Tyhjyyttä hohtavia kasvoja tuhatpäin,
marssien mutaisella maalla.
Miekat putsaamattomina huotrissaan,
kuivuneen veren läikittäminä.
Raahautuvien askeleiden takia, monien saappaat
juuttuvat liejuun aiheuttaen kivuista sietämättömämpiä
mitä he unissaankaan ovat pelänneet.
Yksi kaatui solassa ja jäi voimattomana makaamaan kuran
tunkeuduttua suurien ponnistusten johdattamana suuhun ja nieluun.
Muutaman metrin raahautui kärryjen mukana, viimein jääden veren ja
mudan sekaisena myttynä keskelle kulkuväylää, tunnottomien tasoitettavaksi.
Luonnon piiskaava kuri niskassaan pakottaen itseään eteenpäin
kohti olematonta kotia.
Eräs sekosi kai päästään nuolen lävistettyä hänen rintansa, päätti
vetää sen samaa tietä ulos lysähtäen polvilleen veren pulputessa haavasta vuolaana
virtana maahan.
Sade voimistui.
Aarnikotka kierteli aukeata katsellen vieri vieressä makaavia myttyjä.
Laski kalman joukkiolle siunauksensa ja lähti kohti uusia tuulia.
