IRC-Galleria

Leave me alone, Leatherface!Maanantai 09.11.2015 16:11

Liskojen yö nro. 793028! Satuin eilen huomaamaan uutisen että alkuperäisen Teksasin Moottorisahamurhaajan nimikkopahiksen näyttelijä on kuollut. Pitää valottaa sen verran tilanteen taustaa että kyseinen leffa jätti mun alitajuntaan pysyvät jäljet kun katsoin sen 10v jantterina alkuperäisenä leikkaamattomana versiona (leffa oli silloin vielä Suomessa kielletty kokonaan). Se ei ole erityisen verinen pätkä mutta sitäkin sadistisempi ja piinaavampi psykologisesti, kuvattu pienellä budjetilla pseudo-dokumentaariseen sävyyn, vieläpä uhkaavan alkuspiikin autentisoimana: "This movie is based on true events". Näin ehkä kolmisen vuotta melko säännöllisiä painajaisia "Leatherfacesta" moottorisahoineen, ja sen jälkeen vielä satunnaisesti. Viime painajaisesta oli jo toki aikaa, mutta kas kummaa, viime yönä moottorisahamurhaaja nousi taas jostain alitajunnan pimeästä sopukasta jahtaamaan minua! En tiedä pitäiskö jo aikuisen miehen hävetä ettei oo päässy vieläkään eroon lapsuuden demoneistaan.. :D

Olin unessa menossa entiseen lapsuudenkotiin jostain syystä, ja lumi oli jo langennut maahan. Oli hämärää mutta pihalla oleva rautainen mattoteline oli tulessa ja siinä roikkui keskellä iso liekehtivä kysymysmerkki! Voin vain spekuloida mitä tuo symboli merkitsi, mutta uhkan tunne leijui ilmassa ja lapsuudenkodin ovi ammotti auki kuin irvistävä musta kita helvettiin. Astuin sisään ja kävelin rappuset ylös. Kuulin saman tien askelia takaani, käännyin ja pimeydestä löntysteli ylös kukas muukaan kuin moottorisahamurhaaja itse.
Yleensä tässä vaiheessa painajaisessa peli on jo menetetty, mutta yks kaks velipoika astelikin yläkerran vessasta ulos ja tyynen rauhallisesti ojensi mulle samuraimiekan ja rynnäkkökiväärin :-D Se tasoitti hieman tilannetta aseistuksen suhteen! Veli otti oman rynkkynsä ja tyhjensimme molemmat lippaat mieheen edelleen rappusissa hitaasti könyävään Leatherfaceen. Normaalistihan painajaisissa luodit ei pahemmin tehoa ja karkuun on turha juosta koska sinä juokset kuin suossa ja unen pahis kuin uudenkarheilla reebokeilla piripäissään, mutta tällä kertaa tulitus teki selvää jälkeä ja Leatherface lyyhistyi portaille.

Erehdyin sitten kuvittelemaan että homma oli sillä taputeltu ja päätin vetäytyä vanhaan makkariini nokosille rankan koettelemuksen päätteeksi. Se oli virhe. Makasin sängyllä ja ovi aukesi. Velihän se taas siinä oli.. paitsi tällä kertaa käsien tilalla oli nahkaiset siivet ja leuka/suurin osa päästä oli venynyt moottorisahan terän muotoiseksi ulokkeeksi. Silmistä näkyi pelkät valkuaiset.. muistan kaikki nämä yksityiskohdat selvästi. Sitten "veli" levitti nahkaiset lepakonsiipensä ja syöksyi mua kohti naamasaha päristen kuin joku Batmanin ja Leatherfacen irvokas äpärälapsi. Siinä vaiheessa heräsin kylmään hikeen, vapinaan ja ahdistukseen ja kesti jokunen tovi nukahtaa uudestaan.

Olen toki nähny paljon, paljon pahempia painajaisia vuosien mittaan sisällön/"juonen" suhteen, mutta tässä unessa se piinaava, uhkaava ilmapiiri oli melkein yhtä paha kuin se minkä tunsin katsoessa alkuperäistä leffaa ekaa kertaa. Ja se palava kysymysmerkki jäi kummittelemaan. Olis mielenkiintoista saada jonkun unien analysointiin perehtyneen ihmisen näkökulma sen mahdollisesta merkityksestä..

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.