Joh,eilen tuli siirryttyä oulusta kajaanin keskus sairaalaan kuntoutumaan ja toipumaan.
Tulihan tuota siellä oyssissa 2 viikkoa maattuakin.
Neljä leikkausta takana ja ei onneksi enää yhtään edessä.Kovasti koitetaan niistäkin toipua.Oikea jalka ei vieläkään toimi,perässä vain laahautuu jos siinä ei kenkää jalassa ole tai et itse tosissaan viimesillä voimillasi koita nostaa.Eikä lääkärikään voinut varmaksi sanoa tuleeko se koskaan kuntoon,mut yritetään kovasti.
Voin sanoa että tuo kaksi viikkoa oli elämäni kauheimmat,kipuja oli ympäri vuorokauden ja sietämätöntä sellaista.En voinut muuta tehdä kuin huutaa ja itkeä.Välillä lääkkeet auttoi,välillä ei.Joskus mielessä mietinkin että en minä kestä enää tätä kipua,halusin luovuttaa.
Samalla painoi sietämätön ikävä poikaani kohtaan enkä olekkaan Miskaa 2 viikkoon nähnyt ja jokainen äiti voi kuvitella miltä niin pitkä ikävä tuntuu.Minulta se oli ainakin viedä järjen mennessään,onnekseni näen poikani tänään <3
Tuhannet kiitokset Villelle ja Hugolle kun otitte poikani hoiviinne siksi aikaa.
Kiitokset myös siskoilleni Heinille ja Hennalle.Ja vanhemmilleni jotka tukivat minua.
Myös kaikki ystäväni jotka soittelivat minulle ja huolehtivat perääni,olette todella tärkeitä!
Mutta kaikista suurin kiitos Akille joka oli tukenani koko ajan,joka kävi joka päivä minua katsomassa ja piristämässä,joka jaksoi sanoa minulle että kaikki kääntyy vielä parhain päin ja että minä paranen,joka piti minua kädestä kiinni kun minä itkin ja kärsin kipujani,silitti,hoiti,välitti,rakasti <3
Olen teille kaikille kiitollinen jotka minua muisti ja tuki,se merkitsi paljon ja tuli sellainen olo että ihmiset oikeasti välittää :))
Jospa minä sitten joskus tästä tosiaankin paranen,toivon kovasti niin :)
Uusimmat blogimerkinnät
- Sellaista.. 28.08.