IRC-Galleria

Kylmänä iltana kävelen kohti tuntematonta,pimeys minua kohti kurkottaa, hyytävät sadepisarat pureutuvat minuun,tunnen kivun joka ulottuu päästä varpaisiin, en kyyneltä tirauta,en ystävälle soita.

Vaikein on jättää tietämys,tulevasta,menneestä ja nykyhetkestä.

Katulamppujen valossa sytytän tupakin jos toisenkin, hetki elämän kuolemaksi muuttuu.

Tunnen oloni henkisesti raiskatuksi.
Ja Jeesus rakastaa minua.

Tai sitten ei.

Kaukana täältä, olen minä, vääryyden nähnyt, kokenut valheet mustavalkoiset, ruumiit vääristyneet, ihmiset silvotut,elävät kuolleet, henkisesti puolitäydet, järjellisesti olemattomat ja valheet loputtomat.

Rankkasateessa istun, katson menneisyyden haamuja silmästä silmään, tunnen rinnassa kivun jota ei todellisuudessa olekkaan, istuen odotan maailmaloppua,uuden alkua,kuoleman sadonkorjuuta ja hämärän loppua.

Palelen sisältä, en sääliä tunne, vain rakkaus yhtä ihmistä kohtaan,ainoat tunteeni ikinä...

Mikä ajaa hulluuteen, se ajaa rakkauteen, mädäntyvä todellisuus edessämme odottaa, ryöstetään ryöstetty, raiskataan raiskattu,lyödään lyöty.
Lyön vain kostoksi.Vain miestä.Vain vihamiestä.

Viemärinkannet ruostuneet, pilvet hiillostuneet, tummunut aurinko ja palavat talot, ihminen tappaa toisen, vie ansaitun ja jättää ruumiin.
Ei Jeesus minuun kohdistetun luodin eteen hyppää, kuolen siinä missä muutkin, tahdon anteeksi pahat tekoni, mutta vain minä olen jäljellä armahtamassa itseni.
En tunne syylisyyttä, en sääliä kuolevaa kohtaan.
Sisimpääni kuolleeseen ei ole asiaa kenellekkään, ei edes itselläni,
Pahuus sisälläni olkoon.
Ei hyviä tekoja ole paljoa, satuttaa tekemisesi aina jotain.
On vain kysymys siitä.. Kuinka kuolevainen olet.

-Psydelic