IRC-Galleria

Kovin moni ihminen polttaa baarissa, mutta ei mulloin. Ja tätähän ei lasketa koska se on satunnaista, eikä vakituista. Kerta kuussa ei tee kenestäkään polttajaa. OK.

Kovin moni pedofiili hyväksikäyttää lapsia vain silloin kun siltä tuntuu, ei muulloin. Ja tätähän ei lasketa koska se on satunnaista, eikä vakituista. Kerta kuussa ei tee kenestäkään pedofiiliä.

Missä kohtaa analogia kusee? Vai kuseeko vain näitten satunnaispolttajien logiikka?

Siinä mielessä siis, että onko parempi tuntea valheellisesti, kuin olla tuntematta kokonaan? Itseäänhän on helppo huijata, helposti voi kuvitella vaikka mitä mutta eihän se totuus siitä miksikään muutu. Siispä kysyn, onko parempi hyväksyä totuus sellaisena kuin se on, vaiko huijata itseään tuntemalla jotain muuta, ja kuvitella että näin asiat oikeasti ovat. Otetaan esimerkiksi normaali baari-ilta. Kannattaako pitää hauskaa tanssilattialla jos voi, vai kannattaako mököttää nurkassa tuopin kuva otsassa. Kaikkihan tietää että ei se tanssiminen ja hauskanpito mitään muuta, yksin sitä ollaan sen jälkeenkin. Ja yksinhän sitä ollaan sen baari-illan jälkeenkin, kunnes kuollaan pois. Joten siis miksi etsiä iloa, kun se ilo ei mitään oikeasti muuta. Vai muuttaako? Korkeintaan hetkellisesti.

Joskus olen uskonut että onni koostuu pienistä hetkistä. Nykyisin kyynisyys on ottanut vallan ja kysyn "mitä väliä?". Hetkellinen onni ei muuta yhtään mitään. Ottakaamme osuva lainaus:

''And when the hourglass has run out, the hourglass of temporality, when the noise of secular life has grown silent and its restless or ineffectual activism has come to an end, when everything around you is still, as it is in eternity, then eternity asks you and every individual in these millions and millions about only one thing: whether you have lived in despair or not.''

Soren Kierkegaard
"The Sickness Unto Death"

Enemy Territoryn self-killerit ihmetyttää tänään. Yleensähän tätä tekevät kohtuu hyvät pelaajat, jotka pärjäisivät hyvin ilman tätä lapsellista menettelyä. Vaan mikäs siinä jos ei henkinen kantti riitä myöntämään että joku voi saada hänet tapettua. Luulisi että oikeasti hyvä pelaaja ymmärtää että joskus joku muu voi saada fragin hänestä, ja hyväksyy sen. Mutta nämä keskenkasvuiset isänmaan toivot haluavat käyttää kaikki harmaalla alueella olevat keinot. Ei se sinänsä häiritse, ihmetyttää vaan että miksi. Ja se on minusta aika lapsellista, mutta kukin nablaa tyylillään.

Tee muille kuten he tekevät sinulle, sillä "silmä silmästä" jättää kaikki sokeiksi, mutta tasa-arvoisiksi. Tasa-arvoisiksi niin hyvässä kuin pahassa. Turha on kuitenkaan ketään nostaa jalustalle, elleivät hän arvosta sinua samalla lailla, ja etenkin näytä sitä. Ja pienemmässäkin mittakaavassa, palveluksia ja huomionosoituksia on turha jakaa jos huomaa ettei saa niitä enää takaisin.

"Älä usko ihmisiin"

Miten kauniin sanakääntein,
voisi maailmaa parantaa,
kun on välillä pallo niin hukassa että hyvä kun löytää kotiansa
Miten voisi tehdä maalin,
ja hurjana tuulettaa
kun perseet olalla makaa katsomon portailla.

Ei sitä kuitenkaan naamaansa,
postimerkkiin saa
jotenkin niin turhaa hikipäässä pingottaa
Vuosien päästä saadaan jo taksilla vessaankin kuljettaa,
kai se on sitten hienompi parketille kuukahtaa.

Töissä 8-15.25, livistin ennen työajan loppua. Lentopallossa koski polveen ja ranteeseen, ranteeseen teippauksesta huolimatta. Ei siis kannata töhöillä pyörän kanssa liukkailla keleillä. Loppuilta meneekin sitten kaljaa juodessa.

Olin tänään töissä 9-16, sitten menin syömään Lipastolle. Kotimatkalla huomasin että pitänee ostaa nastat pyörään, nykyiset renkaat ovat aivan liian liukkaat. Pienelläkään vauhdilla ei saa pysäytettyä pyörää. Kotona sitten pyykkäsin ja pelasin Alpha Centauria ja ET:tä koko illan. Ruokaa kerkeää tehdä huomennakin. Pyykit pitäisi vielä laittaa kuivumaan, ja sitten unta palloon.