen kuullut jostakin tulkinnan siitä mieleeni tulevasta ajatuksesta jakeena. Siis että lupaus, jonka on tehnyt on sitova, ja peruuttamaton. (vain silloin kun se on tapahtunut Herrassa) Ja se tulee tehdä, vaikka omaksi vahingokseen, sillä lupauksille pitää olla uskollinen. Siis lupauksille, joihin sitoudutaan sydämessä ja tahdossa, ja suun tunnustuksella. Minusta ilman sydämen tunnustusta lupaus ei ole sitova. Ilman sydäntä ei ole uhria.

Kun tekee Herrassa lupauksen, se ei voi olla Raamatun vastainen. Herrassa tarkoittaa sitä, että ei ole motiivina ja syynä: suosio, ylpeys, ahneus, pettäminen, epäusko ja mammona ja kaikenlaiset muut moraalittomat seikat. Jos syynä vaikka on luvata antaa anteeksi, ja sillä perusteella aikomus keplottaa, se ei voi olla tehty Herrassa. Tai ostaa Herralta siunauksia. Pelkästään lihassa tehty lupaus on takeeton.

[ Matt.6:3-4 Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee, että almusi olisi salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle. ]

Monet toimivat tämän Raamatun kohdan mukaan aivan kirjaimellisesti, nostavat kukkarosta tai taskustaan jonkun summan silmät kiinni tai vasen kiinni ja jopa vasen käsi selän takana, ja oikealla silmällä katsellen kättä mihin se osuu, kuin itseltään salaa nostavat uhrin, kuten arvan ja laittavat sen kolehtiin. Onhan sekin tapa toimia. Jos joku kokee sen hyväksi niin toimikoon niin edelleen. Mutta tämä vasen tarkoittaa nurjaa mieltä. Oikea tarkoittaa uskonkuuliaisuutta. Vasen on epäilyä, kyseenalaistamista, epäuskoa. Jos on luvannut, niin pois sellainen mikä on nurjaa ja ei kuuliaisuutta.

[ Matt. 17:17 epäuskoinen ja nurja.. ]
[ Matt. 20:15 silmäsi nurja .. ]
[ Matt. 25:33 vuohet vasemmalle, lampaat oikealle ]
[ Saarn. 10:2 Viisaan sydän vetää oikealle, tyhmän vasemmalle ]

Vanhan liiton aikana, kun uhrattiin pääsisiäisenä karitsa, niin Jumala antoi ohjeet, että sen piti olla monta päivää ihmisten kotona, hellittävänä. Niin kun tuli uhraamisen hetki, siihen karitsaan oli kiinnytty voimakkaastikin, ja niin siitä tuli todellinen uhri. Toinen samankaltainen esimerkkki on Abrahamin uhri Isak. Jumala siis arvostaa sitä, mikä ei ole helpointa ja itsestäänselvintä. Vaan sellaiseen uhriin hän mielistyy, johon on hieman jopa kiintynytkin. Mutta tälläistä Jumala ei pakota ketään noudattamaan, ei myöskään seurakunnan ja uskovien tule painostaa millään uhraamis-, ja lupaus-edellytyksillä, koska näin ei toimi Jumala, niin ei tulisi meidänkään - lahja on lahja.

Jumala tietää miltä tuntuu uhraaminen, Hän todella sen tietää. Hänen uhrinsa oli oma poikansa. Tämä oli aivan kuin Isakin ja Abrahamin kaltainen toisinto. Isak meni vapaaehtoisesti alttarille, ja Abraham oli jo uhraamassa poikaansa. Mutta Jumala keskeytti sen. Mutta kun Jeesus oli kysessä, Hän ei sitä keskeyttänyt, vaan vei sen loppuun ja voittoon asti. Jumala tietää mitä on uhri ja uhraaminen. Jumala tietää kyllä mitä on luovuttaminen, mitä on lupauksen pitäminen ja siinä pitäytyminen, vaikka kuinka raastaisi. Onneksi ei meidän tarvitse sellaista tehdä. Hän on jo täyttänyt kaiken ristillä.

Mutta terve opetus täytyy silti pitää aina esillä tästäkin aiheesta, eikä välttää sitä, kuten ei muutakaan kohtikäyvää julistusta. Eli näinpä ei tule lakata opettamasta Sanaa, niistä asioista, mitkä on Jumalan tahtoa ja viisautta. Vaikka sitä ei sisäistä kokonaan tässä ja nyt, niin se on silti ravintoa, sisäiselle ihmiselle, ja jonakin päivänä se saattaa olla omaa elämää, monen vuoden jälkeen, monen rukouksen seurauksena. Ja se on aina helpottavaa päästä eteenpäin uskossa, ilahtua niistä asioista mitkä ei ole omaa, vaan ylhäältä tulleita. Mutta jatketaanpa tätä teemaa...

[ Jaak. 1:6,8 Mutta anokoon (oma lisäys: luvatkoon ja sitoutukoon) uskossa, epäröimättä lainkaan...joka epäröi, se on ... epävakaa kaikilla teillään. ]

Mutta mikäli kun on epäuskoa ja epäilyä? Tekisitkö minkä olet Herralle luvannut omin sanoin, vai onko lupauksesi vesittynyt? Mikäli on sydämessään luvannut ja omin sanoin sen vahvistanut, niin mikäli kriittisyyden, epäuskon täyttämä sydän ja sanat purkavat sen, niin onko se myös Jumalan purkamaa silloin. On asia mikä hyvänsä. Vai onko niin että pitää olla muutama todistaja? Vai onko tarpeeksi pätevä Pyhän Hengen todistus.

Tämä on asia joka on parhaillaan nyt mielessä tällä tavalla työstettävänä ja ollut jo tässä viimeisen kuluneen kuukauden aikanakin. Mutta nyt sain sen tosin ulos kirjoitettua. Omakohtaisesti itselläni on oma teoria ja käytäntö tästä. Siis en halua luvata mitään mihin en tiedä sydämessäni uskovani ja sitoutuvani. Siis kun varmasti en epäile niin silloin voin luvata. Mutta mikäli asian laita muuttuisi, niin miten sitten pitäisi toimia. Olisiko yhä lupaus pätevä?

[ Saarn. 5:5 On parempi, ettet lupaa, kuin että lupaat etkä täytä. ]

[ Apt. 5:1:1-5 Mutta eräs mies, nimeltä Ananias, ja hänen vaimonsa Safiira myivät maatilan, ja mies kätki vaimonsa tieten osan hinnasta, ja osan hän toi ja laittoi apostolien jalkojen eteen. Mutta Pietari sanoi: ”Ananias, miksi on sielunvihollinen täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä ja kätkit osan maatilan hinnasta Eikö se myymättömänä ollut sinun omasi, ja eikö myynnin jälkeenkin sen hinta ollut sinun? Miksi päätit sydämessäsi tämän tehdä? Et sinä ole valehdellut ihmisille, vaan Jumalalle.” Kun Ananias kuuli nämä sanat, kaatui hän maahan ja heitti henkensä. Ja suuri pelko valtasi kaikki, jotka sen kuulivat. ]

Ananiaksen ja Saviiran tapaus on yksi esimerkki. He fuskasivat Pyhää Henkeä. Ei kannata huithapelisti luvata mitään Herrassa. Ja jos lupaa täytyy pitää lupaus. Lupauksen pitäminen on yhtä vakaa asia, kuin sen rikkominen. Tämä nimenomaan koskee Jeesuksen (Jeshuan) nimessä antamaa lupausta. Jonka vahvistaa omantuntomme, sanojemme sekä sydämemme yhteenliittyessä - Pyhän Hengen todistuksella sisimmässämme.

Mutta mitä jos unohtaa lupauksen ja vahingossa sen rikkoo? Tai mitäpä jos sen rikkoo, tunteen purkauksen johdosta? Riippuuko onko lupaus Jeesuksen nimessä tehty, vai ei, vaiko pelkästään tahdolla ja sanoilla, ilman sydämen yhtymistä siihen. Tämä on niin monelta lähestymiskulmalta anylysoitavissa oleva asia. Tässä kaikessa kun on sekä hengellinen tai maallinen näkemys sekä syvällinen tai pinnallinen näkemys.

[ Room. 10:10 sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan ]

[ 5. Moos. 26:16 noudata ja seuraa niitä kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ]

Nämä on ne kohdat jotka nyt nousi mieleen. Eli eikö yhtä lailla Herralle lupaaminen ole yhtä kokonaisvaltaista? Toisessa näistä kohdista puhutaan noudattamisesta, ensimmäisessä taas käsitellään uuteen elämään sitoutumista, eli sen julistamista todeksi ja samassa ohessa sydämessään uskomisesta. Suulla tunnusta ja sitoudu, sydän yhtyy, ja mieli yhtyy siihen lupaukseen, ja niistä muodostuu side - eli sitoutuminen. Näissä jakeissa ei ollut mieltä mukana, tai tahtoa. Mutta Herralle lupaaminen on sydämen asia - uskon asia.

9.1-06 alk...

On monenlaista lupaajaa ja lupausta. Lupaus ja samoin myös anteeksi anto ilman sydämen todistusta on valhetta. Siis tarvitaan mielenmuutos ja sydämen asenne kaikkeen. Jos ihminen sanoo asian huolimattomasti, se on valhe. Kaikki lupaus on sitoutumista. Ja ilman mielen, sydämen ja sanojen yhteen ymppäämistä se on perätöntä. Ei kannata sanoa sellaista ja luvata sellaista, missä ei todella sitoudu, vaan on epävarma.

Onko tämä tuttua - minulle se on ollut. Perheessä jollakin on tapana toimia näin, ''olepas hiljaa, tai perun...'' , '' jos olet kiltisti, lupaan...'' , ''jos teet tuon ja tuon, niin lupaan...'' , ''Vain sillä ehdolla lupaan...'' , ''jos lupaan, niin annatko...'' Tälläinen on täysin väärä tapa toimia. Muistuttaa henkistä väkivaltaa, toisen manipulaatiota. Aina on se sana, ''jos''. Kun joku puhuu aina vaan - ''jos''- painotteisesti, sen ihmisen kaikki puhe on kyseenalaista. Lupausta ei voi vaatia väkisin, se ei tule niin toimimaan. Vaan lupaus on vapaaehtoinen uhri - vapaaehtoinen sitoutuminen.

Olen itse nuoruudessa joutunut tuohon menettelyyn, ja se todella ahdistaa ja mitätöi. Mikäli perheissämme kasvatetaan lapset tuolla tavalla, millaisia heistä aikuisina tuleekaan. Lupausuhri tai anteeksianto, tai mikään sitoutuminen yleensäkään, ei ole kiristys tai kaupankäyntiväline. Se on lahja. Se on rakkaudesta, empatiasta ja luottamuksesta koostuvaa. Sydän rakastaa, mieli empaattinen, tahdolla päättää uskoa ja sitten toteuttaa uskoa tai epäuskoa. (usko & rakkaus & toivo)

Mikäli joku odottaa lupaustasi johonkin asiaan, niin älä lupaa ellet ole siitä täysin varma. Mutta sano vaikka, että haluat sitä, mutta olet hieman epävarma ja tarvitset aikaa. Tämä koskee anteeksi antoa ja kaikkea sanomista. Se että jo sanot haluavasi, se riittää. Se ei ole lupaus, mutta se osoittaa että katsot lupausta silmästä silmään. Ja tahdot olla rehellinen.

Itse olen sellainen että en luota mihinkään lupauksiin tai anteeksipyyntöihin, ellei todella ole sydän ja mieli siinä mukana. Mutta se ei haittaa, sillä minun vapautumiseni ei edellytä (sido & vaadi) ihmistä - vaan se tapahtuu (vapaaehtoisesti) Kristuksessa. Ja minun tulee luvata Herrassa ja antaa anteeksi Herrassa. Jos teen sen lihassa, se on täysin valetta. Avioliittolupaus on myös tehtävä Herrassa. Ja kaikki mikä tapahtuu Herrassa, siten että on tullut mielen asennemuutos, sydämen vakuutus ja sanoilla sitten sitä seuraava vahvistus.

Tahdon on ensin havahduttava tutkimaan, sillä pelkästään tahto ei riitä pysyvään sitovaan lupaukseen, vaan tahdon tulisi ojentautua nöyryyteen (aitouteen), ei nöyristelyyn (valheeseen). Siis uskovan tärkein ominaisuus pitäisi olla Kristuksen kaltainen mieli. Ja se tapahtuu siten että, ensiksi Pyhä Henki vaikuttaa sydämessä ja omassatunnossa ja niin ihminen omalla tahdollaan, sallii Jumalan Sanan ja Hengen vaikutuksen muuttaa mieltämme ja käsityksiä ja oikaista niitä Jumalalle otollisiksi. Tuon kirjoittamani tapahtuman termi on nimeltään, ''pukea ylle Kristus'', Jumalan Sanan mukaan.

Tahto ja halu on se joka kääntää, itsemme prosessoimaan asiaa. Tai tahto ei katso tarpeelliseksi sitoutua. Eli siis lupaus ja anteeksianto on oltava sitova. Jos epäilee, se ei ole. Mutta kuinka on virkahallinnon edessä olevat lupaukset, joissa ei ole sydämessä, mielessä ja tahdon sanoilla sitoutunut todella, eikä ehkä voikaan olla. Sillä moni lain säädös on astunut Jumalan vastaisesti, tai jopa yksilön identiteetin ja uskon vastaiseksi. Maallinen laki ei huomioi Pyhän Raamatun näkökulmaa, vaan se litistää kaikki ihmiset samaan gategoriaan.

Ajatuksenani on nyt se, mikä vain tapahtuu Herrassa on Pyhää ja sitovaa. Eli siis kaksi asiaa, Herrassa Jeesuksessa tapahtuva on sitovaa. Ja toinen asia on se että jos sydän ja mieli epäilee. Mitähän kun on tapahtunut Herrassa joku lupaus näennäisesti, kirjoitetusti ja sanotusti, mutta sydän ja mieli ei ole valmis, sitoutumaan yhdessä tahdon kanssa. Kun haluaa elää oikein on se päätelmä ainoa oikea, että kun epäilee, ei lupaa.

Kun on epävarma, niin ei kirjoita tai sano sitovaa sanaa. Mitä kun sanookin tai kirjoittaa perättömän sanan? Mikä ei ole siis uskoa, on epäuskoa. Mikä ei ole sitovaa on horjuvaa. Mikäli on mennyt lupaamaan omassa nimessä, niin onko lupaus pätevä ja sitova? Mutta mikäli lupaa suullaan, ja sydän ei ole siinä, vaikka se mitä ja mikä tapahtuu Herrassa kirjaimellisesti, mutta ei sisällisesti, niin onko se kuitenkin siinä tapauksessa sitovaa. Eli sydän, mieli ja tahto muodostavat siteen, ja niistä tulee sitoumus.

Älä kuitenkaan lupaa mitään sanoen; en koskaan, en ikinä, annan aina, teen aina.... Vaan lupaa; tällä kertaa, tänä päivänä, tässä ja nyt. Et voi etukäteen luvata, kun et tiedä mitä eteen tulee. Vaan ainoastaan sillä kertaa, tilannekohtaisesti. Lupaa vaan sen verran kuin olet ja näet ja omaat. Sen verran kuin olet varma uskossasi, sen verran kuin on käsissäsi, sen verran kuin on sydämessäsi, sen verran ainoastaan lupaa. Älä yhtään enempää.

[ Matt. 25:23 Hänen Herransa sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene Herrasi iloon.' ]

Ja vielä viimeiseksi mainitsen, jos tahdot vakuuttaa jonkun ihmisen, siitä että olet todella jotain katunut aivan varmasti, ja antanut anteeksi Herrassa. Niin todista se esim. sanomalla että Jeesuksen nimessä, tämä on totuus. Jos et ole todellakaan antanut anteeksi ja olet epävarma tietoisesti ja omassatunnossasi, älä lupaa Herran nimessä yhtään mitään, ei mitään! Sillä sydämemme aivoittelija ja todistaja, Pyhä Henki kuulee ja näkee ja tuntee kaiken. Älä unohda Ananiaksen ja Safiiran mainintaa Raamatussa.

RAAMATTU 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005

[ 5. Moos. 10:10 Ja minä viivyin vuorella, niinkuin edelliselläkin kerralla, neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä syömättä .. 2. Moos. 34:28 .. ja juomatta.] (2x40vrk)

[ 1. Kun. 19:8 Niin hän nousi ja söi ja joi. Ja hän kulki sen ruuan voimalla neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä .... ]

[ Matt. 4:2 Ja kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, tuli hänen lopulta nälkä. ]

[ Hes. 4:6 Ja kun olet saanut ne (neljäkymmentä päivää) päättymään... ja kannettava .. syntivelkaa neljäkymmentä päivää... ] (2x40vrk)

Tuossapa on vain joitakin jakeita, selvistä todisteista että kaikesta pidettiin hyvin tarkkaa kirjanpitoa. Niissä kaikissa on neljäkymmentä päivää mainittuina. Monien muidenkin samankaltaisten lainaamatta jättämieni jakeiden perusteella tulkitsen että myös uskovan on hyvin suositeltavaa pitää päiväkirjaa, jossa on erikoisia asioita, sanomia, paaston aikoja, ihan kaikkea poikkeuksellista, mistä arvelet olevan hyötyä myöhempään ajankohtaan tai eteenpäin saatettavaksi. Kaikenlaisia todisteita ja kokemuksia hengellisestä palvelutyöstä. Myös lauluja, psalmeja ja esirukouksia, sekä unia joilla arvelet olevan symbolista merkitystä.

Apostoli Paavali ilmeisesti piti erittäin tarkkaa kirjanpitoa. Tai sitten hänellä oli todella erinomainen muisti. Mutta uskon että hän oli kirjanpitäjä, toimensa ohessa. Kirjanpito on todella tärkeä. On todella menetys, jos monet hengelliset ajan kohdat, huipentumat, siunaukset tms.. jäävät unholaan. Kuinka moni esim. ajattelee, että kun erottaudut Herralle, se tulee tapahtua salassa, ja siksi siitä ei saa edes kirjoittaa ja jälkeenpäin puhua. Mutta eikö Raamatussa mainita paljon paastosta, sekä todistajien että paastoajien suusta, sen kauden jälkeen.

On vain eri merkitys sillä millä asenteella se tapahtuu. Kuitenkaan ei pidä siitä kerskua, vaan rohkaista toisiakin siihen. Mutta siltikin kaikki on aivan vapaaehtoista. On kerrassaan mahtavaa tutkia jälkeen päin omaa vaellusta, mitä on tapahtunut Herran toimesta. Ei kaikki olekaan mustavalkoista. Esimerkkinä mainitsen vaikkapa, että tänäkin päivänä nuo omat runoni, joiltakin kuukausilta taaksepäin tästä, olivat niin lämpimiä. Nekin jotenkin herätti minussa uusia tuntemuksia. Kuten halua olla pehmeämpi ja olla inhimillisempi ja herkempi Pyhälle Hengelle.

Ei kaikki mennyt ole todellakaan kurjaa, ei kaikki ole pois pantavaa, se voi olla yllättävästi rohkaisevaa. Näkee peruutuspeilistä palasen Jumalan toimintaa ja ihmettä menneisyydessä. Ja niin halajaa kokea sitä. Sen ohessa mitä tänä päivänä on toteutunut. Ei ole hyvä unohtaa niitä asioita ja etappeja, mitä pitkin Jumala on kuljettanut ja uudistanut hengellistä luomustaan, ihmistä. Onneksi aina ihminen voi tutkia itseään Jumalan variaatiosta käsin.

Jos on kadottanut osan herkkyyttä, sitä saa tulla uudestaan herätetyksi, lukiessa jotain siunattua osuutta, joka on kuin Jumalan tuoksu, Hänen Henkensä muodostama oleva ja todeksi eletty sana aikoja sitten. Sillä Jumalan Sana on tuoksu, ja se on elävä. Kirjoita ylös eläviä sanoja, tuoksuvia sanoja, älä hautaa ja unohda sitä mikä on elämän Sanaa. Siitä on hyötyä tulevaisuudessa, jonakin tiettynä hetkenä sen huomaa. Voisin verrata kokemusta seuraavan tavoin.

Olemme hengellisellä kasvumatkalla, pieniä lapsia alussa. Olemme erittäin herkkiä, suloisia, ihanan kuuloisia, iloisia ja tuomme esiin silloin kaikkea sitä suloisuutta, mikä kuuluu Hengelliseen nuoruuteen. Tai sitten olemme joskus ollut kuin raikkaan laguunin putouksen alla hengellisesti, ja sen vaikutuksen alaisena kirjoittaneet kokemuksistamme. Tai sitten on kirjoittanut rakastuneena jotain kaunista.

Mutta sitten on aikaa kulunut, kuukausia tai vuosiakin. On tullut taivallettua erämaita, kaikenlaisissa kiusauksissa ja peloissa. On tullut kovuutta, on suojia suojien päälle. On tullut pukeuduttua hengelliseen sota-asuun ja on aktiivisesti taisteluvalmiina joka millisekunti. Jotenkin Jumalanlapseus on muuttunut karuksi aikuisuudeksi. Voi kadottaa vilpittömyyden ja ilon. Tulee tilalle pelkkä puurtaminen. On vain niin tyhjä olo. Mahdollisesti on hengellisesti kankeutut ja tottunut tiettyyn makuun.

Mutta oi, silloin kun saa ottaa niitä eläviä sanoja esille. Niitä mitä on elänyt aikoja sitten. Niitä mitä on silloin kokenut, silloinkun ne Sanat ja tapahtumat olivat toteutuneena siinä ihmisessä, joka tänä päivänä voisikin tarvita kipeästi sitä salvaa. Ei voi palata menneeseen. Mutta se voi koskettaa ja olla edelleen ravintoa, sillä siihen hetkeen voi palautua toviksi muistelemaan. Ja parhaimmillaan ne asiat voi tuottaa uutta näkyä ja virvoittaa. Koska ne on eläviä sanoja, joita Jumala on hengessään silloin vaikuttanut ihmisessä, ei tavoin.

Mutta jos ei ole ehtinyt tai saanut ulosannin saamattomuuden tähden kirjoitetuksi mitään, niin silloin on hyvä lukea muita kirjoja, joiden voi arvella olevan raikasta ja virvoittaa Sanaa. Itse olen sellainen, että muiden runot ei paljoakaan kosketa, vaan ainoastaan omani. Sillä niissä, jos jossakin on tunnetta. Jos luen jonkun toisen runoutta, en voi aistia sellaista, sillä ne on toisen elämää. Mutta jos voit, niin nauti siitä.

Kysympä mikä on maailman vanhin ammatti? Niin mikä se mahtaa olla? Ensin luotiin eläimet, sitten Adam, ja hän sai erikoisen etuoikeuden - nimetä - kaiken elävän. Eli kirjoittaminenhan se siinä. Oikeastaan taisiko ensin olla kuvittaminen ja sitten sen kirjalliseen muotoon saattaminen. Kirjoittaminen ei milloinkaan katoa. Sana on ja pysyy, se on loputon ketju, lukeminen vaikuttaa sanoja, ja varsinkin ajattelu.

Mitäpä olisi ihminen ilman kirjoja ja kirjaimia, mitä koko maailma olisikaan ilman niitä? Kirjoittaminen taitaa olla suurin ja merkittävin taito, sitä vain ei aina kovin paljon arvosteta. Mitä ihminen ei ilmaise suullisin sanoin, sen ilmaisee kirjallisin sanoin. Tunnetuimpia on runolliset teokset ja laulut. Niihin laitetaan tunteet. On erikoista että tavallisessa keskustelussa ne vaan ei passaa, eikä tavallisen kirjan sivuilla. Runot ovatkin siis eräs instrumentti, kaikki laulut syntyvät runoista. Niiden ympärille kasataan solistit ja virtuoosit.

RAAMATTU 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005

Niin ihanaa, niin ihanaa.. Kun vain olisi joku ketä rakastaa.
Sydämeni halajaa kääntää taskunsa nurin ja tyhjentää sisältönsä
sinulle näytille. Näyttää aarrevarastoni ja rakkauden janoni.
Odottaen että sinä, lupauksen maskuliini, tulet ja raapaiset
sydämeni tulen palamaan. Näin yhteisen piknikin äärelle
kokoontuisimme sydäntemme kammioista aarteitamme toisille
jakamaan. Hivelisimme silmillämme toistemme ihoa ja kuuntelisimme
herkästi ajatustemme sanoja, jotka arvollisina kuin aamun kastepisarat
tiukkuvat. Ja pian ne haihtuvat, kunnes tulee illan kosteus.

Sinä odottamaton muukalainen varjossa, joka salaa tarkkailet katseessasi
kesyttämättömän puuman katse. Tule esiin varjosta, syvältä viidakosta.
Anna nähdä kasvosi, tulkoon niihin valo, vetäytyköön silmiesi verhot
auki. Herätköön sydämesi kuin iso karhu horroksesta. Avaudu kuin
kukan terälehti, ota vastaa tämä sade, mikä yllesi vuodatetaan.
Rikastu siitä. Ole tyydytetty, sinä kesyttämätön mies viidakon.
Katso eteesi, siellä lupaus on. Paina mieleesi, jokainen sana,
joka sinua koskettaa, ja anna sen tulla sinussa elämän antajaksi.

Olet kuin kaiku laaksossa. kun sinne huudan sinua kohti. Sinä vastaat
ja tulet ääntäni kohti. Älä yksin taivalla sinä ihana ihminen. Luota
Luojan käteen ja kävele eteenpäin, sillä hän sinua johdattaa. Hänen
askellensa johtavat sinut kallion päälle. Josta saat huutaa vapauden
sanat. Ja sinun äänesi tulee kaukaa minua kohti, ja minä häkellyn.
Tule ja nosta siipesi, lennä kuin haukka, ota asemasi siinä mitä Luoja
eteesi on tarkoittanut. Ota se kaikki vastaan, mitä hän sinulle antaa.
Vaikka sinua pelottaa ja horjuttaa, hän on kaikkivoipa ja kantava. Hän
ei anna sinun sulkiasi menettää, vaan hän rohkeasti sinua tukee varjollaan.

Ei minun sieluni halua kuin vain, omia.
Rikastua, haalia ja omata.
Ei mammonaa, ei arvoja, ei turhuutta.
Vaan turvallisuutta, läheisyyttä, rakkautta.

Ei minun sydämeni halua kuin vain, luovia.
Rakastua, sääliä ja tuntea.
Ei vihaa, ei itsekkyyttä, ei kovuutta.
Vaan jakamista, antamista, sulautumista.

Ei minun mieleni halua kuin vain, oppia.
Viisastua, ymmärtää, tukea.
Ei ylpeyttä, ei ahneutta, ei kopeutta.
Vaan kauneutta, puhtautta, laupeutta.

Ei minun lihani halua kuin vain, aistia.
Herkistyä, janota, nuortua.
Ei satututusta, ei turmelusta, ei kuritusta.
Vaan sulautumista, dynamisuutta, kosketusta.

Sydämeni herää valvomaan, ota pois jalkasi minusta pimeys.
Herää sydämein valvomaan, tahdon taistella sinusta avaruus.
Tule tulen liekki, varastohuoneeni läheltä, katso sydämein
puoleen ja loista palamaan vähäiset sytykkeeni. Lähesty
lastasi oi Jumala. Anna sydän kuuliainen olla sinussa,
horjumaton Kristus kalliolla. Läpi ajettuna sydän sinussa
on tullut pestyksi. Oi avarra minun nurja sydämeni, täytä
kieroutumat, täytä arvet iskujen. Katso minua lapseni,
sillä silmällä millä sinä katsot minua, sillä katseella minä
sinua lähestyn. En minä sinua käytä ennekuin vasta, kun
olet avannut sydämesi ja ajatuksesi minulle. Ja tullut
koetelluksi. Sydän jähmeä avarru.

Miksi sydämein olet niin raskas.
Miksi murhetta enemmän kuin iloa rakastat.
Olet sijannut itsellesi hempeyden polun.
Ja jalkasi viettävät syrjäseuduille.
Yksinäisyyteen ja niiden keskellä käperryt.
Ja et näe sitä mikä on oikea tie.
Sydän joka olet salvannut itsesi sisäpuolelle.
Avaa lukkosi, näytä hiljaisuuden haavasi.
Sinun tarvitsee vain viettää aikaa lähelläni.
Lähellä ristiäni, niin minä suosin sinua.
Lähestyn sinua ikiomalla rakkaudella.
Olen sinun vapahtajasi. Suloinen lemmikki.
Aistilliset ovat sinun sanasi, niitä sinä pidättelet.
Oma armaani, katso minun puoleeni, kerää
aarteesi, lähde liikkeelle puoleeni.
kerää varasi ja astu lähemmäksi virtaa.
Minä olen sinussa pysyvä, olet minun.
Taivas on sinun maasi, lapseni sinua minä
johdatan. Olen edesvastaava sinusta.

Olen kanssasi, minä ohjaan sinua, minne tiesi viekään,
minä kuulen sinua, minä lähetän sinut kertomaan
ihmisille minun sanomaani. Päästän sinut siteistä.
Älä pelkää minun sanojani, ne ovat tehneet sinussa
tehtävänsä. Puhdistan sinua. Kuuntele minua, älä pelkää
ja kätkeydy piiloon. Sinun hankintasi ovat minun
edustamiani asioita. Päähankintakohde on minun sanani.
Minä rakastan sinua, olet lapseni. Minun lupaukseni ei
sinusta poistu. Taidolliset ovat ne jotka kuulevat ja
vastaavat minun edessäni tekojensa seurauksista.
Puolustan sinua, katso minua älä pelkää. En minä toru
sinua, koska olet palannut kurjilta teiltäsi minun tyköni.
Kuule minua,vaella minussa ja minun käskyissäni.
Pukeudu rakkauteni viittaani, muista sanani ja koeta pitää
minun sanani, luota siihen, minä autan ja vahvistan sinua.

Varjosit minut sinun ihollasi. Sinä vastasit
minun ääneeni, jo ennenkuinkuin sinua kutsuin.
Tahdoit vetää minut syliisi, kuten lapsen.
Joutuin riensin sinun lämpimään haliisi.

Sinä sulatit minun sydämeni. Teit seinämistäni
kullanhohtoiset. Sinä muistit minua hyvyydestäsi.
Kuulit minua ja veit minua kohti avaraa mäkeä. Toit silmieni
eteen lakeuden maan, sinun jalkosi edeltä tallaaman.

Sinä nousit sinne mäkisen vuoren päälle,
ennen minua. Teit minusta uskonvahvan.
Kannoit minua, silloin kuin haavoituin. Laskit minut
mäen juurelle suojaisan pensaan varjoon.

Ja painoin oman olemukseni sinua vasten. Sinä et
juossut minua karkuuun, vaan astelit minun vierelläni.
Vaikka minä olin juossut ja noussut turhaan.
Silti sinä minua johdatit ja suojasit.

Kuulit minun ääneni, vain sinä Jeesus olet
kaikki minulle. Olet lampaiden paimen.
Sinä olet lohduttaja. Minun ei tarvitse peljätä,
sinä olet minun arvoitukseni.

Kaikki sinun sanasi ovat minulle elävää ja
todellista sanaa. Sinun metsäpurostasi sinä
löysit minulle juoman. Sinun voimajuomasi,
virvoitti minun soluni ja paljasti totuuden.

Sinun jalkojesi juureen painauduin, ja pääni
painon sinuun ja hieta oli minun jalkojeni vieressä.
Sinä turvasit askeleeni, silloinkin. Käskit luottamaan
sinuun vain. Olit kaikkialla misssä minä kuljin.

Sinä toit minut avaralle paikalle. Johdit minut erämaasta
valkeuteen, suojaisaan paikkaan, lähteen äärelle.
Sinä vuodatit minuun elämän. Ravitsit minut. Kukistit
kuoleman minussa. Olet muovannut minusta sinun kaltaistasi.

Sinä riisuit minusta pois pöyhkeyden riimut. Sinä loit
katseesi minuun ilman pienintäkään epäilystä.
Sillä tiesit jo alusta alkaen, mitä tahdot minun
elämällä tehdä ja minne kuljettaa.

Sinä ensi töiksesi veit minut putouksen tykö.
Jossa kuohuva vaahto puhdisti minut syvältä.
Otit kaikki syntini pois sinä Mestari.
Aina olet ollut minussa ja varjellut teitäni.

Olet laskenut taakkani alas minun yltäni.
Olet sijannut minulle vuoteen sinun viheriöllesi.
Sinä muutit minut, nostit ja korjasit.
Olit voimani ja kuulit minut.

Lohdutit minua kun olin suojaisessa kallionkolossa.
Sinä repäisit auki sen luolan suun , ja annoit valosi
tulvia tyköni. Uskalsin taas tapoilla sinun tykösi.
Sinä olit lähelläni, illoinkin kun olin herkkä ja arka.

Sinun viisautesi sanat käskivät minua luottamaan
sinuun. Sinun ajatustesi voima, nosti minut. Ja alati
yhä sinä kuljetat minua. Sinä olet hyvä lammasten
paimen, minun vapahtajani ja pelastajani.

30.12-05 alk...

Paastoaminen voi kertoa myös siitä, että Jumalan yhteydessä eläminen on kaikkein suurimman nautinnon ja mielihyvän lähde. Tästä on kysymys, kun ihminen totuttelee paastoamaan: hän rakastaa Jumalaa enemmän kuin ruokaa, ja Jumalan kasvojen etsiminen on hänelle tärkeämpää kuin syöminen. Tälläinen paasto tuottaa kunniaa Jumalalle. Vatsa ei ole ihmisen Jumala, vaan Jumalan palvelija. Paastossa ihminen on valmis alistamaan vatsansa halut Hengen tahdolle.

(ylläoleva siteeraus: Donald S. Whitney ~ Jumalan koulussa)

Paastossa katse on pidettävä koko aika Jumalassa. Jos tämä ei tapahdu, niin paasto on turhuutta. Se ei suo Jumalan mielisuosiota osaksemme. Jos antaisimme Hänelle huomion, kunnian ja kiitoksen osoituksemme, niin Hänen mielisuosionsa sen tähden, että vilpittömästi suuntauduimme Häneen, vuotaisivat siunaukset yllemme ja sisimpäämme sekä elämäämme, että niiden kautta yhä enenevästi kirkastaisimme Häntä tässä pimeässä ajassa.

Mitä täyttyneempi olen Herrassa, sen onnellisempi olen sisimmässä. Sen pukeutuneempi Häneen itseensä olen. Sillä todellinen ihmisen olemus on sisin. Ei keho. Todellinen vaate on rakkaus ja pyhyys. Todellinen ravinto on Jumalan Sana ja todellinen juoma on Pyhä Henki. Kun näissä sielu saa tyydytyksen, tyytyväisyyden, yltäkylläisyyden ja janon sammutuksen, niin on aivan turvallista elää ja olla.

Tämä on ruumiin halun kääntöpuoli, joka on Hengen ulottuvuus korkeuksiin. Katoavaisuuden kääntöpuoli on katoamaton iankaikkisuus. Tämä on pimeyden ja sokeuden kääntöpuoli, joka on valkeus, näkeminen ja ymmärrys. Tämä on tämän aikakauden kääntöpuoli, joka on ajaton äärettömyys. Tämä on eksymyksen ja pelon ja inhimillisyyden kääntöpuoli, joka on rauha, hengellisyys ja tutkimattomuus.

[ 2. Kor. 3:18: 8. Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme [kuin kuvastimesta] Herran kunnian kirkkautta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi, kunniasta kunniaan, niin kuin Herran Hengen kautta. ]

Katoava (ruumis) ei voi periä iankaikkisuutta, vaan katoamaton (sielu). Ja siksi se mitkä vaatteet on ylläsi sisäisesti, se ratkaisee iankaikisuus osuutesi. Jos on asusi lumivalkea ja pesty pyhtaaksi Jeshuan (Jeesuksen) Veressä, niin olet iankaikkisen elämän perillinen. Jos et ole Jumalan Pojan Jeesuksen oma, niin osasi on iankaikkinen kadotustuomio.

Kun paastoaa, niin silloin todellakin kun se on Herrasta, niin kaikki normaalit juhlat ja muut menettävät otteensa, ne ei vaan silloin sovi. Ne siis on epäsovinnaisia. Jos paastoaa joulun ajan, niin todellakaan, sillloin ei vietä sitä, ei halua sitä. Jos taas uudenvuoden ajan, niin todellakaan ei sitä koe tarpeelliseksi juhlia. Paasto on vakautta. Ei maailman rytmiä, vaan Jumalan harmoniassa olemista täysin. Paaston vaikutuksesta koko mieli tulee Jumalan linjaan. Eli siis Hänen luonteisekseen.

Hengellisen paastoamisen aikana, kaikki riippuvuus menettää otteensa, kaikki mikä hallitsee lihan haluja, jotka ei ole luonnollisia. Sekä koko mieltä, joka ei mukaudu maailmaan ollenkaan paaston aikana. Paastossa todellakin, ihminen mukautuu Herran tahtoon, siis sitoutuu Häneen Jumalan Hengessä. Tämä on prosessi, eli et heti paaston ensihetkestä ole tavoittanut tätä irtileikkausta. Vaan se tapahtuu pala palalta. Ja kun se tapahtuu, se on todella vapauttavaa. Sillä Jumala täyttää sen ajan, sen halun, oman Henkensä kautta.

Kun paasto on hengellinen ja Jumalan siunaama ja tukema, ihminen ei halua muuta kuin Häntä. Vain tahtoo Herraa lähestyä sekä tulla Jumalisemmaksi Hänessä. Paasto on rukousta ja Pyhitystä. Se on yhteyttä Jumalaan. Se on vuorovaikutusta. Silloin ei olla hetkeäkään erossa Herrasta. Koska se on Hänen ja sinun sopimus. Ja kunnes et riko sitä, niin olet saava Voiman jatkaa sitä Hänen tavoittamisekseen. Paastoava tahtoo elää sen ajan Herran kunniaksi, Hän haluaa olla kanava, Hänen kunniansa kanava.

Paastoava henkilö usein rauhoittuu maailman asioilta, tulee erittäin tyyneksi ja myös hyvin herkäksi sisimmältä. Toisaalta periaatteet voi vahvistua teräksen lujiksi. On mahtavaa olla vahva ja luja, rauhasta käsin. Kun on kireää ympärillä, niin se ei vaikuta ja hetkauta. Paastossa siis tulisi välttää stressiä ja tietotulvaa. Ja enempi syventyä Jumalan Sanaan. Miettiä sitä ja kirjoittaa ylös asioita, mitä mieleen tulee. Paastossa lisäksi tulee halu saada lisää Hengen suomia armoituksia ja varustuksia.

Paastossa myös elämänrytmikin voi muuttua. Aika menettää kontrollin. Kaikki maallinen orjallisuus ja kontrolli liukenee pois. Etusijalle tulee hengellinen valvominen ja Jumalan kasvojen etsiminen. Sillä Jumalan kasvoja etsimällä, ihminen muuttuu Kristuksen Jeshuan kaltaiseksi. Ulkopuolisesta tälläinen ihminen on todella lipsunut ja avun tarpeessa. Mutta kuitenkin tämä ihminen on niin valloittunut Jeesuksesta, että hän ei vaihda sitä kokemusta ja yhteyttä mihinkään keitto-annokseen.

Kun paasto loppuu, niin ihminen palaa normaaliin rytmiin. Tietenkin toivoisi että se siunaus muuttaisi koko ihmisen. Siihen tasolle en itse hengellisesti ole vielä päässyt. Mutta todellakin tahdon, että Jumala voisi sen joskus tehdä. Jolloin tavallisestikin, Hän olisi Pyhyydessä läsnä, ja itse olisin nöyrä palvelija, antaen kaiken kunnian ja ylistyksen Hänelle. Paastoon tulee myös riippuvaiseksi.

Keholla on muisti. Jos olet paastonnut viikon, pystyt siihen uudestaan helposti. Jos paastosit kuukauden vaikka maaliskuussa, seuraavana vuonna myös maaliskuussa, tulee sellainen sisäinen olo, ja helppous toistaa tuo. Keho muistaa. Jos taas pidit välissä kolmen päivän paaston, se kolme päivää lukittuu kohomuistiin ja se näin ollen kuukausi häviää kehomuistista. Tiedän tämän kokemuksesta varsin hyvin. Jos totutat kehosi paastoamaan yhden päivän viikossa, niin kehosi todellakin mukautuu siihen. Ja se on niin helppoa, kuin olla voi.

Olen todennut viimeisimmän paaston aikana, että olen siis irtautunut riippuvuuksista, mitä maailma tarjoaa korvikkeina, kuten edellä olen kirjoittanut. Mutta sen lisäksi on eräs totuus valjennut, mikä on aiemmin ollut minulta peitossa. Nimittäin paastoon kuuluu Pyhitys ja kaikenlaisten himojen tukahduttaminen. Ja tämä koskee myö syömisen unelmointia. Olen siis aina ennen unelmoinut ruuasta, ja suunnitellut kun sitten joskus syön, niin miten sen teen. Olen osallistunut ruokakeskusteluihin, mutta sellainen ei käy.

31.12-05 alk...

Nyt on uusivuosi. Aikaa on vuoden vaihdokseen alle viisi minuuttia. Toisinaan tälläisena teema-ajankohtana tulee mieleen ruoka. Uuden vuoden perinteet ovat nakit ja perunasalaatti, mutta sillloin kun ne tulevat mieleen, niin hylkään ajatuksen niistä. En ala niitä ajattelemaan, koska ajattelu herättää nälkää ja ruumis syttyy halusta himoitsemaan. Ajattelu ja aromien visioinnit mielessä kiihdyttävät nälän tunteita. Ne valmistavat elimistöä ravinnon vastaanottamiseen. Aikoinaan oletin että pitää ajetella ruokaa, siis kiusata itsensä haluja mahdollisimman paljon, ajattelemalla sitä mistä kieltäytyy. Mutta näin ei ole. Miksi Herran oman pitäisi olla himon kiusattavana?

Mutta olen todellakin oivaltanut sen että sellainen ei ole Herran mieleen. Se on himoitsemista. Sillä mieli ei olekaan täysin Herrassa, vaan onkin mieli fantasiassa kiinni. Tämä kiinnike, estää omistamasta monia siunauksia, mitä Herra voisi vuodattaa paastoavan elämään hengellisessä merkityksessä. Ja näin se on minun ja Herran välissä. En luotakaan Häneen, vaan kiinnitän katseeni haluun, joka kyllä odottaa. Paastossa kaikki halut pitää kuollettaa, jotka ovat hallitsevia ja sisäisesti sitovia haluja.

Paasto ei ole itse-keskeistä, vaan Jumala-keskeistä. Anna Jumalan Hengen täyttää, ohjata ja kehoittaa sinua. Kun Hän kutsuu sinua eteenpäin, Hän myös valjastaa Voimalla sinut. Paasto voi olla eristäytymistäkin, ihmisistä. Siis ihmisten kanssa tekemisissä oleminen sosiaalisesti -on myös riippuvuus. Mutta arvioisin näin, että mene askel askeleelta, anna Jumalan johdattaa, sillä ei Hän aina vie erämaahan, eikä aina odota samanlaista paastoamistapaa. Jokainen paasto on erilainen. Minun jokainen paastoni on ollut eritasoinen ja merkityksellinen.

Jokaisessa paastossa on eri näky - Hengen antama näky. Ja kaikki paastot eivät miellytä Herraa. Usein ensimmäinen paastojakso on lämmittelyä, eikä se suo välttämättä heti rukous vastausta. Mutta seuraava onkin jo vaikuttavampi, koska se on osoitus hellittämättömyydestä, sillä halutaan saada niin kiihkeästi kohdata Herraa, että edelleen kielletään itsemme ja halumme ja tämä jos mikä, saa Jumalan suopeuden osaksemme. Jumala haluaa uskovan paastoavan ja tietävän sen suuren merkityksen, joka on suuri - valtavan huima merkitys.

Jumalan salaisuudet ovat mittaamattoman arvokkaita aarteita. Eivät ne tule kaikki itsestäänsä käsiin, kuin tarjottimella ojennettuina. Niitä täytyy intohimoisen palavasti tavoitella. Ne ovat syvällä Jumalan tuntemisessa. Häneen on lähes mahdotonta intensiivisesti keskittyä, lihallisesti tyydytettynä, vatsa kylläisenä. Mikä muu niin kuin ravinnosta kieltäytyminen, on itseä hengellisesti ja konkreettisesti kouluttava toimenpide.

Kun ei saa paaston aikana olevan virkeän aivotoiminnan syystä nukuttua, niin tutki Sanaa. Jos sinulta säästyy taloudellisissa kuluissa, laita siitä siemeniä eteenpäin, jollakin tavalla, kuinka koetkin tai maksa velkasi. Ymmärrän että Jumalan tahto on ensin maksaa velat ja sitten uhrata. Kuinka tärkeää uskovan olisi elää velattomana. Tässä mainitsen tarkoittavani henkilökohtaisen tason velkoja, jollekin lähimmäiselle. Paastosta todella hyötyy monin pinnallisinkin tavoin. Iloitse hyvästä olosta, kaunistaudu, olet Jumalan kuva. Kun Pyhä Henki virtaa olemuksessasi, niin tanssi ja palvo, koska olet siihen altis.

Erään paastoamisen aikana olen myös kokenut sen, että suvaitsin syntiä yhden päivän ajan itseni sisimpään, tiesin omatunnossani sen vääräksi, mutta kuitenkin olin niin turhautunut, että siksi sallin sen. Niin sen kyseisen vuorokauden aikana minuun iski suunnaton nälkä ja ruuanhimo - ihan tuosta vaan. En hallinnut itseäni siinä haluani, vaan halu minua - söin sen vuorokauden ajan. Koin silloin että en voi hillitä itseäni. Siihen tarvittiiin yliluonnollinen ihme ja keskeytys. Tiesin että Jumala oli sen sallinut, poistamalla minulta Voimansa pidäkkeensä ja salli nälkäni näin tulla minussa ilmi.

Kun sen ymmärsin, niin kaduin ja tein parannusta. Kun olin sen tehnyt, niin vapauduin heti siitä himosta, ja sanouduin siitä nälästä irti ja takaisin kytköksiin Jumalan kasvojen etsimiseen. Seuraavana päivänä taas olin Hänen tahdossaan ja rytmissään, kuten aiemminkin. Paastoaminen on todella Pyhä asia. Silloin ei saa tehdä syntiä tahallaan. Jumala ei suo silloin tätä ihmettä väärin käyttää. Kun Hän kutsuu, Hänen tahtonsa on, että sen jokainen vuorokausi ja hetki, on Hänen kunniaansa täynnä. Paholainen ei saa turmella sitä, varastaa yhtään hetkeä. Tämä oli siis tästä erheestä ainutkertainen konkreettinen Jumalan antama opetus.

Tiedän että minullla on vielä kiinnikkeitä, joihin olen pitäytynyt. Joita voi kutsua maallisiksi pelastusrenkaiksi. Jotka ovat itseni hemmottelua. Uskon että Jumala vielä johdattaa niin että niistäkin irtaudun. Ne eivät ole syntejä, eivätkä Jumalan ja minun tuntemisen ja yhteyden esteenä. Vaan ne ovat sellaisia asioita, jotka estävät minua olemasta koko Hänen täyteydessään pukeutuneena ja varustautuneena.

Tunnustan olevani runsaan teen nauttija. Käytän maitoa siinä, en sokeria. Todellinen kirjaimellisesti Raamatun mukaan paastoaja, ei käyttäisi maitoa, ei mitään energiaa sisältävää ainetta. Lisäksi joskus juon jotain muuta kaloripitoista, mutta aika harvoin. Nämä on asioita, jotka vahvistavat kehoani, ja omaa vointiani itsessäni. Mitään hivenaineita ja vitamiineja en ole viimeisen paastoamisen aikana käyttänyt. Eräs toinen asia on se että pitää koko aika kuunnella palvontamusiikkia, että virittäytyisin rukoukseen ja palvontaan, sekä saisin harmonisen mielenrauhan.

Mutta uskon että Herran varaan voin vielä asettaa itseni näissäkin asioissa. Myönnän ajattelevani, siten että huomenna näin on tai sen ja sen episodin jälkeen. Tai tyyliin - kaikki totaalisesti - tässä ja nyt. Tämä vain osoittaa epävarmuuteni ja epäuskoni. Vielä on kuitenkin suunnattomasti enempi varaa luottaa Herraan. Pitäisi vain olla enempi hiljaa Hänen edessään ja kuulla Häntä, eikä tarvita avuja joiden avulla kurkottaa Häntä kohti.

03.01-05 alk...

[ Matt 4.2-11 Kun Yeshua oli paastonnut 40 päivää ja 40 yötä, tuli hänen lopulta nälkä. ..Paholainen sanoi Hänelle: ”käske näiden kivien muuttua leiviksi..” Yeshua vastasi: ”Kirjoitettu on: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.’” Silloin paholainen otti Hänet kanssaan pyhään kaupunkiin ja asetti hänet pyhäkön harjalle ja sanoi Hänelle: ”heittäydy tästä alas..” Yeshua vastasi: ”Taas on kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi.’” Taas paholainen otti hänet kanssaan erittäin korkealle vuorelle, ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston, ja sanoi Hänelle: ”Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua.” Yeshua vastasi: ”Kirjoitettu on: ’Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaa ja ainoastaan häntä palvella.’” ]

[ 2. Moos. 24:18 Ja Mooses meni pilven keskelle ja nousi vuorelle. Ja Mooses oli vuorella 40 päivää ja 40 yötä. ]

[ Mark. 1:4, 6 Johannes Kastaja saarnasi erämaassa parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi. ja hän söi heinäsirkkoja ja metsähunajaa ]

Paastossa Jeesus oli erämaassa neljäkymmentä päivää syömättä (ja juomatta). Ja siellä oli villipetoja, ja myös vihollinen tuli Häntä houkuttelemaan. Hän siis oli erämaassa monin tavoin kiusattavana. Myös Johannes Kastaja eli erämaassa sivussa sivistyksestä ja söi heinäsirkkoja, siis lähestulkoon paastosi koko elämän, kieltäytymällä normaalista ravinnosta. Monesti on niin että kun tahtoo paastota todella Jumalisesti, niin Herra kutsuu erämaahan. Jossa ei ole ihmissieluakaan läsnä, vain Jumalan läsnäolo.

Tämä on ollut siis viimeisimmän paastoni hengellinen merkitys ja esimerkki. En siis elä kirjaimellisesti erämaassa. Mutta hengellisessä merkityksessä kyllä - en hengellisesti erämaassa, vaan lihallisesti. Siis olen silloin eristynyt ihmisistä, vain ollakseni Herran kanssa, ja Hänen puhuttelussa. Ollut Hänen taivaallisesta Sanasta ravittuna. Ollut Hänen Hengestään täynnä raikasta vettä. Jeshua vastusti Jumalan Sanalla paholaista paaston aikana, kun se tuli houkuttelemaan Häntä. Jeesus eli yliluonnollisuuden todellisuuden Voimassa. Siispä uskon että Hän oli syömättä sekä juomatta neljäkymmentä vuorokautta, kuten oli myös Mooses Siinain vuorella.

Uskoisin että paasto on oman tahdon alistamista Jumalalle. Se on pukeutumista Jumalan Voimaan ja Jumalan luottamukseen, ei omaan itseluottamukseen. Se on ylpeyden menettämistä, oman vastustavan tahdon riisumista. Vaikka olisi kaikki tieto, kaikki valta, kaikki etuoikeus, siihen ei ole omassa itsessä oikeutta. Paasto on täydellistä nöyrtymistä. Ilmeisesti Jeshua ei tehnyt ainoatakaan tunnustekoa erämaassa, Hän oli täydellisen alamainen Jumalan Sanalle, ja Jumalan tahdolle. Ensimmäisen tunnustekonsa Hän vasta teki Galileassa hääjuhlassa, kun Hän muutti veden viiniksi. Tämä näyttäisi olevan erittäin todellinen tulkinta.

Viimeisimmän paastoni aikana olen kohdannut paljon vastustusta ja kiusauksia, jotka ovat koskeneet tahtoani ja egoani. Olen varmasti käyttänyt Jumalan Sanaa puolustukseen, mutta myös omaa itseluottamustakin on ollut paljon pohjana ja motiivina. Kaikella on kuitenkin tarkoitus. Uskon että opetuslapseus-kouluun sisältyy monenlaiset koulutus-harjoitukset. Kaikki sanat pitää olla Sanalla perusteltua, totisesti. Mutta kun tehdään selkeää vääryyttä itseä kohtaan, joka on vihollisesta, niin ei saisi reagoida siihen oman itsensä suojelun ja puolustautumisen tarpeen tähden.

Jos vihollinen syyttää, niin vain Sanalla sopii puolustaa. Ei omin sanoin, ei omin sisuin. Voi olla- että ei olisi hyvä edes, käyttää Jumalan Sanan arvovaltaa liian hätäisesti, jotta se ei perustuisi omaan tahtoon ja tilaisuuden haun etsimiseen. Vaan niin että Herra avaa tilaisuuden ja antaa Voitelunsa oikeassa hetkessä. Monet asiat ovat vielä minulta peitossa. Mutta Pyhä Henki opettaa ja avaa nämä asian sitä mukaan, kuin Hän tahtoo. Ja kun Hän opettaa itse, niin silloin on oikea aika, myös ne kuulla ja omaksua. Kaikkea sitä mitä en vielä tänä päivänä tiedä, se on salattua. Ja mitä tulee tietää, sen Jumala vielä opettaa.

Paaston aikana, tulee vastustaa kiusauksia Jumalan Sanalla. Jumalan Sana on Elävä Leipä, Se on Voima, Se on Viisaus. Mikäli sinua vastaan asettuu ihmisviisaus, ihmistuntemus, niin sinulla on Sana, Jumalan Tuntemus, Jumalan Viisaus. Tämä Sana on sinun puolustajasi. Ei oma sanasi. Paaston aikana olet Herran oma. Herralle erotettu. Et omasi, et omiasi puhu, et omiasi asioi. Vaan kaikki on Herrassa. Minä tiedän että asioin omiani silloinkin. Mutta näin ei pitäisi olla. Paaston aikana, siis kaikki tulisi tapahtua Herrassa, kaikki Sanat tulisi olla Hänen tahtonsa mukaisia ja olemuksen Hänestä latautunut.

Milloin Jeesus lakkasi paastoamasta - kun Hänen tuli fyysinen nälkä - ei ruuan himo. Siis Jumalallinen paasto on tämän kaltainen. Se on erottautumista sivistyksen hallinnasta, ihmisistä. Se on vain kahden oloa Herran tuntemisessa. En voi senkaltaista koulua ja taivalta, mitä Hän toteutti, koskaan siinä mittakaavassa toteuttaa, kuin Hän. Saati Johannes Kastajan, joka eli jatkuvassa osapaastossa koko palvelutehtässä palvelemisen ajan. Kuitenkin Sana sanoo, että vähäisin Jumalan valtakunnassa on suurempi kuin Johannes Kastaja.

Monesti paaston aikana tulee kiusauksia, ei ruoka ole niistä suurin, ei todellakaan. Vaan joku asia tulee mieltä rasittamaan. Joku asia tulee Jumalan ja ihmisen väliin. Joku asia painostaa ja häiritsee niin paljon, että suora yhteys taivaallisiin häiriintyy. Ja näin voitelu vähenee. Ja lihan tietoinen ote suurenee. Paastossa on suora linja taivaaseen pidettävä auki. Ja suurin ongelma on se että jotain tulee, joka tukitsee sen. Se ei ole muun aiheuttama, kuin lihan syy. Jokin lihassa, ihmismielessä on vielä altis levottomuuteen.

Mutta on totta että erämaassa, todella tunteakseen Herran on oltava Hänessä. Jos olen vuorella kuten Mooses, Herran puhuttelussa ja kirkkauden läsnäolossa, niin siellä on yksin. Ja todella vain Herran kanssa. Kukaan muu ihminen tai asia, ei voi olla edustamaasi, kuin vain Herra. Kukaan ei ymmärrä sitä, mikä on sen päämäärä ja syvyys - sen tarkoitus ja tulos. Vain sen tietää Herra. Herra antoi laintaulut vuorella Moosekselle. Paaston aikana, Herra saattaa antaa sinulle Sanojaan ja ohjeitaan.

Hän teki Jeshuasta vahvan erämaassa. Emme tiedä miten kaikki tapahtuu. Mitä Jeshua sai hengellisesti kokea erämaassa. Miten Hän kouluttautui ja miksi? Mitä oli eroa Hänessä ennen ja jälkeen? Miten erämaassa Jumala muutti Häntä ja varusti Häntä? Mitä Jumala puhui Hänelle? Emme tiedä oliko Hän näyissä? Siitä emme yksinkertaisesti tiedä mitään. Tiedän vain sen, että kun on Jumalan koulussa, se on yksityinen koulu. Prosessi mikä tapahtuu, se on käsittämätön. Se on salassa, mutta sen hedelmä on julkinen, ja se on täynnä Herran Kunniaa.

Kaikki minkä Pyhä Henki on puhunut ja opettanut uskovalle erämaassa, kahden kesken, on myös todella hyödyllistä jaettavaksi. Myös tässä paastoa koskevassa näkökulmassa. Monille paasto on tabu asia. Mutta se ei ole niin. Jeshua puhui ja opetti näillä alkusanoilla; kun rukoilet.., kun uhraat.., kun paastoat... Siis paasto todellakin kuuluu uskovan elämään ja se on valtava etuoikeus ja siunaus ja hengellinen rikkaus.

Uskonelämässäkin on monta kerrosta ja osa-aluetta. Voi olla, että on samaan aikaan erämaa koulussa paastoamassa ja samaan aikaan myös Pyhän Hengen oppilaana, puhumassa ja todistamassa Hänen Sanojaan. Voi olla ellei, uskova voisi käydä monitasoista, hengellistä koulutusta, niin koko elämä maan päällä, ei riittäisi siihen lyhyen vaelluksen tähden, että hänestä ehtisi tulla mahdollisimman kykenevä Messiaan kaltaisen elämän ja kuuliaisuuden toteuttamiseen. Jumalan valmistama koulu on hyvin erikoista. Sitä ei kannata vastustaa, vaan suostua siihen. Mikään Jumalan aloittama ei ole turhaa, vaan se saa aikaan Jumalan Kunniaa. Jumala käyttää itsessään vajavaisia ihmisiä, omassa täyteyden Voimassaan täytettyinä.

RAAMATTU 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005

Messianic Jewish Radio
http://sc2.audiorealm.com:11900/

Suomalainen Kristillinen Dei- Nettiradiokanava:
http://extra.radiodei.fi/ASX/Dei.asx

Radio Dei-kanavan nettisivut:
http://www.radiodei.fi/

Suomalainen ~ TV7

Ohjelma tiedot:
http://www.tv7.fi/

Ohjelma kanava:
http://tv7.maxinetti.fi/


Winampin saa tuolta koneelle hankittua:
http://www.winamp.com/