IRC-Galleria

"Nuori mies oli innokas, imarteli häntä, vakuutteli kiintymystään. Se alkoi viehättää Mirjaa, varsinkin kun kotona oli pelkkää rettelöä ja riitaa. Nuori mies oli kauan yrittänyt saada häntä taipumaan pyyteisiinsä, ja eilen illalla hän vihdoin oli suostunut, luvannut illalla tulla hänen asuntoonsa. Riitta Linden oli usein kertonut hänelle omista seikkailuistaan. Hän oli saanut Mirjassa heräämään jonkinlaisen uteliaisuuden ilmaistessaan aina ihmettelynsä siitä, että hän viitsi olla uskollinen vanhalle miehelleen, kun tilaisuuksia muuhun ei puuttunut. Mennessään illalla nuoren miehen luokse Mirja oli jännittynyt siitä, mitä tulisi kokemaan. Mutta hän oli kokenut täydellisen pettymyksen. Mies oli ollut karkea, vailla kaikkea hellyyttä. Tämän kokemuksen ansiosta Mirja näki, että Arvid rakasti häntä tai ainakin oli rakastanut. Vaikka hän ei osannut vaikutelmaansa selvästi eritellä, tajusi hän sittenkin hämärästi, että hän merkitsi tälle nuorukaiselle ohimenevää elämystä, yhtä monien joukossa, puoleksi halveksittua, helposti korvattavaa, kun hän sen sijaan miehelleen oli kaikki kaikessa, nainen, josta hänen mielenrauhansa oli kokonaan riippuvainen. Tapahtuneen jälkeen mies kaiken lisäksi oli alkanut pilkata Arvidia, ivailla sitä, että hän siinä iässä vielä oli kuvitellut voivansa pysyttää vaimonsa uskollisena. Mirja loukkaantui. Hän olisi mieluimmin lähtenyt heti kotiin, mutta muistaessaan, millä tavoin oli paennut Arvidin käsistä, hän ei voinut palata. Ulkona satoi. Hän ei nähnyt muuta keinoa kuin jäädä nuoren miehen luokse. Ja niin hän viipyi siellä aamuun asti. Nuori mies nukkui. Hänen nukahdettuaan Mirja nousi, hiipi ikkunan luokse, istui siinä, katseli sateiselle kadulle ja itki." (Annikki Maruna: Mieletön oikku s.234-235)