IRC-Galleria

voihan rähmä... se hetki viimeinen löi kirkallekin. Tämä suuri uranuurtaja on poissa... mutta surun pyyhit silmistäni pois. Mutta puhutaan iloisemmista asioista, jospa kertoisin tarinan... Kilju Keijon ja Pontikka Panun seikkailusta. kyseiset kaveruksetha olivat asumus tovereita. Kuten "nimistä" voitte päätellä että tarinan henkilöt ovat nenä punaisina talvepakkasilla mutta myös kesähelteillä... enkä tarkoita että aurinko rasva olisi loppunut ja he olisivat palaneet... jotain he tietysti polttivat. noh taas hyvän ehtoon jälkeen alkoi raskas maanantai aamu, aamua kuitenkaan ei kumpikaan kerenny näkemään koska kello oli jo 2 päivällä kun Kilju Keijo avasi silmiään, kuka nyt siinä auringonpaisteessa olisi enää pystynyt nukkumaan kun hikeä pukkasi jo muutenkin. aamu ei kuitenkaan lähde käyntiin ilman kahv... perkkele kaljoo mutisi keijo Ponu panulle joka rojotti viereisellä hetekalla. uni maistui paremmin panunulle koska hän nukkui varjoisammalla huoneen puoliskolla. keijo hampparoi kohti kyökkiä ja aukaisi jääkaapin jossa oli 12 litran vesi saavi jossa oli vettä ja siellä kalja puteleita. sähköt siis eivät toimineet talossa mutta muodon vuoksi he pitivät kaljat kylsässä vesiämpärissä jääkaapissa kerta sellainen heillä oli. Huikoikinhan tuo hiukan mietti keijjo ja panukin samaan aikaan kömpi kyökkiin ja samalla rutiinilla otti kaljaa kaapista ja korkkasi pullon hampaillaaan. Kyllä keitetty pottu ja suola maistuis kun kerta silliäkin olis vielä. to be continue

noniin . huomasin sitten tänään tälläsen toiminnon täällä... edistyksellisesti syön jo kolmatta päivää tonnikalaa ( yllättävän hyvää). On tää reservissä olo erikoista ei oo tottunut vielä kunnolla. noh mutta ura taas urkenee viikonloppuna bändi reeneissä ja viskiä naukkaillessa.