IRC-Galleria

muahaha. 32 päivää synttäreihin. :) Wipii!

Maanantaina tampereelle, särkkään! :)

jag gor ny.

Vuodet vierivät,
aika on aina sama,
vain elämä kulkee,
se muuttaa muotoaan,
elämässä.

Toivon sinulle tänään,
jotain erikoista, onnellista,
lupausta siitä, elämä kohtelee
hyvin, kun elämän tietä kuljetaan
oikeilla poluilla.

Herään tähän tunteeseen aina,
elämä vie eteenpäin, voi katsoa
itseään onnellisena peilistä,
näkee kuvansa siinä täydellisenä
nauttien joka hetkestä.

Tänään toivon sinulle kaikkea,
mitä elämältä voi saada,
sinä voit olla osallisena
kaikesta hyvästä maailmassa.


ONNEEE!

Uskomaton lyyrinen totuus on:
Minä.
Tämä käy lauseeseen kuin lauseeseen.
"Minä rakastan sinua!"
ja noin,
olet jälleen suosittu.
"Minä olen kaivannut sinua"
ja kappas,
halaatta taas jälleen.
Suosittelen kokeilemaan,
sanokaa miltä sinusta tuntuu.
Ehkä huomenna sen jo ymmärrät.

Tähän nyt yksin jään,
kylmään ja häpeään.
En tänäänkään,
pystynyt tarinaa päättämään.

Turhaan kait odotan pelastusta,
sieluni on pikimusta.
En ota vieläkään selvää messusta,
jonka pitäisi luoda lohdutusta.

Olen vain ihmisen kaltainen,
siitäkö olen onnellinen?

Nainen, mies on nöyrimmillään kun potkaisette häntä nivusiin.

suosittelen.

Hitaus,
miten niin se minua vaivaa?
Aikaa on mulla hyvin,
käytän sen järkevästi.

En tule koskaan myöhässä,
enkä ajoissa.
Tulen kun minulle sopii.

Uneksin päivin,
valvon yöt.
Milloin olisin valmis?

Jokin minua vaivaa,
raihnaista mieltäni painaa,
sieluani piiskaa.
Ristiriitaa maailman kanssa,
minä ja ne.

Ne eivät minua kaipaa
"Katoa pois!", sitä ne minulle sanovat.
Mutta luulen olevani valmis,
minä tunnen olevani.

Sitä on aikaa, vuosia monia
kun en tuntenut, tuskia kovia.
Jos joku muu kärsii,
kärsin minäkin.

Olen osa ihmistä, läheistä.

-Mä kätkin kyyneleeni, ja piikit nielin/
Mä toivoin, et voisin hengittää/
Pinnan alla, tai juosta pakoon/
Ja ne sanoo, älä suutu, älä itke, älä huuda/
Ja mä tein ne kaikki, eikä kukaan mennyt rikki/



-lopettakaa riitely.
oikeesti.
täällä kärsii joku muukin.
en haluu enää kotii.



-Ikuinen kurimus,
piinapuussa jo viidettätoista vuotta.
Huominenkaan ole yhtään valoisempi.

Vasten tahtoaan, kehdosta revitty.
Tielle kärsimyksen laitettu,
ainoastaan heijastin turvanaan.

Kiusaajat, ne kasvottomat ruojat,
kuitenkin, jonkun jumalan luomat.
Miksi minulle kävi näin?


-Kaksi toivotonta,
yhdessä he koittavat parempaa etsiä.
Miksi tässä ei ole järkeä?

Opaaz

Mä katon ulos, istun ikkunan vieree/
On pakko kierre poistaa ikkunast mielee/
Ja vaikka kuinka katon noit katujen Valoja/
Mä nään tän polkuna ilman suurempia rajoja/
Nii paljo muistoja, mahtuu tähän kirjaa/
Kirjotan hiljaa, annan mu mielen tääl virtaa/
Elämä tälläst, täst eteepäin päästää/
Vaikeeta välil mut, elämist näätsä/

On paljo kysyttävää, mihin ei vastata/
Vastausta kysytää vaa, mitä on vastassa/
Ku katsoo ylös, näkee pelkkää taivasta/
Suuri mailma vastaa, selviitkö haasteesta?/
Mä luulin joskus, tääl jokaine on tärkee/
Ei sii mitää järkee, ku sydäntä särkee/
Kirjotin tän säkee, tähän istuin senverran/
Kerron sen teille et tääl eletää vaa kerran/

Anni (kertsi)

Sataan suuntaan kääntyy tiet/
Ja tuhat viittaa ohjais mihin vaan/
Vaikka satais suoraan silmiin suolaa/
Mä oman reitin kirjoitan/

M.A.T

Kauan poissa, mut nyt oon takas äänessä /
Pidin kädetkynästä ja silmät päätteestä /
Tein pakosta, oli ideat lopussa / ja
Tein nopeesti pari biisiä viikonlopussa /
Ei jaksanut musanteko enää innostaa /
Hällä välii periaate näkyi riimivihosta /
Loput syntyy vaa yksinkertast riimii / ja
Myöhään syksyllä, kertaan riimit /

Ikkunnan lasin läpi elin eläämääni/
Ikäväs jopa unohdin vie hengittäväni/
Alko kyllästyttää, ja jopa oksettaa / Ja
koitin kirjoittaa nii et joka sieluu koskettaa /
mutta, tiedän et : …on mahdoton ajatus /
saada jengii ymmärtää mun mahdotonta ajatust /
olen skeptikko, usko edes itseeni /
ja ku katon peilikuvaani: näen lävitseni /

Anni

Sä katsoit mua suoraan silmiin/
Mä kätkin kyyneleeni, ja piikit nielin/
Mä toivoin, et voisin hengittää/
Pinnan alla, tai juosta pakoon/
Ja ne sanoo, älä suutu, älä itke, älä huuda/
Ja mä tein ne kaikki, eikä kukaan mennyt rikki/
Vaikka sä oot mennyt, mä nään nyt eteen/
Ja uuden sivun käännän, tiedän mihin meen