IRC-Galleria

Jumala ei katso henkilöön kuin ihminen toistaan. Vaan Hän näkee asiat ja puhuu asioista.

Jumalan Henki katsoo ihmiseen ja tutkii olemattomatkin salaisuudet, koska Hän asuu ihmisessä.

Kun Jumala puhuu - seurakunnalle, Hän puhuu asioista hyvin ankarasti ja ehdottomasti arvovallallaan.

( silloin en voi mitenkään, perääntyä, en voi pehmentää sitä, en voi mennä väliin, olen niin vallattu, olen niin siinä Sanassa sisällä, mikä tulostuu minusta ulos. Kun Jumala ehdoton Sana tulee minusta, niin se tulee, en voi tehdä mitään vääryyttä, ja pehmentää sitä itse, koska Jumalan Sana on niin ja amen. Minä en saa Jumalan Sanaa muuttaa. Kun Jumala puhuu suoraan, niin minulla ei ole oikeutta vesittää sitä. Olen niin vallattu tuodessani Sanomaa esille. Ja ihmettelen sitä aina jälkeenpäin. Se ei ole minusta. Minulla ei ole kykyä. Minä joudun olemaan nöyrä Hänen edessä. Jumala hoitaa jatkot, en minä. Kun olen sanonut Sanan, minun kuuluu väistyä. )

Kun Jumala puhuu - Hän puhuu omia näkemyksiään ylhäisyydestään käsin.
Kun Jumala puhuu - Hän puhuu suvereenisen määrätietoisesti.

Kun Jumalan Henki puhuu, Hän puhuu yksilölle syvällisesti, ihmisen sydäntä ja tunteita koskettavasti.
Kun Jumalan Henki puhuu. Hän kutsuu sieluja Jumalan tykö kiihkeän vetoavasti ja rakastavasti.

On olemassa Jumalan puhe ihmiselle, joka on ojentavaa ja vaativan ehdotonta puhetta.
Mutta on olemassa Jumalan Hengen puhe ihmiselle, joka on kutsuvaa ja vetoavaa.

On olemassa eri sävyjä. Joskus olen erilaisessa sävyssä valloitettuna.

Joskus olen profetaalisen innoituksen vallassa.
Joskus olen haavoitetun Kristuksen näkemyksissä ja tuntemuksissa.
Joskus olen Pyhän Jumalan pelon aikaansaamassa hallinnassa.
Joskus olen syvän runouden välittämässä innoituksessa.

Minä en päätä, vaan Jumala päättää minun puolestani.

Mitä Hän haluaa, se tapahtukoon.
Hän hyödyntää minua, ja niitä kokemuksia, missä olin ja mitä tein.
Hän käyttää minua, ja jopa tunteeeni ovat Hänen käytössään.

Kun Hän käyttää olen niin Hänessä vallattu, kuin olla voin, silloin vain tottelen Häntä, en kuulijaa. Minä en saa estää Jumalaa. Minä en saa pelätä ihmistä. Minun tulee kunnioittaa Jumalaa ja pelätä Häntä. Minun tulee olla Hänelle kuuliainen.

ikä: 36
paino: 47
pituus: 164
kotikunta: Raisio
syntynyt. 17.07.1969
sääty: sinkku (kolme vuotta ypö-yksin - lapseton)

uskoontulo: 23.06.1989 (juhannusaaton-aattona) Helluntaikonferenssi Hattula / Hämeenlinna
Hengen täyteys: 30.06.1989
uskovien kasteella käynti: elokuussa 1989
seurakunta: helluntaiseurakunta (vapaaseurakunnan jäsenenä noin v.1991-1993)

[ Ilm 12:11 He ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole rakastaneet [maallista] sieluaan kuolemaan asti. ]

Sakramentti ei ole Kristuksen asettama paketti, vaan kirkon asettama pakettiratkaisu. Sakramentti sisältää vauvakasteen, mitä ei ole Raamatussa, sekä ehtoollisen ei uskoville ja synnin painolasteissa eläville, joka muuten Raamatussa myös kielletään. Sakramentti on pelkästään uskonnollisen eliittijohdon tai kirkollisen esivallan asettama paketti, petospaketti, vastoin Jumalan asetuksia. Sillä siihen uskoo, nekin joiden ei tunne tarvetta tehdä elämässään tiliä ja parannusta synneistään, eli pitytymällä Jumalan Sanaan.

Kun puhutaan Pyhästä sakramantista, se on täyttä falskia, jos sitä noudattamalla rikotaan samalla Jumalan Sanan totuuksia vastaan. Jos siinä sallitaan pelastumattomien ehtoollinen ja myös katkeruuksien ja vihojen täyttämien varkaitten, sekä haureellisten esiaviollisissa tai avoliitoissa elävien käyvän ehtoollisella, Jumalan Sanan vastaisesti, se on falskia! Vieläpä samoissa synneissä rypevät papit siunaavat niitä jotka sellaisia harjoittavat ja jakavat ihmisille oikeuksia sakramenttien viipaleisiin.

Totisesti totisesti on paatunut tämän kansan ja aikakauden sydän. Sellainen ei todellakaan ole otollista Herralle - joka on PYHÄ! Kristillisyys ei ole muotitrendi, ei tunteellinen perinne, jossa haetaan nautintoja ja kulttuuria. Se on Jumalan kohtaamista ja Jumalan Sanan ainoaa suvereenista kunnioittamista, ja siltä pohjalta perustuvaa elämää - AMEN! Jumalaa ei voi kesyttää, Jumala ei ole trendi! Jumala on Pyhä! Jumalaa joka on Sana - Häntä ei laiteta pakettiin!

Jumalan Pyhä Sana ei ilmoita ainoassakaan kohdassa vauvakastetta, sanomalla sitä Pyhäksi asiaksi ja Jumalan asetukseksi, se ei ole sitä, koska Jumalan Sana ei anna sellaista asetusta.
Minä sanon, että sakramantti pilkkaa Jumalan sanaa, sillä siinä on menty ojaan pahasti. Monet uskoo että noudattamalla sakramenttia, pelastuu - sakramentti-pakettiratkaisu on petos! Se ei pelasta. Se ei ole Jumalan ilmoitus. Se on ihmisen manipulaatiopaketti, vinoutunut sanomapaketti.

Se ei ole Jumalan Sanaan absolyyttisesti pureutuva, siinä on osa totuutta, osa ei. Jos siinä on osa valhetta, se on kokonaan pilalla. Kun Jumalan Sanaa kirjoitettiin juutalaiskulttuurissa, se piti olla kaikkine pilkkuineen ja merkkeineen kohdallaan, jos siinä tuli lipsahduskin, se oli pilalla, ja piti aloittaa uusi alusta. Siinä ei saanut olla likapilkkua, ei erheen erhettäkään. Tänä päivänä sallitaan kaikki erheet kaikissa muodoissa. Ja se on Jumalan Sanan pilkkaa.

Miten kukaan voi uskaltaa luottaa sellaiseen joka perustuu osa-totuuteen? Miten kukaan uskaltaa puolustaa sellaista mikä on lievennettyä falskia? Miten kukaan voi sanoa että Jumala olisi antava sellaiselle siunausta? Sellainen yhdyskunta joka sellaista väittää, se kulkee harhassa. Minä PUHUN ja JULISTAN totuutta, eli JUMALAN sanaa. Jumala on aito ja Pyhä. Ja Hän on totuus, Hän ei ole laimea, ja kiltti. Vaan Hän on Pyhä ja Hän on Laki tänäkin päivänä.

Meidän tulee elää Jumalan Sanaa noudattaen. Jumalan on Sana ja Jumala on totuus eli Laki. Meidän ajassa ei miepuolisten tarvitse enää itseään ympärileikkauttaa, eikä taurastaa uhrieläimiä. Muutoin kaikki säädökset pätevät, eivät ne ole mitätöityneet ristillä. Ristillä tosin kaikkein Pyhin avautui kaikille ihmisille kaikista kielistä ja roduista riippumattomille ihmisille.

Jeesus jätti seurakunnalle esimerkkinsä, miten pitää vaeltaa. Eli käydä kasteella, paaastota, rukoilla, jakaa ehtoollista, puhtaalla sydämellä ja aidolla uskolla. Mutta olemme saman Jumalan lapsia ja Sama Jumalan Sana on Sama, kuin se on aina ollut. Jumala ei päättänyt tulla lepsuksi uuden ajan ihmisille. Hän ei päättänyt olla lipsukka, ja suvaitseva. Hän on edelleen PYHÄ, Hän on edelleen Laki ja muuttumaton.

Hän on sama eilen tänään ja iankaikkisesti. Mutta uhri on Jeesus, Hän on Jumalan Poika, karitsamme. Jumalan Sana on Pyhä, sitä ei saa muutella, sitä ei saa manipuloida. Jumala on totinen, ja Pyhä on täyttä rakkautta. RAKKAUS = PYHYYS. Ne on yhtä. Rakkautta ei ole ilman Pyhyttä ja totuutta. rakkaus ei ole tunnetta, se on pitäytymistä uskollisuuteen asti rakastamalleen vakaumukselleen. Se on ja kestää!

Joka ei pidä Jumalan Sanaa, siinä ei ole rakkautta, uskollisuus on rakkautta, se on sitä Henkeen ja vereen asti. Se on periksiantamatonta. Se on dynaamista, se ei käy kompromisseihin, ja luovu siitä, se omaksuu kaiken mitä rakastettu on antanut lahjaksi. Se tahtoo omaksua kaiken mitä rakastamansa edustaa, sitä alkuperää sellaisena kuin se on, vesittämättömänä - totisesti - AMEN! Eikö Raamattu sano että on vain yksi ainoa totinen usko, yksi Henki, yksi uhri, yksi kaste, yksi Herra, yksi välimies, yksi Jumala, yksi totuus ym..

Tässä ajassa on monta uskoa, monta muoto Jumalaa, monta kastetta, monta sitä ja tätä käsitystä. Mutta on totuus, että on vain YKSI ainoa oikea! Ja tämä YKSI ainoa oikea on Jumala Sanassa ilmoitettuna. Ja tätä YHTÄ ainoaa tulee tavoitella ja tälle YHDELLE ainoalle tulee olla uskollinen kuuliaisuuteen asti. Sinun yksi, ei ole totuus, koska ainoa totuus on Jumalan Sanassa, jossa se ainoa YKSI on ilmaistu. Ja sitä YHTÄ tulee vaan rakastaa ja noudattaa - ei muuta.

[ 1Tes 5:3 Kun he sanovat: ”rauha ja huoleton olo”, silloin heidät yhtäkkiä yllättää tuho, niin kuin synnytyskipu raskaana olevan, eivätkä he pääse pakoon. ]

Ja kaikki vihaajani ovat tuon kirkon jäseniä. Eli kytken nyt lähestyvän pääsiäisen tähden kaiken kokemukseni, niihin tapahtuma hetkiin ja olosuhteisiin. Eli tämän ajan kirkko olkoon kuin tuo kirjanoppineiden ja lakiuskonnollisten juutalaisten yhdyskunta, joka vihasi noita uskovia, jotka kulkivat Jeesuksen perässä ja kastattivat itseään Johanneksen kasteella, että Jeesuksen asettamalla kasteella. Nämä kirjanoppineet ja fariseukset vihasivat Jeesusta, ja kaikkia Hänen seuraajiaan. Koska he edustivat fanatismia.

Kirjanoppineet ja fariseukset olivat valta-organisaatiossa, he olivat taloudellinen ja vaikutusvaltainen eliitti. Kuten kirkko on myös tänä päivänä. Kirkko ei ole Jeesuksen seurakunta. Se on hallinnollinen yhdistys tai organisaatio. Jeesus ei mennyt sellaisiin paikkoihin, hän perusti oman seurakuntansa. Ne seurasivat Häntä, jotka rakastivat Häntä. Ne jotka Häntä vihasivat, ne ristille naulitsivat Hänet.

Tässä ajassa on näkyvissä ihan samat tosiasiat ja asetelmat kuin oli silloinkin. Unohtakaamme juutalaisuus tässä kuvauksessa, sillä silloin ei ollut vielä pakanakristillistä aikautta. Mutta mikäli olisi ollut, se olisi ollut kuten tänä päivänä on. Silloin oli uskonnolliset, sekä pakanat, että uskovat Jeesuksen seuraajat. Jos olet uskova sydämessäsi, niin mene pois siitä hallinnosta, jossa olet, mene Raamatun mukaiseen seurakuntaan. kanna Jeesuksen pilkkaa.

Älä ole pilkkaajien rivissä, vaan mene siihen piskuiseen joukkoon, joka saa kärsiä ison organisaation edessä pilkkaa. Sillä pilkkaa saadessa Kristuksen evankeliumin ja sen noudattamisen tähden, samaistumme Kristukseen. Ja Hänen rakkautensa ja mielisuosionsa on meissä. Meitä uskovia ei ole kutsuttu huolettomaan elämään. Vaan meidät on kutsuttu jopa kantamaan Kristuksen osallisuuden tähden pilkkaa.

RAAMATTU 2005 http://www.nettiseurakunta.net/2005

[ Joh 14:24 Joka ei rakasta Minua, se ei pidä Minun sanojani — ja se sana jonka te kuulette ei ole Minun, vaan Isän joka on lähettänyt Minut. ]

Ei kirkko ole Raamatun mukainen seurakunta. Kirkossa ei ole vanhemmistoa joka valvoo kirkkoa ja tukee sen pääjulistajaa, eli paimenta sekä joka kantaa osavastuutta julistamisesta ja käytännönasioista. Seurakunnan pääpaimen on Kristus ja Hänen alainensa seurakuntansa kaitsija on paimen, koskaan - ei koskaan ole Jumalan asetus että nainen palvelee seurakunnan kaitsijana, eli päänä, ei myöskään perheen päänä !!!

Raamatun seurakunta on aina perhekunta. Kutakin seurakuntaa johtaa oma vanhemmisto, ja oma paimen on kussakin seurakunnassa. Ei ole valtiollista päätahoa, joka ohjailee pikkukuntia -EIIIII!!! Vaan Jeesuksen pitää olla PÄÄTAHO! Kaikkien seurakuntien täytyy ja pitää kytkistyä Jumalaa, ei valtiolliseen eliittiin. Sanon vielä sen että kirkko on totisesti OJASSA!

Maallinen eliitti ei omista Kristuksen seurakuntaa, sitä ei ohjaa maailma, vaan Jeesus Kristus! Sitä mitä ohjaa maailma, se on pakanallinen laitos. Mutta Raamatun aikoinakin oli uskonnollisia elittejä, ja oli myös Jeesuksen johtama herätysliike, joiden johtajaa ja jäseniä nimitettiin kiivailijoiksi. Joita tapettiin ja suljettiin vankiloihin. Uskonnollinen yhdyskunta on aina pahin Jeesuksen seurakunnan todellinen vihollinen.

Ne jotka olivat tämän eliitin alaisia ristiinnaulitsivat Jeesuksen. Roomalaiset olivat hämmennyksissä koko asiosta, ei Pilatus tajunnut mitään. Häntä vain manipuloitiin uskonnollisten päättäjien taholta, koska niillä oli valtaa, jota ne osasivat käyttää väärin eli omaksi hyödykseen. Ja maailma kunnioittaa ja pelkää sitä.

Uskonnolliset tahot ja eliitit ovat aina Kristuksen pahin vihollinen. Heillä on Jumalan Sana, heillä on auktoriteetti, he ovat organisoituneet, kouluttautuneet ja sivistyneitä. He ovat ulkokultaisia, heitä kansa uskoo sentähden. He ovat todella Kristuksen vihollisia. He eivät sulata sitä mikä rikkoo kaiken tabun ja totutun järjestyksen ja kaavamaisuuden. Sillä uskonnollista eliittiä ei johda seurakunnan Herra Jeesus, vaan ne jotka pukeutuvat uskonnolliseen tekeytyneisyyteen.

Kristuksen seurakunnan pahin vihollinen on aatteellinen yhdyskunta, jossa on johdossa ihminen ja jonka Sana on luonnostetltu ihmisen ja kulttuurin mukaiseksi. Pakanat ovat hämmennyksissä kaikesta. Pilatusta melkein kävi sääliksi, kun hänen päätettäksi anettiin Kristuksn tuomitseminen, mutta hän ei käsittänyt mitä hyvässä voi olla tuomittavaa. Mutta aina uskonnolliset tahot, vihaavat sitä mkä on sellaista, mikä koetaan uskonnollisia kaavoja hajottavana.

Uskonnollisuus ei ole elävää uskoa. Elävä Kristuksen seurakunta ei ole uskonnollinen yhdyskunta, tai organisaatio. Kristuksen seurakunta on Kristuksen elävä ruumis, josnka juottopaikka on Kristuksen virrassa, ja jonka syöttöpaikka on jumalan sanassa. Jonka valioeliitti on Jumala ja Hänen päätöksensä. Uskonnollinen on mukautuva organisaatio tai omaksunta. -nollinen lopputavu viittaa teeskentelyyn.

Tämä Kristuksen maanalainen seurakunta, pitää puhdistaa, seurakunta on kaikkea muuta kuin mitä uskonnollinen taho sen määrittelee olevan. Seurakunnan Herra on Jeesus, ja sen määrittelee Jumalan Sana. Siellä on ainoat ohjeet, joille täytyy olla uskollinen. Mikäli muuta noudatetaan se on uskonnollisuutta.

Johannes kastaja mestattiin. Siksi koska hän kastoi uskovia ihmisiä, ja julisti toisenlaista sanomaa kuin uskonnollinen eliittikunta. Johannes kastaja eli erämaassa, oli vaatimaton, pukeutui kamelinturkkiin, söi sirkkoja. Kylläpä hän oli uhka.

Miten sellainen ihminen voi olla niin suuri uhka että hänet pitää vangita ja tappaa? Siis hän ei tullut muuta tekemään kuin kastamaan ja julistamaan. Hän ei mennyt temppeleihin kaatamaan pöytiä, ja julistamaan Jerusalemin kaduille, vaan eramaassa hän toimi. Ja hänet tapettiin.

Toinen tapaus on Jeesus Kristus, tosin Hän olikin radikaalisempi. Hän raipoilla ajoi myyjät pois temppelistä ja kaatoi rahanvaihtajien pöydät Pyhässä "kiivaudessa". Mutta ei hänkään suostunut kuninkaaksi, vaikka hänelle vihjattiin, että kannattaisi tarttua tilaisuuteen. Ennen toimintansa aloitusta erämaapaasto kautenaan, jo paholainen kauppasi sopimuksiaan Hänelle. Mutta Hän ei suostunut sellaiseen.

Tuli ihan mieleeni se, että tänä päivänäkin on samaa meininkiä suoraan sanottuna. Mutta tässä maassa on lait, jos olisimme arabiassa, jokainen kristitty summanmutikassa surmattaisiin uskonnollisen eliitin sääntöjen rikkomuksesta, uskonnollisin perustein. Eikö vain?

Tänä päivänäkin on niitä uskonnollisia, jotka surmauttaisivat siitä syystä aitoja uskovia tai laittaisivat vankilaan, koska uudestikastavat ihmisiä. Siitä syystä, koska ovat itse poikenneet Sanasta. Joinakin aikoina kielillä puhujia poltettiin rovioilla, siksi koska he olivat mukamas noitia. Vaikka Raamatussa mainitaan kielillä puhuminen, sekä uskovien kastekin.

Mutta maailman eliittiyhdys-uskontokunnat, eivät usko yliluonnollisuuteen ja Jumalan suvereeniin Sanomaan, vaan kielillä puhuminen on kielitaitoa heistä, muu on taikuutta. Aina on ollut ja on oleva niin että uskonnollinen on aitoa elävää uskoa vastaan. Mutta siitä saa tulla ulos itsekukin ja uudistua mieleltään, Jumalan alkuperäisen ilmoituksen kautta, joka on Jumalan Sanassa.

Se mikä on vaaratonta ja viatonta, sen paholainen kokee uhaksi. Miksi? Ei se korosta itseään, vaan Jumalan valtakuntaa, ja iankaikkisuutta. Ei se havittele maallista asemaa. Miten se voisi olla uhka maalliselle eliittikunnalle? Ei olekaan niin. Vaan henkivalloissa se uhka on nimeomaan.

Jeesus ei tullut perustamaan valtiota maan päälle, Hän ei tullut tekemään itsestään mitään. Miten uhaton ja täysin puhdas, voidaan tuomita ja rangaista? Miten voi olla että se joka on täynnä mädännäisyyttä, voi ikinä sen tehdä? Millaisena mädännäinen näkee puhtaan ja aidon? Entä millaisena puhdas ja aito näkee mädännäisyyyden? Puhdistautukaamme mädännäisyydestämme Golgatan veressä.

Lähtekäämme pois sen eliitin selän takaa ja riveistä, mikä ei ole Jumalan Sanan mukaista - totisesti! Tehkäämme totuus itsestämme ja elämistämme. Radikaalisuutta ja totuutta kuuliaisuuteen asti Jumalan Pyhälle Sanalle, Jumala tahtoo itse kunkin meistä tekevän.

RAAMATTU 2005 http://www.nettiseurakunta.net/2005

[ Joh 14:23 Yeshua vastasi ja sanoi hänelle: ”Jos joku rakastaa Minua, niin hän noudattaa Minun sanaani, ja Minun Isäni rakastaa häntä, ja Me tulemme hänen luokseen ja teemme asuinsijan hänen luokseen.]

Uskon että Jumalan tahdon mukainen seurakunta on sellainen kuin se on Raamatussa mainittuna. Eli seurakunta koostuu, vanhemmistosta, paimenesta (pastori), evankelistoitsa läheteistä (apostolit) armolahjoin varustetetuista profeetatoista, sekä opettajista (saarnaaja). Raamattu ei anna lupaa naiselle toimia paimenena eli pastorina. Nainen voi toimia sensijaan profeettana, evankelistana tai lähettinä. Raamattu opettaa ainoastaan uskovien kasteesta.

Raamattu kieltää pelastumattoman että varsinkin sellaisen pelastuneen käymästä ehtoollisella, sekä ottamasta ehtoollista, tai uhraamasta, jolla on sopimatonta tai tunnustamatonta syntiä omallatunnolla, ennenkuin on sopinut Jumalan kanssa, sekä niiden kanssa joiden kanssa on erimielisyyttä, katkeruutta tai eripuraa. Joka kelvottomasti ottaa ehtoollisen hankkii itselleen tuomion. Näin sanoo Jumalan Sana. Uskovan pitää olla esikuva!

Raamattu opettaa että uskova ei saa syödä epäjumalille uhrattua, tai osallistua jumalattomien pyötäseurueeseen. Minä en tahdo osallistua ehtoolliselle sellaisessa organisaatiossa, jossa suvaitaan pelastumattomien käyvän ehtoollisella. Ehtoollinen ei sovi, epäpyhälle. Koska ehtoollisessa syödään Jeesuksen Pyhää liha ja Pyhä Veri. Joka ei Pyhity, syö ja juo turmiokseen. Näin sanoo Jumala ja Hänen Sanansa, joka on Pyhä.

Kirkko on mennyt täysin metsään Raamatun ilmoituksesta! Kirkkoraamattu ei ole se, millainen on Jumalan tahdon mukainen aito Sana. Kirkko on mukauttanut ja modernoinut kokonaan Jumalan ilmoituksen ihmismielen mukaiseksi. Kirkko ei ole Jumalan asettama seurakunta. Se on korkeintaan herätysliike valtion organsaatio, kuten joku ideologinen yhdistys, johon tulee kuulua.

Jumalan asettama Sana tulee perustaa Jumalan ilmoitukseen ja alkuperään, ei ihmisen ajatuksiin, tai kultturelliin näkemykseen. Jumala ei ole kulturellinen, Jumala ei ole raamitettava. Jumala on Sana, ja Hän raamittaa ja määrittelee ihmisen, ei ihminen Häntä! Se mitä kirkko on aikaansaanut viimeisten vuosikymmenien aikana, on ollut Raamatun vesitystä. Se kirkkoraamatun käännös, on tämän ojaan menneen kirkon aloite. Tätä käännöstä en sulata.

Jumala on suvereeni, Hänen Sanaansa ei saa lievennyttää ja mukauttaa ihmisen mielen mukaiseksi. Vaan aina ihmisen täytyy muuttua Jumalan mielen mukaiseksi. Kuten Jumalan seurakunnan täytyy myös olla aina Jumalan Sanan mukainen ja määrittelemä. Ei ihmisen! Ihmisen pitää nöyrtyä, ei Jumalan. Ihmisen pitää taipua, ei Jumala. Ihmisen pitää taipua Jumalan Sanan kuuliaisuuteen. Ihminen ei saa koskaan taivuttaa Jumalan Sanaa millään perusteella.

Jumalan Sanassa on kaksi aikakautta. Vanha liitto ja uusi liitto. Ei ole muuta. Tämä aikakausi mitä elämme on uuden liiton aikakausi. Ja sen perustus on asetettu Golgatalla. Tämän aikakauden pitää olla uskollinen Jumalan Sanalle! Ei sille mitä on maailmassa. Jumala ei ohjaa uskovaa ja omaa kansaa maailman kulturellisuuteen. Jumala ei ohjaa seurakuntaa villityksiin ja pois kasvojensa edestä. Vaan sen tekee paholainen, joka pukeutuu ja tekeytyy antivalkeuteen.

Jeesus ei opeta vauvakasteesta. Koko Jumalan Sanasta ei löydy siihen siunausta. Jumalan Sana ei opeta missään kohdassa sellaista. Mitä ei lue Jumalan Sanassa, sitä ei pidä sinne laittaa. Jumalan Sanaan pitää luottaa sellaisena kuin se on kirjoitettu. Usko ei ole harrastus, se ei ole filosofia tai kerhotoiminta. Se on ydin koko uskovan elämässä, se on alku ja loppu. Sen sisälle menee koko ihminen, niin että kadottaa itsensä, ja löytää Jumalasta kaiken olemisensa tarkoituksen.

Jumalan Sana opettaa vain uskovien kasteesta, sellaisesta mihin mennään itse ja itse suunsa todistuksella mainitaan jeesuksen Kristuksen olevan Herra. Raamattu tuntee ja tunnustaa vain ainoastaan uskovien kasteen ja nimenomaan upotuskasteen. Ei muuta ole asetettu. Mitä muuta tämä maailma noudattaa, se ei ole Jumalan asettamaa, vaan pelkkää turhuutta, ja elämyksellistä muoti-ilmiötä, kuten esim. lakkiaiset tai muut juhlamenot, jossa koetaan väristyksiä.

Rippikoulut on hyvä asia kirkossa, mutta useimmat nuoret jotka menee konfirmaatioon, pitävät koko juttua naurettavana. Ja selalisten vetäjät, kuinka he voivatkaan, tietäessään totuuden antaa niille siunauksensa ja Pyhän leivän ja viinin. Kuinka onkaan sokeita nykyajan ja ihmisten perinnäis-mukautuneiden leipäpappien opetukset ja johdatukset. Maallinen organisaatio ei ole Jumalan asettama perhekunta, se ei ole Jumalan Sanan asetusten mukainen seurakunta.

Jumalan seurakunta on elävä ja dynaaminen. Se ei ole kaavoittunut ihmisten normillisuuteen. Jumalan seurakunnan inspiroija on Jumala. Ei ihminen. Jumalan mukainen pastori, toimii Jumalan Hengen innoittamana, ei filosofisen tai teologisen pynttäytymisen evästämänä. Ihminen joka ei puhu Jumalan Hengessä, ei puhu eläviä Sanoja. Jumalan Henki on elävä, ilman Henkeä sanoma on kuollutta. Ilman Henkeä, ihmisen Hengellinen sisin, nuokkuu, eikä reagoi Jumalan ääneen ja tahtoon. Sana ei silloin tavoita ihmisen sisintä.

Mitä ikinä ihminen sanoo tämän puheen vastikkeeksi, ei nouse Jumalan Sanasta. Vaan inhimillisyydestä. Koska tämä on totuus. Ihminen pahoittaa mielensä, sillä ihminen on laskenut perustansa tälle ihmisen perinnäisopille. Ihminen loukkaantuu ilman muuta. On todella vaikea herätä ja huomata olleensa vuosia valheellisella perustuksella. Joka ei ole ollut absolyyttisen raikas ja Jumalan Sanan mukainen.

Tälläinen ihminen tyytyy siihen että katolisuus saatiin keikautettua osin uskonpuhdistuksen aikaansaannoksena. Mutta ei tahdota uutta puhdistusta, vaan on jämähdetty tähän hetkeen ja kaavoihin. Vieläpä on vajottu alaspäinkin. Ei suinkaan tavoiteltu Jumalan Pyhiä kasvoja, vaan on kaikkea muuta ihailtu ja suvaittu, kuten Jumalan Pyhä Sana ilmaiseekin mitä on senkaltainen kauhistus. Ensin on himo ja himo synnyttää synnin.

Kirkko kuuntelee ihmistä, ei Jumalaa. Onko tuttua, sinulle se että ihminen on koroitettu? Että ihmiselle annetaan paljon huomiota, kysytään paljon ihmismielipiteitä ja tilastoidaan. Että kirkko haluaa lähestyä ihmistä. Onko tuttua? Minä olen tähän törmännyt. Mutta milloin kirrko alkaa etsiä Jumalaa, milloin kirkon pää vaihtaa pääkseen Kristuksen, milloin kirkon johto vetäytyy systemaattisesti paastoon, ja lakkaa vetämästä omia ryhmiään ja ohjelmiaan.

Milloin kirkon johto havahtuu, ja painaa päänsä säkkiin. Milloin kirkon johto herää. Milloin kirkkojen johto, alkaa etsiä Jumalaa, eikä ihmistä!? Alkaako koskaan kirkossa herääminen?! Kun kirkko kuuntelee ihmistä, voiko se kuunnella myös Jumalaa? Voiko sellainen olla kuuliainen sekä Jumalalle että ihmiselle? Kirkko on vain valtion organisaatioliike. Onneksi tässä maassa on Jumalan asettamia seurakuntia. Joissa on Jumalan asettama seurakunta kuri ja järjestys.

Tosin seurakunnan selän takana on syntiäkin, mutta seurakunnan opetus on oleva raitista, ja seurakunnan järjestystä valvoo vanhemmisto. On oikein että seurakunnassa, edellytetään asioita. Edellytetään raittiutta elämäntavoilta. Sitä että ei mukauduta maailmaan. Tämä on raitista ja todella oikein. Tietyllä tavalla pitääkin olla kireä pipo, ja löyhä sydän Jumala puoleen. Jos on löyhä pipo, voi olla tosi penseä sydän Jumalan puoleen.

Mitä ihmisellä on antaa ihmiselle? Mitä! Pietari sanoi köyhälle ja kurjalle, hopeaa ja kultaa minulle ei ole, mutta sitä mitä minulla on, sitä minä sinulle annan; Jeesuksen Kristuksen nimessä nouse ja käy! Ja niin tapahtui! - Tosin tämän ajan seura ja kirkkokunta jolla on rikkautta, hopeaa ja kultaa, ei anna sitäkään, eikä myöskään Jeesuksen arvoltaa. Koska ei ole mitään annettavaa. Pelkkää sanahelinää vain.

Tämän ajan uskovilla ei ole välittää Jumalaa eteenpäin, koska tämän ajan usko on raamitettu ja ehdollista. Tämän ajan usko ei usko. Ei usko ihmeisiin, yliluonnollisuuteen. Ei paastoa, ei etsi Jumalan kasvoja! Ei luovu itsekkyydestä ja perinnäissäännöistään. Kun uskova, on valmis kuoleman tuskan, nälkää näkemään vapaaehtoisesti, Jumalan etsinnän tähden, tulee herätys. Mutta niinkauan kuin ihminen takertuu pelkoihin, ihmisiin tai oppeihin, Jumala ei voi antaa herätystä.

Jumala on suvereeni. Hän ei anna ihmisen omistaa Hänen ansioitaan, ja ihmeitään. Vain täysin nöyrä, ja itsensä menettänyt omassa silmissään, täysin itselle mitätöitynyt uskova, voi olla ainoastaan Hänelle kelvollinen, sillä Hänen tavoite ei ole tehdä ja saavuttaa mitään, vaan sallia Jumalan vaikuttaa kaikki kaikessa. Ja tämä palvelija asettuu Jumalan arvovallan alle. Se joka on huono epäonnistunut luuseri, joka ei ole suosiki ja omissa silmissä erinomainen, sen Jumala ottaa Kunniansa kanavaksi, koska JUmalan suvereenisuus vaatii ja edyllyttää tyhjän astian.

Jumalan käyttöön tahtovan ihmisen tulee kuolla itselle. Tulee menettää ote itseensä. Tulee haluta alentua. Tulee haluta, vetäytyä pois omista haluamisistaan ja riippuvuksistaan. Kun haluaa herätystä, niin tulee todella antaa kaikkensa Jumalalalle, on oltava itse valmis laittamaan itsensä likoon. Herätys alkaa Jumalasta, joka kutsuu ihmistä itseään. Ja minä ja minä ja minä, eli sinä- olet se josta Jumala haluaa aloittaa. Ja sinä haluat sitä kuten minä, mikäli anot herätystä. Herätys ei ala itsestään, se ei ala, toisista ihmisistä.

Jos nukut, et herää, vaikka kaikki heräisi ympärilläsi. Haluatko että seurakunta antaa hopeaa ja kultaa, mannaa ja vaatteita? Vai tahdotko seurakunnan, joka antaa Jumalan tekoja ja Sanoja? Ei omin ihmisvoimin, vaan Hengellä Jumalan tapahtuu Jumalan teot! Mitä ihminen tekee hyvyydessään, on se punnittava, onko se ihmisen aivoitus, vai Jumalan vaikuttama mieli ja tahto. Teetkö asiasi sydämestäsi, Jumalalle, vai teetkö sen itsellesi?

Elätkö itsellesi, vai Jumalalle. Syötkö, nukutko, vaatetatko, kirjotatko, puhutko, soitatko, laulatko itsellesi vai Jumalalle? Mitä teet itsellesi, teetkö sen juuri tätä aikakautta varten.Vaan sen .itä teet Jumalalle, sen kaiken Jumalan tietää ja palkitsee. Ja mitä teet vähässä uskollisesti, siitä koituu suurempi arvo, kuin se mitä teet paljossa itsesi hyvyyttäsi.

RAAMATTU 2005 http://www.nettiseurakunta.net/2005

[ Joh 3:8 Tuuli puhaltaa missä tahtoo, ja sinä kuulet sen äänen, mutta et tiedä mistä se tulee ja minne se menee — niin on jokaisella joka on Hengestä syntynyt.” ]

Herätykset ovat minä ja Jumala keskeisiä. Ihminen ja Jumala. Ei joku ja Jumala. Vaan minä ja Jumala. Tämä on Jumalan kohtaamista, ihminen itse pelkkänä itsenään ja Jumala Hänen kanssaan. Ei ole muuta kuin avuton minä, Jumalan edessä. Sanotaan sitä sitten minä tai Jumala-keskeisyydeksi, niin sen pitää olla. Ehkä minä keskeisyyttä karttavat, voisivat kohdata oman pienen minuutensa myös suuren Jumalan edessä.

Olisi hyvä, jos ihmisestä tulisi Jumala keskeinen. Mutta ihmisisitä ei ole mikään hyvää. Ei minä- keskeisyys, eikä Jumala- keskeisyys. Vasta se on hyvä ihmisistä kun on toisiin imeytynyt kuin iili tai lapamato. Eikä se ole Jumalan tahto. Useat pitävät toisia eri asteellla uskossa olevina. Ei kenenkään tarvitse olla eri asteella. Asteet määrätään Jumalan Sanassa. Onko kuuma vai viileä, vai penseä? Joka on täynnä Jumalan Henkeä on sillä asteella, että toinen kuuma voi vain kokea samaa astetta itsessään.

Minä olen tällä asteella kuin olen. Se jota ymmärrän on myös oltava samalla Jumalan taajuudella ja samassa Hengessä. Ei se ole iästä kiinni, ei mistään maailmallisesta normista. Asia on kiinni Jumalan olevaisuudesta, siitä kuinka on kiinni Jumalassa, ja kuinka täynnä Jumalan Henkeä. Siis johonkin nuoreen minulla voi yhteys, ja voin kokea samaa taajuutta, ei se ole todellakaan kiinni tai johtuvaa fyysisestä iästä. Jumalan valtakunta ei ole tätä maailmaa. Tämän maailman normit ei kestä. Ne luhistuvat Jumalan edessä.

Eri aste, on myös Pyhityksen astetta. Kun on täynnä Jumalan Henkeä, on todella asettunut Pyhitykselle alttiiiksi. Sillä täynnä Jumalan Henkeä, on täynnä Pyhyyttä ja viisautta ja tietoa. Ja ne jotka ovat täynnä, heillä on yhteys, heillä on sama tieto, ymmärrys, näkemys ja kuuliaisuus. He ovat panneet pois oman itsensä, ja pukeutuneet Jumalaan absolyyttisesti. Heillä on yhteys, ikään, ihonväriiin, ja kokemukseen kuulumatta ja riippumatta.

He ovat palavia, he ovat samassa asteessa Jumalan edessä. He eivät ole psyykksiesti ja emotionaalisesti ja inhimillisesti samassa, mutta hengellisesti ovat. Sen tähden, on tärkeintä pukeutua Jumalan Henkeen, ei omaan vajavaisuuteen. Sillä vajavaisuus, erottaa. Mutta Jumalan Henki yhdistää. Haluatte kenties, olla samalla ymmärryksen ja viisauden tasolla kuin joku muu.

Mutta kuka voi ymmärtää sitä joka on Jumalan Hengessä ja Jumalan Sanaa ja viisautta itseensä imenyt. Eikä ole enää sama ihminen kuin ennen, sillä ihminen joka on ollut Jumalan edessä paljon, tietää, että ei itse ole itsessään yhden vertainenkaan. Millään muulla ei ole merkitystä kuin Jumalalla. Ei muulla. Missään muussa ei ole elämää ja yhteyttä kuin Hänessä.

Joka tahtoo olla samalla taajuudella kuin Jumala ja Herra Jeesus, kieltäköön itsensä. Paastotkoon ja rukoilkoot, erakoitukoon tarvittaessa, mikäli ihmisorjuus on laittanut paulan. Joka tahtoo tuntea ristin Herran, kieltäköön itsensä, ja myöntäköön Herran ja Hänen Sanansa aktoriteetin. Laittakoon oman tahtonsa lakkotilaan.

Sanon vielä sellaisen asian, että ne jotka eivät ole mitään, ovat hajonneita astioita, jotka ovat täysin toivottomia ja muusseja ihmisten hajottamia, ja näennäisesti toivottomia. He eivät ole suinkaan Jumalalle toivottomia. Vaan se joka ei mitään ole, siitä Jumala tekee uuden, sillä siinä ei ole mitään vastarintaa, ei omaa ominaisuutta estämässä Jumalan uutta luovaa työtä.

Ne ihmiset joita Jumala on eniten käyttänyt, eivät he ole käyneet kymmenien vuosien sielunhoito-nyyhkyterapiota läpi. Eivät. Ei Paavali mennyt sellaiseen, ei Pietari, ei Johanneskaan. Ei David Wilkeroson, ei Smith Wigglesworth, Ewalds, Kuhlman - eivät!!! Eivät. Kun ihminen on tuuska, ei hän halua tulla välttämättä ihmisenä eheäksi, vaan tahtoo että Jumala tekee Hänestä kanavan. Koska se ihminen tietää, että korjaus on mahdottomuus.

Tiedän uskovia, jotka ovat käyneet terapioita, ja ovat jääneet Jumalan käytöstä pois. Ovat hukanneet elämäänsä ja vuosiansa siihen että ovat halunneet tulla egoilta vahvoiksi ja ihmisen tasoisiksi. Mutta minä en halua sitä. Minä haluan olla rikki ja hajonnut. Jos minä olisin omasta mielestä hyvä ja kunniallinen ja sivistynyt, hyvin sosiaalinen, ja aktiivinen, en minä tarvitsisi enää Jumalaa. Ei Jumalalla olisi mahdollisuuksia käyttää minua. En halua hukata elämääni sellaiseen.

Tässä olen Jumala, käytä minua, näitä murskasia paloja omasta egollisuudesta, joka ei halua olla muuta kuin kuvasi, tee minusta palvelijasi, enemmissä määrin. Eivät terveet ja täydelliset tarvitse parantajaa. Ei heissä ole Jumalalle aineksia uudeksi muotoilemiseen. Tiedättehän paljon minusta, jos olette lukeneet kirjoituksiani, tiedätte mikä olen ja mitä olin. Tulin tosiaankin nyt sieltä eteenne vähäksi aikaa esille. Osittain koetellakseni itseäni. Ette te tarvitse minua. Teillä on Jumalan Sana, teillä on se. Teillä on totuus. Teillä on elämä ja tieto.

Voitteko elää Jumalan Sanasta? Voitteko uskoa siihen? Voitteko luopua perinnäissäännöistänne? Voitteko tutkia Sanaa, kuten uutta aluevaltausta, nälkäisenä ja epätoivoisena? Voitteko paastota, voitteko? Ei siihen kuole! Olen paastonnut itse kymmeniä kymmeniä ja taas kymmeniä päiviä peräjälkeen. Enkä ole kuollut fyysisesti. Mutta ihmisenä olen mitätöitynyt. Ja mikä ihana asema se on kun niin tapahtuukaan, silloinhan se tarkoittaa että Jumala tulee olevaisemmaksi. Tämä on Jumalan tahto ja salaisuus.

Ei neljänkymmenen päivän nestepaasto ole mitään, ei se ole mitään, jos elät samaan aikaan katsoen televisioita, tupakoiden ja puhuen rumia, ja ollen ihmisistä riippuvainen. Jos paastoat, tulet menemään erämaahan, yksinäisyyteen ja tulet kokemaan ahdistuksia ja pelkoja. Mutta et tahdo luovuttaa, vaan olla sitkeä ja voittaja.

Voitko paastota yhden päivän? Voitko Pyhittää tulevan pääsiäisin Herralle? Vai syötkö kanaa ja karitsaa, mättäät namuja ja ruokaa, vaikka olisit joka ikinen päivä jo saanut syödä yltäkylläisyydessä. Voitko olla joulun syömättä? Voitko olla uudenvuoden syömättä? Voitko olla laskiaisen syömättä? Voitko rikkoa tabuja? Voitko olla muuta kuin maailman orja, voitko olla toisenlainen? Voitko?!

Kun paastoat ja elät Herralle, et ikinä ole enää sama ihminen. Sinä muutut. Ja sinä totut siihen ja mukaudusut siihen. Koska lähellä Herraa on hyvä olla, haluat aina ja usein tavoitella Häntä ja niin paljon jopa että kiellät jopa aistinautintosi, jotka kietovat mieltäsi ja tahtoasi, jotta saat olla lähemmin Herran yhteydessä. Voitko antautua Herralle? Et sinä kuole kun paastoat. Tai kuolet minuudellesi. Mitä sinä pelkäät?

Onko niin että että haluat palkita itseäsi tiettyinä aikoina, esim. pääsäsisenä erikoisherkuilla ja laitteluilla? Mitä palkitset? Miksi? Oletko niin hyvä? Ja niin pinnallinen? Miksi? Miksi et laita pottiasi Jumalan eteen, miksi et tavoittelisi Häntä? Miksi et? Etkö halua Häntä, etkö tahdo tuntea Häntä? Etkö halua omistaa Hänen tuntemistaan? Etkö halua armolahjoja, katoamattomia lahjoja, Hengen suurempaa todellisuutta elämässäsi, Pyhän Hengen läsnäoloa.

Etkö tahtoisi enemmän katoamattomuutta, kuin sitä mikä on maailmasta? Etkö? Minä olen nyt ilmaisesti täynnä tälläistä Sanomaa. Ilmeisesti pakkaus purkautuu sisimmästäni tälläisenä, kun en ole pitkään aikaa - viikkoihin puhunut mitään, muuta kuin kurjuudestani ja alemmuudestani. Enkä kadu tätä.Teinpä tai söinpä en ole onnellinen. En ole onnellinen ollessani lihassa. Vaan kun pääsen lihasta eroon, olen onnellinen sitten vasta. Näin puhui myöskin apostoli Paavali.

On tärkeää olla Pyhän Hengen ohjauksessa. Ei omassa. On tärkeää puhua puhua Jumalan Sanoja, ei omia. On tärkeätä edustaa Jumalan Valtakuntaa, ei maailmaa. On aina annettava Kunnia Jumalalle, ja aina valittava Hänet ensin. Mitä minä halua, sitä ei halua Jumala, vaan ensin Hän, sitten minä, mutta miks minun pitäisi haluata jotain omaa, koska Hän on niin paljon suurempi kuin käsitykseni. Tottelen Häntä. Henki ajoi Jeesuksen erämaahan paastoamaan. Jeesus liikuttui Hengessä.

Jeesus saarnasi Hengen voimassa, Hän paransi Hengen ja Sanan avulla. Hän ei toiminut itsessään, vaan Jumalan kuuliaisuudessa. Näin pitää myös Hänen seuraajiensakin toimia.

RAAMATTU 2005 http://www.nettiseurakunta.net/2005

Jeshua on arvollinen saamaan kunnian, Hänet on Jumala koroittanut.
Yli kaikkien valtakuntien on Hänen ylivaltansa ulottuva.
Hänet joka tehtiin häpeäksi maailman edessä,
Hänet tämä Jumala, joka on Pyhä ja Luoja, Luomakunnan Kuningastamme kohtaan, Hän teki tämän teon.
Sillä Hän tahtoi rakastamiaan lapsiaan näin kohdata, jotka eivät Häntä muutoin olisi olleet tottelevaisia kuuuntelemaan.
Näin Hän omassa pojassaan, Kuninkaassamme sovitti itsensä maailman kanssa.
Kuninkaamme on rikkauksiemme Isän edessä armahtajamme ja sovittajamme.
Hän antoi edestämme kaiken minkä Hän saattoi.
Hänen Pyhä Veri laskeutui telluksemme maan sisään, sen maan jossa me seisomme ja olemme.
Me olemme kaiken kansan Kuninkaan maanperällä.
Jumala on kutsuttanut oman kansansa, joka on kansa- joka nimetty Judahin heimoksi, ja Judahin sukukuntaan tuli lunastajamme, joka on Judahin jalopeura Jeshua Messias.

Sisällisesti jokainen uudestisyntynyt uskova uskova on juurtunut Judahin heimon sukuun sivuversosta, minkä Messias avasi ristillä antamalla itsensä vuodattamalla maahan Pyhän Verensä. Hän on Juudaan leijona, jalo Juudaan jalopeuramme!

Jeshua Messias Majesteetti = Jeesus Kristus Kuningas/yksinvaltias ( voideltu = voideltu Pyhässä Hengessä, ennen meitä)

voi ei, nyt alkoi taas alakerrassa lattian täristys jytinä-pauhaus metakka rokkimöly muka-musiikkia. Mutta mulla on kuulokkeet korvilla eli en kuule kauheesti niiden läpi, mutta jalkapohjissa tuntuu tuo jytinä. Minä en koskaan ole harrastanut naapureiden häirintää ja minkään sortin metelöintiä. Olishan se kiva asua talossa, jossa ei olis naapureita, niin voisi vaikka kuunnella kunnolla musiikkia. Mutta en varmaan tottuisi sellaiseen, kun olen niin monta vuotta kuunnellut kuulokkeilla. Mutta semmosta se on...

Tulee mieleeni että mua on haukuttu netissä empatiakyvyttömäksi. Mutta eikö se että olen hiljaa ja huomaavainen ole tosi empaattista. Sellanen joka ei välitä ja mölyää, eikä huomioi muita, on sellanen kyvytön henkilö. Minä suorastaan pelkäisin aiheuttaa häiriötä. Koska jos niin tekisin, olisin perustellusti vastuussa häiriöstä. Mutta usein häiriköt eivät tajua muuta kuin vain omat tarpeensa, ja pilkkaavat muita yliherkiksi, koska ovat itse niin paatuneita ja turtuneita.

Ihmiset ei nykyaikana kerrassaan kunniota ketään, eivät pelkää mitään. Vaan ovat kaikinpuolin röyhkeitä. Olen joskus asunut vuosia häiriköden naapureina ja ollut ihan hermo-riekaleena viikottaisten biletysten takia ja myös yöllä tömistelyn ja parveke ja ikkunasauhuttelujen takia. Mutta uskoisin nykyään ketäväni paremmin, koska en ole naimisissa, ja koe siitäkin ahdistusta kaiken kukkaraksi, joka saa kaikki asiat kestämättömäksi, mitä silloin aikoinani koin ylen paljon.

Olen niin rauhallinen ihminen että en kestä monia paineita monilta puolilta yhtäaikaa. Työ, yöhäirinnät, sauhuhäirinnät ja mahdolliset entiset elämisen kuviot kaikki yhdessä mötikässä teki elämisestä ihan hirveää. En haluaisi asua kerrostalossa jos menisin joskus vielä naimisiin. En tosin usko, että minusta olisi vaimoksi. Olen niin kummallinen, laiska siivoamaan, ja unirytmi ei ole kunnossa koskaan ollutkaan, eikä ruokailu rytmitkään ole mun speciaalilaji. Kaikinpuolin en olen todellakaan vaimotyyppi, en ole ollenkaan huolehtivainen ihminen.

Kuitenkin jos joskus menen naimisiin, niin en halua vaatimuksia, en halua että minulta odotetaan sellaista mihin ei minusta ole. Haluan olla aviomiehellelleni rakastajatar, koko elämän ajan, ja kuuntelija ja keskustelija ja lähellä olija. Haluan olla ennenkaikkea läheinen fyyysiseti ja emotionaalisesti. En halua naimisiin ollakseni talouskone tai ollakseni elättäjä. Vaan ollakseni rakastaja ja rakastettu.

Mutta tämä on haihattelua, ja se kiepauttaa vatsani pohjaani fyysisesti, koska koen niin suuren pakahduksen sisälläni, siitä syystä että tämä tarve on minussa, ja joudun sen aina hyvästelemään, koska se ei ole minua varten. Siitä ei tulisi mitään. Olen erittäin vahva tunteinen ja tunnen vatsanvääntöjä ym.. hyvin helposti, tunteideni tähden. Mutta minulla ei ole mitään, muuta kuin Jumalan rakkaus. Ja minulla ei antaa kenellekään ihmiselle itsestäni mitään, minulla ei ole mitään. Minulla oli, mutta minulla ei ollut.

Olen erittäin tunteellinen, tunnen fyysisesti, tunnen kokonaisvaltaisesti. Elän koko olemuksellani, en ole kyyninen, se on mahdottomuus, vaan olen erittäin elävä. Kun liikutun, liikutun koko keholla, kun koen tunteita, niin koen ja eläydyn koko olemuksellani kaikkeen. Olen instrumentti, voin joskus Pyhn Hengen alaisena palvoa ja tanssia Hengessä, olen niin fyysisesti hänen valtaama, että Hänen koreografiansa valtaa minut. Tulen helposti vallatuksi, mutta en valtaudu sellaiseen johon en tunne lumousta.

Olisi ihana vain olla rakastettuna ja rakastajana, olisi ihana niin painautua puolisoa vasten. Olisi ihana antaa kehonsa, toisen omaksi, ja olla vallattu. Olisi ihana elää ja kokea naiseutensa lumous, ja kokea vielä mitä on Luojan suoma yhteys miehen ja naisen yhdistyessä rakkaudessa ja halussa. Jumalan kasvojen suopeudessa. Mutta ei ole kuin yksi oikea tuhansssta, kuka tahansa ei ole täydentäjäni. Siksi minä olen yksin, sillä tiedän että yksinäisyydessä minulla on jo Jeesus, hän on kaikki kaikessa, sisimmän täydentäjä ja täyttäjäni.

Tiedän varmasti sen että jos joku mies kiinnostuisi minusta, niin en todellakaan antaiisi vastakaikua. Minua ei kiinnosta tyrkyt. Minua ei kiinnosta hormoonivillitykset, ja mitkään omat aivoitelmat. Eivät todellakaan. Minä en antaisi mitään suopeutta sellaisille virityksille. Minä en itse asiassa taida olla kenestäkään kiinnostunut, tai olen tai olin. Mutta olen lopulta itseäni tutkiessani kuitenkin vain unelmaan ja fantasiaan unelmoitunut. Sillä en taida kyetä uskoa realistiseen todelliseen toteutuvuuteen.

Olen aivoittelija, mutta en innostu aikaansaada konkreettisia asioita. Mietin ja suunnittelen, pähkäilen ja laadin, mutta en saa aloitteita aikaiseksi. Olen pikkutarkka joissakin asioissa, ja jotkut on ihan hälläväliä. Semmonen olen aina ollut. Jotenkin kun teen jotain, haluan tehdä ison muutoksen, olen huono ylläpitämään tylsiä asioita kunnossa. Vaan haluan tehdä paljon muutoksia kerralla. Musta ei ole mukava toistella rutiineita. En syö ja nuku ja valvo rutiinimaisesti myöskään. Vaan ihan oman sisäisen voimavarani mukaan, mulla ei ole koskaan ollut missän asioissa mitään rytmejä.

Onko häiriköillä omasta mielestään joku oikeus häiritä? Minä en vaan ymmärrä sellaisia ihmisiä. Ihan kuin heillä ei ole pelkoa, eikä minkäänlaista omaatuntoa. Luulevatkohan he että, kun ovat paiskinnet töissä, on oikeus viikonloppuna möykätä. Eikö viikonloppu ole lopoa varten. Jos olisin töissä, en tosiaankaan kärsi meteliä ainoina vapaapäivinä, koska koko viikko on ollut stressiä. Eikä tosiaankaan möly laukaise sitä, vaan rauha ja lepo.

Jotkut ehkä kuvittelee että möly purkaa sen paketin mikä on sisimmässä. Mutta ei se niin ole. Sellaisten tyyppien pitäisi mennä erämaahan asumaan. Oppia mitä on hiljentyminen. Ihmiset haluaa paeta itseään. Miten metelissä muka ihminen rauhoittuu ja laukeaa viikon aikana kertyneistä tukoksista. Ehkä joillekin metelissä on eräänlaista huutoa, sielu huutaa, kun on niin paha olla. Ihminen ei huda, vaan antaa musiikin huutaa puolestaan ja samaistuu siihen, ajatellen että sillä tavalla tulisi hyvä olo.

Mutta ei se niin ole, siinä vain pahoittaa muidenkin mieliä piittaamattomuudella. Eikä todellakaan olo helpotu. Sitten tahdotaan ryypätä, ja paljon porukkaa ympärille. En tajua sellaista menoa. Minulle jos kasutuu painoja, niin paras apu on olla ihan hiljaa, ja hiljaisen musiikin, käsitellä sielua, niin että kyynelien vapautuessa, olo kevenee ja puhdistuu. Ei ole muuta keinoa löytää rauhaa. Mutta ihmiset ei taidakaan haluta rauhaa, vaan sekasortoa. Ja kuka saa aikaan sekasortoa? Itse paholainehan se on!

Mutta kun ihminen ei ole uskossa, ihminen ei tiedä rauhasta mitään. Ihminen ei silloin todellakaan ole rauhaa omistava, vaan rauhaton ylt'päältä ja sisikunnasta kokonansa. Eikö ihminen kaipaa rauhaa? Eikö ihminen kaipaa onnellisuutta ja tasapainoa elämäänsä? Ei ihminen melussa voi kohdata itseään. Itse jos olen kohdannut elämässä kriisin, ja joutunut jonkinlaiseen tilanteeseen, joilloin olen toiminut päättömästi, niin menee pari vuorokautta, saada taas sisäinen balanssi takaisin.

Mutta ihminen joka ei työviikkonsa jälkeen aseta itseään pariksi vuorokaudeksi rauhaa, vaan meteliin joutuu työviikkonsa aikana, siitä tokenemaan. Ja eipä se taida onnistuakaan niin. Ja niin aina vaan kasautuu lisää ja lisää. Sitten tulee kesälomat, ja juhlitaan joka päivä, parvekeen ovet auki ja häiritään sen edestä miten on sisimpään kertynyt jätettä ja tukosta. Mutta ei se sisin niin saa rauhaa. Sielu huutaa, mutta ei se apua saa, ellei sielu mene Jeesuksen luokse.

Ja se on paikka missä on oltava nöyrä ja hiljainen. Ihminen on pelkkä raato ilman pelastusta, raato joka huutaa, sielu joka hamuaa, ja imee kaikkea itseensä, sielu joka on kyltymötän ja pakahtunut. Joka ei rauhaa saa. Joka kulkee sokeudessa, ilman johdattajaa. Sokea tarvitsee paljon meteliä, koska ei näe. Mutta joka näkee, on saanut rauha, sillä hengellisesti uudestisyntynyt on saanut sisimpäänsä Jumalan Hengen, ja Jumalan Henki on valkeus.

Jumalan Henki on rauhan Henki. Paholaisen Henki on kaikkea muuta! Paholainen edustaa kaikkea pahaa, pimeyttä, rienaa, sortoa, piittamattomuutta ym... joka ei ole pelastunut, on pimeydessä, ja pimeyden valtakunnan isännän valta-alueella. Vain Jumalan lapsella on turva. Vain Jumalan lapsella on valkeus ja rauha.

Tosin jotkut uskovat on niin hölmöjä, että pauhaavat ylistysmusiikilla tahallisesti, että naapurit kuulisi että ollaan uskossa, ja kuvittelevat että kova ääninen musiikki saisi Jumalan siunaukset leviämään eteenpäin. Hö... möly mikä möly... Jotkut ajattelevat että kostetaan paha musiikki hengellisellä kovaäänisellä musiikilla. On sekin tapa toimia. Ei todellakaan se ole Jumalan mielen mukaista.

Nyt nuo alakertalaiset ovat vielä koventaneet voluumia entisestään. Ja mulla soi kuulokkeista mahdollisimman kovaa musiikki, jotta ei läpi kuuluisi tuo jytä, vaikka se kuuluu kyllä, ja tuoli tärisee. Tietenkin laitan ylös kaikki häirintä ajat, ja sitten vien kellon ajat ja päivämäärät kerralla isännöitsijälle. Seuraan nyt jonkun viikon tätä touhua, että jatkuuko tämä. (21.07)

Jaa kello on yli kymmenen jo illalla, ja jytä pauhaa...eikä mun kuulokkeet peitä tuota basson jytkettä. Kuitenkin mulla on nyt ollut pyhäpäivä. Tänään en ole tehnyt kotisivu-hommia enää. Yölllä tosin tein. Mutta en tänään, jotenkin koen että olen ollut rukouksen ilmapiirissä ja herkällä taajuudella koko päivän, siis olen antanut aikani Herralle, enkä ole omiani laittanut Hänen eteensä, vaan antanut Hänen olla tänään ensimmäinen. Meteli loppuikin jo - hyvä.

Minä ikävöin sinua joka olet minussa,
minä ikävöin niin saada unohtaa surun ja huolen.
Elämän karuisuuden ja yksinäisyyden.

Minä ikävöin sitä rakkautta, olla sen huomassa,
sen tuudittuksessa, ainaisesti, pois tästä
minkä minua estää ja pidättelee.

Minä ikävöin lämmintä ja pehmeää pilveä,
johon voin painautua hengessä, ja olla
vapaa tästä kehon vankilan otteesta.

Minä ikävöin utuisuutta, joka on kirkkautta,
ja rakkautta. Sitä valoa ja puhtautta, joka
taivaan kamaran sisäpuolella odottaa minua.

Minä ikävöin, sillä maa ei anna sitä mitä
halajan. Minä kaipaan sitä mikä on sisäpuolellani,
sitä jonka oma olen sisimmässäni.

Minä ikävöin sitä kotimaata, joka ei ole tämä
katoava tellus. Vaan kaikki atomi, se muuntuu
ja hajoaa, eikä se kestä ainiaan.

Minä ikävöin taivaan Jerusalemia, ikävöin
Jumalan valtakuntaa sisimmässä, minun sisimpäni
koti siellä, ei katoavassa olemuksessa.

Minun sieluni ei ole minun omani, vaan Hänen
joka kaipaa minua, ja haluaa olla yhteydessäni,
jonka tahtoa on niin vaikea toteuttaa.

Minä ikävöin, ei minussa ole mitään, mitä
tavoitella, ei mitä tahdoin, vaan Hän tavoitteli, ja
houkutteli minut läheisyyteensä ja siihen jäin kiinni.

Minä ikävöin tuntemaani totuutta, sen paulaan jäin,
sillä totuuden viinipuuhun tulin oksastetuksi, ja kun
vain voisin sitä hedelmää kantaa elämälläni turhalla.

Minä ikävöin kesää, loistetta auringon, sen hehkua
joka mitötöi oman voimani ja saa minut hiukomaan,
ja läkähtymään, huomatessani heikkouteni.

Minä ikävöin tuntea suuren taivaan Jumalan,
ja pienen mitättömän toimeksi saattajan, joka vaan
Häntä kuuntelin ja olisin uskollinen kaikessa.

Minä ikävöin Häntä, koska muuta ei ole, miksi muuta
minä voisin saada, niin hyvää kuin Hän on, sillä
suurempaa ei ole joka minut voisi haltuunsa ottaa.

Minä ihoni ja minut tunteeni kaipaa, sydämen
aisteja, ja katsetta palavaa, mutta tiedän, että minun
sydän on elävä ja katse palava, minulla on se.

Mitä kaipaankin ja ikävöin, se on minussa, sitä en
tarvitse, koska minä olen sitä täynnä, ja sisimpäni omistaja
on minut sytyttänyt elääkseen ikävöidäkseni Häntä.

Kyllä minun aistimeni ikävöivät tuntea tuntea tuntea..
Mutta minun elämäni on luopumista, olen valinnut sen
osan ja tiedän että se on minulle valituin ja sopivin osa.

Minulla on ikävä kaukaisuuteen, minä nautin hymneistä,
nautin harmoniasta, joka ylentää sydämeni taivaallisiin,
joka saa sydämeni tihkumaan suolaa ja vettä.

Minulla on niin ikävä vain.. niin ikävä sinua..
sydämeni kaipaa ja turvautuu sinuun, sydämeni on
sinun, riudun kun en tahdo muuta kuin sinua vain.

Sua Jeesus ikävöin, mun pelastajain. Sua mä ikävöin,
sun lähelles, sun täydelliseen valtakuntaasi, jossa keho
ei ole vankila, vaan saan olla ainiaan vapaa kytköksistä.

Sua halajan, sua iankaikkinen Luojani, joka minut teit ja
kutkuit luoksesi, ja teit minusta tälläisen tämän maailman
silmissä roskan ja kelpaamattoman lapsosen.

Mutta sisisimmässäni hyvin erikoislaatuisen, joka enkestä
sortoa, ja maailmaa - sen vankilaa. Vaan kaipaan vapautta,
ja siksi olen armollinen sisimmälleni, vaan en haluilleni.

Tahdon minä ja ikävöin muutakin, mutta en jaksa tavoitella
kuin sua Jeesus, en jaksa laittaa hanttiin sinulle, en jaksa
väsyttää itseäni maailman edessä, turhanaisuutta haluten.

Sillä Isä, sinä olet minussa, ja minä sinussa, siis olen
viikunapuussasi, joka on Jeesus Herra. Sinä teet minussa
haluamasi muodon, ja en halua vastustaa ja murehtua.

Miksi Isä, tahtoisin murehtua maailman tähden, sen vuoksi,
kun osa olevaisuudestani ikövöitsee. Sua mä halajan, en
vain osaa määritellä miksi tulen niin suruisaksi .

Isä, olet minussa, ja tunnet mun kaikkeni, ja tiedät mitä
kiellän ja estän. Ja sinä tiedät että valitsen sen sinun
suuremman tarkoituksesi tuntemisen ja toteuttamisen tähden.

Kun sinä tahdot, olen valmis, sinun tahtosi tapahtukoon.
Isäni, olen tyttäresi, ja olen aina, ja tulen olemaankin. Ja sinä
olet lunastajani, ja omistajani ja ilman sinua en mitään olisi.


* * tässä kohtaa rukous vaihtui itsestään toisenlaiseksi * *

(Tämä on siis toinen rukous heti perään, heti tuon ensimmäisen jälkeen)

Eli sen otsikko voisi olla:

" Kuin meri, arvoitus olen " ~ rukousruno

Taivas, sinun edessäsi olen kuin suolainen syvä vesi,
kun luot valosi minuun, ei löydy minussa pohjaa ja syvyyttä.
Niin tutkimaton en sinun luotaava työsi minussa, etten
löydä mitään pohjaa itsestäni, ihmettelen vain sitä ikävän
ja kyynelien määrää, mikä täyttää aina minua kuin
merta vetoisuudessaan. Sinun eteesi, sinun eteesi -
oi Luojani levittäydyn, kuin suolainen vesi.

Hiun suolassa, sisimpääni janottaa enempi ikävän halu. Nousta
meren keskeltä, ja olla sinun tykänäsi, joka sateen annat alas,
sisimpään, ja tiedät suolameretkin, mistä ne muodostuvat ja
kuinka ne syövyttävätkään pois katoavan raudan. Miten syvä ja
sininen se onkaan, kun sinun valokeilasi osuvatkaan minuun.
Tulen tykösi, kun luot katseesi sisimpääni, tulen sinun
eteesi, kun sinun säteesi luovii minua, ja niin minä hetken
ajan saan kokea ihanaa hehkuasi, kunnes valosi saan
sisimpäni kirveltämään, suolan tarttuessa minuun kiinni.

Mereni on tyyni, saavuttanut sellaisen pohjattomuuden,
että en halua tuhaan aiheuttaa kaaosta, sillä mitään
ei siitä paljastuisikaan alta, vain pohjattomuuteni. Olen
sun Herrani, olen sun omasi Pyhä. Sun olen Pyhä, omasi
olen ja en halua olla vahva ja en halua olevainen, vaan
tahdon, jaa kaikkeni, jaa kaikkesi, minä olen sinun ja sinä
minun ja minussa. Ylistetty Jeesus, Ylistetty Jumalan henki,
Ylistetty Isä Kaikkivaltias. Sinulle Kunnia ja Ylistys.

Isäni, sinä olet lohtuni, ja turvani, mitä yksinäisempi olen,
sitä enempi turvaan Sinuun, sitä enmpi sua kaipaa. Sitä enempi
sinuun samaistun Jeesus, mun Herrani, mun Paimeneni. Isä,
en tiedä mitä varten elän, muuta kuin Sinua varten. Isä en tiedä,
pitääkö minun mitään, koska sinä tahdot minun pitäytyvän
Sinussa itseni. Tämä Isäni, on Pyhän hengen tuoma rukous-
runo, sillä en osaa itsessäni runoilla ja ylistää sinua kauniisti.
Isä minä rakastan Pyhää Henkeäsi, kohtaa minua Herra!

Minä ikävöitsin ja en saanut taaskaan sanottua tyhjilleni,
itseäni, vaan sen olevaisuus pysyy minussa aina. Ja minun
ikäväni tiedostaminen väsyttää minut, saa minut hiljenemään
ja etsimään sinua Jeesus. Saa minut unohtamaan tämän
maailman sidokset, jotka tulisivat tärvelemään sisintäni.
En kaipaa myrskyä, se tulee jos menen sinne minne ei pitäisi.

Sinä Jeesus olit veneessä ja nukuit, kun oli myrsky. Mutta sinä
asetit myrskyn Sanallasi. Isä, Sinuun katsomalla kaikki tyyntyy
ja rauhoittuu. Meren alla syvässä saattaa olla pyörteitä ja
virtoja, mutta pinta on tyyni ja heijastava sinusta Luoja. Sinä
asetat Sanallasi myrskyt ja meren. Maailma pauhaa, ja
elää kaaoksessa, mutta sinussa on rauha, ja minä hiun
kun vuodan suolaa ja vettä virtana, sillä olen siinä kokonaan.

Kuka muukaan voi syvää merta asettaa kuin olevaisuuksien Luoja?
Kuka voi tutkimattomien merten syvänteiden arvoituksia tuntea?
Kuka muu kuin Hän joka on Minussa, ja kenessä minä olen?
Joka on alusta ollut ja tulee muuttamaan minut uudeksi vielä.


Tämä oli siis rukous Pyhän Hengen vaikutuksessa.
Ei järjellistä ollenkaan tosiaankaan.

Rakastan seuraavaa laulua..., tämä laulua saa melkein itkemään, se todella vaikuttaa syvällisesti, se on niin harmoninen ja korkeatasoinen aivan ihana laulu unohtamatta musiikkia! :

* * * * * http://heavenheart.hopto.org:443/MP3/Messianic/BEST/Joel%20Chernoff/Joel_Chernoff-Come_Dance_With_Me.mp3

Joka alkaa seuraavalla predulella, esisävellyksellä, joka johdattaa tuohon ylläolevaan lauluun sisälle:

* * * http://heavenheart.hopto.org:443/MP3/Messianic/BEST/Joel%20Chernoff/Joel_Chernoff-Prelude_Be_Stil_My_Soul.mp3

(nämä on nettiradiosta, stationripperillä taltioituja hymnejä ~ 128 bit, sen parempaa laatua ei ole, huippulaatu olisi mahdollista saada 320 bittiä, mutta eivät lähetä niin korkea laatuisina ulos miltään kanavilta.)

ps. Tämä on Messiaaninen laulu, jossa palvotaan Jeshuaa

* * * * *

Kauniita ihania palvontalauluja... (9.4)

* * * * * http://heavenheart.hopto.org:443/MP3/Messianic/BEST/Tina_Bolinger/Tina_Bolinger-Hymn_of_Worship.mp3

* * * * * http://heavenheart.hopto.org:443/MP3/Messianic/BEST/Tina_Bolinger/Tina_Bolinger-The_Sacrifice.mp3

* * * * * http://heavenheart.hopto.org:443/MP3/Messianic/BEST/