IRC-Galleria

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan
pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.

Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin
itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
"Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle,
pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa
maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen
silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti
päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä Etsien
lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin:
"Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän
sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän
luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan
kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen
kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän
vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa
kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä
lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot
jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla,
mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja
nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän
tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen.
Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten
läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa.
"Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka
ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista.
Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties...
mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille,
että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen
ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä,
jolloin ensi kertaa tapasimme.
Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna.
Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa,
ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä
keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili.
"Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni
pelasti minut tekemästä jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika
kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.

Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän omaan päiväkirjaasi
2) tai voit olla kopioimatta viestiä ja toimia ikään kuin se ei olisi
vaikuttanut sinuun mitenkään.

Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.

"Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät takaisin jaloillemme silloin,
kun siipemme eivät enää pysty muistamaan miten lennetään."

∆ MIKSI:
Miksi et seurustele ihmisen kanssa josta pidät? - se ei tiiä et tykkään siit :D eikä tykkää must..
Miksi olit viimeksi surullinen? - kosk pilaan mun elämän helposti :/
Miksi teet tätä testiä? - huviksee :D

∆ MILLOIN:
Milloin viimeksi nauroit? - tänää stadis letun kaa varmaa :)
Milloin olit viimeksi autossa? - sunnuntain kai :D
Milloin olet viimeksi syönyt leipää? - koulus tänää kai
Milloin olet viimeksi pelännyt pimeää? - ku oltii tulos kaisalt juhon kaa :D

∆ ONKO:
Onko sinulla mp3? - juu ja ipod :)
Onko sinulla juuri nyt musiikkia soimassa? - joo, skilletii :)
Onko sinulla salaisuuksia jotka voisivat kauhistuttaa muita ihmisiä? - onhan niitä ehk
Onko sinulla ollut montaa ihastusta samaan aikaan? - juu :D

∆ OLISIKO:
Olisiko elämä helpompaa, jos maapallo olisi litteä? - olis, vois hyppää reunan yli ku tuntuis siltä :D
Olisiko elämä helpompaa/parempaa ilman rakkautta? - ei, kukaa ei selvii saamatta rakkautta :)
Olisiko maailma parempi ilman sotia? - olis!

∆ SINÄ:
Monta kirjainta on etunimessäsi? - 6
Missä kuussa olet syntynyt? - touko :)
Oletko allerginen jollekkin? - en onneks
Onko sinulla mitään sairautta? - ei kai? :D
Kuinka pitkä olet? - 165 suunnillee
Onko sinulla hyvä/huono/siltä väliltä itsetunto? - siltä väliltä :p

∆ YSTÄVÄT:
Onko sinulla paljon ystäviä/kavereita? - on onneks :)<3
Montako HYVÄÄ YSTÄVÄÄ sinulla on? - sillee aika monta :)
Riiteletkö usein kavereidesi kanssa? - en, mitä ny kaisa mulle ain suuttuu :D

∆ VIIMEISIMMÄT:
Viimeisin pitkä automatka: joulun pohjosee jtn 10 tuntii
Viimeisin nähty elokuva: arn-temppeliritarit
Viimeisin vierailtu nettisivu: galleria :D

∆ SEKALAISIA:
Kärsitkö matkapahoinvoinnista? - en
Oletko terveysintoilija? - no en tosiaa :D välil läpäl
Tuletko toimeen vanhempiesi kanssa? - joo
Pidätkö ukkosmyrskystä? - iha jees, kunha ei oo ulkon :)
Vahvat viinat vai olut/lonkero/siideri - cocis light :D
Miltä vuosiluvulta on lempiartistisi? - ei tietoo?

L: Mä en tunne ketää Laurii..
M: En mäkää.. Pari kallee kyl mut ei voi mitää.. Enkä muute ketää Mikkoo
L: En mäkää Mikkoi.. Paitsi mä tiiän ehk yhen
M: No mut pääasia ettei oo kiinnostunu kenestäkää Nicosta tai Kallest tai..
L keskeyttää: Nicosta?!?
M: hups!! *nauraa*

Oli lettu ihanaa<33 Ja hauskaa ;) Senki homo mummo pörriäiskarhu!!

Sometimes I run.. Sometimes I hide.. Sometimes I`m scared of you.. But all I need is time<3

I got a feeling in my heart.. My life can really start :D And it´s all because of you!! :D<3

Hymyile, niin kukaan ei tiiä kuin paljon suhun sattuu =/