IRC-Galleria

Aurinkoisena maanantaina vuonna 1985 klo 13:05 putkahti maailmaan iso punainen, ja silloin jo äänekäs tyttö. Porukat sai onnittelukortteja, jotka löytynee vieläkin jostain landelan laatikosta. 26 vuotta myöhemmin sama iso punainen tyttö avaa feissarin ja saa 140 onnittelupäivitystä. Että sillä lailla. Pakko sanoa, että on näissä sosiaalisissa medioissa mieltä lämmittäviä ominaisuuksia.

Synttärit on muutenkin aika hauska ilmiö. Juhlitaan vuosi toisensa jälkeen ihmistä itseään. Toivotetaan onnea. Toivotetaanko sitä siks, että on vieläkin elossa? Vai siks, että onnea tässä elämässä tarvitaan? Vai ihan muuten vaan? Hälläväli, kivalta tuntui saada roppakaupalla onnentoivotuksia.

Oho, nyt pitää laittaa mailia puusepälle.

No MUTTA, juhlittiin sitten tämänkin punatukan syntymää punamustissa merkeissä messuviikon päätteeks. Hauskaa oli, ja punamustiin pukeutunutta porukkaa tuli paikalle yllättävän paljon. Mä kävin päivimäisesti täysin ylikierroksilla, en ollu kolmea minuuttia kauempaa yhdessä paikassa, ja taitavasti onnistuin ignooraamaan toisen puolikkaan olemassaolon tekoripsikriisissäni.

Mut hei, onko pakko tehdä jekkuja kun tietää, että toinen on vähän yksinkertainen? xD Vartin verran siinä vissiin meni ennen ku lopulta tajusin ketä siinä lattialla istuu niin ujosti ja hillitysti. Soitti vielä aiemmin, että on jumissa jossain Espoon takana. Ja pikkuveli mukana juonessa heti, "kävin vaan kaverille soittamassa". Heh heh, niinpä justiinsa xD Oonhan mä tietty tottunu siihen, että saatan olla vähän huvittava mut tää oli jo melko priceless :D kiitti kaverit, saitte mut tsekkaamaan että onko mulla joku hassu lappu selässä tai näkyykö pikkarit :D Aprillipäivänä en usko mitään mitä toi toinen puolikas sanoo tai tekee. Jos se vaikka kysyy, että otanko mehua, niin en varmasti ota. Tai kertoo ostaneensa jonkun leffan ni alan vaikka vaan varmuuden vuoks nauraa katketakseni.

Lopulta saatiin tukka taakse, boolit keiteltyä, pikkupitsat uuniin ja valot pois. En oo ihan vakuuttunut, että meidän tunnelmallinen Earth Hour oli ihan ideaali. Olihan meillä melkein kaikki valot pois, mut musa pauhas, uuni posotti ja telkkarikin välkkyi. Että sellasta energiansäästömeininkiä. No mut ajatus on tärkein, ja kyllä mun mielestä pitää antaa pisteet siitä, että enemmän ja vähemmän humalainen ja vielä pääosin mustiin pukeutunut ihmisjoukko uskaltaa olla pienessä pimeässä tilassa avotulen kera.

Ilta meni älyttömän nopeesti, jatkui Apinaan, jossa edelleen ryntäilin ku väkkärä joka suuntaan. Ei ehkä ihan paras idea yrittää olla illan emäntä messuviikon jälkeen, ku keskittymiskyky on kolmevuotiaan tasolla jo muutenkin, ja parin drinksun jälkeen täysin olematon. Mut kiitos ihanat ystävät seurasta, ja mahtavista, pääosin punasävyisistä lahjoista. On punkkua, roseviiniä, chilisuklaata, lakua, vitamiinijuomia, Big Red-purkkaa, tulppaaneja, soivaa Star Wars-korttia, kynsilakkaa, Tabermanin viinilaseja, laukkua, silityslautaa, pirunsarvia, korutaulua, moppia, ruusua, muumisarjiksia, vaikka mitä. Oon ehkä ollut siis aika kiltti tänä vuonna, tai ennemminkin mulla on ihan mahdottoman ihania kavereita :)

Ilta päättyi kellojen hypätessä tunnilla eteenpäin, mikä oli loppuenlopuks pelkästään hyvä juttu. Enpä olis enää toista tequilashottia kestänytkään ;)

Oho, onpa kello paljon. Täytyy lähtee opettelemaan strategisen henkilöstöjohtamisen kiemuroita.

Tekis mieli vähän jo aloitella opinnäytetyötä, kun sit vois kuvitella vaikka joskus valmistuvansa. Otan pientä boostia Puolasta, johon lähden toukokuussa pariks viikoks! Jeih, ihan huippua! Koulu maksaa matkat, majoitukset ja kaikki, ja mä saan vaan nautiskella reissusta, ihmisistä ja varsinkin projektin sisällöstä. Mut siitä lisää sit joskus, en viitti yöpaidassa lähtee kouluun.