IRC-Galleria

Terveppä taas....
On taas hieman aikaa kun tänne on tullut kirjoteltua (siis muutakin kun täytettyä jotain testejä).
Kuulumisia nyt vaikka ensin. Pieni flunssan poikanen on tässä ollut viimeisen 1,5 viikkoa kehkeytymässä. Tuntuu typerältäkun ei jaksa hirvittävästi mitään tehdä ja räkää tulee nenästä ja silti ei meinaa nostaa kuumetta. Mielummin olis niinkuin yleensä kerralla vähän aikaa kipeenä. No toivottavasti tämä tästä kohta häviäis.
No sitten tähän päivään. Tää päivä tuli jo suunniteltua eilissä iltana baarissa. Ihan vaan omissa päissään ettei tullut muitten ihmisten kanssa suunniteltua.
Elikkä tänään tuli vietettyä tämmöinen rauhallinen koti päiv/ilta ihan itsensä kanssa.katselin leffoja, ideoin yhtä juttua mistä ei vielä sen enempää sekä haaveilin kaikesta mukavasta.
Harmillista vain ettei oikein kaikki haaveet toteudu tai jos toteutuu niin liian hitaasti kun tuppaan olemaan tämmönen "kaikki mulle heti" -tyyppiä. Vaikka kyllä se on mukavampaa et jutut ei tuu sillein yks kaks ja häviä saman tien, niinkuin rahalla on yleensä tapana. Vaan olisi mukavaa jos ne asiat kestäisi pitempään.
Leffoina katselin tänään Be kind rewind:n ja Dark floors:n. Näistä ensimmäinen ei ehkä ihan ollut sitä mitä odotin mutta kuitenkin lopussa oli todella hyvä kohtaus missä itse tunteilin ja taisin laskea ilmoille muutaman ilon kyyneleen. Että tuleekin tykättyä tuollaisista tyypillisistä leffoista missä on onnellinen loppu. Ja jälkimmäinen oli kanssa todella hyvä valinta. Itse ainakin tykkäsin siitä todella paljon vaikka hieman olikin sellainen ettei oikein loppujen lopuksi mitään oikeasti järkevää siinä ollut. Jäi ilmoille pyörimään todella suuri MIKSI? Miksi kaikki tapahtui niin siinä leffassa. Mutta muuten juonellisesti hyvä. Hyviä oivallus tapahtumia leffassa oli. Sai katsojakin hieman pyöritellä ajatuksia päässään ja saada sellaisia oivallus tunteita.
Kylläpäs oli taas hankalasti nämä minun ajatukset saatavilla paperille. Tai siis sähköisesti documentoitua.
Samoin tänään/eilen sain tuntea pienen ihastumisen ja oivalluksen tunteen. Tuntui todella hyvältä. Vaikka sisimmässä tiedänkin ettei mitään kuitenkaan tule sen enempää tapahtumaan. Kuitenkin kun ikuinen pessimisti olen. Tai no ainakin tällähetkellä. Tämä on taas tätä kun en itse saa avattua sanaista arkkuani saatika sitten ajatuksiini tarpeeksi keskusteluita että voisi keskustelun aloittaa.
Ja nyt pitäisi vielä saada unen päästä kiinni kun on kuitenkin huomenna taas töitä. Tän flunssailun takia ei oikein meinaa jaksaa töissäkään olla. Harmillista kun kuitenkin tykkään tuosta työstä kun siinä saa päälleen ajateltavaa, vaikka välillä meinaakin pää hajota kun ei meinaa ajatus luistaa. Mutta yleensä aina yön yli kun on nukkunut niin ne ongelmatkin ratkenneet helpommin.
Ja kun te ihmiset nyt taas olette jakaneet kanssani tämänkin päiväkirja elämyksen (lue kommentin) niin olisi kivaa jos voisit kirjoittaa jotain mietteitä minulle luettavaksi tähän alle.
Olisi mukavaa nähdä kuinka moni on jaksanut lukea tämänkin loppuun asti ;D

Tässähän tämä taas oli tältä kertaa...
Tapaamisiin taas jälleen joku päivä

-Kimi