IRC-Galleria

Näistä ei heru kuvaa sijainnin takia, mutta mulla on rintojen alla kaksi mielenkiintoista rivistöä pieniä pyöreitä painaumia. Ei mustelmia, vaan painaumia. Voisin kuvitella, että jos paitapuseron nappia painaisi pitkään ihoa vasten, siitä voisi jäädä moinen jälki. Mutkun ei oo nappeja missään, ei oo. Ja noita rinkuloita laskin olevan viisi selvästi näkyvillä olevaa.

WHAT HAPPEN?!½

Mua niin ahdistaa tänään taas ihmisten tahallinen ja tarkoitushakuinen ja vapaaehtoinen halpuus.

Ja jokainen kuvittelee olevansa maailman napa.

Menis mieluummin töihin kuuntelemaan kestojuorukelloja.

Ohjelma ei kai virallisesti ole vielä edes alkanut ja jo nyt tuntuu olevan selvää, että tämän vuoden vuosikerta on vain viinahuuruista pehmopornoa. Voi miten tylsää! Yksi on esitellyt suvunjatkamisvälineistönsä jo niin tarkoin kameroille, että tarkkanäköisempi on varmaan ehtinyt laskemaan häpärien lukumäärän. Toinen on leiponut rintojaan suurella autuudella ja esitellyt kurvejaan kuin.. noh.. niin. Yksi sammui jo oksennuskokkareet suupielissä vällyjen väliin.

Voi miten TYLSÄÄ! Ja tästä mä maksoin? REKLAMAATIO!

Äiti, äiti, miks?

Tän päivän saldo. Mulle on kiukuteltu, mua on ignorattu, mua on uhkailtu ja mulle ollaan oltu niin vihaisia, että piti jonkun ihan pää punaisena huutaa mulle.

Tällaiset päivät on enemmän sääntö kuin poikkeus. Siitä huolimatta mua pidetään DramaQueeninä.

Joku mättää isosti, enkä tajua mikä.

Poltin yhden.

Kuvia järjestyy sille joka nähdä tahtoo. Herätessäni mulla oli polvessa jännin mustelma ever. Kolme pistettä vieri vieressä, kolmion malliin.

Haluaako joku lainata mulle videokameran ja tripodin, vai joudunko ostamaan moiset?

Esimmäisen kerran Jyväskylässä käydessäni istuin juhlasalin lattialla jalat ristissä, kuin intiaani konsanaan - opiskelijahaalarit päällä - , ja Miska tuli ja kaatoi mut selälleni suudellen mua takaapäin väärinpäin. En tuntenut Miskaa tuolloin. Se oli kohtuullisen vaikuttava esittäytyminen ^-^

Olin niin väsynyt, että nukuin ihan viimetippaan saakka ennen töihin lähdön hetkeä illalla. Kun lopulta heräsin tuntia ennen lähtöä ei ollut nälkä joten UNOHDIN syödä mitään. Ja kun olin puoliunessa vielä lähtiessäni, niin pakkasin mukaan vain paniikkieväät. Mulla on mukana jogurtti ja kaakajuttusjuoma. Kotiin pääsen täältä.. joskus.

Mun on niiiin nälkä..

Päivän epämiellyttäviin havaintoihin lukeutuu taas ihmiskunta geneerisesti. Niin kauan kun mulla on jotain annettavaa muille, muhun suhtaudutaan iloisesti ja vähintään hyväksyvän yhdentekevästi. Mut kun ei, niin ei. Joskus tulee vielä sellainenkin päivä kun kukaan ei kiukuttele mulle, kukaan ei ole vihainen mulle taikka vääntele mun sanomisiani valkeasta mustaksi.

Mun tekee mieli kurkkumakeja :P~

Joskus se tulee kovin pienistä asioista. Tänään se löytyi hyväntuoksuisesta käsisaippuasta :)