Mietitään hetki. Minä nauroin, iloitsin ja hymyilin ennen. Vaikka olisin tuntenut suurta surua sisälläni, muodostin silti iloisen ilmeen ja hymyilin. Pystyin aina nostamaan naamion kasvoilleni. Naamion, jossa hymyilin. Kuinka moni rakastikaan sitä piirettä minussa. Että vaikeimmankin paikan kohdalla onnistuin kääntämään kaiken hyväksi. Kunnes sinä tulit...
Etsit ja kaivoit. Piinasit ja kiusasit. Tahdoit välttämättä nähdä naamioni taakse ja lopulta se särkyi. Rikoit huolella valmistetun naamion. Näit sen mitä muut eivät. Näit surulliset kasvoni. Olitko siltikään tyytyväinen? Et...
Seuraavaksi tahdoit tietää miksen enää hymyile. En kerro sitä sinulle, mutta totuus on, etten enää pysty. Minä en enään osaa. Naamio jonka särjit, ei tainnut olla mikä tahansa naamio. Se taisi olla minun oikea hymyni, joka on nyt särkynyt...
Sinä olet se joka tuhosi minun hymyni...
Uusimmat blogimerkinnät
- My demons 12.08.
- En tahdo ajaa sitä pois... 22.08.
- mites sulla? 08.08.
- I never let go again... 11.09.
- En kestä X) 09.06.
- Valheet 20.05.
- Just joo... 16.05.
- ...välinen ero on hyvin pieni 04.05.
- Pari sanaa rakkaudesta 26.04.
- ♥ 26.04.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2018 (1)
- ▶ 2014 (3)
- ▶ 2013 (26)
-
▼
2012 (68)
- ▶ joulukuu 2012 (6)
- ▶ marraskuu 2012 (5)
- ▶ lokakuu 2012 (6)
- ▶ syyskuu 2012 (4)
- ▶ elokuu 2012 (6)
- ▶ heinäkuu 2012 (6)
- ▶ kesäkuu 2012 (8)
- ▶ toukokuu 2012 (8)
- ▶ huhtikuu 2012 (12)
- ▶ maaliskuu 2012 (4)
- ▶ helmikuu 2012 (3)
- ▶ 2011 (4)