IRC-Galleria

En tahdo lukea enää pitemälle, mitä pitemmälle luen sen enemmän kuolee.

Jep, olen sekaisin Potterista. Ei varmaan ole jäänyt epäselväksi. Mutta kyllä tämä menee ohi. (Ainakin suomennokseen asti. Ja sitten, J. K. on luvannut julkaista lähdeteoksen, niin siihen asti.)

Kaksi yötä olen Potterin pojan kanssa nukkunut, mutta silti olen vasta toisessa luvussa. Jospa se itsestään kävelisi päähäni yön aikana (kellään kokemuksia?).

Hassua kun ne tyypit kaikkialla huusi jotain "Harry kuolee" tms. Luin just et Remus ja Nymphadora on menneet naimisiin, esim se olisi ollut parempi/pahempi juonipaljastus.

-

Yöllä jonotuksessa oli kivaan. Erityisesti Hellsingin suomalaisen edessä. Sairaista juoipaljastusideoista (Hagrid eläinten ystävä etc..) en ole vieläkään toipunut, en ehkä koskaan. En kyllä edes aatellut ostaa sitä kirjaa, mutta satuin voittamaan arvonnassa. Ei huono säkä.

Ja hei, vielä tahdon kiittää kaikkia seurassa olleita, yksin siellä olisi varmaan ollut t-t-t-tylsää.

Hoo minulla on se, minä sain sen!

(No, toivottavasti se ei ole tarttuvaa... Pysy kaukana, pysy nyt...)

Arvatkaa vaan saanko mitään selvää. E. Pitääkö tässä niinku venata kuitenkin se puol vuotta... Ja sillon mennä jonottaan suomennosta niinkuin tätä... Joo!

Hee, näin pikkumiehen! Terkkui hälle, siis: We love you so much, and sometimes we think you. It was nice to meet you in orange worm. :D JA vielä toinen :D

Potterin odotus on alkanut, pitää lähteä katsomaan. Terkkuja kaikille, jotka odottavat sydän lyöden. Rakastetaan toisiamme.

Ja mulla on sitten musta viitta ja oranssi hattu (se sentään on ihan normaali, ei mikään velholätsä). Saa tulla juttelemaan, helsingin keskustassa pyörin.

Just joku kysy et "ai sä ootat Potteria. Niinku siis kirjaa, vaiko treffeille?".

Eilen menin, ihan ilman taka-ajatuksia, kohti yöpymispaikkanani toimivaa aittarakennusta. Ja eikö mitä, siinä oven avattuani nään miten hiiri vilahtaa lattian poikki. Eikä edes mokoma katoa näkyvistä, vaan jää vielä siihen töllistelemään minua. Myöhemmin se vielä pirullisesti rapistelee lattian alla. Niinpä kostoksi, verenhimoinen hymy kasvoillani, väkerrän lattialle lossa, ja aamulla herättyäni huomaan miten hiirulainen on liiskaantuneene loukussa. "In finland we have this thing called Reilu Meininki",kuten ystävättäreni tuumasi.

Minulla on identiteettikriisi. En osaa päättää olisinko kurpitsa vai postilaatikko.