IRC-Galleria

Oon huono päässälaskija ja köyhä.

Miksei kaupoissa kaikki voisi maksaa tasasumman tyyliin 1e, 2e, 3e, 4e, jne..?

Ahdistaa. Jos tilillä esim. 50e en tiedä paljon sillä saa.

Senttien pyöristelykin ahdistaa, väsyttää ja turhauttaa.

Käteiselläkään en uskalla maksaa. Häkellyn jos laskinkin ostokseni väärin.

Kuolisin häpeään just sillä hetkellä kuin kassaneiti toteaa ettei tilillä ole katetta.

Kännykässä on tietysti laskin. Tuntuisi kuitenkin hassulta joka ostoksen kohdalla näppäillä hinta muistiin- ja miltä se näyttäisikin.

Voisi tietysti myös lakata olemasta köyhä. Ois tosi jees.

Onko sellasia poikaystävänukkeja olemassakaan tälläsille ikisinkuille kuin minä? Enkä tarkoita sellasta pumpattavaa seksilelua vaan vähän enemmän aidon näköinen ja tuntuinen ois jees...

...asuu OULUSSA.

Jumalauta ne on hotteja.

Muiden alueiden miehet taas aika mitäänsanomattomia joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.

Niillä ei vaan ole sitä jotain rumuusgeeniä.

Harmi että asun täällä etelässä.

Jaksa muuttaakaan.

Niin monet eroaa kirkosta että päätin piruuttani liittyä sinne takaisin.

Mutta ehei. Ei se käykään niin helposti.

Täytyy suorittaa konfirmaatio vaikka vauvana minut Jeesuksen yhteyteen kastettiinkin.

Olisin siis voinut jatkaa kirkon jäsenenä käymättä rippikoulua, mutta erottuani en pääse takaisin sisälle ellen käy sitä.

"Yksityisrippikoulu". Mikähän se on.

Ja onkohan enää vaivan arvoista? Toki voin sitten "mennä naimisiin kirkossa". LOL. Näin forever alone:na aivan helvetin tärkeetä!

Eikä mulla ole ketään ystäviä jotka minut lapsen kummitädiksi tahtoisivat.

Ja uskon että ihminen ei ole sen vähempää kristitty vaikkei ev.lut. kirkkoon kuuluisikaan ja "rippikoulu käymättä".

Kuinkahan monesta teistä rippikoulun käyneistä tuli hartaasti uskovaisia?

Oon miettinyt yleisissä vessoissa käydessäni (välttelen niitä yleensä mut joskus on vaan pakko...) että miksi ihmeessä sitä kahvaa on kokeiltava (voimaa käyttäen runkattava) vaikka kahvassa- tai mikä lienee se onkin- on selkeesti se PUNAINEN MERKKI joka kertoo että vessa on varattu?

Eikö ihmiset ehdi/viitsi katsoa? Vai onko tarkoituksena tuoda kärsimättömyys esiin- "tule nyt saatana sieltä ulos kun mun on päästävä!" Käytöstavoilla ei ilmeisesti ole mitään väliä silloin kun kusettaa eikä käsitettä "vessarauha" ole olemassakaan.

Ärsyttävää.



(on lukossa)

Kaikki puhuu homoista, lesboista, biseksuaaleista ja heidän oikeuksistaan. Mites me aseksuaalit? Olemmeko hajuton ja mauton, väritön ja näkymätön osa ihmiskuntaa?

"Ihminen on seksuaalinen olento vauvasta vaariin!"

"Ketä kohtaan tunnet seksuaalista vetovoimaa?"

Nyyh nyyh.

En tosiaan halua sua, en.

Silti haaveilen romanttisesta suhteesta. Se kun on ihan eri asia. Ainakin mun mielessäni. Tai en tiedä. Perustin aikoinani yhteisön "aromantikot" mutta tosiasiassa kaipaan yhteenkuuluvuuden tunnetta nimenomaan miehen kanssa. En vain ihastu kovin helposti. En itseasiassa ole ikinä ollut ihastunut. Olen pyytänyt ihmisiä määrittelemään ihastumisen. En siltikään ymmärrä.

Tämän identiteetin löytäminen on ollut helvetin vaikeaa. Takaraivossa aina ajatus "entä jos en olekaan.." tai "jospa sen oikean kanssa sitten..."

Terapeutti katsoo pää kallellaan.

"No fantasioitko naisista?"

Joo en todellakaan.

Mua ei kiinnosta kenenkään sukuelimet.

Migreenissä en pysty sitä juomaan. Kun muutenkin oksettaa se "keinotekoinen särjen/kemikaalien maku ja haju" oksettaa vielä lisää. Ja miksi vettä joutuu AINA laskemaan minuutin-kaksi ennen kuin muuttuu kylmäksi?

Edellisessä asunnossani oli ihan sama ongelma- paitsi että vesi maistui vieläkin paskemmalta ja oli vieläkin kauemmin haaleaa.

Entisenä lahtelaisena pystyn jopa vertamaan. Siellä on ehkä Suomen paras vesi. Aina raikasta ja kylmää. Kuin pullovettä suoraan hanasta.



(Turun vesi)

Mä en osaa elää.

Niin omituisen kuuloinen lause mutta mulle jokapäiväistä elämää.

Tuntuu kuin seisoisin suu auki ihmetellen kaikkien muiden touhuja- vähän niinkuin jo silloin lapsena, yksin välitunneilla.

Kaikilla muilla on hauskaa. On tunteita laidasta laitaan. Tehdään valintoja. Tehdään virheitä. Nauretaan ja itketään.

"Niin, mutta minäkin olen ihminen?"

Enpä tiedä siitäkään. Todennäköisesti olen vain kuori.

Tunnen kyllä ahdistuksen ja masennuksen.

On kai sekin jotain.

"Olet kuin enkeli joka on nostanut mut syvästä kuopasta" sanoo mies tutustumisen alkumetreillä.

Puistattaa.

En tiedä olenko tässä suhteessa erikoinen- että kuinka moni nainen oikeasti tahtoisi enkelin leiman itseensä.

Mies ei näe naista kokonaisuutena. Nainen on jumalolento; aina valmiina lohduttamaan ja kuuntelemaan. Ehkä myös ruokkimaan, pesemään miehen pyykit ja kertomaan millainen paita sopii minkäkin housujen kanssa.

Auta armias kun nainen sitten ensimmäisen kerran saa kunnon hepulit jostain asiasta.

Nainen onkin paholainen- eikä ehkä nainen ollenkaan. Naisethan on kaikki suloisia enkeleitä jotka odottavat henkeä pidätellen reppanamiehen ilmaantumista elämäänsä. Miehen, jota hoivata ja tehdä ehjäksi.

Miksei mies voi yhtälailla olla "enkeli"?

Seksismiä.

Taas se kuului. Tällä kertaa bussissa. Joku ennusti tulevaa vedoten huonoon tuuriinsa.

"Mun tuurilla silloin sataa rankasti!"

En ole tainnut koskaan kuulla kenenkään vetoavan tuuriinsa positiivisessa mielessä.

"Mun tuurilla silloin paistaa aurinko ja muutenkin kaikki menee putkeen!"

Jännä juttu tuo tuuri. Se, miten se kaikilla on auttamattomasti huono kuin syntymälahjana.

Olemmeko kaikki "kirottuja" vaiko vain helvetin negatiivisia?

Kuvittelemmeko elämän olevan kuin jokin elokuva?

"No nyt se sanoi että kaikki menee just niinkuin se toivoo, seuraavassa kohtauksessa se pettyy ja pahasti!"

Tästä lähtien puhun vain hyvästä tuurista. Mun tuurilla voitan lotossa, löydän ihanan aviomiehen ja asun kauniissa talossa lahjakkaita lapsiani kasvattaen.