IRC-Galleria

No en tiiä...? Ei kait tunnu pahalta vaikka tiedän että saatan huomenna kuolla. En tietenkään mee hyppimään mistään katolta tai meen junaradalle oottaa seuraavaa junaa tai vedä valtimooni auki.
Ei tänään,huomenna ei koskaan.
Kuollakkin voi monella tavalla,mutta mä en haluis.
En millään,mutta välillä vaan asiat menee omalla painollaan ja vaikka koittaa kallista oikeeseen niin huomaat että vasemmalta löydät ittes makaamassa pitkin pituutta.
Ja vaikka silmät on kyynelistä arat ja kädet jäässä kun mikään asia ei lämmitä niin silti on pakko jatkaa.
Vaikka rakastaa ja haluaa olla vaan kaksi ihmistä maailmassa jota ei tuuli kaada niin silti,miks pitää antaa periks?
Vaikka on ihminen joka rakastaa ja on äiti niin miks antaa jonkun muun viedä kun oman tahdon? Miks kaupungin pitää olla yöllä oranssin-punainen?
Miks herätä aamulla kun tietää ettei jaksa tätä päivää?
Onko sittenkään pakko,jos mä tänään jäisin ja jäisin ja unohtuisin ja unohtaisin. Vai unohtuisinko ja unohtaisinko?