IRC-Galleria

että saa tehdä kaikkia niitä juttuja, mitä lapsena halusi, muttei saanut.

Harmi vaan että ei enää halua.

Mutta Alex sai Sen kämpän, missä on uima-allas ylimmässä kerroksessa (saunan kera), joku 50 neliöö, keittiö avoinna olohuoneeseen, vaatehuone ja eteisessä tilaa mun kengille. Muistamatta mainita kylpyammetta ja parveketta.

Tulaa visiitille joskus maaliskuun jälkeen, kun siellä asun...

kaikkien näiden vuosien jälkeen...


No ei.

Mutta jostain mieleni kiemuroista tajuntaan änki muisto eräästä kokoontumisesta erään Mariankadun huoltoaseman pihalla. Kahdeksisen nahkatakkista, nilkkäkäännetyissä farkuissa seisovaa tuubihiuksista miestä, kolme käsipuoliin siroteltua naista. Keskustelutuokio, jotain kymmenisen minuuttia. Naisista yksikään ei sano mitään, miehet puhuvat minkä ehtivät. Kätselen tilannetta tyrmistyneenä, olen ollut oman nahkatakkiseni kanssa noin pari kuukautta. Ei minulla ole mitään sanottavaa mitä tulee yli viisikymmentä vuotta vanhoihin amerikan(r)autoihin. Mutta ettei kellään toisellakaan... kyseessä on yksi niitä harvoja kertoja kun a) olen tuppisuu b) koen yhteenkuuluvuutta paikallaoleviin naisiin ja niputan itseni heidän joukkoonsa. Vaikka ne tuskin näkivät jutussa mitään ongelmaa.

Tuomohan muuten siis tunnetusti oli mulkero naistenvihaaja, siinä missä minä vain kaksinaamainen luikero, mutta jos näin ei olisi ollut, ja olisimme pitempään yhdessä pysyneet, totta munassa tietäisin nyt amerikanraudoista about kaiken. Minähän en turpaani tuki, oli puheenaihe kuinka kaukana tiedoistani tahansa.

Sitä minä siis lähinnä ihmettelin, että miten ne muut naiset viitsii pyöriä siinä jaloissa - jos me ei oltais Tuomon kanssa poistuttu kehoituksestani, olisin mennyt autoon lukemaan kirjaa. Mitä mä siellä teen, kun juorujen tyyppejä en tunne ja puheen poljento ei ole tuttu.

ps. Oli siinä kyllä yks hauska, kun jonkun kännykkä soi, se vilkas näyttöön ja sitten vei sen (puhelimen) hallitulla ranneliikkeellä kohti roskista. Se meni niin osuvaan komiikkaan, että naurahdin.

Kirjamessut on kyllä näköjään järkätty nätisti 28.10.-31.10., mutta meikäläinenhän on täällä jumissa just tohon 29. perjantaihin, eli ainoastaan mukava lento pe-ilta tai la-aamu olisi vastaus ongelmaani. Ja sellainen löytyminenhän... no, seuraavalle tiistaille olis kyllä, jne.

Eli viikko ja ikäloppuus iskee.

Lohduta; laita onnittelu(suruvalittelu)kortti. Et todennäköisesti edes osaa kuvitella miten paljon se ilahduttaisi.

Melkein yhtä paljon kuin tämä profiili hellyyttää: Dreamheart?

Ja tämä kommentti naurattaa: "why does your mutter want you to stay away? (given the fact that you have such a nice personality)"


Lähetä kortti tänne:
Synttärisankari
Feursstr. 46A
82140 Olching
GERMANY

Turha luulla että olisin vaativa sen ulkoisen habituksen osalta - 1lk (75 sntiäkö lienee tällä hetkellä) postimerkki on varsin kelpo. Eikähän siinä ollut statistiikat.

Nyt vaan on taas liikaa tapahtumassa. En pysty, liikaa happoa (rikki-)

Pitää laittaa tämä huone kuntoon, roudata kamat Alexille, tehdä kotimatkasuunnitelma, löytää työ (ha-ha), tehdä paluumuuttosuunnitelma, keikkalastenhoitoa, korjata tuo sänky, pestä pyykkiä, tyhjentää tietokone, ja siinä sivussa elää ihan tavallisesti, tosin kaikki Hyvät Tyypit hyvästellen.

Nyt voisinkin katsoa halpoja lentoja Tampereelle....

No voi ny hmph, yhtäkkiä loppuu sitten tämäkin jobi, nimittäin marraskuun alussa jo, vaikka niin koko vuosi on puhuttu Joulukuusta. Ilmoittivatkin taas mukavan ajoissa, hienosti kuukautta ennen. Että aika tyhjillä olen...


Tai


Jes, vihdoin pääsen tästä noidankattilasta ulos, enpä olisi kyllä hetkeäkään kestänyt, ja sitten olen vapaa, kuukautta aiemmin kuin kuvittelin, oikeastaan jo kahta.

Minä tiedän mitä haluan. Haluan ohutjalkaiset lasit, valkeat lautaset joissa on kiemuraisia kohokuvioita (tai sitten jotain kukkatyyppisiä karmeita mummolautasia), aidot kultareunaiset kahvikupit tasseilla (kultareuna ei pakollinen kosken siitä tykkää), aterimet joita on helppo ja kevyt käyttää, ja kankaiset lautasliinat. Nättejä pannunalusia, koska tarjoiluastioita tiskaavat vain hullut, ja voisiko joku nyt keksiä miten tehdään kauniita kattiloita. Tarjottimen, sipulinpilkkurin, sauvasekoittimen ja sähkövatkaimen. Hauskanmuotoisen kakkuvuuan, vaikka ruusun tai nallen (no ei, mutta mistä saa lepakon?), ja silikoniset muffinivuoat. Marjapiirakkavuuan, sellaisen pyöreän röpelöreunaisen, ja uunivuuan, lasisen ja kannellisen. Hauskoja pikku työvälineitä, jotka ovat sekaisin omassa laatikossaan, ja joita ei juuri tule käytettyä, mutta joiden tuomat mahdollisuudet ovat ihana. Piparimuotteja jouluksi, ja kaulimen, ja kestoleivinpaperia. Ja punaisen sydämellisen esiliinan.

Joten tässä olis jotain muuta kuin mitä lupasin;

http://www.hs.fi/nyt/20090227/artikkeli/Lounas+1+euro/1135243848899

"Pöydässäni istuu sekava mies, jolle tuodaan ruoka pöytään tarjottimella, koska hänen pelätään pudottavan sen matkalla. Mies ahmii ruokaa kuin ei olisi viikkoon syönyt. Ehkei olekaan. "

"Verenluovutuksessa.

Maksaa ateria verellään. Ajatus on järisyttävä.

Elinikäinen luovutuskielto seuraa, jos mies mieheen kajoaa. "

Haluan sinne Helsinkiin elämään. Milloinkohan pääsen, vai jääkö se sitten siksi käymättömäksi unelmaksi? Onhan se pieni ja surkea, mutta siten tuttu ja turvallinen. Ja tiedän ainakin mistä saa ja mitä ja miten. Ekä ensi kesänä sitten... otan jonkun kämpän jonka omistaja suuntaa kesäksi kotiinsa, tai minne lie. Muuten alkaa jo olla myöhäistä, kaksvitosilla on jo lapset ja puolisot, ei siinä sitten enää häikäistä.

Lupaus hoitaa mun kello kun se seuraavan kerran vaatii uutta patteria. Siis kaikkineen, etsiä liike, viedä se sinne, hoitaa uusi patteri, tuoda pois ja palauttaa mulle. Jotkut käytännön asiat vaan on mulle ylivoimaisia.

Ps. Hienoa, S-market ja K-market sitten seuraavaksi boikottiin; niiltä ostamalla tuet ylivoimalobbareita. Just kun S-pankki oli niin lupaava... No, koko pankkijuttuhan on surkea after all...

Ps2. Seuraavaan merkintään sitten todellinen synttärilahjatoive.